banneri

lauantai 3. tammikuuta 2015

Pähkinänkuoressa



Mitä vuodesta 2014 jäi käteen? No eipä oikeastaan yhtään mitään yhtään missään mielessä. Voisin sanoa, että vuosi ollut varsin matalapaineinen koko matkalta. Valtaisilta katastrofeilta vältyttiin, mutta alusta loppuun hyvin stressaavaa aikaa. Vuosi koostui lähinnä läheisten ja lemmikkien poismenosta, pettymyksistä toisensa perään, taloudellisista huolista ja ihan puhtaasta epäonnesta. Koko vuosi tuntuu menneen jossain epämääräisessä sumussa rämpiessä ja milloin mitäkin asiaa setvien. En mä oikeasti koko vuotta ole ollut erityisen surullinen, väsynyt tai surkea. 

Viime vuotta miettiessä luonnollisesti päällimmäisenä on eniten elämää heilauttaneet asiat. Ilon aiheita oli varmasti paljonkin, vaikkei ne just nyt mieleen erityisesti muistukaan. Toivottavasti alkanut vuosi on edellistä parempi. 

Koko vuosi on kulunut lähinnä töitä etsiessä, turhaan. Toivo on miljoona kertaa herännyt ja hetken päästä ammuttu alas. Töiden hakeminen on oikeasti puolipäiväduunia. 8 tuntia päivässä sitä ei jaksa kukaan tehdä päivästä toiseen. Viilattuun ja valmisteltuun hakemukseen ei yleensä edes vastata "Kiitos, mutta ei kiitos" -kirjeellä. Tismalleen omaan osaamiseen osuviin paikkoihin en edes pääse haastatteluun. En tiedä, mitä oikeasti haluaisivat. Työkokemustahan minulla kuitenkin on n. 15 vuotta. Hantti- ja yleisesti toimistohommiin olen aivan ylikoulutettu ja en myöskään pääse haastatteluun.

Eilen kävin taas vaihteeksi haastattelussa. Haastattelut menee aina hyvin, paikkaa en kuitenkaan saa. Jälleen kerran palaute oli tasan sama kuin aikaisemminkin. Koulutus ja työkokemus on huimaa. Varmasti olisit persoonaltasi sopiva meidän työporukkaan. Me kuitenkin koetaan, että et viihtyisi työtehtävissä kovinkaan hyvin, koska ne on aika rutiininomaisia ja hyvin erityyppisiä kuin aikaisemmat tehtäväsi. 

Oman alan paikoista lopputulos on myös aina sama. Vaikuttavasta kokonaisuudesta huolimatta meidän on vaikea perustella asiakkaalle, miksi heidän pitäisi maksaa 100% työpanoksestasi, vaikka itse kokisimme osaamisesi kokonaisuutta hyödyttäväksi ja erittäin tärkeäksi. 

Opiskelemaan lähtöä on turha kenenkään ehdottaa. Lähihoitajaksi en rupea. Ennestään on jo korkein koulutus, mitä tässä maassa voi suorittaa miltään alalta. Eipähän työt haittaa harrastuksia...

3 kommenttia:

  1. Toivon kovasti, että löydät hyvän ja mukavan työpaikan. Itsellänikin loppuu nykyinen pesti syyskuussa, saa nähdä, mitä sitten. Koko Euroopassa on alallani aika hankalat ajat. Jos kotona ei saa jatkaa ja muualle ei tärppää, niin sitten olisi ainakin aikaa hauvavauvalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin etsintään. Hoitoalaa lukuunottamatta taitaa kaikilla aloilla olla enemmän tai vähemmän vaikeeta :( Ei kai auta kuin jatkaa hakemusten naputtelua, niin turhauttavaa kuin se onkin.

      Poista
  2. Tohtoreiden työttömyys on kyllä lisääntynyt kurjalla tahdilla. Tällä hetkellä on menoillaan/alkamassa monenlaista selviitystä siihen liittyen, vaikka tietysti käytännön toimiin on pitkä aika.

    Pidän peukkuja jatkoon, että jotain löytyy mahdollisimman pian. Ja jos tiedät jo etukäteen mistä se aina kiikastaa, kannattaa varmaan aloittaa jo sillä kuinka motivoitunut on tekemään juuri sitä työtä, vaikka se ei cv:stä tai koulutuksesta olisikaan niin ilmiselvää.

    Ja luimupupulle kanssa peukut pystyssä!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...