banneri

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Campamiitti

Huikean kiva ilta! Seura oli mitä parhainta, ruoka suussa sulavaa ja sitä syötiin tolkuttomasti. Helteinen sääkin suosi ruokabakkanaaneja. Suurkiitokset Campakeittiön väelle kutsusta, miitin järjestämisestä ja kauniin kotinne ovien avaamisesta blogaaneille.

Iltapäivä aloitettiin nostamalla kuohuvat maljat ja jatkettiin ruuanlaittoruuan maistelulla tapasten muodossa. Grillit kuumeni, kattilat porisi, pilkottiin, sekoitettiin, uunissa paistettiin ja täytettiin tiskikonetta. Kokkauksen lomassa jutusteltiin, tutustuttiin ja naurettiin. Tietysti myös tutustuttiin polkupyörien historiaan, erikoisiin insinööriaivojen virityksiin ja fillareiden aateliin. Arkistojen huikeita aarteita unohtamatta.

Ruokien valmistuttua istuttiin pöytään ja siitä ei juuri noustu. Vadit kiersi ja lautasten täytyttyä pidettiin spontaani hiljainen hetki itsekunkin keskityttyä maisteluun. Hetkessä pöydän täytti iloinen puheensorina, joka jatkui reilusti sunnuntain puolelle.

Illan ohjelma ei ollutkaan pelkkää ylensyöntiä. Yllätyksenä paikalla oli kaksi taitelijaa, jotka toivat itsetekemiään taideteoksia muistoksi hienosta illasta! Eläkeläisten promotuotteita myyvän Jokisen valinnan suunnittelija ja humppagraafikko Pekka Jokinen oli suunnitellut huikean kangaskassin miitin teemoista! Kuva kertoo enemmän kuin osaan itse suitsuttaa. Oli tosi kiva tavata teitä!

Paikalla oli myös portugalista kotoisin oleva taiteilija Rita Vargas. Todella lahjakas, kaunis ja valoisa ihana ihminen, joka myös rakastaa hyvää ruokaa. Vasta aamulla kotona tajusin, että kävin viime syksynä, melkein tarkalleen vuosi sitten, katsomassa Ritan töitä Galleria Beckerissä. Harmi, kun en osannut eilen yhdistää ja voinut kertoa asiasta. Rita suunnitteli ja toteutti miittiä silmällä pitäen todella kaunista keramiikkaa, uniikkikappaleita.

Päivi Hintsanen tekee omien sanojensa mukaan kuvituksia olemattomiin kertomuksiin. Valitettavasti Päivillä oli ammatillisia kiireitä muualla, joten häntä emme tavanneet. Päivin töihin pääsimme kuitenkin tutustustumaan printtien muodossa. Kehyksiä mulla ei ole valmiina neliön muotoiselle työlle. Halusin heti keittiöön esille ja teippiäkään ei löytynyt, joten tempaisin muoveineen kaikkineen laastarilla jääkaapin oveen.

Enhän minä enää muista, mitä kaikkea me syötiin ja kuka valmisti mitäkin. Lukekaa itse. Ohjeet varmasti löytyy blogeista lähiaikoina. Varmasti nyt unohdin jonkun. Pyydän jo etukäteen anteeksi! Mukana oli:
Campasimpukka isäntäparina
Kivistössä
Amalfin sitruunat
Soppaa ja silmukoita
Masutoaitemu
Hella & Herkku

Mua jännitti ihan kauheasti mennä paikalle. Ihan turhaan jännitin! Kaikki olivat tosi ihania ja paikalla oli todella lämmin tunnelma. Osa tunsi toisensa etukäteen ja me ekakertalaiset sujahdettiin mukavaan porukkaan oikein hyvin! Aina vieraita ihmisiä tavatessa löytyy erikoisia yhteyksiä. Selvisi, että yhden osallistujan äidin suvun kotitalo on samalla saarella kuin meidän mökki.

Kiitos kaikki! Tällä jaksaa pitkälle pimeneviin iltoihin.

Kuvat on kännykällä otettuja. Älyttömän hyvistä haukinakeista ei ole julkaisukelpoista kuvaa. Samoin tajuttoman hyvä vitello tonnato näytti kuvassa niin erikoisen väriseltä, että jätän julkaisematta. Jälkiruuista nappasin kuvan, kun ne oli kohdalla. Juustokakku ja muut jäi illan hämärtyessä muiden kuvattavaksi.

Huikeat puitteet mahtavalle illalliselle

Kaikki valmista


Ruuantekotapaksia

Ruokaa
Jälkkärii

Maailman paras kahvi kruunaa kaiken! Eikä edes vienyt yöunia myöhään illalla juotuna!




torstai 13. elokuuta 2015

Suolaista proteiinipannaria jauhelihahöystöllä

Aamulla lähdettiin kaverin ja hänen tyttärensä kanssa retkelle. Varsinaisesta retkestä ei ollut kysymys, kun tarkoitus oli ulkoiluttaa lapsi, koirat ja löytää mustikoita. Vajaa kolmevuotiaan kanssa kovin kauas ei voida lähteä ja lähialueiden puskat oli aika hyvin putsattu. Kolmen hengen tyttötiimillä saatiin litran jugurttiämpäri täyteen vajaassa kolmessa tunnissa parahiksi ennen neitokaisen päiväunia. Saalis tuhottiin noin kolmessa minuutissa välipalalla mustikkamaitona.

Päikkäriaikaan kaverini halusi tutustuttaa minut proteiinipannariin. Tällä kertaa valmistui suolainen versio. Olin todella epäileväinen lopputuloksen suhteen. Taikinan raaka-aineet kuulosti niin kummallisilta, että odotin hiukan kauhunsekaisin tuntein lopputulosta. Vedettiin taikina yhdessä hatusta makean pannarin ohjeesta. Kaveri suunnitteli ja minä kauhistelin. 

Erityisesti kohottelin kulmiani banaanin kohdalla. Olin ihan varma, että lautasella on banaanin makeuttama lätkä ja suolainen täyte päällä. Banaanin makeus ei tullut kypsästä läpi. Jos kotona innostun reseptin toistamaan, taikinaan varmaan sopis mausteiden lisääminen.

Pannari oli oikeasti hyvää! Koostumus oli todella erilaista runsaaseen maitoon tehtyyn verrattuna, mutta hyvällä tavalla erilaista.

Proteiinipannari

1 prk maitorahkaa
3 munaa
2,5 dl maustamatonta proteiinijauhetta
1 banaani
Reilusti suolaa

Sekoita kaikki aineet kunnolla, levitä pellille ja paista 200 asteessa n. 10 minuuttia. Ensin näyttää, ettei tapahdu mitään, mutta ne viimeiset ajat pitää vahtia. Kärähtää helposti.

Jauhelihahöystö

400g jauhelihaa
Sipuli
Muutama valkosipulin kynsi
Pari tomaattia
Tetra mustapapuja
Savupaprikajauhetta, paljon
Chiliä
Suolaa

Kuullota pilkotut sipulit ja lisää jauheliha joukkoon. Paista jauheliha ja lisää mausteet. Pilko tomaatit ja heitä pannuun. Huuhtele pavuista liemi pois ja lisää sekaan. 

Leikkaa pannarista sopiva annospala. Laita annospalalle jäävuorisalaattia ja sen päälle jauhelihahöystö. 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Uusi blenderi

Perun välittömästi kaikki pahat puheeni blenderien epäkäytännölisyydestä, surkeasta laadusta ja tolkuttoman vaikeasta käsitiskistä! Halpa laite on selvästi paska kaikilta ominaisuuksiltaan. Uusi hieno on näppärä ja helppo tiskata.

Sain blenderin sukulaisrouvalta, joka ei ollut koskaan sitä edes kokeillut. Lahjoittaja oli saanut koneen syntymäpäivälahjaksi. Yksi vika, tai hyvä ominaisuus terveelle, laitteessa on. Se on tukeva ja samalla pirun painava. Sekä moottoriosa että pelkkä kannu painaa sen verran, ettei 80+ sairas rouva saa sitä edes kaapista ulos. Lahja ei muutenkaan saajaa kiinnostanut, joten halusi siitä vain eroon.

Tuo on ihana! Ei nikottele yhtään, eikä lähetä varoituksia haisemalla sähköpalolta. Kannun pohjasta irtoaa teräosa yhdellä pyöräytyksellä ja tiskaaminen on todella helppoa. Edellistä sai sorkkia tiskiharjalla epätoivoisena todella pitkään ja aina jäi epäilys bakteeripesistä terien alla. Uusi ystäväni on nimeltään Bugatti Vela. Tuossa on erikseen ice-toiminto, jota en ole kokeillut.

Tällä viikolla en ole ehtinyt juoksentelemaan ollenkaan. Maanantai meni matkustaessa. Tiistaina käytiin kaverin kanssa vatustamassa ja loppupäivän suoritin hyötyliikuntaa huushollia jynssätessä. Suurinnosa oli vielä raakoja ja kypsät pieniä. Saldo jäi aika laihaksi. Eilisilta meni taas valmentaessa. Tänään kävin aamulla kaappien kimppuun, iltapäivällä roudasin vanhoja rättejä laatikkoon ja koitin miettiä, miten keittiöön saisi lisää tilaa. Illalla taas vesipelastamaan.

Sen verran vattuja löytyi, että täräytin ne smoothieksi. Vattuja, maitoa ja rahkaa. Kaikki pillillä ryystettävä maistuu paremmalta kuin juomalasista hörppimällä.


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Syy se on tekosyykin

Toissailtana lähdin taas juoksuttamaan koiraa pururadalle. Koira juoksee ja minä lyllerrän verkkaiseen tahtiin. Omalta osaltani koiran lenkitystä ei voi laveallakaan määrittelyllä sanoa liikunnaksi tai kuntoiluksi. Se on ulkoilua. Mulla menee tasan sama aika koiran juoksuttamiseen riippumatta omasta etenemistahdista. Tunti tai reilu tunti päivässä menee joka tapauksessa ulkoillessa, olipa oma askelten tahti rivakka tai matelua.

Sääskistä olen valittanut jo pari viikkoa. Niitä on ollut runsaasti ja toissailtana niitä oli ihan #&@#sti. Puolessa välissä neljän kilometrin pururataa kimppuun hyökkäsi noin miljardi verenhimoista verenimijää. Niitä oli päänahka täynnä ja tunkivat silmiin ja suuhun. Läiskimisestä ja huitomisesta ei ollut mitään apua. Hiukan kiukustuneena pistin hölkäksi. Reippaampi tahti helpotti selvästi ja enimmistä paskiaisista pääsin eroon. Koko matkaa en jaksanut juosta kotiin, mutta suurimman osan loppumatkasta kuitenkin. Viimeistä suoraa hölkätessä sääskiä ei enää ollut, mutta jatkoin silti kotiin asti.

Kotona tajusin, että selkään ei sattunut ollenkaan. Pystyn hölkkäämään jonkinlaisia matkoja kerrallaan, vaikka kunto on surkea ja painoa reilusti liikaa. Selkää on turha käyttää tekosyynä huonolle kunnolle ja ihan rehelliselle laiskuudelle. Selkä ei vaivaa ja kestää oikein hyvin, kun ei tee mitään äkkinäisiä repäisyjä. Seuraavanakaan päivänä ei ollut mitään ikäviä tuntemuksia jälkiseuraamuksena.

Tällä iällä ja näillä perintötekijöillä on oikeasti korkea aika tehdä jotain elintavoille. Tällä hetkellä olen vielä melkoisen terve. Ylipaino, surkea kunto ja alttius kaikille mahdollisille perinnöllisille ja elintasosairauksille ei lupaa kovin loistavaa tulevaisuutta, mikäli kurssia ei johonkin suuntaan korjaa.

Aamulla käytiin koiran kanssa hölkkäämässä ihan suunnitellusti. Varovaisesti aloitellen hölkkäsin 2 minuuttia, kävelin pätkän (eli seuraavaksi vastaantulevan ylämäen päälle), hölkkäsin taas 2 minuuttia jne. Fiilis oli lenkin jälkeen suorastaan loistava. Miksi toimeutuminen on niin vaikeeta, vaikka oikein hyvin tietää, miten hyvä olo pienestäkin fyysisestä rasituksesta tulee?

Noin pääsääntöisesti syön ihan tavallista ja kohtuullisen terveellistä ruokaa. Ruoka ja siihen käytetyt ainekset ei ole ongelma, eikä ketään lihota. Suurin paheeni on leivän mussuttaminen. Normaalin aterian lisäksi leipää ja juustoa kuluu ihan älyttömästi turhaan naposteluun. Tiedän oikein hyvin, ettei laiskiaisen aktiivisuudella voi vetää sapuskaa saman verran kuin kokonainen jääkiekkojoukkue. Päälle satunnaiset karkkipussit, viinilasilliset, oluet, siiderit ja muu täysin turha.

Laiskuus kulkee aina samoja polkuja. Olis kiva käydä juoksemassa, jos
-olis kunnolliset lenkkarit. Huonoilla kengillä on vaarallista juosta.
-selkä ei kestä.
-söin just, nyt ei pysty.
-huomenna aloitan jonkun juoksuohjelman.

Todellisuudessa kunto on niin huono, ettei juokseminen onnistu. Lyhyiden pätkin lyllertäminenkin hengästyttää ihan kauheasti. Kävellä jaksan reippaasti määrättömän pitkäksi.

Mulla on oinein hyvät kengät. Agilityä treenatessa en raskinut käyttää speedcrosseja muualla, koska ne on aika kalliit. Turha niitä enää on säästää ja sääliä, kun olen lajin lopettanut. Jos joskus jatkan, voin ostaa uudet kengät.

Selkä kestää oikein hyvin. Vielä paremmin se kestäisi, jos tekisi lihaskunnolle jotain. Lyllertäessä huomaa, ettei keskivartalossa ole minkäänlaista tukea. Olisin kaivannut jonkjnlaista tukiliiviä. En siksi, että selkä sitä tarvitsisi vaan se olisi pitänyt makkarat paikallaan ja paketin kasassa.

Huomenna on huomenna. Sama aika menee koiran liikutukseen jokaikinen päivä. Samalla reissulla voisi pitää huolta omasta kunnostaan, jos lakkaisi aikomasta ja siirtyisi suoraan toteutukseen.

Edellinen yritys juoksenteluun loppui selkäkipuihin. Yritys olisi, ettei tällä kertaa loppuisi mihinkään. Harkitsin lisääväni sivupalkkiin laskurin juoksennelluille minuuteille. Ehkä sen päivittäminen nostaisi motivaatiota niinäkin päivinä, kun sataa kylmää ja märkää taivaantäydeltä tai laiskottaa muuten vaan ja tekisi mieli heittää koiralle palloa reilu puolituntia paikallaan seisten.

Ei voi olla kengissä vikaa, jos niillä on juostu 5 minuuttia kerrallaan harvemmin kuin kerran viikossa.

Arvonta suoritettu!

Tiskirättien arvonta on suoritettu ja onni suosi Pikkuista Pinkkiä Keittiötä. Voittajalle on lähtenyt sähköpostia :)

Arvonta suoritettiin karvaisen lottotytön avustuksella. Kirjoittelin osallistujat paperille ja pistin paperit rullalle. Lottotyttö sai valita valita matolta mieleisensä tötterön.




torstai 6. elokuuta 2015

Hyvin pyyhkii -ARVONTA-

Kurjat säät ja mukaan pakkaamattomat ulkoiluvaatteet on pitäneet tehokkaasti sisällä. Matkaan lähti kuitenkin pari kerää bambulankaa ja puikot. Bambusta on syntynyt taas muutama tiskirätti.

Olen hehkuttanut bambua ennenkin. Konepestävä rätti on ekologinen ja bambu on luonnostaan antibakteerinen. Neulottu tiskirätti on kaupan luutua paksumpi, mutta omassa hieman suurpiirteisessä käytössä en ole saanut niitä haisemaan, vaikka kuivaminen vie hiukan enemmän aikaa. Rätti imee todella paljon nestettä.

Pääasiallisesti olen käyttänyt Novitan bambua ja se on kestänyt oikein hyvin. Yhtään rättiä en ole tähän mennessä hävinnyt. Vanhimmat on olleet käytössä kolmatta vuotta.

Kotona riittää rättejä omiksi tarpeiksi. Ajattelin arpoa alkuviikon tuotokset, jos lukijoissa on kokeilun haluisia. Kaikki kolme luutua matkaa yhdessä kuoressa yhdelle onnekkaalle. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Osallistumisaikaa on lauantaihin 8.8 klo 15 asti. Anonyymeiltä tarvitsen sähköpostiosoitteen. Huomioithan, että minulla on karvaisia lemmikkejä ja allergeenejä on varmasti siirtynyt neuloessa.


tiistai 4. elokuuta 2015

Rahkamustikkapiirakka

Pakastimen toivioretkellä löysin viimeisen pussin viime syksyisiä mustikoita ja tekaisin niistä mustikkapiirakan. Ohje on jostain räjähtäneestä keittokirjasta, jonka kannet ei ole tallella. Hiukan epäilytti jauhojen ja voin suhde, enkä piirakkavuokaan taputellessa ollut oikein vakuuttunut koostumuksesta. Epäuskosta huolimatta lopputulos oli ihan onnistunut.

Ohjeessa ei mainittu, minkä kokoiseen vuokaan taikina oli mitoitettu. Kuvassa oli pyöreä piirakkavuoka, joten oletin, ettei taikinaa ole pellille tarkoitettu. Taikinaa oli silmämääräisesti melkoinen köntti ja kaapista löydetty vuoka näytti ehkä hiukan pienemmältä kuin omani. Taikinaa ei kuitenkaan jäänyt yli kuin alle viidennes ja murustelin sen piirakan päälle. Pienempikin taikina olisi riittänyt, mutta roskiinkaan ei tarvinnut laittaa.

Rahkamustikkapiirakka

Pohja:
50g voita
4,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kuohukermaa
1 tl leivinjauhetta
3 rkl sokeria

Täyte:
Vajaa litra jäisiä mustikoita
1 purkki rahkaa
1 muna
1 dl sokeria
Vaniljasokeria, jos tykkää

Sekoita taikinan aineet ja laita jääkaappiin hetkeksi. Vuoraa piirakkavuoka leivinpaperilla ja painele taikina vuokaan. Levitä jäiset mustikat vuokaan. Sekoita rahka, muna ja sokeri. Levitä rahkaseos mustikoiden päälle. Jos taikinaa jäi yli, murustele piirakan päälle.

Paista 175 asteessa noin tunti.

maanantai 3. elokuuta 2015

Tähdenlentoja ja arkistojen aarteita

Viikonlopun hautajaisista jäi melkoinen määrä ruokaa. Kastikkeet pakastettiin. Osa omaan pakkaseen ja loput jaettiin naapuruston ikäihmisille valmiiksi annosrasioiksi pakattuina. Ongelmaksi jäi lähinnä salaattia ja keitettyjä perunoita. Kumpiakaan ei voi pakastaa, eikä ne kovin pitkään jääkaapissakaan säily. Viimeisistä perunoista syntyi kasvispihvit muiden jääkaapin tähdenlentojen kanssa.

Salaatin sekaan reilusti vinegrettiä ja dippailin pihvitkin siinä. Vinegrettiin desi öljyä, reilu pari rkl viinietikkaa, suolaa, pippuria ja pikkusen sokeria.

Gluteenittomat porkkana-perunapihvit

3 porkkanaa
5 keskikokoista keitettyä perunaa
pieni sipuli
juuston kannikka
tuorejuuston jämät
1 muna
n. 1tl vegetaa
suolaa
pippuria
paprikajauhetta

Pilko sipuli pieneksi hakkelukseksi. Minä laitan sipulin raakana, mutta sen voi nopeasti pehmentää mikroaaltouunissa. Muussaa perunat ja raasta porkkana. Sekoita kaikki aineet sekaisin. Muotoile pihveiksi ja paista pannulla tai 200 asteessa uunissa.



Viikonloppuna myös aloiteltiin edesmenneen jäämistön läpikäyntiä. Aloitettiin asiapapereista ja koitettiin löytää perunkirjoitukseen tarvittavia dokumentteja. Kaikki paperit oli arkistoituna aikojen alusta asti sellaisella tarkkuudella, että kaikki arkistointia opiskelevat voisivat tulla ekskursiolle. Papereista löytyi kaikkea mahdollista, mutta myös ihan mielenkiintoisiakin papereita.

En ole ennen nähnyt viinakorttia, ostokorttia tai ikivanhaa sotilaspassia tai edes tiennyt radioluvasta. Otin ne talteen muistoksi, vaikken edes tiedä, mitä papereilla teen tai mihin ne laitan säilöön. 





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...