banneri

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Bloomin´ bread tai jotain sinnepäin


Tämän leivän söin jo perjantaina. Tietokoneen naputettelu jäi maanantaille muiden kiireiden ja sosialisoinnin johdosta. 

Olin lähdössä seuraavana päivänä reissuun ja pohdin, mitä teen juuston jämälle, muutamalle tomaatille, raejuustolle ja avatulle oliivipurkille. Kaveriksi sipuli ja pari kynttä valkosipulia. Perhantaina sattui silmiin epätrendikkään ruokablogin postaus ja samanlainen leipä oli saatava. Tämänkin leivän täyttäminen menee näppärästi hävikin hävittämiseen. Ranskanleivän kävin kaupasta ostamassa, mutta paremmin täyttämiseen olisi sopinut hiukan kuivahtaneet sämpylät tai muu vaalea leipä.

Leipä viipaloidaan melkein pohjaan asti. Kuitenkin siten, että palat pysyvät kiinni toisissaan. Leivän viipalointi ei ollut ollenkaan helppoa. Leipä olis kannattanut jättää pöydälle kuivamaan sen verran, että pinnasta tulee rapsakka. Luulisin, että pyöreämpi leipä olisi ollut helpompi leikata kuin pitkulainen. 

Vajaan raejuuston sekaan sekoitin puolikkaan isosta sipulista hakkeluksena ja pari valkosipulin kynttä. Lusikalla sekaisin ja lusikoin pitkittäisiin viiltoihin. Tomaattia olisi voinut olla hiukan enemmän. Siivutetut tomaatit ja juuston palat meni lyhyempiin viiltoihin ja oliivit siivutettuna sinne tänne.

Lopputulos oli oikein mehukas, juustoisa ja sitä oli kiva repiä paloiksi.

Tourin loppu jäi katsomatta, mutta voittaja oli ratkennut jo alkuvaiheessa. Olisihan sen voinut katsoa uusintana, mutta keksin parempaakin tekemistä. Suoritin toivioretken metsikköön sienten perässä. En löytänyt ainuttakaan tunnistamaani sientä syömäkelpoisena. Itikoita löytyi kyllä. Verenhimoisia ja kiukkuisia sääskiä oli niin paljon, että harkitsin kotiin juoksemista.





2 kommenttia:

  1. Muutama keltahapero ja yksi kangasrousku sekä jokunen tunnistamaton yksilö näkyi äsken kun pyörähdimme hillasuolla. Saalis ei ollut suuren suuri. Mustikoita on valtavasti, loppuviikosta voisi ehkä jo kerätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kainuussa. Mustikan varpuja oli, mutta ei edes raakileita. Mökin pihalta oon yleensä mustikkani kerännyt, mutta sielläkin oli vain yksinäisiä kypsiä ja muutama raaka niiden kaverina. En ihmettele yhtään, kun ainuttakaan täysin sateetonta päivää ei ole ollut ja heinäkuussakin yölämpötila on käynyt nollassa...

      Saattoi olla kangasrouskuja, mutta niiden väri vaihtelee kasvupaikan mukaan. Täytyy käydä hakemassa pari yksilöä paremmalle tunnistajalle. Jos ne on syötäviä sieniä, voi koittaa uida hyttysmyrkyssä ja pistää pipon päähän. Ei mulla ole aikomustakaan syödä rouskuja itse. Sukulaiset alkaa olla niin huonojalkaisia, että voishan ne muille käydä noukkimassa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...