banneri

torstai 14. heinäkuuta 2016

konikebabia

Tänään on ollut historiallinen päivä! Ensimmäisen kerran elämässäni jouduin ostamaan viherkasville eli tuttujen kesken rehulle isomman ruukun ja antamaan sille multaa lisää. Suhteemme traakkipuun kanssa on jatkunut jo noin 4 kuukautta, mikä on pitkä aika tässä huushollissa. Useimmat yksilöt ovat kuolleet huomattavasti nopeammin. Pyrin olemaan kiduttamatta kasveja, mutta ei ne vaan täällä menesty. Yksi santpaulia kuoli 4 päivässä. Uskon sen tehneen itsemurhan.

Olis ihana, kun olis paljon rehottavia kasveja. Ne ei vaan menesty mun kanssa. Ongelmana on myös valon määrä. Pienessä asunnossa on pakko pitää kaihtimet kiinni, kun aurinko paistaa. Me muuten tukehdutaan tänne. Ei kai mikään kasvi valotta elä...

Otan mielellään uusia vihjeitä rehuista, joiden pitäisi elää missä vaan ja millä tahansa hoidolla! Monen monta olen kokeillut ja biojätteeseen kantanut... Aina kannattaa yrittää. Tällä hetkellä rehevä ja hyvin voiva pöytäpuutarhani koostuu kahdesta traakkipuusta, aamulla ostetusta kahvipensaasta ja perhosorkideasta.

Toinen historiallinen hetki ajoittuu helmikuun puoleen väliin. Maistoin ja laitoin elämäni ensimmäisen kerran heppaa. Jauhelihaa saa lähes aina Seppälän CM:sta, palalihaakin melko usein. Ostin jauhelihaa ihan vartavasten kebabbia varten. Olen tehnyt itse moneen kertaan ennenkin ja mielestäni parasta tulee vähärasvaisemmasta lihasta. Koniversio oli kyllä parasta, mitä olen tähän mennessä tehnyt tai maistanut mukaan lukien paikallisten syöttölöiden kebabit. 2/3 heppaa ja 1/3 nautaa oli oikein passeli yhdistelmä.

Kebabin valmistuksessa ei voi epäonnistua. Paisto vie aikaa, jäädyttäminen vielä lisää ja taikinan vaivaaminen ottaa ranteen päälle. Lopputulos on kaiken vaivan arvoinen. Tätä voi syödä uunista oton jälkeen, kun on jäähtynyt leikattavaksi. Minun mielestä lopputulos on parempi, kun saa olla yön yli jääkaapissa kelmun sisässä. Minä tykkään syödä kylmänä, muut lämmittää.

Taikinan vaivaaminen sähkövatkaimellakin ottaa aikaa melkein vartin verran ja tuntuu ranteessa. Loppuun täytyy vaivata ihan käsin. Ideana on rikkoa jauhelihan rakenne kokonaan. Huomaa ihan silmällä, kun taikina on tasaista ja valmista.

Minun mielestä helpoin tapa siivuttamiseen on terävällä veitsellä vuolla ohuita lastuja. Joidenkin olen kuullut käyttävän juustohöylää tai kuorimaveistä. Ite en saanut kummallakaan mitään kimpaleesta irti. Peukalon siivutus oli aika lähellä.

Konikebab

800g hevosen jauhelihaa
400g naudan jauhelihaa
Vajaa 2 rkl suolaa
1 tl pippuria
2 tl valkosipulijauhetta
2 tl sipulijauhetta
2 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl cayennepippuria
0,5 tl jeeraa
0,5 tl chiliä

Vaivaa tasaiseksi taikinaksi, purista tasaiseksi tiukaksi pötköksi, kääri folioon ja paista 100 asteessa noin 4,5 tuntia.

Pötkylästä tippuu vähän rasvaa, joten uunin pohja kannattaa suojata siivouksen välttämiseksi.

Minä useimmiten syön kebabbini ihan vaan turkkilaisen jugurtin ja salaatin kera. Varmasti sopisi joku tulisempikin kastike. Tämä ei varsinaisesti edes ole mitenkään epäterveellistä. Käytännössä vähärasvaista 100% lihaa. Ei edes hirmuisen kallista. Hevosen jauhelihan kilohinta näytti olevan noin 6e/kilo.







tiistai 12. heinäkuuta 2016

Jauhelihasoossia ja perunaa meksikolaisella vivahteella

Kevään ja kesän aikana on ollut hirveästi kaikkea tekemistä, kiirettä ja ihan puhdasta laiskuutta. Edellisestä postauksesta on jo hirveästi aikaa. Jotenkin kynnys kirjoittaa mitään nousee muka kauhean korkealle ja siirrän sen huomiseen. Haluaisin, mutta en yhtäkkiä osaakaan. Oikeastihan meille ei kuulu mitään. Kukaan ei ole kuollut, elukkamäärä ei ole lisinyt ja elämä on aika tasaista taaperrusta.

Kesä on aika kiireistä aikaa. Monet mun harrastuksista on pääosin vain kesälajeja. Erityisesti vesipelastusta voi treenata vain sulassa ja sen verran lämpimässä vedessä, että järveen pystyy puku päälläkään menemään.

Alunperin aamulla etsin ihan toistanreseptiä, Foodgawkerista tietysti. Kuten aina ennenkin, en tietystikään löytänyt etsimääni, mutta löysin kaikkea muuta kivaa. En ilmeisesti koskaan opi laittamaan ohjeita kirjanmerkkeihin, sillä tätä tapahtuu jatkuvasti. Törmäsin etsiessä meksikolaistyyppisen riisipadan ohjeeseen. Mulla on henkilökohtainen ongelma riisipohjaisten laatikoiden kanssa, mutta kastikkeesta tuli idea tähän jauhelihakastikkeeseen.

Mun mielestä lidlissä on joskus ollut hyvä valikoima säilykkeitä. Saattoi olla vain erheellinen mielikuva, kun en ole siellä viime vuosina hirveästi käynyt. Nyt sinne oli muutakin asiaa. En löytänyt kuin punaisia kidneypapuja, joten otin niitä. Ne sopi kyllä papusoossiin oikein hyvin.

En tiedä, syövätkö meksikaanot jauhelihakastiketta, mutta peruna on kotoisin etelä-amerikasta. Tämä seikka tekee sapuskasta autenttista. Sitä paitsi, kaikki mihin heittää papuja ja maissia, on automaattisesti meksikolaista.

Ruuan määrä pääsi vähän yllättämään. En tajunnut, miten hervoton määrä sapuskaa näistä aineista tulee. Pavut ja maissi on todella näppärä tapa vähentää lihan syöntiä ja ruuan lihapitoisuutta tai yksinkertaisesti saada ruoka riittämään isommalle porukalle. Normaalisti 400g lootasta tehty soossi riittää pariksi päiväksi. Tätä syön viikon, jos en pakasta.

Pistelin soossin perunoiden kanssa, koska tykkään niistä enemmän kuin riisistä tai pastasta. Minusta perunan koostumus ja maku sopi tähän oikein hyvin.

Jauheliha-papusoossi

1 sipuli
Muutama valkosipulin kynsi
400g jauhelihaa
Tölkki tai purkki papuja
Puolikas purkki maissia
Iso tetra paseerattua tomaattia
Suolaa
Pippuria
Savupaprikajauhetta
Paprikajauhetta
Kurkumaa

Pilko sipulit kuullottumaan ja kippaa perään jauheliha paistumaan. Mausta paistettu jauheliha todella runsaalla kädellä: suolaa, pippuria, savupaprikajauhetta, kurkumaa, paprikajauhetta. Lisää huuhdotut pavut, maissit ja paseerattu tomaatti. Olisin lisännyt vielä hieman lihalientä kastikkeen notkistamiseksi, mutta kasarista tuli laidat vastaan.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...