banneri

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Jauhelihaperunasoselaatikkoa

Torstaina heitin uuniin jauhelihaperunasoselaatikon ja sitä riittää vielä tällekin päivälle. Se on lapsuuden suosikkeja ja jonkunlaista lohturuokaakin. Sitä syötiin aina, kun oli flunssa ja kurkkukipeä. Helppoahan sen nieleminen on. Tästä voimain ponnistuksesta ei ole kuvaa. Yhden otin ja se oli tärähtänyt ja kauhea. Tein sen jopa mummon muussista, kun sellainen mulle annettiin.

Maailman yksinkertaisinta arkiruokaa, erityisesti jos oikaisee vielä pottumuussien teossa ja käyttää mummon muussia. En tykkää jauhemuussin mausta, mutta tähän lootaan sopii kuin nenä päähän. Paketin ohjetta ei kannata noudattaa, jos muussi tulee laatikkoon. Mä laitoin melkein litran maitoa kahta jauhepussia kohden. Muussi saa olla melko löysää. Uunissa haihtuu nestettä kuitenkin.

Jauhelihaperunasoselaatikko

Paista jauheliha ja mausta runsaalla kädellä. Tee muussi joko perunoista tai jauheesta. Sekoita aineet keskenään vuokaan ja paista 175 asteessa, kunnes pinnalla on kaunis väri tai meinaat kuolla uunin viereen nälkään.

Ruuan ja päiväunien jälkeen kirmasin taas hallille ja heti koiran lähdettämisen jälkeen törmäsin maailman söpöimpään Armakseen. Nyt väitän, että roikale tunnisti oikeasti, kun lähti varsin pontevasti tulemaan ja ehti olemaan eka koira, joka törkkää tassun jäljet uuteen takkiin! Samalle illalle sattui muitakin tassuja, mutta jonkun pitää olla eka!

Kevät on edennyt mukavaa vauhtia. Pururata oli pitkältä matkalta jo täysin sula. Varjoisissa paikoissa oli todella liukasta ja useamman sentin jää vielä. Lumien sulaessa metsistä löytyy taas uutta roskaa ja ryönää. En ymmärrä, miksei jätteitä voi viedä kaatopaikalle vaan ne dumbataan luontoon. Huomattavasti mielummin maksan pari kymppiä, että voin hommautua tavaroistani eroon päiväsaikaan, eikä tarvii yön pimeydessä ettiä paikkaa, johon heittäis.

Tänään löytyi tällainen lenkin ekalta suoralta

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Elossa ollaan

En ole ehtinyt ja jaksanut päivittää. Opiskelen ja teen iltaisin itsenäisesti tehtäviä, jotta saan muun porukan kiinni. En osaa mallintaa mitään, joten sen on joutunut nyt kiireesti opetelemaan omalla ajalla. Melko hidasta on oppiminen pelkkien tehtävien ja muutaman esimerkkivideon perusteella ollut. Youtubesta löytyy kyllä videoita, kun osaisi etsiä ja ehtisi ja jaksaisi katsoa.
 
Varsinaisen opiskelun suhteen en onneksi ole tyhmimmästä päästä. Ohjelmointikokemuksesta on ollut paljon hyötyä ja olen kurssin aiheeseen liittyvissä tehtävissä reilusti edellä muita. Toistaiseksi olen ainakin oivaltanut erilaisiin vempaimiin liittyvät jutut helposti ja saanut nopeasti valmista aikaiseksi. Erinäisiltä kirosanoilta, kolareilta ja hajonneilta osilta ei ole muutkaan välttyneet. Porukka on mukavaa ja huumorintajuista.
 
Mitään ruokaan liittyvää ei ole tullut viime aikoina mietittyä. Samoja sapuskoita, jotka on helppo ottaa evääksi minkään asian vuotamatta laukkuun. Eläintarha tietysti vie oman aikansa.
 
Olen kyllä tykännyt opiskelusta. Pitäisi olla tulevaisuuden ala. Minä vuonna, aika näyttää... Jotain tekemistä päivisin, ihan mielekästä ja lähes päivittäin joutuu ajattelemaankin. Casion laskintakin joutuu naputtamaan harvase päivä. Olen ollut huomattavasti pirteämpi, kun herään ennen seitsemää ja menen nukkumaan ihmisten aikoihin. Iltahommat vie hirveästi aikaa ja energiaa. Onneksi opiskelupaikka tarjosi käyttöön tietokoneen ja ohjelmat lisensseineen. Ei noi mun ikivanhat reppanat ikimaailmassa jaksais näitä ohjelmia pyörittää ja kuukauden kokeilulisenssin uusiminen jatkuvasti olis aika rasittavaa.

Harrastuksissa on mennyt ne illat, jolloin en ole tuijottanut konetta. Eilen kävin katsomassa Armasta treeneissä ja pienestä pallerosta oli kasvanut koipeliini iso ja taitava poika. Selitän itselleni, että tottakai hurmuripoika muistaa minut. Todellisuudessa uteliaat ja avoimet pienet pojat taitaa suudella kaikkia naisia, jotka tunkevat lähelle.

 
 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...