banneri

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kun mikään ei riitä

Tuntuu, että koko kesän olen elänyt eväsleivillä, hesburgerilla ja mäkkärillä. Illat on mennyt vesipelastaessa, valmentaessa tai kentänlaidalla odottaessa. En edes muista, milloin olisin sotkenut kattilan muuhunkin kuin puuron keittoon. Ainuttakaan marjaa en ole poiminut ja sienestyskin on rajoittunut yhtään mökkipäivään.

Kesään on mahtunut huikeita onnistumisia, masentavia lipsahduksia. Niitä päiviä, kun mitään et odottanut ja kaikki vaan natsasi ja tuloksena on täydet pisteet. Niitä päiviä, kun mitään et odottanut, tulos oli oikeasti hyvä, mutta silti jäi harmittamaan. 

Piirinmestaruuskisoista hopeaa, kahden eri lajin SM-kisoista molemmista 5. sija. Pari luokan vaihtoa, useita täysiä pisteitä eri lajeista. Kaikki normaalit ihmiset olisivat tyytyväisiä. SM kulta oli kahdesti tarjolla, mutta vähän lipsahti koiran nopeuteen ja kuumuuteen. Jos jossia ei ois, lehmätkin lentäis... 

Tuleehan kisoja, kaikki sanoo. Meillä ei monia arvokisoja enää ole edessä. Se on valitettava fakta, jonka voi katsoa suoraan koiran syntymäpäivästä. Ei nyt vielä ihan eläkeiän tai vanhuuden kynnyksellä olla. Aktiivisia vuosia ei enää montaa ole, kun haluan jättää koiran hyvässä kunnossa eläkkeelle.

Tänä kesänä olen järjestänyt useammat kisat kuin ikinä ennen yhteensä. Aikaisemmin olen voinut vaan mennä paikalle, kun kisaorganisaatio on hoitanut kaiken muun kuin talkoolaisten rekrytoinnin. Tänä kesänä kahdessa seuralleen uudessa lajissa on täytynyt hoitaa kaikki alusta asti itse. Ei ole ollut kisakoneistoa, joka olisi hoitanut rutiinihommat. Kisakoneisto onpitänyt itse rakentaa ja koittaa tarvittaessa kaataa öljyä sopiviin rattaisiin. Hyvin on selvitty ja kivaa on ollut varsinaisina kisapäivinä. Päivät ennen kisoja on olleet välillä pitkiä ja vähän hankalia.

Tämä kausi alkaa olla paketissa. Yhdet agikisat, ehkä yhdet rallykisat. Ens kuun jälkeen on jo joulukuu. Seuraavaksi keskitytään ulkoiluun, telkkarin tuijotukseen ja vieressä köllöttelyyn. Meni hyvin tai huonosti, on se silti rakkain ja arvokkainta, mitä on tai on koskaan ollut <3

Edit. Meni 2 minuuttia ja järki kolautti päähän aika lujaa. Treenikaverin koira on löytynyt kuolleena viikon etsimisen jälkeen. Kahtena päivänä käytiin rämpimässä mukana tuloksetta. Onneksi asialle tuli edes joku päätös.






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...