banneri

perjantai 27. marraskuuta 2015

Pentuja siellä, pentuja täällä

Tänään ei ollut ohjelmassa kenneltyttöilyä ja pentujen ruokkimista ja siivoamista. Pennutta ei tarvinnut olla, kun Armas kävi armastuttamassa meitä. Nuori herra oli varsin vieraskorea ja jätti hepulit ja jyrsimiset esittämättä. Mukaan pakotettu vanha akka sieti leikkiyritykset suorastaan pitkäpinnaisesti! Eli molemmat esitti parhaat luonteenpiirteensä. Vanha akka ignoorasi kakaran täysin ja kakara esitti toivomuksensa treffien ohjelmasta riittävän kaukaa. Maksamakkara maistui molemmille ja jaetut eväät, parhaat eväät.

Suttukuva suttuisessa säässä. Harmaa keli ei pienen pojan intoa laskenut ja omistajillakin oli mukava juttutuokio. Omiani en ole ennenkään esitellyt, joten jätän ne kuvien ulkopuolelle tänäänkin.



torstai 26. marraskuuta 2015

Broilerin koipia ja kanakeittoa

Koemaistajaa ei tulikuuma soppa haittaa
Broilerin koivet on ympäri vuoden edullisia. Lähimmässä prismassa ne maksaa 1,89e/kilo. Marinoituja tietysti. Mielummin ostaisin marinoimatta, mutta ne on monta kertaa kalliimpia. Logiikkaa en ymmärrä, mutta näillä rajoituksilla mennään. Valmiiksi marinoidut koivet on ihan hyvää, edullista ja helppoa ruokaa, vaikka jokaisen itseään kunnioittavan kotikokin kuuluu marinadia inhota ja halveksua.

Koipien ongelma on tylsyys. Ne on helppo heittää uuniin riisipedille, puuhastella tunti jotain muuta ja käydä pöytään. Edullista joo, mutta ei kai kukaan jaksa riisiä ja kanaa kovin montaa kertaa vuodessa syödä. Minulle riittää kerta viiteen vuoteen.

Minä heitän koivet aina uuniin, 175 astessa ja noin puolitoista tuntia. Koivet ulos jäähtymään ja jäähtyneistä siivoan lihat irti. Kypsästä kanasta teen varsinaisen ruuan ja vasta tässä vaiheessa mietin, mitä tekisin. Aikaa menee runsaasti ennenkuin ruoka on lautasella, mutta edullinen usein vaatii käsityötä vähän enemmän. Valmiiksi kypsät lihat voi käyttää samoin kuin broilerisuikaleet. Broilerisuikaleet näytti olevan minimanissa tarjouksessa. Rasian kilohinta oli himpun vajaa 9 euroa. Koivissa on luita ja nahkaa, mutta ei niistä puolet kuitenkaan roskiin mene. Marinoimattomien koipien hintaa en muistanut tarkastaa. Viimeksi vilkaistessa kilohinta oli reilusti kaksinkertainen.

Tällä kertaa päädyin kanakeittoon. Aluksi mielessä oli jonkinlainen kananuudeli-hässäkkä. Porkkanaa, varsiselleriä ja sipulia tarvitsin toiseenkin ohjeeseen, joten niitä löytyi valmiiksi ja nuudelit korvasin pastalla. Lopputuloksena syntyi todella maukas kanakeitto.

Olen huomannut, etten oikeastaan maista paprikajauhetta lainkaan. Käytän sitä paljon kivan värin takia.

Kanakeitto

Kolmen koiven lihat
Pari porkkanaa
Pari varsisellerin vartta
Sipuli
Pari valkosipulin kynttä
Puolipussia pastaa
Paprikajauhetta ja muita mausteita mielen mukaan.
Vettä

Pilko porkkanat ja varsiselleri kattilaan, lisää vettä ja anna kiehua. Sipulit perään, kun on pilkottu. Lisää mausteita, suolaa, vettä ja pasta. Koivista riivityt lihat perään, kun pasta alkaa olla kypsää. Mausta ja syö.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kun usein sattuu, tottuu...

Odotettu tulos oli päivittynyt järjestelmään. En ole valittujen joukossa, joten se siitä...

Pikkukaverit piristi kovasti mieltä ja harmaata loskaista päivää.


maanantai 23. marraskuuta 2015

Perunarieska


Viime päivinä on rieskattanut kovin. Varmaan viikon sisään leiponut useammin kuin koko vuonna yhteensä. Ainakin jos lasketaan leivän leipominen. Mitään erityistä rieskan himoa en ole potenut, vaikka pirun hyvää onkin. Yksinkertainen syy leipomiseen on leivän loppuminen. Kurjassa kelissä ei tee mieli kastella lenkkareita kauppaan kävellessä. Nämä on perjantailta, jolloin oli vielä loskaa. Nyt on pari senttiä lunta ja hulluimmat ovat jo jäljistä päätellen hiihtäneet.

Perunarieska onnistuu niin tähdemuussista kuin muussijauheesta. Ylijäänyt pottumuussi sopii rieskaan älyttömän hyvin. Hyvä lopputulos syntyy jauheestakin. Miksei oikeita perunoitakin voisi keittää, mutta se tuntuisi jo hölmöläisen hommalta.

Perunarieskaan on vähän turha edes yrittää antaa mitään mittoja. Tähdemuussista tehdessä aineiden määrän ratkaisee muussin määrä. Paljoon muussiin kaikkea enemmän ja vähempään vähemmän. Jääkapissa tiivistyneeseen muussiin lisätään hiukan lämmintä vettä muussin notkistamiseksi. Perään yksi kananmuna ja vehnäjauhoja. Osan jauhoista voi korvata kaurahiutaleilla. Jos ei muussin keittäjä ole ollut kovin rakastunut, taikina kaivannee suolaa.

Taikinan on tarkoitus olla melko vetelää. Sen ei pidä olla käsin muotoiltavissa vaan taikinan voi jakaa suoraan kulhosta nuolijalla leivinpaperille. Reilusti jauhoja päälle ja taputtelu haluttuun paksuuteen. Haarukalla reikiä pintaan. Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia.

Samalla tavalla muussijauheesta, mutta jauhemuussia ei juurikaan tarvitse vedellä notkistaa!


Perunarieskat

Pottumuussia tai muusijauhetta ja vettä
Vehnäjauhoja
Muna
Suolaa

perjantai 20. marraskuuta 2015

Ohrarieska

Mummo leipoi aina rieskaa. Se on ehkä parasta leipää maailmassa. Talvella leivinuunia lämmitettiin melkein joka päivä ja tuoretta rieskaa voi paistaa jatkuvasti. Kesällä uunin lämmittäminen nosti yläkerran lämmöt niin korkealle, että kerralla piti leipoa parin kuukauden rieskat. Mielummin kesälläkin pikkusen liian lämmin tupa kuin sähköuunissa paistetut rieskat.

Jotenkin olen ollut siinä uskossa, ettei ohrarieskaa voi sähköuunissa paistaa. Todellakin voi! Eihän lopputulos tietenkään leivinuunia vastaa, mutta maussa ei ole valittamista. Pussin kyljessä olevaa ohjetta ei kuitenkaan kannata noudattaa.

Mikään ei ole näin nopea ja edullinen tapa taikoa tuoretta leipää pöytään. Leipomiseen menee vain muutamia minuutteja, sillä hiivatonta taikinaa ei tarvitse kohottaa.

Onnistumisen salaisuus on tulikuuman uunin ja mahdollisimman kylmän taikinan lämpöerossa. Kylmän taikinan lämmetessä nopeasti, kosteus jää taikinaan tehden siitä mehevän. Jos suinkin vaan saat mahtumaan, pistä uuniin menevät rieskat jääkaappiin odottamaan.

Kilon jauhopussi maksaa euron, luomujauhot 1,5e. Ostin luomua, koska en yltänyt tavallisiin. Hinnalla ohrajauhot ei ole pilattuja. Hinnan lisäksi ohra on varsin terveellinen vaihtoehto. Proteiinia ohrajauhoissa on peräti 8,3%, joka on liki saman verran kuin täysjyvärukiissa. Ruisleipään verrattuna rieska on todella simppeli tehdä.

Pussin kyljessä olevan ohjeen mukaan kahteen desiin kylmää vettä laitetaan 4 - 4,5 dl jauhoja. Ohjeen jauhomäärällä lopputulos on löysä puuro, jota ei voi muotoilla ja leviää pitkin peltiä. Lisäsin aika ronskilla kädellä jauhoja ja onnistuin vallan mainiosti jo useampana päivänä.

Ensimmäinen yritys meni vähän pieleen. Leivinpaperi syttyi 300 asteessa ja tein ihan liian ohkaisia. Seuraavalla kerralla pudotin lämmön 250 asteeseen ja tein hiukan paksumpia. Lopputulos oli huomattavasti parempi.

Väittäisin ettei paksumpaakaan pelkästä ohrasta tehtyä taikinaa saa nätisti leivinuuniin. Iskä väitti puhelimessa mummon laittaneen taikinaan osan venhäjauhoja sitkon saamiseksi. Täytyy kokeilla vehnäjauhojen kera jossain vaiheessa.

Puolet jo kerkesin syödä. Leivinpaperi ei liian vaaleaksi jäänyt 250 asteessa.


Ohrarieska

2 dl vettä
5-6 dl ohrajauhoja
1 tl suolaa

Pistä uuni lämpiämään 250 asteeseen. Sekoita jauhot ja suola jääkylmään veteen. Muotoile rieska uunipellille, töki haarukalla reikiä ja paista keskitasolla 5-10 minuuttia.

Näin pienestä taikinasta ei hirveästi tule syötävää.

Onko joku onnistunut pussin ohjeella ja vähemmillä jauhoilla? Mites leivinuunissa?

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

MunaEggsPress

Kuvan kanat eivät ole tuottajan kotkottajia
Kaverilta kuulin pari viikkoa takaperin MunaEggsPressin kiertävästä autosta. Auto kiertää pitkin Suomea ja toimittaa ulkoilevien kanojen munia. Henk.koht. en ole niinkään kiinnostunut, onko käyttämäni munat luomua ja tietyllä tavalla ruokittuja. Enemmän pistän painoarvoa munivien kanojen elinolosuhteille. Mielelläni maksan olosuhteista hiukan enemmän kuin seilaan marketin munahyllyllä miettimässä, mikä on todellisuus erilaisin nimin markkinoiduilla munilla.

Hintakaan ei mielestäni ole paha 7e/30 kpl. Munat tilataan tuottajalta etukäteen ja valitaan noutopaikka. Maksu käteisellä ja mielellään tasaraha. Munat toimitetaan 30 kpl pahvikennoon ladottuna, joten polkupyörällä niitä ei kannata hakea. Pahvikennot voi palauttaa autolle uudelleen käytettäväksi.

Homma toimii facebookissa. Ajoreitit ja aikataulut julkaistaan MunaEggsPressin ryhmissä. Kunkin reitin omaan ryhmään aukeaa tilauskaavake, josta munat tilataan. Vaatii vähän vaivan näköä seurailla ryhmiä, sillä kaikki ryhmien julkaisut ei ainanaan itselläni pomppaa uutisvirtaan.

Yleiseen Vaahteramäen MunaEggsPress-ryhmä löytyy tästä linkistä. Tiedostoista löytyy linkit alueellisiin ryhmiin, aikatauluja, ohjeita ja taisi siellä olla reseptejäkin.

Omat munani tilasin kaverin kanssa puoliksi. Käytän munia sen verran vähän, että 30 kpl tuntui vähän liioittelulta. 15 on oikein sopiva määrä minulle. Sain ne vielä kaverin kotiin toimittamana.

Kommenteista päätellen asiakkaat on löytäneet muna-autot todella hyvin ja saapumisaikaan jonot on olleet pitkät. Nouto on ryysiksestä huolimatta nopeaa. Aikataulun mukaan auto pysähtyy esim. minua lähimpänä olevalla pysähdyspaikalla 10 minuuttia ja jakaa lastinsa siinä ajassa. Pitkän jonotusajan pelossa kenenkään ei tarvitse jättää tilaamatta.

Minä en huomaa munalaaduissa mitään eroa muutenkaan, mutta laadussa ei ainakaan ole mitään moittimistakaan. Kaverit on kehuneet hyvälaatuisiksi, joten uskokaamme niitä.

Vuoden viimeisen kierroksen aikataulut on julkaistu. Etsi lähin pysähdyspaikka ja nouda sinäkin loppuvuoden munasi.


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Sloppy Joe -burgerit ja maalaisranut

Aamulla oli reilu sentti lumehkoa. Se on juuri riittävä määrä yltämään lenkkarin sauman yläpuolelle ja kastelemaan sukat. Loska on syksyn raskainta aikaa. Pimeää, märkää ja kurjaa. Heti helpottaa, kun lumi pysyy maassa ja on reilusti valoisampaa. Viikolla säätiedotus lupasi sunnuntaille lunta, mutta tällä kertaa ennuste ei ihan tärpännyt.

Pari viikkoa sitten etsin jotain ihan muuta ja törmäsin Sloppy Joe -burgereihin. Ilmeisesti nämä edustaa samaa retroa amerikkalaisille kuin pellille tehty lihapiirakka suomalaiselle. Helppoja ja hyviähän nämä toki on. Variaatioita riittää jokaiseen makuun ja jokainen kasatkoon omansa. Ehdotin näitä lapsen kaverisynttäreiden kanssa tuskailevalle kaverillekin.

Viime viikolla näitä siis syötiin ystävän lapsen synttäreillä. Tänään kaverin kanssa meillä. Yksinkertaisena ja nopeana appeena sopii niin lapsikesteille ehkäisemään holtitonta sokerihumalaa kuin aikuisemmallekin sunnuntain brunssille liiallisen punaviinin aiheuttamaan nälkään.

Jauhelihakastike kannattaa jättää melkoisen kosteaksi. Sämpylä imee ylimääräiset nesteet. Liian kuiva sotkee enemmän rinnuksia ja ei pysy sämpylän välissä. Melko varmasti rinnuksilta jotain löytyy, joten kannattaa miettiä, tarjotako ihan ekoilla treffeillä.

Hampparisämpylöille löytyy miljoona erinomaista ohjetta. Tällä kertaa käytettiin synttäreiltä ylijääneet valmissämpylät.


Burgereihin voi pistää mielensä mukaan aineksia. Pihvin virkaa toimittaa paksu jauhelihasoossi. Tänään käytimme lisäksi cheddaria, tomaattia ja sipulia.

Rapeat maalaisranskalaiset valmistuu nopeasti. Perunat voi jättää kuorimatta ja siivuttaa huolellisesti pestyinä. Minä kuorin aina. Ohuimmat vähän kärähti. Peruna siivut pakastepussiin ja lisätään öljyä ja mausteet. Pussissa on helppo levittää öljy ja mausteet ihan ravistamalla. Levitetään pellille, paistetaan 225 asteessa kypsiksi.


lauantai 14. marraskuuta 2015

Chorizo-jauheliha-pata

Pimeimpään vuoden aikaan tulee keitto- ja patavaihe. Mausteinen liemi lämmittää huomattavasti paremmin kuin perunamuussi ja pasta. Luultavasti kyse on henkimaailman asioista, mutta ei se mitään.

Tämäkin pata on superhelppo ja hellan edessä ei mene varttia pitempään. Pavut on hyvin proteiinipitoisia ja ei maksa käytännössä mitään. Pavuilla on helppo jatkaa ruokaa ja niillä saa mistä tahansa ruokaisan.

Tällä kertaa käytin tölkkipapuja. Pavut oli pakastimesta loppu ja seuraava satsi keittämättä. Mä inhoan huonolta ketsupilta maistuvaa tomaattikastiketta, jossa pavut on säilötty. Kastikkeen voi huuhdella pavuista lävikössä. Maku ei jää kummittelemaan.

Chorizo-jauheliha-pata

400g jauhelihaa
Pari sipulia
Muutama valkosipulin kynsi
Tölkki tomaattimurskaa
Tölkki papuja
Reilu pätkä chorizoa
Reilu desi raakaa pitkäjyväistä riisiä
Pannun pesuvesi
Suolaa
Pippuria
Paprikajauhetta
Ruohosipulia

Kuullota sipulit, paista jauheliha ja mausta. Paista chorizon palat.

Laita uunivuokaan tomaattimurska, pestyt pavut, riisit, jauheliha ja chorizot. Kypsyvä riisi tarvitsee nestettä. Pannusta saa viimeiset aromit ruokaan, kun lisää nesteeksi pannun huuhteluveden.

Pistä uunin ja syö, kun riisit on kypsiä. Puolisen tuntia ja parisataa astetta.

perjantai 13. marraskuuta 2015

linkki.jyvaskyla.fi

Olen ollut joukkoliikenteen varassa eli meilläpäin ajanut linkillä. Vuoden olen pärjännyt erinomaisen hyvin! Linkki eli bussi on aina tullut ajallaan,  ei ole hyytynyt matkalle. Olen ollut todella tyytyväinen linkkien kulkuun.

Alkuun mulla oli suuria vaikeuksia käyttää aikataulua. En löytänyt pdf-versiota, jota olen tottunut käyttämään. Sit tajusin, että aikatauluhaku oikeesti toimii! Pistä siihen lähtöosoite ja se neuvoo kävellen lähimmälle pysäkille tai toisessa päässä sopivan pysäkin hypätä ulos. Huisia!

En ole ajastanut, onko linkki tasan klo 10:18 pysäkillä, mutta ei sitä ainakaan kovin pitkään ole tarvinnut odottaa. Mistään en ole myöhästynyt sen takia, että linkki ei tulekaan tai on pahasti myöhässä.

Asiakaspalvelukin on parantunut. Nykyään kuskilta voi pyytää, heitä mut ulos tällaisella pysäkillä ja se heittää, jos oon vieraassa paikassa. 10 vuotta sitten ne ei huomenta sanoneet, vaikka tavattiin joka aamu. Harvan kanssa voi sopia, jos ei tiennyt, missä pitää kilauttaa kelloa...

Opiskeluaikoina ei koskaan tiennyt, tuleeko auto ja pääseekö sillä perille asti. Yleensä pääsi, mutta kerran viikossa joku vuoro ei saapunut tai auto hajos matkalle. Koskaan ei tiennyt, ehtiikö töihin ajoissa. Tenttiin sai sentään mennä 29 minuuttia myöhässä.

Tämä ei ole yhteistyöpostaus vaan ihan oma huomio. Ihan kuluttajana olen niin tyytyväinen, että kerron mielelläni muillekin hyvästä toiminnasta ruuhka-aikaankin.

Ajakaa muutkin linkillä! Matkan voi räplätä kännykkää ja ei tarvii ettiä parkkipaikkaa ja maksaa siitä.


torstai 12. marraskuuta 2015

Goulasch de pork


Menin kauppaan ostamaan silakkafileitä, mutta poistuin possun lavan kanssa. Palokan cittarissa oli lapaa 1,5e/kg. Eihän siihen voinut olla tarttumatta! Aikani pyörin kaupassa miettimässä, mitä possulle tekisin ja päädyin gulassiin. Nyhtöpossukkaan on taas kiintiö täynnä vähäksi aikaa ja en osaa lavalle muuta tehdä kuin hauduttaa sen uunissa.

Google tiesi kertoa, että perinteinen gulassi valmistetaan naudan lihasta ja wikipedia arpoi possuversiolle nimeksi goulasch de pork. Samaa settiä kaikki, mutta kuulostaahan jälkimmäinen huomattavasti fiinimmältä.

Nahkaa ja läskin roippeita siivotessa havaitsin kaikki veitset tylsiksi. Äärimmäisen harvoin käsittelen raakaa lihaa veitsen kanssa ja olen siinä puuhassa hiukan kokematon. Kaikki sormet on tallella ja liha tuli pilkottua. Tyylipisteitä kai ei jaeta.

Ruokana gulassi on todella oiva arkisapuska. Ainekset pilkkoo muutamassa minuutissa. Ottaa aikaa vain uunissa, mutta paranee lämmittäessä. Ei tällä viideltä nälkäisiä lapsia töiden jälkeen ruoki, mutta seuraavaksi päiväksi valmistuu itsestään, on edullista ja varsin terveellistäkin. Ruuassa ei ole kuin puhdasta lihaa, kasviksia, vettä ja mausteet. Ei tämä kovin epäterveellistä voi olla, vaikka noudattaisi mitä ruokavalioo. Sapuska on myös gluteeniton ja laktoositon. Ei kelpaa kasvissyöjälle, mutta suurimmalle osalle muita tyypillisiä ruokarajoitteita.

Pistin pilkotut lihat veteen, hiukan suolaa ja pippuria ja uuniin lämmittelemään. Sielläpä ne sitten oli. Ajasta ei tietoa. Ehdin käyttää koiran lenkillä, imuroida ja roikkua netissä. Lihat meni ylikypsiksi ja se oli tarkoitukseni.

Toimeutuessani pilkoin porkkanat, perunat, sipulit ja paprikan lihan sekaan. Mausteeksi tomaattipyrettä, paprikajauhetta, kuminaa. Suolaa ja pippuria ei tarvinnut lisätä.

Lihapala maksoi hiukan yli pari euroa (puolet meni pakkaseen), pari porkkanaa ja muutama peruna toisen euron. Paprikan kilohinta hiukan kirpaisi, vaikka yhden punaisen sai 50 sentillä. Sipulit olin ostanut jo aikaisemmin. Sapuskaa tuli ämpärillinen n. 3 eurolla.

Possugulassi

800g possun lapaa
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 porkkanaa
4 perunaa
Punainen paprika
Vettä
Pieni purkki tomaattipyrettä
Suolaa
Pippuria
Paprikajauhetta
Kuminaa

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Aika, vaiva ja raha


Ajatus tähän postaukseen on tullut muutamien päivien aikana, kun tuttavat on valittaneet ruuanlaiton työläyttä ja ajan puutetta. Moni valittaa, ettei ole aikaa laittaa ruokaa ja ruoka on kallista. Todelliset ongelmat keittiössä siis kulminoituu aikaan, vaivaan ja rahaan.

Aloitetaan rahasta. Kaikilla sitä on ja jokainen sitä käyttää. Toisilla rahaa on äärimmäisen niukasti, toisilla kohtuullisesti ja hyvin harvalla reilusti. Jokaisen meistä on syötävä käytettävissä olevalla rahalla. Useimmat joutuu tekemään ruokaostoksilla valintoja pelkästään hinnan perusteella ja kaikkeen ei ole varaa. Hyvin toimeentulevakaan väestö ei syö joka ilta kalliista raaka-aineista piiperrettyjä huippuillallisia.

Tiukalla budjetilla kannattaa lukea tarjoukset, etsiä punaisia lappuja ja kerätä metsästä kaikki syötäväksi kelpaava. Kotimaiset juurekset on ympäri vuoden varsin edullisia. Kuivatuista pavuista, herneistä, linsseistä jne. saa pienellä rahalla proteiinia ja ne säilyy kaapissa todella pitkiä aikoja. Tarjouslihaa ja -kalaa kannattaa ostaa reilummin pakastimeen.

Kalliita tuontikasviksia ei kannata ostaa talvella. Ne ei maistu hyvältä, maksaa paljon ja vaihtoehtojakin on. Rehuja on kuitenkin syötävä. Omenat ei yleensä ole kalliita. Joulun aikaan on mandariini/satsuma/mitä niitä onkaan -kausi ja niitä saa edullisesti. Appelsiinit on talvella halpoja jne. Metsästä saa marjoja ja joku tuttu saattaa lahjoittaa viinimarjansa, kun vaan menee ja kerää.

Edullisia ja helppoja ruokia harvemmin kannattaa etsiä suosituilta ruokasivustoilta. Ruokaharrastaja usein on kiinnostunut raaka-aineista, tekniikoista ja on utelias kokeilemaan kaikkea mahdollista. Kaikkea kannattaa kuitenkin lukea ja nopeasti oppii soveltamaan. Tietyt mausteyhdistelmät alkaa toistua ja hoksaa, mitä mausteita ja raaka-aineita osaavammatkin käyttää yhdessä.

Mietitäämpä vaikka Intiaa. Intialainen ruoka on maailman kuulua. Samalla maa on väkirikkain ja väestö on keskimäärin maailman köyhimpien joukossa.  Ikivanhat, eri kulttuurien, perinneruuat valmistuu lähes poikkeuksetta todella vähistä raaka-aineista, ei vaadi erityistä välineistöä tai taitavaa tekniikoiden käyttöä. Perinnereseptit on muotoutuneet aikoina, jolloin ei ole eletty yltäkylläisyydessä ja ruoka on perustunut omavaraisuuteen ja lähialueiden tarjontaan. Käytössä on ollut jonkinlainen tapa kypsentää asioita ja ruuanlaittoon ei ole oikeasti ollut suunnattomasti aikaa. Monet reseptit ovat simppeleitä ja valmistuvat omissa oloissaan vahtimatta.

Aikaa ei ole kellään. Nälkäiset muksut tarvitsee ruokaa kotiutuessa ja itselläkin nälkä kiukuttaa ja kolottaa ohimoita. Ruuan ei tarvitse olla juuri valmistettua. Useimmat keitot ja pataruuat vaan paranee lämmitessään. Lämmitä edellisen päivän ruokaa, täytä vatsat ja mieti sen jälkeen ruuanlaittoa. Puolituntia on nälkäiselle pitkä aika. Mikro kilahtaa parissa minuutissa.

Pakottavasti kiireelliset hommat alta pois ja ruuan voi laittaa myöhemminkin. Aineiden pilkkominen keittoon tai pataan kestää max. vartin. Loppu hoituu uunissa ja hellan levyllä itsekseen. Hifistelemättä kasvisten ja proteiinien kypsyys ei ole niin justiinsa. Jos ne sattuu olemaan vähän ylikypsiä, mitä sitten. Ei sitä soppaa ole tarkoitus Master Cher -tuomaristolle tarjota. Ihan hyvää ruokaa se on silti.

Papujen ja herneiden liotukseen ja keittoon menee aikaa. Niitä voi samalla vaivalla liottaa ämpärillisen ja keittää kahdessa kattilassa. Annospusseihin ja pakastimeen. Pavuilla ja herneillä voi jatkaa melkein mitä ruokaa tahansa ja pakastimesta voi sulattaa nopeasti.

Vaivaa joutuu aina hiukan näkemään ja tämä on ongelmallisin. Ilman mielenkiintoa on hyvin vaikea motivoitua aloittamaan. Pitää keksiä, mitä laittaisi. Täytyy käydä kaupassa ja valmistaakin ruoka vielä. Mikäli on ennakkoon päättänyt, ettei osaa laittaa ruokaa, luultavasti ei edes yritä onnistua. Lopuksi täytyy siivota keittiö.

Kaupassa on käytävä jokatapauksessa. Puolivalmisteetkaan ei kulkeudu jääkaappiin itsekseen. Kaikki mahdollinen tieto on olemassa ja netissä. Melkein kaikkeen löytyy videokin youtubesta. Pääasiallisti täytyy vain pilkkoa aineksia ja maustaa lopputulos.

Emmä osaa on ehkä surkein selitys ikinä. Opettele hyvä ihminen! Ihan varmasti jokainen meistä tekee päivittäin monimutkaisempiakin asioita kuin ruokaa. Piipertämään ei tarvitse ruveta. Kyky käsitellä tavallisia elintarvikkeita riittää oikein hyvin.

Esim. kokonainen lohi on tällä hetkellä tarjouksessa. Ruodoton file on vähintään tuplasti kalliimpaa. Filerointi ei ole ekalla yrittämällä siistein ja helpoin homma, mutta siitä selviää terävällä veitsellä ja maalaisjärjellä. Jos hirvittää, etsi joku noin 60 vuotias henkilö opettamaan. Useimmat keski-ikäiset tai vanhemmat osaa fileroida kalan kuin kalan. Heidän on ollut pakko opetella ja kyseessä ei ole kovinkaan ihmeellinen temppu.

En minäkään saa siistiä nahatonta filettä aikaiseksi, mutta en ole ruokaa keisarille tarjoamassakaan. Ison kalan nahka pitää poistaa vain kalakeittoon tai laatikkoon. Lohen kypsentää muuten nahkoineen ja poistaa kypsästä. Muikut voi syödä nahkoineen, ahvenista pitää raapia suomut pois.

Samoin halvimman mahdollisen lihapalan ihan varmasti jokainen osaa pilkkoa tai kypsentää kokonaisena. Pilkkominen on kuitenkin vain pilkkomista, olipa veitsen alla possua tai porkkanaa. Terävällä veitsellä homma hoituu helpommin ja peukalotähtäyksen todennäköisyys pienenee.

Pataruokiin riittää yksi pata. Siinä ei ole hirveästi tiskaamista. Keittokin syntyy yhdessä kattilassa. Lautasten määrä on vakio, söipä mitä hyvänsä.

Kahden viikon ruuat on laitettu, jos parina kolmena arki-iltana tekee jättikattilallisen keittoa tai ison vuokan uunissa. Viikonloppuna toiset satsit ja aina puolet pakastimeen. Samalla vaivalla syntyy seuraavankin viikon ruuat. Eikä uuniin nakatut satunnaiset kalapuikot tai pakastepitsatkaan huono idea toisinaan ole.

Ihan tavallisen ravitsevan arkiruuan laittaminen ei siis ole erityisen kallista, vaikeaa tai vie aikaakaan. 

Jälkkäriä ei tarvitse olla jatkuvasti. Miksipä ei viikonloppuna hemmottelisi itseään ja perhettään pannarilla, letuilla, suklaa/marja/luumukiisselillä, marjapiirakalla tms. Mikään noista ei ole kallista, kun kerää marjat hilloon itse ja kiehauttaa kiisselin. Pottujauhoilla osaa jokainen suurustaa, kun vaan vispaa vimmatusti.

Jokainen epäonnistuu joskus. Useimmiten lopputulos on syötävää, vaikkei erityisen herkullista. Edullisilla raaka-aineilla ei niin hyvä lopputuloskaan ei niin kauheasti harmita. Ruuanlaitosta saattaa jopa innostua ja viikonloppuisin käyttää sekä rahaa, aikaa että vaivaa ruuan valmistukseen.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Isänpäivän yllärisämpylät ja Suppilovahvero-bruschetat



Sienimetsään en ole tänä syksynä päässyt. Kuivattuja sieniä mulla riittää seuraavaksikin talveksi, joten ei hätää. Nämä leivät tein kuitenkin tuoreista. Ystävällinen treenikaveri lahjoitti pussillisen lämmittelylenkillä keräämiään, sillä hän oli jo saanut ehdottoman kiellon sienien kotiin tuomiseen. Minulle kelpaa aina! Eilen poimituista sienistä ja edellispäivän leivästä syntyi lounaaksi bruschetat.

Bruschettaan sopii erinomaisesti hieman kuivahtanut vaalea tai vaaleahko leipä. Paahtaminen joka tapauksessa kuivattaa leivän, joten näppärä tapa vähentää leipähävikkiä. Kotona olen paahtanut kuivahtaneet patongit tai sämpylän puolikkaat uunissa. Mökillä homma hoituu ihan yhtä helposti kaasuhellalla paistinpannulla. Ohuemmat siivut tietysti menee vaikka leivänpaahtimeen.

Eilen illalla tein keiton kaveriksi sämpylöitä, joiden onnistumiseen en uskonut itsekään. Viime aikoina olen leiponut niin vähän, että jauhojakin oli rajallinen määrä. Kokeile ja ylläty periaatteella kippasin vehnäjauhot nesteen sekaan, perään ruisjauhoja (sopivasti tarttautuvan sementin aikaan saamiseksi) ja hyllyn perältä löytyi pussi pottumuussijauhoa. Reippaalla ranneliikkeellä muussijauhoja perään. Koostumus oli hieman erikoinen ja tahmainen, mutta ratkaisin ongelman oliiviöljyllä. Reilulla rasvalla kaikki irtoaa käsistä. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, ettei ole leivinpaperia. Paistui hyvin Ikean tarjoilulautasella ritilän päällä. Taikinan kanssa sotkiessa käsiin sattui basilikapussin jämät vai oliko se oreganoa? Sekaan vaan ja viimeiset auringonkukan siemet samaan kulhoon.

Lopputulos oli todella hyvä! Pelkäsin, ettei taikina nouse ja eihän se kovin innokkaasti jaksanutkaan kohota. Missään nimessä lopputulos ei kuitenkaan ollut liian tiivis ja kuiva. Tuoreena oikein meheviä ja muistuvia. Nämä sämpylät kyllä kuivui todella nopeesti ja seuraavana päivänä en enää voileipänä olisi viitsinyt syödä.

Eilisten sämpylöiden päälle tein pikaisen sienisörsselin ja paahdoin sämpylän puolikkaat uunissa.

Kuvat on kamalia. Harmaasta leivästä ruskean harmaalla täytteellä ei voi onnistua kirkkassa auringonpaisteessakaan. Marraskuun harmaassa kelissä tehtävä on mahdoton. Olisin kaivannut pälle hiukan tuoretta basilikaa, mutta ei ollut kuin kuivattua.

Suppilovahvero-bruschetat

Vaaleaa leipää siivuina

Vajaa litra tuoreita suppiksia
Sipuli
Valkosipulin kynsi
Muutama lusikallinen ranskankermaa
Suolaa 
Pippuria
Öljyä

Siivoa sienet ja revi isoimmat sopivan kokoisiksi. Paista ilman rasvaa ylimääräiset nesteet sienistä. Lisää pannulle öljyä ja sipulit. Kuullota. Lisää ranskankerma lopuksi. 

Isänpäivän yllärisämpylät

4 dl vettä
1/2 ps kuivahiivaa
N. 3 dl vehnäjauhoja
N. 2 dl ruisjauhoja
Vajaa desi pottumuussijauhoa
Suolaa
Sokeria
Basilikaa tai oreganoa
Pari lusikallista auringonkukan siemeniä
Oliiviöljyä

Sekoita aineet keskenään ja toivo parasta. Taikina on löysähköä ja tahmeaa. Upota kulho tiskialtaaseen tulikuumaan veteen uimaan ja kohoamaan. Taikinan käsittely onnistuu öljytyin käsin. Paista 200 asteessa.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Itämainen jauhelihakeitto

Lauantaina aamupäivällä en tehnyt mitään, iltapäivällä ja alkuillasta seurasin valmennusta agilityhallilla. Olin ajatellut käydä kaupassa valkan jälkeen. En tajunnut, että hallilla menee reilusti pitempään kuin kuuteen. En myöskään tajunnut, että sunnuntaina on isänpäivä ja kaupat on kiinni. Mitään ruokaa ei tietenkään ollut valmiina, leipä loppu ja leivinpaperikin loppu.

Vaikkei ulkona erityisen kylmä ollut, tuntien seisoskelu kylmässä ja kosteassa hallissa pistää viluttamaan. Hytistessä haaveilin lämpimästä mausteisesta keitosta. Kotimatkalla piipahdin pikkusiwassa, joka onneksi oli vielä auki. Siwasta löytyi jauhelihapaketti, kotona muistelin olevan sipulia, muutaman perunan ja vajaa pussi wokkivihanneksia. Näistähän saa sellaisen kattilallisen soppaa, ettei tarvitse huomennakaan nälissään olla. Valmennus jatkui sunnuntainakin ja senkin jälkeen on nälkä.

Iltaisin on keittiössä niin pimeää, ettei siellä saa minkäänlaisia kuvia otettua. Olohuoneessa kissa työnsi päänsä kulhoon välittömästi kulhoon ja aivasteli. Olakko liian kuumaa vai tulista?

Jotain mielenkiintoista keitossa täytyy olla, koska kerjäläinen ei ole jättänyt rauhaan. Kovin kaikkiruokainen yksilö tämä on, mutta ei se ennen näin hysteeriseksi ole minkään sopan kanssa heittäytynyt. Järjettömän hyvää keittoa tuli! Ei ole kissalla ollenkaan huono maku. Sopivan tulista muutaman tunnin palelun jälkeen.

Itämainen jauhelihakeitto

3 perunaa
Vajaa pussi wokkivihanneksia
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
Oliiviöljyä
Inkivääriä
Pippuria
Jeeraa
Chiliä
Paprikajauhetta
Suolaa
Soijakastiketta

Kuori peruna, pilko ja laita ne kiehumaan. Pilko sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää jauheliha, paista ja mausta todella reippaalla kädellä. Lisää wokvihannekset perunakattilaan ja annta kiehua sen verran, että vihannekset sulaa ja lämpiää. Lisää jauheliha kattilaan ja anna mausteiden tasaantua pari minuuttia. Tarkasta maku. Syö ja häädä toisella kädellä ylimääräiset lautaselta.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Pyrkimyksiä

Pääsykokeet on käyty ja tiedän jo tässä vaiheessa, etten kuulu valittavien joukkoon. Ensin oli matematiikan koe ja toisena ryhmähaastattelu. Molemmat meni todella hyvin, mutta ylivertaisia vastaan on vaikea realistisesti kilpailla muutamasta aloituspaikasta.

Matikan koe ei ollut ihan helppo. 15 vuotta sitten olisin laskenut tehtävät suit sait ongelmitta. Nyt piti oikeasti miettiä. Sain kaikki tehtävät laskettua ja yhtä lukuunottamatta olen aivan varma vastausten oikeellisuudesta. Valitettavasti tämä ei riitä.

Haastattelukin meni hyvin. Tilaisuus oli oikein mukava ja varmasti ryhmästä kaikki olisivat erinomaisia valintoja. Haastatteluryhmiä on kuitenkin yli 10 ja edes omassa ryhmässäni tuskin olen kärkipäässä. Aakkosjärjestyksessä muodostetussa ryhmässä oli 4 alan ammatillista opettajaa, 2 valmiiksi alalla olevaa, minä ja nuori poika. En usko, että kaikki ammattipohjalla hakeneet ja tutkinnon tarvitsevat ovat aakkosissa peräkkäin. 180 kokeeseen saapuneen hakijan joukosta valitaan 20, joten mahdollisuudet on käytännössä olemattomat.

Harmittaa, mutta ei voi mitään. 


tiistai 3. marraskuuta 2015

Burek

Tämä keittiökokeilu on jo melkein kahden kuukauden takaa. Jäi silloin postaamatta ja pitkään luulin hukanneeni kuvat lopullisesti. Kuvat löytyi kuitenkin kovalevyn kätköistä koirakuvien seasta.

Olen kuullut tästä herkusta noin miljoona kertaa ja pari kuukautta sitten sain burekia tuliaisena suoraan Bosniasta. Olihan se ihan mielettömän hyvää! Aikomuksena on ollut tehdä itsekin. Sanjan sokerivaltakunta-blogista löytyy ohje perinteiseen burekiin ja myös filotaikinan tekemiseen.

Minä en edes harkinnut taikinan tekemistä. En ole koskaan käyttänyt filotaikinaa mihinkään, joten uskaltanut ruveta alusta asti itse touhuamaan. Taikinan kanssa ei ollut suurempia ongelmia,vaikka se kuivaa tosi nopeasti. Olemattoman kokoisessa keittiössä oli vähän vaikeaa pyöritellä isoja taikina-arkkeja, mutta kyllä se jotenkin onnistui.

Tein jauhelihalla ja juustolla täytettyjä. Sanjan ohjeessa jauheliha kääritään raakana taikinan sisään. Minä en uskaltanut raakaa laittaa, jos ei kypsykään vaan kuullotin sipulit, paistoin jauhiksen ja maustoin. Juustotäytteiset tuli suoraan pakastimessa pyörineestä mozzarellaraasteesta.

Varsin onnistuneina pidän valmistaikinan omavalmisteitakin, mutta eihän ne alkuperämään tuliaisia vastannut mitenkään.

Taikinapaketissa on lehdyköitä sen verran paljon, että pelkällä jauhelihatäytteellä uskoisin menevän pari lootaa. 400g ei missään nimessä riitä. Maustoin jauhelihan sipulilla, valkosipulilla, suolalla, pippurilla ja pikkuriikkisellä ripauksella chiliä. Valkosipuli ja chili ei taida oikeasti kuulua joukkoon, mutta tungen niitä kaikkeen. Juustotäytteisiin olisi mainiosti sopinut kaveriksi pinaatti. Kokeilen sitä toiste.

Seikkaperäiset ohjeet löytyy Sokerivaltakunnasta. Katsokaa sieltä.

Käytin leivinpaperia salaa


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...