banneri

perjantai 30. lokakuuta 2015

Pientä pentukuumetta

Olen immuuni koiranpennuille. Uskottelen ainakin itselleni niin. Voin hoitaa kaikki kaupungin imeväisikäiset pupelot kiintymättä niihin sen ihmeemmin. Tsekkaan ne ennen luovutusikää ja toivotan hyvää loppuelämää.

Enhän mä edes tarvitse pentua mihinkään. Kahden aikuisen koiran kanssa on tosi helppoa. Ne ei keksi mitään tyhmää, niiden tavat tietää ja niihin voi luottaa niin hyvässä kuin pahassakin. Eikä mulla ole aikaa tai rahaa pennun eteenpäin viemiseen. Toiveissa olis opiskelupaikka ja pentu ei sovi siihenkään yhtälöön. Enkä edes halua penskaa meille rikkomaan harmoniaa vaan haluisin päästä opettamaan pentujuttuja. Se vois asua ja kusta muualla.

Usein huomaan olevani kauhean kateellinen toisten ihanista pennuista. Tietysti olen aivan innoissani, että kivoille tyypeille on osunut aivan mahtavia ja reippaita pentuja. Silti olen rehellisen kateellinen, kun mulla ei ole.

Eilen visiteerasin Luimupupulassa armastamassa Armasta. Niin suloinen ja todella reipas. Tämä vesseli ei vieraita ihmisiä arkaile pätkääkään! Armastus oli sylissä ennenkuin kerkesin päivää sanoa. Sitten leikittiin, ulkoiltiin ja leikittiin. Tulevana herrasmiehenä Armas saatteli melkein bussipysäkille asti.

Kivan, tasapainoisen ja reippaan penskan näkemisestä tullut hyvä mieli kestää pitkään. Tuore koiran omistajakin jaksaa puhua koirista toisen yhtä höperön kanssa. Siitä se ura lähtee. 3 vuoden päästä ensimmäisen edesottamukset on jo unohtunut ja kaverikin jo tassuttelee taloon.

Tämän hurmurin aion tavata toistekin. Kutsuttiin tai ei, mä tiedän, missä se asuu!

Kuvan varastin Luimupupulta, koska omani oli tärähtäneitä suttuja.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Juustoinen pastavuoka

Tekniikka taas kerran aiheutti pientä verenpaineen nousua ja säikähdystä. Vihdoin rupesin tyhjentämään kameran muistikorttia ja avasin reppanan läppärin. Kone ei ollutkaan suostuvainen lukemaan korttipaikkaan laitettua korttia. Onko vika koneessa vai kortissa? Ainahan kortin voi pistää takaisin kameraan, kääntää puolet omaisuudestaan piuhan löytämiseksi ja kytkeä piuhalla koneeseen. Hyvä suunnitelma, mutta kamera ei käynnisty.

Pikku paniikkia ehti jo puskea. Onko järkkäri hajonnut omia aikojaan? Ei se ole pudonnut ja muutama päivä sitten toimi vielä ihan hyvin. Vika oli niinkin looginen ja yksinkertainen kuin tyhjä akku. Ei mulla ole koskaan kamerasta omia aikojaan akku loppunut. Canonissa on ollut aivan super akku, jota ei tarvii ladata kuin vuodenaikojen mukaan. Tekniikan ihmelapsi latasi vähän akkua ja kuvat siirtyi koneelle.

Toistan itseäni ja totean edelleen epäpitäväni pastasta. ilmeisesti mikään määrä syötynä ei saa minua muuttamaan mieltäni. Ihan hyvää tämäkin versio makaronilaatikosta oli, kun laittaa todella reilusti mausteita ja juustoa. Eihän mikään juustoisa voi olla mautonta?

Edellisessä postauksessa jo kerroin ostaneeni tarjouksessa olevia asioita, joista saa vähällä vaivalla jotain ruokaa aikaiseksi. Tarjouksessa tai punaisella lapulla oli jauhelihaa, emmental-raastetta ja pastaa. Maitopurkista ja kirsikkatomaateista jouduin maksamaan normaalin hinnan.

Munamaitoa kohtaan minulla on suurin henkinen allergia. Makaronilaatikko on näppärää arkiruokaa ja vuokaa syö useamman päivän. Tämäkin kotimaisen kulinarismin kulmakivi on alkanut maistua, kun olen lakannut yrittämästä munamaidon tai lihaliehen kanssa.

Tässä versiossa ei ole mitään maata mullistavaa tai jännää. Korvasin munamaidon juustokastikkeella ja se sopi oikein mainiosti ruokaan. juustokastike piti sapuskan sopivasti kasassa paistumatta liian tönköksi.



Juustoinen pastavuoka

Jauhelihaseos
400g jauhelihaa
rasia kirsikkatomaatteja
sipuli
pari valkosipulin kynttä
suolaa
pippuria
paprikajauhetta

Juustokastike
pussi emmental-raastetta
reilu rkl vehnäjauhoja
reilu 0,5 l maitoa
voita

pussi pastaa

Keitä pasta reilusti suolaisessa vedessä. Jätä vähän raa'aksi.

Pilko sipulit ja kuullota hetki. Lisää jauheliha, paista ja mausta. Pilko kirsikkatomaatit.

Laita nokare voita kattilaan ja lisää jauhot. Pyörittele hetki jauhoja, mutta varo ruskistamasta. Lisää maito ja vispaa paakut pois. Laske lämpö niin alas, että maito melkein kiehuu. Jauhot kypsyy kyllä, vaikka maito ei kiehukaan. Anna muhia melkein kiehuen viitisen minuuttia hämmennellen ja lisää juustoraaste osissa. Hämmentele sen verran, että raaste on sulanut.

Kaada pastat ja jauhelihaseos uunivuokaan ja sekoita. Kaada juustokastike päälle. Paista n. 200 asteessa n. 30 minuuttia. Jos on kauhea nälkä, voi syödä aikasemminkin.

torstai 22. lokakuuta 2015

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Edit. Pääsen sentään pääsykokeeseen!

Useampi viikko sitten sattui hassu tilanne, että meni liikuntakyky. Todettiin hermoa painava pullistuma, leikattiin ja muutaman päivän päästä ajelin jo pyörällä sujuvasti. Tippaakaan en ollut kipeä ja olishan se ollut liian hyvää ollakseen totta. Meni viikon verran ja tuska olikin jo helvetillinen. Todettiin uusi pullistuma, leikattiin ja mikään ei ole sujunut sen jälkeen.

Voin makoilla tai kävellä. Nyt jo seistä hetken ja hieman istuakin. Pitkään aikaan en ole voinut seistä paikoillaan niin pitkään, että saisin perunat kuorittua. Kipeä en ole niin kauan kuin en seiso liian pitkään. Suurin ongelma on jäätävä väsymys. Nukun ihan hirveästi. 

Mikrossa lämpiävät eväät ja kalapuikot on tullut tutuksi. Suhtautuminen syömiseen on viime aikoina ollut sellasta, että mautonta mössöä syödessä kannattaa syödä halvinta.

Eilen laitoin ruokaa. Kävin kaupassa ja ostin tarjouksessa olevia asioita. Euron jauheliha, euron emmental-raaste, eurolla kaksi pussia pastaa ja normaalihintaisen maitopurkin. Tunnin makaronilaatikon valmistukseen meni melkein 5 tuntia. Katsotaan, jaksanko käsitellä todistusaineiston tänään, huomenna vai jonain muuna päivänä.

Mulla olis uus kulkuneuvokin, mutta en ole uskaltanut koeajaa. Kaveri muutti kaupungista ja lahjoitti miehensä pyörän mulle. Ei mahtunut muuttokuormaan. Siinä on ylimääräinen tanko, joten en ole kokeillut. En tiedä, nouseeko jalka niin ylös. Siinä on vaihteet!


Etsin googlesta kuvaa hakusanoilla selkäranka ja röntgen. Kahta ekaa kuvaa kerkesin kattoa, että ompa jännä kun ekalla on selvästi epämuodostunut nikama ristiluissa ja toisella selvä spondyloosi. Sit tajusin kaikkien tuloksien olevan koirien luustokuvia. Tämä on ihmisen ruoto.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...