banneri

torstai 30. heinäkuuta 2015

Luumukiisseliä ja kermavaahtoa


Poikkeuksellisesti tänään on aurinko paistanut aamusta asti. Paisteesta huolimatta kaste kasteli lenkkarit vielä puolilta päivin pururadalla. Poikkeuksellisesti sääsket ei kiusanneet lenkillä lainkaan. Nappasin kuvan maariankämmekästä. Teki mieli poimia kimppu maljakkoon, mutten muistanut, onko nykyään rauhoitettu vai ei. Wikipedia ei rauhoituksesta mitään maininnut, mutta joku hämärä mielikuva kouluajoilta asiasta oli.

Eilen ruokin itseni luumukiisselillä, joka taidetaan mieltää jouluna riisipuuron kanssa syötäväksi. Minulle maistuu muulloinkin ja ehdottomasti ilman riisipuuroa. Sysäys kiisselin keittoon tuli hillittömästä makean himosta. Jotain makeaa oli saatava ja nyt heti paikalla! Iloisesti lingotessaan vessasta vastaan hyppivää pyykkikonetta ei voinut jättää vahtimatta, karkkia ei voinut lähteä ostamaan. Sokerin himossa kaivoin kaikki kaapit ja löysin pussin toissa vuonna erääntyneitä luumuja.

Luumupussi oli avaamaton ja sokerihimon riivaamana empiirisiin havaintoihin perustuen totesin sisällön syömäkelpoiseksi. Kuivatut luumut ei olleet edes erityisen kuivia. Näin jälkikäteen voin todeta, ettei luumuissa mitään vikaa ollut.

Järkyttävän riivauksen laukaisi klassinen "koko päivä syömättä, mutta töhötetään menemään kuin päätön kana" -tilanne. Tähän ikään mennessä ei vielä ole oppinut ottamaan edes jotain välipalaa, vaikka ei varsinainen nälkäkään olisi. Oikeeta ruokaa ei valmiina ollut. Kesken keittiön räjäytyksen kaappien siivoamisen ja massatiskauksen ei voi laittaa mitään ruokaa. Ei ole tilaa, kun kaikki tasot tursuu tavaraa.

Oli taas huvittavaa huomata kerta toisensa jälkeen noudattavansa samoja ajatusmalleja. Syystä tai toisesta perunajauholla suurustaminen on joka kerta yhtä jännittävää. Satamäärin en ole kiisseleitä keitellyt, mutta en muista koskaan epäonnistuneenikaan. Tästä huolimatta jauhovettä liruttaessa ja kiisseliä hämmentäessä on klimpien pelko. Joka kerta tuuletan itsekseni keittiössä ja heitän henkisen yläfemman, kun taas selvittiin puhtain paperein.

Kiisseliin sopii tietysti muutkin kuivatut ja kuivaamattomatkin hedelmät. Keittoaika on vain ohjeellinen. Oikein kuivia voi joutua keittämään tunninkin, mutta n. 20 minuutissa useimmiten selvinnee. Kiisselin tekaisee jälkkäriksi tai puuron ystäväksi vähällä vaivalla ja melko nopeasti.

Luumukiisseli

200g pussi kuivattuja luumuja
1l vettä
hiukan vajaa desi sokeria
ripaus kanelia ja toinen vaniljasokeria, ei oo pakko

Suuruste
Vajaa desi kylmää vettä
2,5 rkl perunajauhoja

Laita vesi, luumut, sokeri ja mausteet kattilaan ja anna kiehua hiljalleen 20-30 minuuttia. Kuivempien pitempään. Tökkimällä selviää, onko pehmenneet.

Sekoita perunajauhot kylmään veteen hyvin ja kaada sekaan koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Nosta välittömästi levyltä jäähtymään.

Tarjoile sellaisenaan tai esim. puuron tai kermavaahdon kera.

1 kommentti:

  1. Maariankämmeköitä on tänä vuonna paljon, kuten kaikkia muitakin kukkia. Lapsuusmaisemissa käydessä muutama viikko sitten tuntui siltä, että niittykukkia oli jopa enemmän kuin 80-luvun kesinä (jolloin tietysti oli koko ajan lämmintä ja aurinkoista...).

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...