banneri

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Syy se on tekosyykin

Toissailtana lähdin taas juoksuttamaan koiraa pururadalle. Koira juoksee ja minä lyllerrän verkkaiseen tahtiin. Omalta osaltani koiran lenkitystä ei voi laveallakaan määrittelyllä sanoa liikunnaksi tai kuntoiluksi. Se on ulkoilua. Mulla menee tasan sama aika koiran juoksuttamiseen riippumatta omasta etenemistahdista. Tunti tai reilu tunti päivässä menee joka tapauksessa ulkoillessa, olipa oma askelten tahti rivakka tai matelua.

Sääskistä olen valittanut jo pari viikkoa. Niitä on ollut runsaasti ja toissailtana niitä oli ihan #&@#sti. Puolessa välissä neljän kilometrin pururataa kimppuun hyökkäsi noin miljardi verenhimoista verenimijää. Niitä oli päänahka täynnä ja tunkivat silmiin ja suuhun. Läiskimisestä ja huitomisesta ei ollut mitään apua. Hiukan kiukustuneena pistin hölkäksi. Reippaampi tahti helpotti selvästi ja enimmistä paskiaisista pääsin eroon. Koko matkaa en jaksanut juosta kotiin, mutta suurimman osan loppumatkasta kuitenkin. Viimeistä suoraa hölkätessä sääskiä ei enää ollut, mutta jatkoin silti kotiin asti.

Kotona tajusin, että selkään ei sattunut ollenkaan. Pystyn hölkkäämään jonkinlaisia matkoja kerrallaan, vaikka kunto on surkea ja painoa reilusti liikaa. Selkää on turha käyttää tekosyynä huonolle kunnolle ja ihan rehelliselle laiskuudelle. Selkä ei vaivaa ja kestää oikein hyvin, kun ei tee mitään äkkinäisiä repäisyjä. Seuraavanakaan päivänä ei ollut mitään ikäviä tuntemuksia jälkiseuraamuksena.

Tällä iällä ja näillä perintötekijöillä on oikeasti korkea aika tehdä jotain elintavoille. Tällä hetkellä olen vielä melkoisen terve. Ylipaino, surkea kunto ja alttius kaikille mahdollisille perinnöllisille ja elintasosairauksille ei lupaa kovin loistavaa tulevaisuutta, mikäli kurssia ei johonkin suuntaan korjaa.

Aamulla käytiin koiran kanssa hölkkäämässä ihan suunnitellusti. Varovaisesti aloitellen hölkkäsin 2 minuuttia, kävelin pätkän (eli seuraavaksi vastaantulevan ylämäen päälle), hölkkäsin taas 2 minuuttia jne. Fiilis oli lenkin jälkeen suorastaan loistava. Miksi toimeutuminen on niin vaikeeta, vaikka oikein hyvin tietää, miten hyvä olo pienestäkin fyysisestä rasituksesta tulee?

Noin pääsääntöisesti syön ihan tavallista ja kohtuullisen terveellistä ruokaa. Ruoka ja siihen käytetyt ainekset ei ole ongelma, eikä ketään lihota. Suurin paheeni on leivän mussuttaminen. Normaalin aterian lisäksi leipää ja juustoa kuluu ihan älyttömästi turhaan naposteluun. Tiedän oikein hyvin, ettei laiskiaisen aktiivisuudella voi vetää sapuskaa saman verran kuin kokonainen jääkiekkojoukkue. Päälle satunnaiset karkkipussit, viinilasilliset, oluet, siiderit ja muu täysin turha.

Laiskuus kulkee aina samoja polkuja. Olis kiva käydä juoksemassa, jos
-olis kunnolliset lenkkarit. Huonoilla kengillä on vaarallista juosta.
-selkä ei kestä.
-söin just, nyt ei pysty.
-huomenna aloitan jonkun juoksuohjelman.

Todellisuudessa kunto on niin huono, ettei juokseminen onnistu. Lyhyiden pätkin lyllertäminenkin hengästyttää ihan kauheasti. Kävellä jaksan reippaasti määrättömän pitkäksi.

Mulla on oinein hyvät kengät. Agilityä treenatessa en raskinut käyttää speedcrosseja muualla, koska ne on aika kalliit. Turha niitä enää on säästää ja sääliä, kun olen lajin lopettanut. Jos joskus jatkan, voin ostaa uudet kengät.

Selkä kestää oikein hyvin. Vielä paremmin se kestäisi, jos tekisi lihaskunnolle jotain. Lyllertäessä huomaa, ettei keskivartalossa ole minkäänlaista tukea. Olisin kaivannut jonkjnlaista tukiliiviä. En siksi, että selkä sitä tarvitsisi vaan se olisi pitänyt makkarat paikallaan ja paketin kasassa.

Huomenna on huomenna. Sama aika menee koiran liikutukseen jokaikinen päivä. Samalla reissulla voisi pitää huolta omasta kunnostaan, jos lakkaisi aikomasta ja siirtyisi suoraan toteutukseen.

Edellinen yritys juoksenteluun loppui selkäkipuihin. Yritys olisi, ettei tällä kertaa loppuisi mihinkään. Harkitsin lisääväni sivupalkkiin laskurin juoksennelluille minuuteille. Ehkä sen päivittäminen nostaisi motivaatiota niinäkin päivinä, kun sataa kylmää ja märkää taivaantäydeltä tai laiskottaa muuten vaan ja tekisi mieli heittää koiralle palloa reilu puolituntia paikallaan seisten.

Ei voi olla kengissä vikaa, jos niillä on juostu 5 minuuttia kerrallaan harvemmin kuin kerran viikossa.

7 kommenttia:

  1. Ekana kiitos kivasta blogista :)
    Miulla on hyvää kokemusta tukiliivistä, suosittelen kokeilemaan jos yhtään tuntuu että siitä voisi olla hyötyä. Joistain terveyskeskuksista niitä lainataan ilmaiseksi, niin ettei tarvitse sokkona ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuvälinelainaamlstahan niitä sais. Iskällä on sellanen, kun mursi selkänsä. Voishan sieltä pyytää lainaksi kokeiluun edes yhdeksi päiväksi. En tiedä, kelpaako syyksi huono kunto ja surkeat keskivartalon lihakset.

      Poista
  2. Hienoa! Jaksa jatkaa. Järkevän kuuloisesti olet aloittanut, kävelyä ja hölkkää vuorotellen. Vatsa- ja selkälihasten kuntoon kannattaa tosiaan käyttää aikaa, mun selkä ei pysyisi kunnossa hetkeäkään ilman lähes jokapäiväistä iltajumppaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan ehdit, laitappa mulle iltajumppa mailina!

      Olisin taipuvainen kuvittelemaan, ettei selän tilanne ole ollenkaan niin huono kuin vielä keväällä kjvittelin. Se asettui aika nopeesti, ei enää vaivaa ja todennäköisesti kestää ihan hyvin, kun sais taas lihakset tukemaan.

      Poista
    2. Yritän saada jonkinlaisen setin kasaan!

      Poista
    3. Hienoa!

      Värväsin jo kädestä pitäjän salille. Gogo express ei olis kallis ja olis lähellä. Enhän mä sinne yksin uskalla mennä tappamaan itseäni. Ne härvelit on kuitenkin 10 vuodessa muuttuneet älykkyystesteiksi.

      Poista
    4. Hyvä. Avustaja on aloittaessa paikallaan. Mä teen kotona lähinnä pilatesliikkeitä apuna joogamatto, jumppakuminauha ja pilatesrulla. Salilaitteet ovat lähes aina liian suuria tällaiselle tapille (162 cm).

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...