banneri

torstai 30. heinäkuuta 2015

Luumukiisseliä ja kermavaahtoa


Poikkeuksellisesti tänään on aurinko paistanut aamusta asti. Paisteesta huolimatta kaste kasteli lenkkarit vielä puolilta päivin pururadalla. Poikkeuksellisesti sääsket ei kiusanneet lenkillä lainkaan. Nappasin kuvan maariankämmekästä. Teki mieli poimia kimppu maljakkoon, mutten muistanut, onko nykyään rauhoitettu vai ei. Wikipedia ei rauhoituksesta mitään maininnut, mutta joku hämärä mielikuva kouluajoilta asiasta oli.

Eilen ruokin itseni luumukiisselillä, joka taidetaan mieltää jouluna riisipuuron kanssa syötäväksi. Minulle maistuu muulloinkin ja ehdottomasti ilman riisipuuroa. Sysäys kiisselin keittoon tuli hillittömästä makean himosta. Jotain makeaa oli saatava ja nyt heti paikalla! Iloisesti lingotessaan vessasta vastaan hyppivää pyykkikonetta ei voinut jättää vahtimatta, karkkia ei voinut lähteä ostamaan. Sokerin himossa kaivoin kaikki kaapit ja löysin pussin toissa vuonna erääntyneitä luumuja.

Luumupussi oli avaamaton ja sokerihimon riivaamana empiirisiin havaintoihin perustuen totesin sisällön syömäkelpoiseksi. Kuivatut luumut ei olleet edes erityisen kuivia. Näin jälkikäteen voin todeta, ettei luumuissa mitään vikaa ollut.

Järkyttävän riivauksen laukaisi klassinen "koko päivä syömättä, mutta töhötetään menemään kuin päätön kana" -tilanne. Tähän ikään mennessä ei vielä ole oppinut ottamaan edes jotain välipalaa, vaikka ei varsinainen nälkäkään olisi. Oikeeta ruokaa ei valmiina ollut. Kesken keittiön räjäytyksen kaappien siivoamisen ja massatiskauksen ei voi laittaa mitään ruokaa. Ei ole tilaa, kun kaikki tasot tursuu tavaraa.

Oli taas huvittavaa huomata kerta toisensa jälkeen noudattavansa samoja ajatusmalleja. Syystä tai toisesta perunajauholla suurustaminen on joka kerta yhtä jännittävää. Satamäärin en ole kiisseleitä keitellyt, mutta en muista koskaan epäonnistuneenikaan. Tästä huolimatta jauhovettä liruttaessa ja kiisseliä hämmentäessä on klimpien pelko. Joka kerta tuuletan itsekseni keittiössä ja heitän henkisen yläfemman, kun taas selvittiin puhtain paperein.

Kiisseliin sopii tietysti muutkin kuivatut ja kuivaamattomatkin hedelmät. Keittoaika on vain ohjeellinen. Oikein kuivia voi joutua keittämään tunninkin, mutta n. 20 minuutissa useimmiten selvinnee. Kiisselin tekaisee jälkkäriksi tai puuron ystäväksi vähällä vaivalla ja melko nopeasti.

Luumukiisseli

200g pussi kuivattuja luumuja
1l vettä
hiukan vajaa desi sokeria
ripaus kanelia ja toinen vaniljasokeria, ei oo pakko

Suuruste
Vajaa desi kylmää vettä
2,5 rkl perunajauhoja

Laita vesi, luumut, sokeri ja mausteet kattilaan ja anna kiehua hiljalleen 20-30 minuuttia. Kuivempien pitempään. Tökkimällä selviää, onko pehmenneet.

Sekoita perunajauhot kylmään veteen hyvin ja kaada sekaan koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Nosta välittömästi levyltä jäähtymään.

Tarjoile sellaisenaan tai esim. puuron tai kermavaahdon kera.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Sipulikeitto


Tajusin viime viikolla, etten ole koskaan keittänyt sipulikeittoa. Ajatus lähti Campasimpukan ohjeesta. Harvoin sitä on missään tarjollakaan. Pidän kyllä sipulista ja sipulikeitosta todella paljon. Useimmiten sipulikeittoon törmää lihapullien ohjeessa, joissa valmis pussikeitto sotketaan jauhelihataikinan sekaan. Sen jätän jatkossakin mielummin muiden syötäväksi.

Sipulia pilkkoessa piti ihan miettiä, miksi en ole aikaisemmin toimeutunut. Sipulikeitto on todella helppo tehdä, eikä maksa juuri mitään. Yleensä kai soppa tarjoillaan juustolla kuorrutetun leivän kera, mikä tuo annokseen ruokaisuutta. Pelkkänä keittona tämä ei juuri energiaa sisällä, eikä maukkaudestaan huolimatta nälkää kovin pitkälle tulevaisuuteen siirrä. Alkuruokana leivättä harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.

Ohjeen raamit lunttasin linkkaamastani Campasimpukan ohjeesta. Valmistin koko keiton korkealaitaisessa paistokasarissa. Ohjetta käytin viitteellisesti ja sävelsin niistä aineista, joita pikkukylän kaupasta ja äitin kaapista löytyi. Punasipuli ei kuulunut kyläkaupan valikoimaan, joten keltasipuliin oli tyydyttävä. Punasipulista olisi tullut mukavampi väri. Valkoviiniä ei ollut, eikä tule, joten korvasin sen viinietikalla.

Maissijauhot oli myös uusi tuttavuus. Jostain käsittämättömästä syystä löysin niitä kaapista vehnäjauhoja etsiessäni. Vehnäjauhoja ei löytynyt, joten suurustamiseen oli käytettävä, mitä sattui olemaan. Perunajauhot kaiketi olisi käynyt myös, mutta en uskaltanut. Maissijauhoilla suurustaessa keitto on gluteenitonta. Vaihtoehtoisesti olisi myös voinut keittää pitempään kokoon, jolloin suurusta ei tarvitse.

Ei tämä erityisen kuvauksellista ole


Sipulikeitto

N. kilo sipulia pilkottuna
3 valkosipulin kynttä
voita
öljyä
1 tl sokeria
suolaa
pippuria
1/2 tl viinietikkaa
2 kasvisliemikuutiota
litra vettä
1 rkl maissijauhoa (tai vehnäjauhoja)

Pilko sipulit ja kuullota voi-öljyseoksessa miedolla lämmöllä kunnes sipulit on pehmeitä. Lisää sokeri, suola ja pippuri. Jätä kannen alle hautumaan, kunnes sipulit on lähes läpikuultavia. 

Tee kasvisliemi vedestä ja liemikuutioista. Onnistuu kattilaa sotkematta ihan mikrossa. Lisää kasvisliemi sipulien joukkoon ja jätä porisemaan. Anna porista puolisen tuntia hennosti kiehuen. Lisää pikkuriikkisen viinietikkaa.

Ota keitosta noin desi lientä ja sekoita maissijauhot. Sekoita suuruste keittoon ja jätä vielä noin 10 minuutiksi kypsymään.

Tänään meillä vietetään keittiön siivouspäivää. Viikonlopun hautajaisiin on kutsuttu ystävät ja tuttavat kuolinilmoituksessa olleella kutsulla, joten väkimäärästä ei ole mitään tietoa. Ruokaa on tilattu paljon ja ylimääräiset pitää kuljettaa pois ja pakastimeen. Tätä varten joudun purkamaan koko sekamelskan, jota keittiöksi kutsutaan ja etsimään (ja tiskaamaan) kaikki mahdolliset muovipurkit ja kupit. Ehkä keittiön kaapit on hyvä järjestellä kerran 10 vuoteen, vaikkei täällä kukaan koskaan itseäni lukuunottamatta mitään ruokaa laitakaan. Minäkin vain kahdesti vuodessa. 

Meinasin käydä ostamassa myös jätesäkkejä ja suorittaa omatoimisia poistoja hamstaajan kodinhengettären töissä ollessa. Tuskin jää yhtään kahvatonta kannua tai pinttynyttä muovikuppia syvästi kaipaamaan.


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Tilukset on tarkastettu

Kesän toinen reissu mökille. Paikallinen sää on ollut sateinen. Koko kesänä on ollut kaksi sateetonta päivää, tuskin vuorokautta. Ilma on ollut kylmä, kostea ja syksyinen. Itikoita on ollut enemmän kuin koskaan. Aikaisempina kesinä mökillä on asuttu kesät. Viimeiset pari vuotta se on ollut piipahduspaikkana. Tänä kesänä siellä ei olisi sitkeinkään viihtynyt vesisadetta kuuntelemassa pimeässä itikoiden syötävänä ilman sähköjä. Yleisilmeestäkin huomaa, ettei siellä enää asuta.

Meillä on ollut pieni kasvimaa, jonka on annettu nyt pari kesää kasvaa umpeen. Ei ole ketään kasvimaan hoitajaksi ja kitkijäksi. Entinen kasvimaa on ainut, missä tänä kesänä on kasvanut oikein mitään. Niittyleinikit, heinä ja nokkoset voi hyvin. Raparperi tietysti kasvaa vaikka ydinlaskeumassa.

Omenapuut kukki keväällä hyvin. En tajunnut ottaa silloin kuvia, mutta varsin nuoret puut oli aivan täynnä kukkia ja ennustimme parasta omenasatoa ikinä. Todella kylmän sään seurauksena ilmeisesti on ollut pölyttäjistä puutetta ja tänä kesänä ei tule ainuttakaan omenaa. Yhdessäkään puussa ei ole yhtään omenan alkuakaan.

Viinimarjapensaat on aina tuottaneet todella hyvin marjaa. Niin paljon, että viime vuosina osa on jäänyt puskiin. Kukaan ei ole jaksanut kaikkia ottaa ja mehustaa. Tänä vuonna puskissa on yksittäisiä marjoja ja pieniä pippurin näköisiä kesken kasvun kuivahtaneita korppuja. Raakileita oli todella, todella vähän ja surkimuksia hiukan enemmän. Yhteensäkin todella vähän.

Mustikat olen aina poiminut pääasiassa mökin pihan metsästä. Nyt en löytänyt marjan marjaa. En melkein kypsää, enkä raakaa. Kamera jäi kuistille ja ei huvittanut kävellä takaisin miljardin sääsken päivälliseksi.

Kantarelleja oli muutamia. Suurin osa oli nuppineulan pään kokoisia alkuja, jonkin verran pikkurillin pään kokoisia ja muutama vähän isompi. Normaaleihin kesiin verrattuna saalis oli surkea ja surkeana pysyy. Nouseehan niitä vielä, jos lämmintä riittää. Alkujen määräkin oli niin onneton, että ihmeitä turkin enää tapahtuu.

Pari nättiä kukkaa oli päivänkakkaran lisäksi innostunut kukkimaan. En muista kukkien nimiä tietenkään.


Entinen kasvimaa


Miten muiden marjat ja hedelmät voi?


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Bloomin´ bread tai jotain sinnepäin


Tämän leivän söin jo perjantaina. Tietokoneen naputettelu jäi maanantaille muiden kiireiden ja sosialisoinnin johdosta. 

Olin lähdössä seuraavana päivänä reissuun ja pohdin, mitä teen juuston jämälle, muutamalle tomaatille, raejuustolle ja avatulle oliivipurkille. Kaveriksi sipuli ja pari kynttä valkosipulia. Perhantaina sattui silmiin epätrendikkään ruokablogin postaus ja samanlainen leipä oli saatava. Tämänkin leivän täyttäminen menee näppärästi hävikin hävittämiseen. Ranskanleivän kävin kaupasta ostamassa, mutta paremmin täyttämiseen olisi sopinut hiukan kuivahtaneet sämpylät tai muu vaalea leipä.

Leipä viipaloidaan melkein pohjaan asti. Kuitenkin siten, että palat pysyvät kiinni toisissaan. Leivän viipalointi ei ollut ollenkaan helppoa. Leipä olis kannattanut jättää pöydälle kuivamaan sen verran, että pinnasta tulee rapsakka. Luulisin, että pyöreämpi leipä olisi ollut helpompi leikata kuin pitkulainen. 

Vajaan raejuuston sekaan sekoitin puolikkaan isosta sipulista hakkeluksena ja pari valkosipulin kynttä. Lusikalla sekaisin ja lusikoin pitkittäisiin viiltoihin. Tomaattia olisi voinut olla hiukan enemmän. Siivutetut tomaatit ja juuston palat meni lyhyempiin viiltoihin ja oliivit siivutettuna sinne tänne.

Lopputulos oli oikein mehukas, juustoisa ja sitä oli kiva repiä paloiksi.

Tourin loppu jäi katsomatta, mutta voittaja oli ratkennut jo alkuvaiheessa. Olisihan sen voinut katsoa uusintana, mutta keksin parempaakin tekemistä. Suoritin toivioretken metsikköön sienten perässä. En löytänyt ainuttakaan tunnistamaani sientä syömäkelpoisena. Itikoita löytyi kyllä. Verenhimoisia ja kiukkuisia sääskiä oli niin paljon, että harkitsin kotiin juoksemista.





torstai 23. heinäkuuta 2015

Kanapatonki

Maanantaina ostin broilerin koipia ja niitä popsin alkuviikon. Säännöllisesti ostan niitä ja koskaan en tiedä, mitä niille tekisin. Heitän ne uuniin, revin lihat irti. Sen jälkeen mietitään. Koipien jämät meni patongin väliin.

Harvoin teen täytettyjä leipiä. Olisin voinut hoksata ne aikaksemminkin. Kuljen yhteen harrastukseen ystäväni kyydissä. Aikataulu on niin tiukka, ettei hän ehdi töiden jälkeen syömään ennen lähtöä. Minä syön aina ennen lähtöä välipalaa. Vihdoin tajusin, että samalla vaivalla laitan väliöalan molemmille ja sellaisessa muldossa, että sen voi ajaessa syödä. Bensarahaa ei suostu ottamaan, mutta leipä maistui kyllä.

Kisailtiinkin rakkaanparhaan ja nokkelimman kanssa. Viimeinen mahdollinen kisa, voitto ja kotiin tulin tottelevaisuusvalion kanssa. Olen taas kavereille kakun velkaa.

Tourin kaksi viimeisintä etappia on jäänyt kokonaan katsomatta muiden kiireiden takia. Pelihän on ollut selvä jo pitkään, joten ei hirveästi harmita.

Eväspatonki
Kypsää kanaa
Maustettua tuorejuusto
Kurkkua
Tomaattia
Salaatin lehti

Halkaise patonki, mutta jätä kiinni toisesta laidasta. Voitele tuorejuustolla ja täytä.




maanantai 20. heinäkuuta 2015

Perunoita, kanaa ja kastiketta

Aamupäivällä huristelin pyörällä keskustaan kiertämään vaatekauppoja. En edes muista, milloin viimeksi olisin keskustassa liikkeisiin poikennut. Luultavasti ainakin 5 vuotta sitten. Muutaman kerran vuodessa kuljen kävelykadun läpi, mutta shoppailusta en pidä. Nyt oli pakko mennä ostamaan mustat housut hautajaisiin.

Aika ei ollut erityisen otollinen. Kaikissa halvemmissa liikkeissä oli kyllä alennusmyynnit menossa, mutta edelleen kaupat pursuaa värikkäitä kesähepeneitä. Tavallisten mustien housujen löytäminen oli todella vaikeaa. Kekäleeltä olisi housut löytynyt minuutissa, mutta ei käytettävissä olevan budjetin puitteissa.

Onneksi ystäväni lupautui mukaan personal shopping assistantiksi. Loppujen lopuksi ostin ensimmäiset sovittamani ja ystäväni rekistä syliini tyrkkäämät housut. Kierrettiin monta muutakin kauppaa parempien toivossa. Löydetyt oli ihan jees. Kokoa pienemmät olisi ehkä istunut paremmin. Ei voi tietää, kun ei ollut, mistä sovittaa.

Paidan löysin kaapista ja se passaa, kun nyppii karvat pois. Kengät on vielä vähän ongelma. Kävelykengät olis priimaa, mutta ne puristaa. Joko käyn ostamassa tummat ballerinat tai yritän lainata äitiltä.

Lautaselle päätyi perunoita, bechamel-kastiketta ja kanaa. Ohje bechamel-kastikkeeseen löytyy mm. tästä blogista muutaman päivän takaa. Kastiketta maustoin curryllä.


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Mustikkasmoothie

Millon pirtelöstä tuli smoothie? Muksuna kotona syötiin smoothien kaltaisia välipaloja ja jälkkäreitä siitä lähtien, kun ostettiin ensimmäinen sauvasekoitin. Pillillä imettäviä paksuja juomia sanottiin pirtelöiksi, vaikkei niissä jäätelöä ollutkaan. 

Mä tykkäisin smoothieista. Tuoreet marjat ja hedelmät maistuu aina ja nopeasti saa energiaa eteen. Blenderin kannun pesua vihaan! Kannun tiskaaminen on suurin syy, miksi en juurikaan smoothieita tee. Kuulemma kannu on helpoin tiskata täyttämällä puolilleen tiskiainevedellä ja pyöräyttämällä käyntiin. Pari kertaa vettä seiniltä siivonneena olen vähän erimieltä helppoudesta. Kantta en edes saa survottua kiinni.

Täytyis hankkia sauvasekottimelle korkea lieriön muotoinen kulho. Laitteen mukana tullut ei kestänyt melkein kiehuvaa kastiketta ja halkesi. Sauvasekottimen pesukaan ei lempipuuhia ole, mutta huomattavasti helpompaa.


Mustikkasmoothie

1 banaani
Desi jäisiä mustikoita
Puoli purkkia maitorahkaa
Maitoa loraus

Kaikki blenderiin ja maitoa sen verran, että menee pillistä läpi


lauantai 18. heinäkuuta 2015

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.



Tämä päivä on ollut yksi elämäni surullisimmista päivistä. Parin viikon päästä syödään pitopalvelun laittamaa ruokaa ja leipomon tekemää kakkua.


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Pastitsio

Pastitsio on yksinkertaisuudessaan kreikkalainen makaroonilaatikko. Pääasiallisesti pastitsiossa on jauhelihaa, pastaa ja bechamel-kastiketta. Oma versioni oli hyvin suomalainen versio kreikkalaisesta. Kotimainen versio makarooneista, jauhelihasta ja munamaidosta on aika mitään sanomaton, mauton ja tylsä. Kreikkalaisessa serkussa on makua ihan toisella tavalla. 

Reseptinä tämä on todella helppo ja raaka-aineet edullisia. Tämän kanssa ei voi epäonnistua. Nopeaksi pastitsioo ei voi luonnehtia. Nälkäkuoleman partaalla ehkä miettisin jotain nopeampaa. Ei tähänkään tuntikausia mene, mutta jauhelihakastikkeen kokoonkeittämiseen menee aikaa, bechamel-kastikkeen tekoon menee aikaa ja uunissa menee aikaa.

Järkkäri on kotona, joten kännykän surkeaa kameraa on nyt käytettävä. Maistui erinomaisesti niin lapsille kuin aikuisillekin.


Pastitsio

400g jauhelihaa
sipuli
muutama valkosipulinkynsi
tölkki tomaattimurskaa
suolaa
pippuria
tinjamia
basilikaa
välimeren yrttiseosta
öljyä

täysjyvä pastaa

5 dl maitoa
2 rkl jauhoja
1 rkl voita.
1/3 pakettia koskenlaskijaa
suolaa
pippuria
muskottipähkinää

juustoraastetta

Kuullota sipulit, lisää jauheliha ja paista suunnilleen kypsäksi. Lisää mausteet ja tomaattimurska ja jätä kiehumaan kokoon. Kun suurin osa nesteestä on haihtunut, keitä pasta pussin ohjeen mukaan. Sekoita jauhelihaseos pastaan ja kaada vuokaan.

Tee bechamel-kastike. Sulata voi pannulla ja sekoita jauhot. Sekoittele jauho-voi-seosta pari minuuttia ja lisää lämmitetty maito. Sekoita tasaiseksi ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Lisää koskenlaskija kiehuvaan kastikkeeseen pieninä paloina, anna sulaa ja sekoittele. Kaada kastike pasta-jauhelihaseoksen päälle, ripottele juustoraaste ja paista 200 asteessa noin puolisen tuntia.

Tänään ajetaan tourin 13. etappi. 198,5 kilometrin reitistä on ajettu jo ensimmäinen neljännes, mutta eurosportin lähetys ei ole vielä alkanut.



torstai 16. heinäkuuta 2015

Helppo gluteenittomaksi taittuva proteiinileipä

Tällä kertaa kaivelin raaka-aineet ystäväni kaapeista ja pähkinät kävin ostamassa lähikaupasta. Cashew-pähkinät oli valikoiman ainoat maustamattomat ja suolattomat. Tämä onnistuu kyllä suolapähkinöistäkin. Meinasin lentää perseelleni pähkinähyllyllä. 80 gramman pussi maksoi 3,40 e. Ostin kaupungin kalleimmat pähkinät, kun ystäväni pähkinäleipää pyysi tekemään. Taikinaan voi paiskata mitä tahansa pähkinää tai siementä. Ei tarvitse olla kultaakin kalliimpia cashew.

Minä käytin spelttihiutaleita. Ne voi huoletta vaihtaa gluteenittomiin hiutaleisiin tai jauhoihin. Ohje on siis helppo muuttaa gluteenittomaksi tai käyttää, mitä sattuu kaapista löytymään.

Raaka-aineiden määrät ei ole niin justiinsa. Oisin kaivannut pienempää ja eri mallista vuokaa. Muita vuokia ei ollut ja taikinan määrä ei ollut ihan omiaan tähän vuokaan. Olis kannattanut tehdä 1,5 kertaisena.

Vuoka kannattaa rasvata huolellisesti tämä taikina tarttuu laitoihin ja tiukasti. Ahneimpienkin pitäisi myös malttaa odottaa jäähtymistä. Ei kestä leikata lämpimänä. Minä en kotona edes leikkaa vaan revin paloja ja dippaan levitteessä.

Maailman kalleimmat pähkinät


Proteiinileipä

2 munaa
Reilu desi juustoraastetta
N. desi maitorahkaa tai maustamatonta paksua jugurtti
1,5 desiä pähkinöitä rouhittuna
1 desi auringonkukan siemeniä
3 desiä spelttihiutaleita
Loraus öljyä
Suolaa
Öljyä

Sekoita aineet keskenään ja paista 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Tourilla poljettiin 195 kilometrin mittainen 12. etappi. Etappi päättyy Plateau De Beille -nousuun, jonka jyrkkyys on jotain käsittämätöntä. Hattua täytyy kyllä nostaa, kun tuollaisia nyppylöitä kilpaa ajavat. Minä varmaan hyytyisin pyörää työntäenkin.

Ensimmäisenä Plateau de Beillen päälle kipusi Joaquim Rodriguez. Froome jatkaa kokonaiskisan kärjessä reilun parin minuutin etumatkalla.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Tiskirättejä taas kerran

Parissa päivässä puikoilta on tullut pari tiskirättiä ja yhden ponchon kaulus. Olin unohtanut tiskirätit ja ne on ainut asia, mitä saaja pyöreitä täyttäessään lahjaksi toivoi. Tuli vähän hoppu, mutta onneksi lankaa löytyi ihan Prismasta.

Kammottavasta kännykkäkuvasta huolimatta ylempi on vihreää bambua ja alempi vaalean sinistä. Vihreän malli oli neuloessa omasta päästä ja sinisen vieraasta.


Eilen oli tourilla välipäivä. Ikäviltä uutisilta ei välipäivänäkään säästytty. Tinkoff-Saxx -tiimin Ivan Basso keskeytti kisan. Häneltä löytyi kivessyöpä. Toivottavasti Basso tekee vielä paluun entistä vahvempana. Eilen siirryttiin vuoristoon ja sen kunniaksi kävin rasvaamassa oman vaihteettoman sotaratsuni kitisevät ketjut. Hetken ehdin eilistä etappia katsoa ennenkuin oli lähdettävä valmentamaan. Etapin loppu oli ollut Froomen näytöstä. Toivottavasti muiden kapteenina ajavien vaisut suoritukset oli vain ekan vuoristopäivän masennusta ja piristyvät vielä kisaamaan tourin voitosta. Tänään ajetaan 188 kilsaa vuoristossa. Froome taitaa jo kuvia.lla koko urakan voittoa.

Meillä on syöty lähinnä mustikka-smootieta. Olen taas jälkijunassa kaiken muodikkaan suhteen ja smoothiet on olleet mulle täysin mysteeri. Mustikkakauden pitäisi alkaa kohta ja pakastimessa on vielä viime kesäisiäkin. Kuvaa ja ohjetta ei tähän postaukseen tule. Ehkä nopein tapa täyttää vatsansa, jos on blenderi, joka hoitaa hommansa. Koneraukka pyörittää touria, sillä ei voi nyt purkaa järkkärin kortilta kuvia

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Parila, sähkögrilli, pallogrilli vai joku muu

Tekisi mieli jotain grillin tapaista ruuan polttamiseen käytettävää välinettä. Pallogrillin hiilineen olen aina kokenut jotenkin hankalaksi ja lämpöähän siitä ei voi säätää. Parvekkeella pallogrilli on vähän hankalakin.

Sähkögrillit ei ole hirveän kalliita. Satasella jo saa minun syömiseen riittävän suuren. Sähkögrillin vois säilyttääkin parvekkeella. Samanlaista kannellista grilliä myydään useammassa paikassa. Tekis mieli väittää, että sama grilli eri nimellä.

Såhkögrilli houkuttais siitäkin syystä, että sen päällä vois savustaa. Sähkösavustin on kallis ja yhden idean laitteita ei näihin neliöihin voi hankkia.

Periaatteessa mulle riittäis koon puolesta pelkkä parilakin. Se maksais parikymppiä, ei vie tilaa ja voi paistaa keittiön pöydällä. Parilalla ei taida saada savunmakua paistopintaan millään konstilla ja parilan päällä ei voi savustuspönttöä lämmittää. Kokonsa ja hintansa puolesta parila olis näppårin ratkaisu.

Onko kellään kokemusta satasen tai alle maksavista sähkögrilleistä? Googlella löydetyt kokemukset oli aika hajanaisia.


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kokkikartanon tulinen makkarapasta

Söin tulisen makkarapastan mukana sanani. Keväällä sain yhteydenoton valmistajalta. Jos samassa vuokassa on kaksi himoitsemaani asiaa, chili ja chorizo, halusin maistaa ennenkuin muistin, etten eineksiä mainosta.

Snellman mainostaa tulista makkarapastaa suomen tulisimmaksi valmisruuaksi. Mä tykkään chilistä, mutta en ole supertulisen ruuan ystävä. Chilin määrä on mun suulle oikein passeli. Se ei mene överiksi, mutta lautasella on makua. Vuokassa on pastaa, arrabiata-kastiketta ja kotimaista lisäaineetonta chorizoa.

Einekseksi tulinen makkarapasta on hyvää. Yleensä einekset on mautonta mössöä. Tässä ruuassa pasta oli pastaa ja tunnistettavissa pastaksi, kastike kastiketta ja chorizo chorizoa. Chorizo ei ole parhaimmasta päästä maistamiani chorizoja, mutta ei se oleellisesti häirinnyt. Söisin ihan mielelläni toistekin, kun ei tarvinnut itse maksaa. Prismassa 700g vuoka maksoi 6,99e. Valmisruuaksi sen hintaista, että kahdesti joutuisin miettimään hyllyllä mikroruuan ja pitsan tilaamisen välillä.

Kuvaa en saanut otettua. Tai sain 23 kuvaa, mutta en ilkeä niitä julkaista. Kuvitelkaa pennepasta, tomaattikastike ja chorizon palat lautaselle.

Tourilla ajetaan 9. etappia, 28 kilsan joukkueaika-ajoa. Kirjoitushetkellä 7 joukkuetta on startannut ja vielä lähdössä. Ei spoilauksen pelkoa siis.



lauantai 11. heinäkuuta 2015

Suomipoppia kirkonkylällä

Varoitus. Lopussa on tän päivän etapin tulos.

Jyväskylässä on ollut useampana kesänä Suomipop-festivaali. En ole koskaan ollut festareilla. Ajatuskin tuhansista tai kymmenistä tuhansista humalaisista sullottuna aidatulle alueelle tuntuu vastenmieliseltä ja teltassa yöpyminen mutaisella pellolla vielä kauheammalta.

Suomipopin esiintyjälista oli ihan mielenkiintoinen ja kuulemma yleisö on aikuista porukkaa. Lippua en raskinut ostaa. Esiintyjiä voi kuunnella kohtuullisen hyvin sataman puistoalueellakin. Aikaisempina vuosina en ole vaivautunut edes pummiksi aidan taakse. Perjantaina kävin kuuntelemassa Anna Abreun ja Jukka-Pojan. 

Sataman nurmikolla oli oikein mukava tunnelma. Aurinko paistoi ja aikuiset ihmiset nauttivat pussikaljastaan piknikistään hyvällä fiiliksellä. Ysin aikaan tunsin itseni keski-ikää lähestyväksi ja riittävän väsyneeksi lähtemään kotiin. Siihen mennessä olin havainnut vain yhden selvästi humaltuneen nuoren miehen. 

Olin todella yllättynyt, miten siivosti porukka käyttäytyi. Puistikko oli myös todella siisti! Ei roskaa missään, vaikka jokaiseen valotolppaan ei oltu sätesäkkiä teipattu. Pikkupojat ja vähän vanhemmat rouvat siivosivat tyhjiä pulloja ja tölkkejä hyvin tehokkaasti. Varmasti kaikki kiertäneet ovat roposensa ansainneet vapaaehtoisella siivoamisella. Täysin subjektiivisiin havaintoihin perustuen ihmiset lahjoittivat tölkkinsä mielummin lapsille (jopa valmiiksi pussitettuna) kuin aikuisille.

Kahta n. 10 v. pikkupoikaa oli hauska seurata. Ilmeisesti heidän ajatus oli kerätä paripussia tölkkejä, mutta nälkä kasvoi syödessä. 10 minuutissa tajusivat, että tölkkejä riittää enemmän kuin heillä pusseja. Nokkelat nuoret miehet keräsivät vielä yhdeltä seurueelta kolehtina vitosen. Sillä puheella ois myynyt, vaikka pakastimen eskimolle.

Toinen ampui Lutakon kauppaan ostamaan jätesäkkejä ja toinen soitti ukkia ja pakettiautoa paikalle. Kaveri tuli viidessä minuutissa takaisin ja on varmasti käyttänyt kaikki puhelahjansa kaupassakin jonossa etuiluun. Poika olis palauttanut ylijääneet kolikot rahat antaneelle seurueelle, mutta eivät ottaneet vastaan.  Pussien tyhjennys jätesäkkiin ja me juomattomat vahtimaan säkkiä. 10 minuutissa tuli toinen säkki täytenä vahdittavaksi. Vartissa tuli ukkikin kyselemään, ollaanko me nähty kahta pulloja ja tölkkejä keräävää poikaa ja onko hän oikeiden ihmisten luona. Joo, ollaan. Jos jätesäkki on yhtä hyvällä pyynnillä kuin tähän asti, menee noin 5 minuuttia seuraavan täyttymiseen. Neljä jätesäkkiä täyttyi alle puolessa tunnissa, mutta kyllä pojatkin osasivat supliikin ja porukan viihdyttämisen. Noista varmasti tulee tulee myöhemmin loistavia myyntitykkejä, jos ymmärtävät pysyä poissa korkeakoulujen teknisiltä aloilta.





Päivä vierähti Touria katsellen. Tänään livestream on toiminut suorastaan moitteettomasti. Kaivelin piuhakasoja ja löysin vanhan näytön piuhat. Puolikuollut läppäri pyörittää urheasti. Telkkari antaa äänen ja vanha näyttö kuvan. Telkkariinkin sain kuvan, mutta ääntä en saanut samaan pakettiin.

Luca Paulinin kohtalo selvisi. Hän jäi 7.7 otetussa doping-testissä kiinni kokaiinista ja ei jatka kisaa. Mielestäni omituisen casesta tekee se, ettei kokaiini ole kielletty aine urheilussa. Jos Paulini olisi jäänyt kiinni kokaiinista vapaa-ajalla otetussa näytteessä, asia olisi jätetty käsittelemättä. Minun logiikkaani ei mahdu urheilu ja huumeet. Varsinkaan lajissa, jossa mömmöjen kanssa läträämisen historia on pitkä ja menestyksekäs. Pelkkä huume tai suorituskykyä parantava lääkesine, kaikki kieltolistalle vaan.

Tänään etapin voittoon ajoi ranskalainen Alexis Vuillermoz. Johdossa jatkaa 11 sekuntin erolla Chris Froome. Nibalin loppukiri kaatui omien ajajien pussiin.

Low-tech systeemi


torstai 9. heinäkuuta 2015

Herne-pinaattipihvit Alvar Aallon hengessä

Laitoin illalla kihernettä ja tavallista vihreää hernettä likoamaan pihvien toivossa. Tarkoitus oli herätä aamulla ihmisten aikaan, että ehdin keittää ne ennen puolilta päivin alkavia treenejä. Nukkumaan meno taas venähti ja herneet jäi keittämättä. Aamulla satoi niin kauheasti, että ukkosta odotellen ja kaatosadetta kuunnellen kuvittelin treenien peruuntuvan ja käänsin kylkeä. Kymmenen jälkeen satoi aivan tolkuttomasti, joten kuvittelin koko päivän olevan aikaa. Aurinko rupes paistamaan ja meinasi tulla kiire.

Kaksien treenien välissä koiralle välipalaa ja herneet kiehumaan. Ensimmäisistä kotiin kävellessä laskeskelin, että mahdollisesti ehdin vielä syödäkin ennen rantaan lähtöä, jos en tyri mitään. Aikaa vievin osuus on vihreiden herneiden keittäminen. 

Olisin halunnut keittää perunoita ja tehdä kastikkeen. 3 jääkaappiin unohtunutta perunaa ei ollutkaan enää syöntikuntoisia ja kauppaan ei sentään ollut enää aikaa lähteä. Lämmitin kaveriksi eiliset pikasörsselin jämät. Meni se näinkin, mutta huomenna pitää saada pottuja loppujen pihvien kaveriksi. 

Pihvit oli älyttömän hyviä, mutta ei sopinut ollenkaan spagettisörsselin kanssa. Pihvit passais aika makoisasti myös kasvishampparin väliin jonkun savuisen soossin, tomaatin, sipulin ja ehkä jonkun hyvän juustosiivun kanssa. Päälle saksin ruohosipulia. Se on nam ja ainut rehu, joka meillä rehottaa ja voi hyvin.

Kiireessä keksii vallattomia ideaoita. Taikinan olisi voinut heittää pellille, mutta muotoilin ne käteen sattuneella piparimuotilla. Miksen ole aikaisemmin keksinyt! Mulla on tää ongelma pitää sormia mihinkään taikinaan. En vaan halua koskea. Ei pihvien muotoilussa oikeasti kauan mennyt. Lusikalla taikina muottiin ja veitsellä levitys. Olempa taas ollut pönttö. Piparimuotti muistaakseni noudattelee Aalto-maljakon muotoa.



Pinaatti-hernepihvit

1 dl kuivattuja kikherneitä
0,5 dl kuivattuja vihreitä herneitä
Sipuli
Useampi kynsi valkosipulia
Suippopaprika
Puoli pussia pakastepinaattia
Reilu desi korppujauhoja
2 munaa
Suolaa
Pippuria
Chiliä
Korianteria
Jeeraa
Savupaprikajauhetta

Liota herneitä yön yli. Vaihda vesi ja keitä 1,5-2 tuntia.

Kuullota sipulit ja paprika. Pistä kuullotetut kasvikset ja keitetyt herneet tehosekoittimeen ja soseuta. Saa jäädä sattumia. Lisää pinaatti, mausteet ja munat. Lisää korppujauhoja sen verran, että taikinasta tulee kiinteää.

Paista 200 asteessa 20-30 minsaa paksuudesta riippuen tai pannulla.

Pyöräilyt jäi tänään katsomatta. En edes ole vielä vilkaissut, kuka etapin voitti ja mikä on kokonaistilanne.


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Salmiakkimarengit

Tämä päivä on mennyt aamusta asti sähläämiseksi. Optimaalisten olosuhteiden luonti alkoi jo eilen petauspatjan päälisen pesulla. Aamulla kääre oli kuiva valmis paikalleen asennettavaksi.

Jokainen petarin päälisen pessyt tietää, ettei vaahtomuovin paikalleen laittaminen ilman möykkyjä ja kupruja ole ihan helpoimmasta päästä. Erityisen hankalaa homma on parisängyn petariin yksin. Taistelussa tuli hoidettua samalla kertaa tehokas venyttely, lihaskuntopiiri ja hankittua zeniläistä tyyneyttä. Sain paikalleen saksimatta patjan laidasta suikaletta pois.

Suunnitelmissa oli siivota ennen ympäriajon seuraavan etapin alkua. Kaurapuuro on nopein itsensä valmistava tapa saada murkinaa. Koheltaessani olin ilmeisesti puseron helmalla saanut toisenkin levyn päälle. Nenä toimi nopeammin kuin palohälytin ja suuremmilta katastrofeilta vältyttiin. Olemattoman pöytätilan takia olen käyttänyt hellaa myös työtasona ja laitimmaisen levyn päällä oli muovinen leikkuulauta. Nyt olis hyvät neuvot tarpeen levyn putsaamiseksi sulaneesta muovista. 

Opin tästä sen verran, että hankin suojan lieden nappuloiden suojaksi. Elukoita varten sitä ei ole tarvinnut miettiä, kun ne ei koskaan pääse keittiöön. Sama kielto pätee niin olemattomia kuin vieraileviakin lapsia.

Päivän teemaan sopien, marengin tekokaan ei mennyt niinkuin Strömsössä. Marenkia oon tehnyt miljoona kertaa, koska se on niin helppo ja tyllalla tällainen tumpelokin saa nättejä kökkösiä. Jostain syystä vaahdosta ei millään vatkaamisella tullut tarpeeksi jämäkkää, joten lopputulos ei missään määrin vastaa ihanaa ja parasta pursotinta Leguen Decomaxia. Decomaxin voitin keväällä Sokerivaltakunnan arvonnasta. Syytän huonosta marengista inhottavaa kosteaa, nihkeää ulkoilmaa, ihan liian lämmintä sisäilmaa ja keittiössä auki ollutta ikkunaa. Tottakai vika on olosuhteissa! Leviämisen lisäksi marengit vielä repesi uunissa. Ompahan itse tehdyn näköisiä!

Salmiakkimarengin ohje on kuulemma alunperin julkaistu turkinpippurirouheen kyljessä. Tällä hetkellä ohjetta ei pussiin ole painettu. Sain ohjeen Yhdysvalloissa asuvalta fb-kaverilta, koska minulle tuli annoskateus. Ohje on helppo. 1-2-3 ja aineiden määrät voi päätellä.

Salmiakkimarenki

1 dl turkinpippurirouhetta
2 valkuaista
3 dl tomusokeria

Vatkaa valkuaiset niin kovaksi vaahdoksi kuin suinkin mahdollista. Tämä osuus sujui tänään vielä ihan onnistuneesti. Lisää tomusokeri pienissä erissä vatkaten. Vatkain kannattaa sammuttaa sokeria lisätessä, jos ei halua keuhkojaan täyteen tomusokeria. Tämänkin olen menneinä vuosina kokeillut. Vatkaa kymmenisen minuuttia, kunnes massa on jämäkkää ja kiiltävää.

Pistä pursottimeen ja pursottele pieniä söpöjä marenkeja. Hyvältä maistuu, vaikkei olisi söpöjäkään.

Paista 110 asteessa n. 1,5 tuntia.

Uunia vahtiessa katselin tourin 5. etappia, joka oli 189,5 kilometrin tasamaaetappi. Tänään netti on toiminut paremmin. Lähetys ei pätkinyt läheskään yhtä paljon kuin eilen. Etapista on vielä n, 40 km ajamatta, joten en voi spoilata lopputulosta. Marenki on näköjään wikipedian mukaan Ranskasta, joten sopii teemaan. 

Marengit pakkasin lasipurkkiin ja kuskasin treenikavereiden tuhottavaksi. Meillä on sellainen tapa, että onnistuneen kisan jälkeen treenikavereille pitää tuoda herkkuja. Tuotokset hävisi purkista hyvin nopeasti. Näytti maistuvan muillekin.


Legue Decomax

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Se toimii sittenkin!

Tour de Francea on ajettu jo 3. etappia. Onneksi en missannut enempää teknisiin ongelmiin! Meillä ei näy eurosport telkkarista, joten vaihtoehdot lähetyksen seuraamiseen kutistuu eurosport playeriin. Windows-käyttäjille tämä ei tuota minkäänlaista tuskaa tahi ahdistusta. Tarvittavat kilkkeet asentunee ihan näppärästi, mikäli mitään pitää edes asentaa.

Linux-käyttäjän osa ei ole yhtä ruusuinen, varsinkaan konekannan ollessa museoikäistä. Hajonneeseen koneeseen kaikki meni vahingossa suuremmitta ongelmitta. Toista kertaa yhtä onnellista vahinkoa ei tapahtunut ja erinäisten toimimattomien ohjeiden kokeiluun on mennyt 3 kolme päivää.

Androidille on oma appsinsa, joka ei ainakaan minun muuten ongelmitta toimivassa tabletissa lataa yhtään mitään. Yrittää kovasti niin pitkään, kun hermot kestää odotella, mutta valmista ei synny. Kännykän minikokoinen ruutu näyttää kuvan, mutta selostus on ruotsiksi ja sitä en pääse muuttamaan. En osaa ruotsia riittävästi ja suurin ilo lähetyksen seuraamisessa on Selinien selostus.

Nyt lähetys toimii! En tiedä tälläkään kertaa, mikä temppu loppujen lopuksi sai silverlightin toimimaan. Pääasia, että toimii. Yksi ongelma vielä jäi. Jouduin vaihtamaan käyttöjärjestelmän tuoreempaan ja kone ei enää anna pakottaa volyymiä yli 100%. Selostuksesta saa selvää, mutta kaipaisin lisää ääntä. No tällä mennään.

Monena päivänä on ollut tarkoitus tehdä salmiakkimarenkia. En ole ehtinyt, enkä saanut aikaiseksi. Ehkäpä huomenna tai loppuviikosta.


torstai 2. heinäkuuta 2015

Epäuskoinen mini-IKEAssa

Muutama päivä sitten eksyin Jyväskylään avattuun mini-Ikeaan. Mainontaa uskoen kuvittelin myymälässä oikeasti olevan suosituimpia sisustustuotteita ja kodin välineitä. Minulle Ikeassa asioinnin viehätys on halpojen keittiötarvikkeiden ja muiden juttujen hypistely.

Tällä reissulla en löytänyt mitään hypisteltävää. Fiilikset oli lähinnä epäuskoiset. Tavaraa oli ostettavaksi olematon määrä. Pari kattilaa, parit lakanat ja muutama pyyhe. En olekaan aikaisemmin suoriutunut kassalle kolmessa minuutissa. Sinisiä kasseja ostin muutaman.

Mini-Ikean tarkoitus kai olisi toimia verkkokaupan noutopisteenä. Kuvittelin, että minimyymälään tilaaminen olisi ilmaista. Tilauksesta menee 29 euron maksu. Mitään halpoja huonekaluja ei siis kannata edes tilata. Kalliimpia kai useimmat menee kuitenkin paikan päälle katsomaan ja mahdollisesti koeistumaan tai pötköttämään. Kolmella kympillä jo melkein ajaa Tampereelle tai Kuopioon hypistelemään sekä valitsemaan huonekalunsa. Pakettiauton tai peräkärryn tarvitsee joka tapauksessa, hakipa isommat huonekalut mini-Ikeasta tai kokonaisesta tavaratalosta.

Olin tiistaina iltapäivällä liikkeen ainoa asiakas. Sermien takana oli kyllä kymmenkunta henkilöä ja heillä tuntui olevan todella hauskaa keskenään. Ilon määrästä ja tuttavallisesta jututstelusta päättelin, että koko sakki voisi olla henkilökuntaa. Ehkä keittiö- ja sisustussuunnittelijoita? Työllistävä vaikutus toki tälle seudulle, jos noin paljon henkilökuntaa pidetään tyhjässä myymälässä.

Liike oli kahdessa kerroksessa. Alakerrassa oli tolkuttomasti tyhjää tilaa ja yhdessä nurkassa muutama koirankoppia pienempi esimerkkisisustus. Yläkerrassa oli seinillä esimerkkisisustuksia ja pari rättiä vieressä myynnissä. Rakennuksen kokoon nähden (ulkopuolelta katsottuna) tarjonta oli melkoinen yllätys.

Tärkeimmän löysin eli siniset kassit ja koiralle rotan. Menen seuraavan kerran, kunhan sulatan seuraavan paistinlastan käyttökelvottomaksi.

Kuten tavaratalo-listauksesta huomaa, mini-Ikeaa ei löydy tavaratalojen listasta. Onneksi google löysi muutaman uutisen asiasta ja niistä paljastui osoitekin.

Onko muut käyneet? Mitkä oli ennakko-odotukset ja fiilikset?





keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Nizzansalaatti

Löysihän kesä vihdoin keskiseen suomeenkin! Aivan fantastinen ilma ja missäs iltansa mielummin viettäisi kuin rannalla vesipelastusta harjoitellen. Lajihan on muutenkin mukavaa puuhaa, mutta tällaisina päivinä erityisen mukavaa. Koira ui ja kaikki vapaaehtoiset ui. Lämpimällä kelillä nimenomaan vapaaehtoiset ui. Muilla keleillä pitää tiedustella, että arvotaanko venäläistä rulettia pelaten ja yhdessä laulaen "kelle nalli napsahtaa". On meillä sukelluspuku ja siinä ei oikeasti tule kylmä. Sorsa-äitikin toi taas pesueensa näytille.



Tällaisilla keleillä ei viitsisi sisällä laittaa ruokaa ollenkaan. Kuumassa ei oikein tee mitään lämmintä mielikään, mutta jotain pitää syödäkin. Mulle maistuu hellepäivinä parhaiten ruokaisa salaatti. Raikkaat kasvikset maistuu tietysti aina. Proteiini pitää nälkää ja voi valita reilusti suolaisen vaihtoehdon vailla omatunnon tuskia. Suolaa pitää saada ja omaan vatsaani suola menee helpommin fetana tai tonnikalana salaatin päällä kuin kivennäisvetenä.

Nizzansalaatti on saanut nimensä Ranskalaisen kaupungin mukaan. Tyypillisesti salaattiin laitetaan salaattia, kurkkua, tomaattia, kalaa ja kananmunaa. Kastikkeena käytetään vinaigretteä. Koska minä olen tutustunut nizzansalaattiin ensimmäisen kerran Jyväskeskuksen Submarinessa, joten en suhtaudu tähän kovinkaan puritaanisesti. Ranskalaiset eivät laita salaattiinsa koskaan perunaa tai vihreitä papuja. Minun mielestäni ne taas kuuluu ehdottomasti. Vinaigretteä en tee koskaan, vaan ruuttaan salaatinkastikkeen valmiista purkista.

Nizzansalaatti

Vihreää salaattia
Kurkkua
Tomaattia
Punasipulia
Tonnikalapurkki
Kananmuna
Keitetty kylmä peruna

Pilko asiat kulhoon ja syö!

Ranskalaisen kaupungin mukaan nimensä saanut salaatti on ajankohtainen myös lauantaina starttaavan Tour de Francen takia. 4.7 startataan Utrectista Hollannista ja kiertue päättyy Pariisiin 26.7. Suosikkini taitaa olla Alberto Contador.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...