banneri

maanantai 23. marraskuuta 2015

Perunarieska


Viime päivinä on rieskattanut kovin. Varmaan viikon sisään leiponut useammin kuin koko vuonna yhteensä. Ainakin jos lasketaan leivän leipominen. Mitään erityistä rieskan himoa en ole potenut, vaikka pirun hyvää onkin. Yksinkertainen syy leipomiseen on leivän loppuminen. Kurjassa kelissä ei tee mieli kastella lenkkareita kauppaan kävellessä. Nämä on perjantailta, jolloin oli vielä loskaa. Nyt on pari senttiä lunta ja hulluimmat ovat jo jäljistä päätellen hiihtäneet.

Perunarieska onnistuu niin tähdemuussista kuin muussijauheesta. Ylijäänyt pottumuussi sopii rieskaan älyttömän hyvin. Hyvä lopputulos syntyy jauheestakin. Miksei oikeita perunoitakin voisi keittää, mutta se tuntuisi jo hölmöläisen hommalta.

Perunarieskaan on vähän turha edes yrittää antaa mitään mittoja. Tähdemuussista tehdessä aineiden määrän ratkaisee muussin määrä. Paljoon muussiin kaikkea enemmän ja vähempään vähemmän. Jääkapissa tiivistyneeseen muussiin lisätään hiukan lämmintä vettä muussin notkistamiseksi. Perään yksi kananmuna ja vehnäjauhoja. Osan jauhoista voi korvata kaurahiutaleilla. Jos ei muussin keittäjä ole ollut kovin rakastunut, taikina kaivannee suolaa.

Taikinan on tarkoitus olla melko vetelää. Sen ei pidä olla käsin muotoiltavissa vaan taikinan voi jakaa suoraan kulhosta nuolijalla leivinpaperille. Reilusti jauhoja päälle ja taputtelu haluttuun paksuuteen. Haarukalla reikiä pintaan. Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia.

Samalla tavalla muussijauheesta, mutta jauhemuussia ei juurikaan tarvitse vedellä notkistaa!


Perunarieskat

Pottumuussia tai muusijauhetta ja vettä
Vehnäjauhoja
Muna
Suolaa

4 kommenttia:

  1. Näyttävätpä huisin meheviltä. Hiihtomaan lähellä oli äsken muutama hiihtäjä, joita Armas olisi halunnut paimentaa. Kumma juttu, että joillain on kauhea kiire hiihtää tuollaisella alustalla, jossa saa vain itsensä kipeäksi ja sukset naarmuille. Keväällä väki katoaa laduilta paljon ennen lumia.

    VastaaPoista
  2. Hiihtomaassa oli puolkuus paljon lapsia laskemassa mäkeä. Tietysti pururadan pohjaa ja ihmisiä ei tarvii väistää... Äitit ja isit työntää vauhtia, kun näkee jonkun tarpovan mäkee ylös...

    Toisin kuin muilla, meillä oli koiran kanssa molemmilla valot ja meitä ei voinut oll näkemättä. Mustiin pukeutuneet möykyt arvailin ihmisiksi, kun ei niitä tullessa ollut. Yhtä pimeitä tyyppejä oli muksutkin sillä erotuksella, että niiden haalareissa yleensä on joku värikkäämpi osa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten kumma, ettei heijastimiakaan kannata kaupungissa tai ulkoilureiteillä pitää... Armaksella ei ole valoa, ajattelin laittaa vasta sitten valjaisiin kiinni kun ne sopivat. Pannassa (ja hihnassa) on kyllä hyvät heijastimet.

      Poista
    2. Mehän meinattiin viikkoja sitten tappaa pari pyöräilijää puolessa välissä Seppäläntietä. Fillarilla vaan tummissa vaatteissa suoraan eteen! Onneksi oli kuiva tie ja tuliterä auto alla, jossa oli joku jarrutehostin!

      Eilen oli puhetta, että edelleen joka kerta samassa paikassa sydän ottaa yhden ylimääräisen potkun ja muljahduksen.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...