banneri

torstai 17. syyskuuta 2015

Hakisinko opiskelemaan?


Kotona lorvehtiessa ja kattoon sylkiessä, yhteiskunnan varoja tuhlaten ja maata konkurssiin syöksiessä, sain niinkin villin ajatuksen, että voisimpa vaikka aikani kuluksi opiskella. Syksyllä on haku ammattikorkeakouluun ja löysin linjan, johon voisin hakea.

Tässä on vain pientä ongelmaa ennenkuin kannattaa edes kynää pääsykoetta varten teroittaa. Opintotuella minulla ei ole varaa opiskella. Opintotukikuukausien määrä on rajattu ja suurimman osan olen jo kuluttanut edelliseen tutkintoon. Osa opintotuesta on lainaa, jota en ota enää senttiäkään. Entisiäkin saa maksaa vielä pitkään. Jos opiskelisin opintotuella, kuukaudet loppuu ensimmäisen vuoden jälkeen, jolloin joka tapauksessa joutuisin keskeyttämään opinnot ja ryhtymään taas työttömäksi.

Toinen vaihtoehto on opiskella työttömyysetuudella omaehtoisena opiskeluna. Tätä vaihtoehtoa olen selvitellyt. Yritin pari viikkoa sitten jättää soittopyyntöä te-toimistoon. Aikaisemmin olen päässyt kotona niin androidilla kuin linuxillakin asiointipalveluun, jättänyt soittopyynnön ja joku on soittanut takaisin. Eipä onnistunut enää. 3 tietokonetta, tabletti ja it-alan tutkinto ei riittänyt soittopyynnön jättämiseen. Yritykset tyssäsi pankkitunnuksilla kirjautumiseen. Sivu jäi jumiin sisäänkirjautumiseen. Pari päivää kuvittelin yhteyksissä olevan vikaa ja kyllä se huomenna toimii. Ei toiminut, joten hyppäsin pyörän selkään ja menin paikan päälle.

Viime keväänä jonottamalla pääsi keskustelemaan elävän ihmisen kanssa. Ei onnistu enää. Aulassa selitin asiani neuvontahenkilölle, joka avuliaasti kertoi, että minun pitää soittaa Työlinjan Koulutusneuvontaan ja antoi numeron. Hetkellisesti tyytyväisenä palveluun ajoin kotiin ja jonotin numeroon.

Raivostuttavan pitkän jonotuksen jälkeen koulutusneuvonta kertoi, etteivät he voi ottaa mitään kantaa kenenkään mahdollisuuksiin opiskella työttömyysetuudella. Minun olisi pitänyt ottaa yhteyttä omaan te-toimistoon ja keskustella asiasta virkailijan kanssa. Voin jättää soittopyynnön asiointipalvelun kautta ja puhelimessa varata ajan virkailijalle. Asia selvä. Paitsi, ettei se palvelu toimi enää millään omistamallani härvelillä.

Seuraavana päivänä uusi yritys pyörällä keskustaan. Te-toimiston koneilla pääsin asiointipalveluun toteamaan, että soittopyynnön käsittelyn aikana hakuaika ehtii jo loppua. Asiasta sopimatta en uskalla hakea. En ota riskiä opiskelupaikan saamisesta ja mahdollisesta karenssista, jos en opintoja voi aloittaa.

Taas hätistelemään henkilöä, joka edellisenä päivänä antoi virheellisiä neuvoja. Mitäs nyt tehdään, kun en voi odottaa yhteydenottoa viikkoa? No sinun pitäisi soittaa Työlinjan koulutusneuvontaan... No selitäppä siinä sitten, että soitin jo ja turha puhelu kaikkinensa.

Joku toinen työntekijä erehtyi tulemaan huoneestaan ja kävin hänen kimppuunsa. Yllättäen metrin päässä alkuperäisestä neuvontahenkilöstä löytyi pinkka paperisia yhteydenottolomakkeita, laatikko tyhjennetään aina aamuisin ja joku soittaa 1-3 päivön kuluessa. Kappas vaan, kun jotain tällaista nopeutettua toimintaa olin juuri pyytänyt.

Loppujen lopuksi sain puhelun parissa päivässä. Päätöstä omaehtoisesta opiskelusta ei voi tehdä ennenkuin opiskelupaikka on varmistunut. Hakea voi ja karenssia ei tule, vaikka opiskelua en aloittaisikaan, koska minulla on jo tutkinto. Ongelmaksi muodostuu, että heidän mittapuullaan minulla on hyvä korkeakoulututkinto. Tuen saaminen ei ole itsestään selvää, mutta kannattaahan sitä hakea. Voisihan se olla puollettavissa.

Tänäänkin oli asiaa keskustaan. Kävin täyttämässä hakulomakkeen te-toimiston koneella ihan vain siksi, että siinä on iso näyttö ja tilaa levitellä papereita. Tänään neuvontahenkilö meni jo naulakon taakse piiloon, kun porhalsin sisään. Todennäköisesti en opiskelupaikkaa saa, vaikka saisin täydet pisteet valintakokeesta. Aikaisempi tutkinto todennäköisesti on esteenä ihan vain siksi, että on tutkinto. Jos satun pääsemään, mutta en voi opiskella, paikka on tietysti joltain toiselta pois.

Nythän pitäisi säästää. Säästäisin valtion virastojen vääristä neuvoista. Missään muualla työntekijät ei voi neuvoa mitä sattuu ja tuhlata toinen toistensa aikaa siirtelemällä ihmisiä muiden riesaksi. Päin persettä tehty työ on kaikkein kalleinta työtä, kun joku sen joutuu tekemään kuitenkin uudestaan. Täysin järjetöntä ohjata ihmisiä ottamaan yhteyttä tahoihin, joille asia ei kuulu, eikä ne voi ottaa asiaan mitään kantaa.


lauantai 12. syyskuuta 2015

Ravintola Taikuri

Street foodia tarjoava ravintola Taikuri on avattu jo aikoja sitten. Moneen kertaan on pitänyt käydä katsastamassa, mutta jostain syystä on aina unohtunut.

Alunperin lähdin keskustaan ruosteisella sotaratsullani Street Food JKL -tapahtuman takia. Aikomukseni oli käydä haistelemassa tunnelmaa ja hoitaa päivä ruokapolitiikka jostain kojusta sen enempää asiaa pohtimatta.

Ruuan tuoksu tuli vastaan jo kolmikulman jälkeen. Kojuja oli varovaisen arvion perusteella toista kymmentä. Ihmisiä valui vastaan herkullisten annosten kanssa. Minä en kuitenkaan syönyt mitään. En viitsinyt jonottaa kojuille katsomaan, mitä ne myyvät. Kahdesta pystyin päättelemään muutaman metrin päähän, mikä on menu ja mitä se maksaa. Suurimmassa osassa tarjottavat ja hinta oli niin pienellä, etten nähnyt ja lopuilla pienellä ja sijoitettu etulaitaan, jossa jää jonon taakse piiloon. 

Menin Taikuriin, kun ruokaa kuitenkin kaipasin. Taikuri löytyy Forumin takaa bussipysäkkien vierestä. Ravintola on melkoisen pieni, mutta ainakin tänään lauantaina iltapäivällä sisälle mahtui kohtuullisen hyvin. Porukkaa oli, mutta istumapaikan löysin vaivatta.

Taikurin lista ei ole pitkä. Burgeria, pocketia, hodareita ja kouruperunoita. Suurin osa annoksista maksaa alle kympin, joten kalliista ruuasta ei ole kyse.

Otin pienen burgerin ja kouruperunat. Kouruperunoita on kaverit kehuneet ja ne oli todella hyviä! Burgerikin oli oikein maukas. Pihvi oli paksu, kasvikset tuoreita, juustoa ja majoneesia sopivasti. Sämpylä taisi olla koko jyvää. Sämpylä oli minun lautasellani pienoinen ongelma. Ilman hattua burgeri oli hyvää. Hatun kanssa en saanut syötyä ollenkaan. Vähän turhan paksu kansi mun makuun. 

Menen ehdottomasti toistekin. Hehkutettu kanapocketti jäi tällä kertaa maistamatta. Pikkuburgeri maksoi 6.90 ja kouruperunat burgerin kanssa 1,90. Ehdottomasti hintansa väärti!

Lauantai-iltapäivänä kannattaa varata aikaa hiukan. Jonotin tiskille melkein 10 minuuttia. Tilauksen jälkeen ruoka tuli pöytään alle vartissa, mitä pidin aika nopeana toimintana porukan määrään nähden. 

Käväiskää muutkin, kun kaupungissa rupee hiukomaan!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...