banneri

torstai 28. tammikuuta 2016

Vegaanihaasteen mietteitä ja virkkausta

Plussakeli ja eilinen vesisade ei harmita minua lainkaan. Helpottaa vain elämääni, mitä vaikeampaa ladun teko läheiselle pururadalle on. Ei mulla hiihtäjiä vastaan mitään ole. Päinvastoin, olen hyvinkin innokas seuraamaan maailmancupia, suomicupia, sm-hiihtoja ja seuraan edelleen yhden entisen valmennettavan kehitystä. Latujen ajon jälkeen kengät jalassa ei ole enää mitään asiaa pururadalle, joten olen ihan tyytyväinen tilanteeseen.

Vegaanihaasteen viimeiset päivät menossa. Teknisesti tämä on ollut hyvin helppoa. Jättää lihat, maidot ja munat pois tai korvaa ne jollain askaan kehitetyllä kasvisvalmisteella. Ihan tavallisen ruuan voi aika helposti tehdä vegaanisena samalla vaivalla, jos ei paistia tai pihviä suunnittele.

Henkisesti huomattavasti vaikeampaa. Yllättävänkin vaikeaa. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni täysin ongelmitta ja sen jälkeen on ollut aivan järjettömiä mielitekoja. Ihan kuin olis jossain vierotuksessa! En normaalisti juo juurikaan maitoa. Mielihalut alkoi ihan älyttömällö himolla kylmään kevytmaitoon. Haaveilin juovani kylmää maitoa suoraan purkista. Juusto pyörii mielessä jatkuvasti ja mäkkärin tuplajuustohamppari tuntuu varsinaiselta gourmeelta.  En ole syönyt huonosti, liian vähän ja kevyesti tai ravintoköyhää ruokaa. Mieli ja ehkä kehokin vaan huutaa normaalia ruokaa.

Viimeisen viikon olen nukkunut todella huonosti. Ehkä sattumaa, ehkä ei. Sunnuntaina ei uni tullut ollenkaan. Torkuin pari tuntia maanantaina aamu-tv:tä kuunnellen. Tiistaina uni tuli muutamaksi tunniksi ja heräsin aamuyöllä viiden jälkeen. Eilis ja tänä aamuna nukuin muutaman tunnin. Uni ei tule ja loppuu kesken. En ole erityisen väsynyt kuitenkaan, vaikka normaalisti pari huonosti nukuttua yötä väsyttää ja särkee päätä. Viitseliäisyyteen nukkumattomuus on vaikuttanut. Mitään ei saa aikaiseksi, vaikka pitäis.

Yöllä harjoittelin virkkaamista ja tein taas yhden tiskirätin bambulangasta. Jos joku haluaa testata, voin laittaa postissa tulemaan.

torstai 21. tammikuuta 2016

Maidoton ja munaton pannukakku

Illalla oli ihan järjetön himo jotain sokerista herkkua ja maistui myös aamupalaksi. Karkkia, leivoksia, ihan mitä tahansa. Kauppaan ei viitsi pakkaseen lähteä ja kaapit on täysin tyhjät. Yleensä tässä tilanteessa teen pannaria. Mitenkäs se vegaanisena onnistuu? Googlella Chocochilin ohjeeseen ja yllätyksekseni kaikki aineet sattui löytymään. Soijamaito oli raakana ihan niin oudon makuista kuin muistinkin ja soijajugurtti sellaisenaan aivan kamalaa. Onneksi niistä saa muiden aineiden kanssa ihan ok pannaria.

Alkeperäiseen ohjeeseen verrattuna tästä puuttuu leivinjauhe. Sitä ei sattunut olemaan, ja ihan hyvää tuli ilmankin. Uunista oton jälkeen pitää malttaa mielensä ja antaa jäähtyä rauhassa. Rakenne tiivistyy jäähtyessä vähän ja ei repeä.

Tavallinen versio maistuu minun suussa paremmalle, mutta kyllä tätä vegaanille tai maito- ja muna-allergikolle kehtaa tarjota. Mä en pidä soijamaidon ja -jugurtin tuoksusta ja se tuntuu. Se ei kylläkään maistu tässä.

Terveellinen aamupala vattuhillolla

Vegaaninen pannari

1 litra soijamaitoa
1 dl maustamatonta soijajugurttia
5,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
Suolaa
Sinistä keijua

Sekoita aineet paitsi keiju. Kippaa taikina leivinpaperin päälle pellille ja ripottele keiju nokareita taikinan joukkoon.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Mikä on, kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu

Kerrankin tuhlasin muutaman kympin itseeni ja omaan hyvinvointiini. Hierojalle marssimista olen suunnitellut jo kymmenkunta muutamia vuosia. En ole saanut aikaiseksi ja suorastaan pelännyt kipua. Riittävästi kun pitkittää, kynnys mennä vaan nousee ja nousee. Nolottaakin, kun on niin jumissa.

Kokemus oli oikein miellyttävä ja pää tuntuu höyhenen kevyeltä. Eihän se mitään yksisarvisterapiaa ole ja kyllähän se vähän sattuukin. Ei todellakaan niin tuskallista kuin pelkäsin ja olo on mitä mahtavin! Oli puhetta kivusta ja sen oletuksesta. Hieronta ei sais aiheuttaa älytöntä kipua ja kipeä murjominen ei yhtään paranna tehoa. Mielikuva hirveän kivun kuulumisesta asiaan johtuu ihan vaan tekniikliden, otteiden ja erityisesti koulutuksen kehittymisestä. Tässä asiassa tieto on vähentänyt tuskaa.

Hieronut fyssari oli tuttu muualta ja uskaltauduin, kun lupasi jättää henkiin. Menetetyt asiakkaat on huonoa bisnestä, mun kuollut ei tule uudelleen. Erityisesti tykkäsin tavasta kertoa periaatteita samalla, kun levittää öljyä ja on vasta aloittamassa. Olin niin tyytyväinen, että menen parin viikon päästä uudelleen. Vähän pakkokin mennä. Toinen puoli on niin jumissa, ettei sitä tunnissa auki saanut. Jossain tuolla lavan alla ei oo viime vuosina juuri veri kierroksella käynyt.

Taas vaihteeksi kävin näyttämässä naamani mahdolliselle työnantajalle. Ilmeisesti helpoimmin pääsee edes haastatteluun, kun ei lähetä cv:tä ja kirjoittelee hakemukseen, mitä sattuu mieleen juolahtamaan. Jälleen kerran oikein mukava ja mielenkiintoinen tilaisuus, mutta tiesin jo aamulla keskustaa kohti suunnatessa, ettei mua palkata. Homma on sellanen, ettei ulkoinen habitukseni sovi yrityksen imagoon ja konseptiin. Eikä sitä sopivaksi rättikaupassa käymällä muuteta. Tulipahan käytyä. Hylkäyksen kuulen perjantaina, joten siihen asti voi toivoa parasta.

Hauska tilaisuus, kun epämääräisistä pätkistä, aukoista työhistoriassa jne. ei tarvinnut keskustella lainkaan, koska haastattelija ei niitä tiennyt. Cv:stä ne olisi nähnyt, mutta en sitä koskaan toimittanut, eikä todistuksiakaan kysytty.

Onhan tää vähän masentavaa. Työkokemus on aina vääränlaista, väärältä alalta, ylikoulutettu, liian vanha... Kaiken maailman kursseista ja teemapäivistä ei ole ollut mitään hyötyä. Kyllä mä osaan tehdä hakemusasiakirjat kaikkien oppikirjojen mukaan. Valitettavasti oppikirjahakemuksilla ei saa töitä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Vegis

Olen tämän vegaanihaasteen ajan seurannut paria asiaan liittyvää facebook-ryhmää satunnaisesti. Nyt on muotia vihikset. Eli eineslihapiirakan kasvisversio. Siinä missä perinteisiä lihiksiä saa eurolla koko paketin eli 4, vihikset myydään yksittäispakattuina. Tätä uppopaistettua ylihinnoiteltua taikinamönttiä ei saa arvostella ja siihen suhtaudutaan kuin uskonnollisen joukkohurmoksen vallassa. Ostin yhden ja ihmettelen todella einekseen liittyvää massailmiötä.

Ajatuksena kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Eihän mikään uppopaistettu voi olla edes pahaa? Peltilihapiirakka suoraan 80-luvulta oli syksyllä muotia, joten mennään sen hengessä. Ajatuksessa oli pari ongelmaa. Pelkään kuumaa rasvaa ja en ole koskaan edes paistanut munkkeja. Olen vain katsonut vieressä. Mitä käytetylle öljylle sitten tehdään? Viemäriin ei saa kaataa ja ei mulla ole roskikseen menevää purkkia. Ei kai uppopaisto voi niin vaikeaa olla?

Sain tähän upotettua kauramaidon loput, vähän lisäsin vettä. Ohjeessa oletetaan, että maitoa on riittävästi.


Huomattavasti paremmat soijarouhepiirakat eli vegikset

Taikina
3 dl kasvismaitoa
Suolaa
Sokeria
Vähän kuivahiivaa
Vehnäjauhoja

Täyte
1 dl soijarouhetta
2 dl vettä
Sipuli
Pari valkosipulin kynttä
Soijakastiketta
Paprikajauhett
Savupaprikajauhetta
Pippuria
Chiliä

Reilusti öljyä paistamiseen

Tee taikina kohoamaan. Ainekset sekaisin ja koneella vaivaus. Käytännössä munaton suolainen munkkitaikina. Jauhoja sen verran, että irtoaa käsistä.

Turvota soijarouhe vedessä ja lisää kiehuvaan veteen reilusti mausteita ja soijakastiketta. Kuullota sipulit ja lisää soijarouhe. Anna ylimääräisen veden kiehua pois ja mausta kunnolla.

Jaa taikina 8 osaan ja taputtele ohueksi. Lapa täytettä taikinalle, taita ja puristele huolellisesti kiinni. Paista kuumassa öljyssä.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Herkuin siemennäkkäri



Laiska sunnuntai kului Tour de Skin päätösetappia katsellessa. On ne norjalaiset vaan kovia ja ylivoimaisia. Suomalaisnaiset selvisivät urakastaan kunnialla.

Tämän päivän suurin saavutus oli ehdottomasti liesituulettimen lampun vaihto. Olen lykännyt asiaa jo viikkoja. Suoja on yhdellä ruuvilla kiinni. Tehtävä ei ole vaikea, mutta sitäkin hankalampi. Uuteen halogeeniin ei saa koskea paljain käsin ja hanskat kädessä sormet ei meinaa mahtua pyörittämään lamppua paikalleen. Nyt se on tehty ja keittiössä näkee taas jotain.

Syksyllä söin kaverin illanistujaisissa tajuttoman hyvää siemennäkkäriä. Moneen kertaa pitönyt selvittää, kuka sen toi ja miten teki. Se oli niin hyvää, ettei tarvitse päälleen mitään. Kuppi teetä ja kupillinen kuivaa näkkäriä. 

Sain ohjeen ja kokeilemaan. Alkuperäinen on jostain. Saamani ohje löytyy täältä. En tiedä, onko maissijauhojen kyvyssä imea nestettä aivan valtavia eroja. Minun taikinani ei linkin ohjeella muistuttanut tippaakaan taikinaa vaan puuroa. Maissijauhopussin kyljessä oli ohje toiseen näkkäriin ja siinäkin ohjeessa maissijauhon ja nesteen suhde oli sama. Lisäsin kuiva-aineiden määrän 1,5 kertaiseksi ja sain paksumman taikinan aikaiseksi. Ei ole tietoa, millainen alkuperäinen taikina on ollut koostumukseltaan. Noilla muutoksin näkkärit onnistui erinomaisen hyvin. 

Tuskallisia hetkiä odottaa, että jäähtyy.

Siemennäkkäri

3 dl maissijauhoja
2 dl auringonkukan siemeniä
1 dl seesamin siemeniä
1 dl pellavan siemeniä
1 dl kurpitsan siemeniä
2,5 dl vettä
0,5 dl öljyä
suolaa

Sekoita kuivat aineet keskekään ja lisää kiehuva vesi ja öljy. Levitä pellille. Helpoin levittää kippaamalla leivinpaperille, toinen paperi päälle ja painelee papereiden välissä ohueksi.

Paista 150 asteessa 45-60 minuuttia. Ei saa päästää ruskistumaan kovin.
 

perjantai 8. tammikuuta 2016

Punamusta pizzaperjantai


Yllätin itseni tekemällä ihan superhyvän pohjan. Yleensä en jaksa nostattaa pizzataikinaa ja se nousee uunissa. Nyt tein poikkeuksen ja katsoin pari jaksoa frendejä odotellessa. Pohja oli ohut ja rapea. Liian paksu pohja ei varmaankaan oli sopinut vegaaniseen pitsaan. Juustottomuus selvästi kuivattaa ja haihduttaa nestettä, joten paksulla pohjalla lopputulos voisi olla  kuiva.

Jälleen kerran kaupassa käynti oli pieni seikkailu. Olin googletellut vaihtoehtoja juuston tilalle ja löytänytkin muutaman kehutun vaihtoehdon. Tarkkaan piti juustohyllyä käydä läpi, että löysin tyhjät paikat hyllyssä. Jotain cheddarihkoa oli valmiina siivuina, mutta jätin hyllyyn. Päätin ostaa puntin basilikaa ja laittaa päälle basilikaa ja oliiviöljyä. Eikös ne ole melkein sama asia. Basilikaan on muutenkin kauhea himo. Monta kertaa oon käynyt nuuskimassa basilikapunttia.

Pitsan päälle suunnittelemani härkäpapusoossi on jäässä pakastimessa. En viitsinut keitellä uutta soossia ja sotkea kattilaa. Sekoitin vain soossin kahvikupissa. Pieni purnukka tomaattipyrettä. Vettä jatkeeksi sopiva määrä. Pikkusen sokeria, valkosipulin kynsi raastettuna ja tuoretta basilikaa. Paljon basilikaa, suolaa ja ripaus pippuria. Lusikalla sekaisin. Soossi riittää pariin pitsaan.

Päälle pilkoin pikkutomaatteja, paprikaa, punasipulia ja oliiveja. Uuniin laittaessa roiskin päälle oliiviöljyä. Uunista tullessa öljyä lisää ja basilikat päälle. Oli namia. Kokeilin yhdelle palalle juuston korvikkeeksi veteen sekoitettuja ravintohiivahiutaleita. Ihan hyvää sekin oli, mutta ilman parempi.
Säikäytin Prismassa jonkun bodarin. Näin sivusilmällä, kun se tutki epävarman oloisena soijajugurtteja. Ranskankerma hyllylle satuttiin yhtäaikaa ja tuijotin varmaan liian pitkään, kun se luikki jonnekin hyllyjen taakse. Se oli vaan omituinen ilmestys sillä hyllyllä.


Tosi nopee tofu-nuudelicurry

Ei mua tänään enää palellut. Odotin bussia, jonka näin saapuvan vastakkaiselle puolelle tietä ja melkein hikikarpalot kohosi otsalle. Onneksi muutamassa minuutissa saapui toinen auto noutamaan menosuuntaan menneet matkustajat. Paljain käsin etsin uutta yhteyttä määräpaikkaan ja seuraavaakaan auto ei tullut aikataulussaan. Minä olen neuroottinen ja hermoheikko ehtimisen suhteen ja olen aina 15 minsaa etuajassa. Tänään 20 minsan matkaan meni 1h 15 minsaa. Uus auto tuli ja hyytyi lutakkoon. Siinä odotettiin seuraavaa bussia taas pieni tovi.

Pikkujuttu, että olin menossa työhaastatteluun. Hommaan, jossa ei voi myöhästellä. Pidin haastattelijan koko ajan ajantasalla ja pahoittelin myöhästymistä. Ei onneksi tainnut asiaan vaikuttaa. Hyvä tilaisuus! Mun mielestä meillä oli mukava tuokio ja uskon yhteistyöhön. Toivon taas parasta...

Lautaselle päätyi tofu-nuudelicurry niistä eväistä, joita sattui olemaan. Suunnittelin kasvisramenia, mutta en todellakaan lähtenyt kauppaan. Tuli tämmönen hässäkkä. Soijakastikkeessa ja valkosipulissa marinoitua tofua, sipulia, valkosipulia, raastettu porkkana, suppiksia ja kaurakermaa. Ei voi olla huono, kun maustaa curryllä, pippurilla ja nakkaa sekaan vähän paprikaa väriksi.

Kuva on kännykällä ja ruokakin jo kylmää. Pirun hyvää oli!



Älyttömän hyvä tofu-nuudelicurry

Sipuli
Pari  valkosipulin kynttä
Porkkana
Kourallinen kuivia sieniä
Curryä
Pippuria
Suolaa
Paprikajauhetta
Purkki kaurakermaa

Nakkaa sipulit pannuun, perään sienet ja raastetut porkkanat. Kuullota, jos jaksat. Mausteet ja kerma perään. Kun nuudelit on syötäviä, sekoita ja nakkaa naamariin.


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Vegaanihaasteen kustannuksia ja härkäpapusoossia

Pakkaset löysi keski-suomeenkin. Ulkoilu ei näillä keleillä huvita ja karvaiset kämppiksetkin viihtyy oikein hyvin sisällä. Mummukoiraa palelee vaatteista huolimatta. Toinen nosteli vähän kopiaan ja ratkaisi ongelman juoksemalla lujempaa.

Jotain hyötyä pakkasesta. Pakastin on helppo sulattaa, kun kantaa eväät koreissaan parvekkeelle. Parin viikon reissun jälkeen jääkaapin pesu oli myös varsin vaivatonta. Eihän siellä ollut juuri mitään. Nostelin jääkaappieväät ikkunan eteen ja avsin ikkunan. Tyhjän jääkaapin pyyhkimiseen ei montaa minuuttia mene. Ikkunan edessä eväät pysyi hyvin kylmänä, hieman palellen siivooja tehokkaana ja tuuletus hoitui samalla.

Eilen kävin kaupassa. Erikoistuotteet on usein kalliimpia, mutta ei tämä kokeilu toistaiseksi ole vararikkoon vienyt. Tavallinen sininen maito maksaa n. 70 snt/litra. Mantelimaito yli 2e ja kauramaitokin 1,20e. Hinta ero on prosentuaalisesti iso, mutta käytetty ylimääräinen raha vähäinen. Maitopurkista hulauttaa viimeisen viidenneksi aika huoletta suoraan kurkkuun. Kalliimpaa tavaraa en ole raskinut janoon juoda, vaikka maku in miellyttävä.

Halvin ruokakerma taitaa olla 60 sentin kieppeillä. Kuohukerma kalliimpaa. Kaurakerma muistaakseni maksoi 69 snt parin desin purkki. Maustamaton soijajugurtti oli vajaan 1,5 e/5 desiä. Suunnilleen saman taitaa maksaa ihan tavallinen maustamaton. Olen ostanut jugurtin ämpärissä jo pitkään, joten pienempien hinnat ei ole tiedossa.

Maustettujen jugurttien hinnat on vegaanille tähtitieteelliset. En edes muista, mitä Yosa Prismassa maksoi. En raskinut ostaa. 

Pavut, linssit ja tofu ei ole kalliita lihan hintaan verrattuna. Kasvikset on kaikille saman hintaisia. Ravintohiivahiutaleiden löytäminen oli vähän haasteellista. En viitsinyt pakkasessa lähteä keskustaan. En tajunnut kysyä Prismassa olevasta Life-kaupasta, vaikka jatkuvasti kävelen ohi.

Hyvin vaivattomasti on ekat 6 päivää sujunut. Liha ja juusto on jäänyt kauppaan. Muut maitotuotteet olen korvannut kasvipohjaisilla vastaavilla. Juustoa on ikävä, ei voi mitään.

Siivouksen lomassa tein jonkinlaisen soossin härkäpavuista. Kuivatut pavut likosi yön yli ja keitin ne aamupäivällä. Heitin ne mantelimaidon kanssa blenderiin ja surautin rikki. Rikotut härkäpavut päätyi tomaattisossiin sipulin, valkosipulin, suolan, tinjamin, oreganon ja rosmariinin kanssa. Kulhon soossi jakoi riisin kanssa.

Soossi oli oikein maukasta. Uskoisin sopivan erinomaisesti pizzakastikkeeksi. Laitoin osan pakastimeen odottamaan pizzainspiraatiota.


Härkäpapusoossi

2dl härkäpapuja
Sipuli
Pari valkosipulin kynttä
Suolaa
Tinjamia
Oreganoa
Rosmariinia
Loraus mantelimaitoa
Tölkki tomaattisosetta
Tölkin huuhteluvesi

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Pähkinäinen mustakaali-pinaatti-pasta

Eilen ennen kauppaan lähtöä olin valinnut reseptin ja toin kaupasta jotain muuta. Silmiin ei sattunut lehtikaalia. Ostin mustakaalia, joka oli uusi tuttavuus. Kaali kuin kaali, ei kai niin tarkkaa voi olla. Mustakaali oli oikein miellyttävä uusi tuttavuus.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan pastalle piti tulla juustokastiketta muistuttava soossi. Tähän tarkoitukseen olisin kaivannut ravintohiivahiutaleita. Niitä ei prismasta saa, joten silloin niitä ei tarvita. 

Cashew-pähkinöitä hyllystä löytyi monessa pussissa ja useammalta merkiltä. Ne oli niin pirun kalliita etten raskinut ostaa. Maapähkinöitä sai vitosella kilo, joten otin niitä. En tajua, miten voi olla niin kalliita. 

Noudatin vähän ohjettakin. Ohjeessa oli mantelimaitoa ja ostin sitä. Otin myös ohjeessa mainittua pinaattia ja pakastettuja herneitä. Mantelimaitokin on uusi tuttavuus. Oisin voinut juoda sellaisenaan, ei lainkaan pahaa.

Aloittaessa ei ollut hirveästi käsitystä, voiko noista aineista saada syötävää ruokaa. Lopputulos oli oikein maukas ja erityisesti täyttävä. Pienestä kulhosta vatsa täyttyi ja silmät painui kiinni. Täyden mahan vieressä oli mukava köllöttää. Nälkä oli niin hirmuinen etten jäänyt kameran kanssa tähtäilemään. Suoraan hellalta ruoka oli huomattavasti herkullisemman näköistä. Yö jääkaapissa oli imeyttänyt manteliamaidon pastaan ja jäljelle jäi maitopähkinämuru. Lämmitettynä oli jopa parempaa kuin eilen suoraan kattilasta. Kuva ei tee oikeutta maulle, mutta tulipahan heti otettua varteenotettava ehdokas vuoden huonoin ruokakuva -kategoriaan.



Pähkinäinen mustakaali-pinaatti-pasta

Pastaa
Puoli punttia mustakaalia
Puoli pussia pakastepinaattia
Puoli pussia pakasteherneitä
Sipuli
Pari valkosipulinkynttä
Öljyä
Suolaa
Pippuria
3 dl mantelimaitoa
2 dl maapähkinöitä

Pistä pasta kiehumaan. Pistä maapähkinät ja mantelimaito blenderiin tai muuhun tuhomasiinaan. Täräytä tohjoksi.

Pilko sipulit ja laita öljyyn kuullottumaan. Pilko mustakaali ja heitä sipulien kaveriksi. Lehtiruodit voi ottaa halutessaan pois, mutta ei ne hampaissa häirinnyt. Lisää jäiset pinaatit ja herneet sekaan, anna sulaa maltillisella lämmöllä. Lisää pähkinä-maito-seos, suola ja pippuri. Anna poreilla pastan kypsymiseen asti.


lauantai 2. tammikuuta 2016

Vegaanihaaste

Olen ollut suurimman osan elämästäni kasvissyöjä ja opiskeluaikoina pari vuotta vegaani. Täyskasvissyöjäksi tuskin enää palaan. Reilu 15 vuotta sitten vegaanina olo oli kovin vaivalloista. Yksi syy oli olematon kyky ja viitseliäisyys laittaa mitään ruokaa. Toisena inhosin kaikkien soijatuotteiden makua. 

Nythän tilanne on täysin toinen puhtaasti kasviperäisten ruoka-aineiden saatavuuden kanssa. Valikoimaa on runsaasti ja peruselintarvikkeita ei tarvitse erikseen etsiä pienistä eko(hippi)kaupoista.

Törmäsin instagramissa vegaanihaasteeseen ja silmän räpäyksessä päätin osallistua. Tämmöselle jahkaajalle noin nopea päätös on käsittämätön, mutta joskus voi yllättää itsensäkin. Ajattelin projektin mahdollisuutena tutustua sellaisiin elintarvikkeisiin, joihin en normaalisti kaupassa tartu.

Sen verran aion oikaista, etten ala miettimään lisäaineluetteloita. Jos sisällöstä ei löydy selvästi eläinperäisiä raaka-aineita, silloin niitä ei ole. Jääkaapissa on avattu margariini ja aion syödä sen pois, sisälsipä se mitä hyvänsä. En ole katsonut. Kuukautta ei säily kuitenkaan ja roskiin en viitsi heittää.

Ensimmäiset pari päivää on sujunut varsin helposti. Eilen en syönyt kuin pari leipää ja tänään on vielä aamupalakin syömättä. Kauppaan pitäisi lähteä. Joululomalta hetki sitten kotiuduin ja kaapeissa on pari itänyttä perunaa.

Ettei projekti mahdottoman vaikeaksi osoittautuisi, ilmoittautumisen yhteydessä sain valita itselleni tutorin neuvomaan ja vastaamaan kysymyksiin. Matleenalta olen jo saanut paljon vinkkejä ja linkkejä. Täytyy vaan ottaa silmä käteen ja ruveta tutustumaan. Jossain laatikossa on vegaanin kasviskeittokirjakin. Luovan arkistointitapani seurauksena sijainti ei ole ihan tuoreessa muistissa.

Tammikuussa siis tarjolla vain vegaanisia reseptejä. Kaikkea kivaa en ehdi kuukaudessa syödä, joten eiköhän projekti jossain muodossa jatku varsinaisen haasten jälkeenkin.

Porkkanoita

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...