banneri

torstai 14. heinäkuuta 2016

konikebabia

Tänään on ollut historiallinen päivä! Ensimmäisen kerran elämässäni jouduin ostamaan viherkasville eli tuttujen kesken rehulle isomman ruukun ja antamaan sille multaa lisää. Suhteemme traakkipuun kanssa on jatkunut jo noin 4 kuukautta, mikä on pitkä aika tässä huushollissa. Useimmat yksilöt ovat kuolleet huomattavasti nopeammin. Pyrin olemaan kiduttamatta kasveja, mutta ei ne vaan täällä menesty. Yksi santpaulia kuoli 4 päivässä. Uskon sen tehneen itsemurhan.

Olis ihana, kun olis paljon rehottavia kasveja. Ne ei vaan menesty mun kanssa. Ongelmana on myös valon määrä. Pienessä asunnossa on pakko pitää kaihtimet kiinni, kun aurinko paistaa. Me muuten tukehdutaan tänne. Ei kai mikään kasvi valotta elä...

Otan mielellään uusia vihjeitä rehuista, joiden pitäisi elää missä vaan ja millä tahansa hoidolla! Monen monta olen kokeillut ja biojätteeseen kantanut... Aina kannattaa yrittää. Tällä hetkellä rehevä ja hyvin voiva pöytäpuutarhani koostuu kahdesta traakkipuusta, aamulla ostetusta kahvipensaasta ja perhosorkideasta.

Toinen historiallinen hetki ajoittuu helmikuun puoleen väliin. Maistoin ja laitoin elämäni ensimmäisen kerran heppaa. Jauhelihaa saa lähes aina Seppälän CM:sta, palalihaakin melko usein. Ostin jauhelihaa ihan vartavasten kebabbia varten. Olen tehnyt itse moneen kertaan ennenkin ja mielestäni parasta tulee vähärasvaisemmasta lihasta. Koniversio oli kyllä parasta, mitä olen tähän mennessä tehnyt tai maistanut mukaan lukien paikallisten syöttölöiden kebabit. 2/3 heppaa ja 1/3 nautaa oli oikein passeli yhdistelmä.

Kebabin valmistuksessa ei voi epäonnistua. Paisto vie aikaa, jäädyttäminen vielä lisää ja taikinan vaivaaminen ottaa ranteen päälle. Lopputulos on kaiken vaivan arvoinen. Tätä voi syödä uunista oton jälkeen, kun on jäähtynyt leikattavaksi. Minun mielestä lopputulos on parempi, kun saa olla yön yli jääkaapissa kelmun sisässä. Minä tykkään syödä kylmänä, muut lämmittää.

Taikinan vaivaaminen sähkövatkaimellakin ottaa aikaa melkein vartin verran ja tuntuu ranteessa. Loppuun täytyy vaivata ihan käsin. Ideana on rikkoa jauhelihan rakenne kokonaan. Huomaa ihan silmällä, kun taikina on tasaista ja valmista.

Minun mielestä helpoin tapa siivuttamiseen on terävällä veitsellä vuolla ohuita lastuja. Joidenkin olen kuullut käyttävän juustohöylää tai kuorimaveistä. Ite en saanut kummallakaan mitään kimpaleesta irti. Peukalon siivutus oli aika lähellä.

Konikebab

800g hevosen jauhelihaa
400g naudan jauhelihaa
Vajaa 2 rkl suolaa
1 tl pippuria
2 tl valkosipulijauhetta
2 tl sipulijauhetta
2 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl cayennepippuria
0,5 tl jeeraa
0,5 tl chiliä

Vaivaa tasaiseksi taikinaksi, purista tasaiseksi tiukaksi pötköksi, kääri folioon ja paista 100 asteessa noin 4,5 tuntia.

Pötkylästä tippuu vähän rasvaa, joten uunin pohja kannattaa suojata siivouksen välttämiseksi.

Minä useimmiten syön kebabbini ihan vaan turkkilaisen jugurtin ja salaatin kera. Varmasti sopisi joku tulisempikin kastike. Tämä ei varsinaisesti edes ole mitenkään epäterveellistä. Käytännössä vähärasvaista 100% lihaa. Ei edes hirmuisen kallista. Hevosen jauhelihan kilohinta näytti olevan noin 6e/kilo.







7 kommenttia:

  1. Kaktukset ja orkideat joko elävät tai sitten eivät, niihin ei voi kauheasti vaikuttaa. Meillä on niiden lisäksi nykyisin vain pullojukka, jota kastellaan kerran parillisen vuoden keskiviikkona ja multaa ei ole vaihdettu vuosiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tappanut kaktuksiakin melkoisen määrän. Orkidea on ensimmäinen yritys. En mä sen pitkään eloon usko, mutta onhan se nätti sen, mitä pysyy elossa.

      Poista
  2. Just tehtiin lammaskebabia, mutta nyt kun mainitsit, niin laitetaan konikebab seuraavaksi listalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lammasta on ollu tarkoitus kokeilla. Tähän asti se on ollut niin kallista, etten ole raskinut ostaa.

      Poista
  3. Minä aina kysyn pojalta, että onko heppaa valikoimissa, hän siellä kassalla tietää, onko paketteja ihmisten ostoksissa :D

    Olisin ehdottanut sinulle traakkia, mutta sellainenhan sinulla just on. Meillä on sellainen traakki, jonka siemenet on poimittu Kanarialta joskus 1990 liikenteenjakajassa kasvaneen puun juurelta eikä se suostu kuolemaan, vaikka syvästi sitä inhoan. Se vain elää ja elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai traakki on vittumaisuuttaan kasvanut niin isoksi, ettei edes meinaa mahtua mihinkään?

      Minusta traakit on ihan hauskoja tursakkeita.

      Kissa tahtois kodinonnen. Se on syönyt niitä jo muutaman.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...