banneri

tiistai 19. tammikuuta 2016

Mikä on, kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu

Kerrankin tuhlasin muutaman kympin itseeni ja omaan hyvinvointiini. Hierojalle marssimista olen suunnitellut jo kymmenkunta muutamia vuosia. En ole saanut aikaiseksi ja suorastaan pelännyt kipua. Riittävästi kun pitkittää, kynnys mennä vaan nousee ja nousee. Nolottaakin, kun on niin jumissa.

Kokemus oli oikein miellyttävä ja pää tuntuu höyhenen kevyeltä. Eihän se mitään yksisarvisterapiaa ole ja kyllähän se vähän sattuukin. Ei todellakaan niin tuskallista kuin pelkäsin ja olo on mitä mahtavin! Oli puhetta kivusta ja sen oletuksesta. Hieronta ei sais aiheuttaa älytöntä kipua ja kipeä murjominen ei yhtään paranna tehoa. Mielikuva hirveän kivun kuulumisesta asiaan johtuu ihan vaan tekniikliden, otteiden ja erityisesti koulutuksen kehittymisestä. Tässä asiassa tieto on vähentänyt tuskaa.

Hieronut fyssari oli tuttu muualta ja uskaltauduin, kun lupasi jättää henkiin. Menetetyt asiakkaat on huonoa bisnestä, mun kuollut ei tule uudelleen. Erityisesti tykkäsin tavasta kertoa periaatteita samalla, kun levittää öljyä ja on vasta aloittamassa. Olin niin tyytyväinen, että menen parin viikon päästä uudelleen. Vähän pakkokin mennä. Toinen puoli on niin jumissa, ettei sitä tunnissa auki saanut. Jossain tuolla lavan alla ei oo viime vuosina juuri veri kierroksella käynyt.

Taas vaihteeksi kävin näyttämässä naamani mahdolliselle työnantajalle. Ilmeisesti helpoimmin pääsee edes haastatteluun, kun ei lähetä cv:tä ja kirjoittelee hakemukseen, mitä sattuu mieleen juolahtamaan. Jälleen kerran oikein mukava ja mielenkiintoinen tilaisuus, mutta tiesin jo aamulla keskustaa kohti suunnatessa, ettei mua palkata. Homma on sellanen, ettei ulkoinen habitukseni sovi yrityksen imagoon ja konseptiin. Eikä sitä sopivaksi rättikaupassa käymällä muuteta. Tulipahan käytyä. Hylkäyksen kuulen perjantaina, joten siihen asti voi toivoa parasta.

Hauska tilaisuus, kun epämääräisistä pätkistä, aukoista työhistoriassa jne. ei tarvinnut keskustella lainkaan, koska haastattelija ei niitä tiennyt. Cv:stä ne olisi nähnyt, mutta en sitä koskaan toimittanut, eikä todistuksiakaan kysytty.

Onhan tää vähän masentavaa. Työkokemus on aina vääränlaista, väärältä alalta, ylikoulutettu, liian vanha... Kaiken maailman kursseista ja teemapäivistä ei ole ollut mitään hyötyä. Kyllä mä osaan tehdä hakemusasiakirjat kaikkien oppikirjojen mukaan. Valitettavasti oppikirjahakemuksilla ei saa töitä.

2 kommenttia:

  1. Pidämme tassuja ja peukkuja pystyssä.
    Jo vuosituhannen vaihteessa känny-saapasfirmassa reilut kolme vuotta koodatessani huomasin, että kaikki maisterintutkinnon jälkeen oli sielläkin pelottavaa ylikoulutusta. Hämmentävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain jäi tästäkin käteen :) Mä voin spontaanisti puhua vaikka vastakierretappisarjasta ja vastapuoli pitää mua fiksuna.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...