banneri

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Aika, vaiva ja raha


Ajatus tähän postaukseen on tullut muutamien päivien aikana, kun tuttavat on valittaneet ruuanlaiton työläyttä ja ajan puutetta. Moni valittaa, ettei ole aikaa laittaa ruokaa ja ruoka on kallista. Todelliset ongelmat keittiössä siis kulminoituu aikaan, vaivaan ja rahaan.

Aloitetaan rahasta. Kaikilla sitä on ja jokainen sitä käyttää. Toisilla rahaa on äärimmäisen niukasti, toisilla kohtuullisesti ja hyvin harvalla reilusti. Jokaisen meistä on syötävä käytettävissä olevalla rahalla. Useimmat joutuu tekemään ruokaostoksilla valintoja pelkästään hinnan perusteella ja kaikkeen ei ole varaa. Hyvin toimeentulevakaan väestö ei syö joka ilta kalliista raaka-aineista piiperrettyjä huippuillallisia.

Tiukalla budjetilla kannattaa lukea tarjoukset, etsiä punaisia lappuja ja kerätä metsästä kaikki syötäväksi kelpaava. Kotimaiset juurekset on ympäri vuoden varsin edullisia. Kuivatuista pavuista, herneistä, linsseistä jne. saa pienellä rahalla proteiinia ja ne säilyy kaapissa todella pitkiä aikoja. Tarjouslihaa ja -kalaa kannattaa ostaa reilummin pakastimeen.

Kalliita tuontikasviksia ei kannata ostaa talvella. Ne ei maistu hyvältä, maksaa paljon ja vaihtoehtojakin on. Rehuja on kuitenkin syötävä. Omenat ei yleensä ole kalliita. Joulun aikaan on mandariini/satsuma/mitä niitä onkaan -kausi ja niitä saa edullisesti. Appelsiinit on talvella halpoja jne. Metsästä saa marjoja ja joku tuttu saattaa lahjoittaa viinimarjansa, kun vaan menee ja kerää.

Edullisia ja helppoja ruokia harvemmin kannattaa etsiä suosituilta ruokasivustoilta. Ruokaharrastaja usein on kiinnostunut raaka-aineista, tekniikoista ja on utelias kokeilemaan kaikkea mahdollista. Kaikkea kannattaa kuitenkin lukea ja nopeasti oppii soveltamaan. Tietyt mausteyhdistelmät alkaa toistua ja hoksaa, mitä mausteita ja raaka-aineita osaavammatkin käyttää yhdessä.

Mietitäämpä vaikka Intiaa. Intialainen ruoka on maailman kuulua. Samalla maa on väkirikkain ja väestö on keskimäärin maailman köyhimpien joukossa.  Ikivanhat, eri kulttuurien, perinneruuat valmistuu lähes poikkeuksetta todella vähistä raaka-aineista, ei vaadi erityistä välineistöä tai taitavaa tekniikoiden käyttöä. Perinnereseptit on muotoutuneet aikoina, jolloin ei ole eletty yltäkylläisyydessä ja ruoka on perustunut omavaraisuuteen ja lähialueiden tarjontaan. Käytössä on ollut jonkinlainen tapa kypsentää asioita ja ruuanlaittoon ei ole oikeasti ollut suunnattomasti aikaa. Monet reseptit ovat simppeleitä ja valmistuvat omissa oloissaan vahtimatta.

Aikaa ei ole kellään. Nälkäiset muksut tarvitsee ruokaa kotiutuessa ja itselläkin nälkä kiukuttaa ja kolottaa ohimoita. Ruuan ei tarvitse olla juuri valmistettua. Useimmat keitot ja pataruuat vaan paranee lämmitessään. Lämmitä edellisen päivän ruokaa, täytä vatsat ja mieti sen jälkeen ruuanlaittoa. Puolituntia on nälkäiselle pitkä aika. Mikro kilahtaa parissa minuutissa.

Pakottavasti kiireelliset hommat alta pois ja ruuan voi laittaa myöhemminkin. Aineiden pilkkominen keittoon tai pataan kestää max. vartin. Loppu hoituu uunissa ja hellan levyllä itsekseen. Hifistelemättä kasvisten ja proteiinien kypsyys ei ole niin justiinsa. Jos ne sattuu olemaan vähän ylikypsiä, mitä sitten. Ei sitä soppaa ole tarkoitus Master Cher -tuomaristolle tarjota. Ihan hyvää ruokaa se on silti.

Papujen ja herneiden liotukseen ja keittoon menee aikaa. Niitä voi samalla vaivalla liottaa ämpärillisen ja keittää kahdessa kattilassa. Annospusseihin ja pakastimeen. Pavuilla ja herneillä voi jatkaa melkein mitä ruokaa tahansa ja pakastimesta voi sulattaa nopeasti.

Vaivaa joutuu aina hiukan näkemään ja tämä on ongelmallisin. Ilman mielenkiintoa on hyvin vaikea motivoitua aloittamaan. Pitää keksiä, mitä laittaisi. Täytyy käydä kaupassa ja valmistaakin ruoka vielä. Mikäli on ennakkoon päättänyt, ettei osaa laittaa ruokaa, luultavasti ei edes yritä onnistua. Lopuksi täytyy siivota keittiö.

Kaupassa on käytävä jokatapauksessa. Puolivalmisteetkaan ei kulkeudu jääkaappiin itsekseen. Kaikki mahdollinen tieto on olemassa ja netissä. Melkein kaikkeen löytyy videokin youtubesta. Pääasiallisti täytyy vain pilkkoa aineksia ja maustaa lopputulos.

Emmä osaa on ehkä surkein selitys ikinä. Opettele hyvä ihminen! Ihan varmasti jokainen meistä tekee päivittäin monimutkaisempiakin asioita kuin ruokaa. Piipertämään ei tarvitse ruveta. Kyky käsitellä tavallisia elintarvikkeita riittää oikein hyvin.

Esim. kokonainen lohi on tällä hetkellä tarjouksessa. Ruodoton file on vähintään tuplasti kalliimpaa. Filerointi ei ole ekalla yrittämällä siistein ja helpoin homma, mutta siitä selviää terävällä veitsellä ja maalaisjärjellä. Jos hirvittää, etsi joku noin 60 vuotias henkilö opettamaan. Useimmat keski-ikäiset tai vanhemmat osaa fileroida kalan kuin kalan. Heidän on ollut pakko opetella ja kyseessä ei ole kovinkaan ihmeellinen temppu.

En minäkään saa siistiä nahatonta filettä aikaiseksi, mutta en ole ruokaa keisarille tarjoamassakaan. Ison kalan nahka pitää poistaa vain kalakeittoon tai laatikkoon. Lohen kypsentää muuten nahkoineen ja poistaa kypsästä. Muikut voi syödä nahkoineen, ahvenista pitää raapia suomut pois.

Samoin halvimman mahdollisen lihapalan ihan varmasti jokainen osaa pilkkoa tai kypsentää kokonaisena. Pilkkominen on kuitenkin vain pilkkomista, olipa veitsen alla possua tai porkkanaa. Terävällä veitsellä homma hoituu helpommin ja peukalotähtäyksen todennäköisyys pienenee.

Pataruokiin riittää yksi pata. Siinä ei ole hirveästi tiskaamista. Keittokin syntyy yhdessä kattilassa. Lautasten määrä on vakio, söipä mitä hyvänsä.

Kahden viikon ruuat on laitettu, jos parina kolmena arki-iltana tekee jättikattilallisen keittoa tai ison vuokan uunissa. Viikonloppuna toiset satsit ja aina puolet pakastimeen. Samalla vaivalla syntyy seuraavankin viikon ruuat. Eikä uuniin nakatut satunnaiset kalapuikot tai pakastepitsatkaan huono idea toisinaan ole.

Ihan tavallisen ravitsevan arkiruuan laittaminen ei siis ole erityisen kallista, vaikeaa tai vie aikaakaan. 

Jälkkäriä ei tarvitse olla jatkuvasti. Miksipä ei viikonloppuna hemmottelisi itseään ja perhettään pannarilla, letuilla, suklaa/marja/luumukiisselillä, marjapiirakalla tms. Mikään noista ei ole kallista, kun kerää marjat hilloon itse ja kiehauttaa kiisselin. Pottujauhoilla osaa jokainen suurustaa, kun vaan vispaa vimmatusti.

Jokainen epäonnistuu joskus. Useimmiten lopputulos on syötävää, vaikkei erityisen herkullista. Edullisilla raaka-aineilla ei niin hyvä lopputuloskaan ei niin kauheasti harmita. Ruuanlaitosta saattaa jopa innostua ja viikonloppuisin käyttää sekä rahaa, aikaa että vaivaa ruuan valmistukseen.

4 kommenttia:

  1. Hieno päivitys!
    Jos noilla sun neuvoillasi ei saa perheelle ruokaa pöytään edullisesti, helposti ja kohtalaisen nopeasti, niin sitten syynä on pelkkä laiskuus ja syyllinen löytyy katsomalla peiliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivistys voisi olla muotoa "elä selitä".

      Poista
  2. Tää oli huisin hyvä juttu!
    Halvemmista lihapaloista tulee pitkään kypsyttämällä hyvää ruokaa (meillä herkuteltiin viikonloppuna ja alkuviikosta keittolihalla ja kielellä kaikki kolme). Monista ulkolaisista kasviksista ja hedelmistä tulee vain oaha mieli, samoin kotimaisista tomaateista. Kannatan isosti sesonkituotteiden ostamista sekä maun että hinnan takia. Miksi ihmeessä kaupoissa pitää olla esim. tuoreita mansikoita ja parsaa ympäri vuoden?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihvi on helppo pilata minuutissa. Pitkään uunissa haudutettavaa halvinta ei saa pilattua millään!

      En tajua minäkään mansikoita ja parsaa. Ulkomaista parsaa en ole koskaan ostanut. Mansikat on aivan järkyttäviä! Monet keskk-eurooppalaiset vieraat on kesälläkin ihmetelleet suomalaisten tapaa vetää manskoita suoraan rasiasta. Kaikki on muuttaneet mielensä, kun ovat maistaneet. Ihan toisen makuisia kuin heillä kotona. Kotona eivät syö kuin sokerissa tai viinassa uitettuina.

      Shamppanjan ja mansikat on keksinyt joku ressukka, joka ei lle suomalaisia mansikoita maistanut.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...