banneri

maanantai 28. joulukuuta 2015

Parasta just nyt

Joululaatikot laitoin uuniin hyväksi havaituilla resepteillä. Niissäkin oikaisin sen verran, etten edes ajatellut riisipuuron keittoa omatoimisen huolimattomasti. Delegoin asian iskälle ja se keitti jollain puurokattilalla, jossa ei pala pohjaan. Muuten en ole ruokaa laittanut. Aattoa edeltäneen alkuviikon söin pakastinta tyhjäksi ja välipäivinä voitelin voileipää.

Just nyt ei fiilis voisi olla parempi. Ennen aattoa pohjoisessa oli jäiset kadut, pirun liukasta ja vesi jään päällä. Varpaat jatkuvasti märkänä jäätiköllä hiipimiseen meni järki parissa päivässä. Omista ja lainatusta koostuvaa koiralaumaa piti ulkoiluttaa kieli keskellä suuta ja savu nousi korvista rakkilaumassa tyhmyyden tiivistyessä.

Ongelmaan oli hyvin yksinkertainen ratkaisu. Yksi reissu kaupunkiin ja nastat alle. Ei tarvitse liukastella ja varpaat on kuivat ja lämpimät. Kalliit kengät, mutta jokaisen euron arvoiset.

Koot ja mallit oli Prismassa muutama päivä ennen aattoa vähissä, mutta löysin sopivat tai vähän reilut siitä mallista, jota nettiselailun perusteella olin ajatellut. Kokoa pienemmätkin olisi ehkä olleet passelit, mutta niitä ei ollut missään mallissa. Ei nuokaan missään nimessä liian isot ole ja mahtuu toinen ohut villasukka oikein kylmällä. Ivalo-L BUGripit on niin mukavat ja olin niin tyytyväinen, että olisin voinut nukkua ne jalassa.


Toinen materialistinen ilon aihe on pukin tuomat villarukkaset. 100% mulesing-vapaata lampaan villaa. Superlämpimät ja kädessä mukavat. Vaalea villa menee käytössä äkkiä kamalan näköiseksi minun elämäntyylilläni. Neuloin päälle villalangasta suojat, jotka voi tarvittaessa heittää koneeseen tai vaihtaa uusiin.


Materialististen ilon aiheiden jälkeen päätin julistaa selän niin terveeksi kuin siitä tulee. Hoidin käytännössä yksin yhden muuton ja jynssäsin edellisen asunnon luovutuskuntoon. Pari naapuria onneksi auttoi sohvan kanssa. Ei tuntunut yhtään missään. Mitään superpainavaa ei ollut, mutta tavaraa oli lastattavaksi ja purettavaksi paljon. Ei tuntunut yhtikäs missään.

Kännykkä hajosi, mutta menen ostamaan uuden. Tai toimii siinä netti ja se suurimmaksi osaksi mulle riittääkin. Soittaakin sillä voi, jos käynnistää ensin uudelleen. Puhelut tulee läpi vaihtelevalla menestyksellä.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Possun kylkeä kahdesti mielen muuttaen

Muutamaan päivään ei ole kotona tarvinnut tai ehtinyt juuri kokkailla. Hyvin ja runsaasti on silti syöty ja varsinkin parit pikkujoulut on taanneet ylensyönnit. Viikonloppuna istuttiin iltaa tyttöjen kanssa nyyttäriperiaatteella. Vein mennessäni Mallaspullalta peräisin olevaa kreolilaista perunasalaattia, jota maistelin ensimmäisen kerran Campamiitissä. Sen jälkeen kaikki kaverit ovat päässeet tätä helppoa herkkua maistamaan. Tänään syötiin ihan perinteiset laatikot, kinkut ja salaatit koiraseuran pikkujouluissa. Yhden pastan värkkäsin sunnuntaina. Meni vatsan täytteeksi, mutta lopputulos oli ylikeitettyä liian chilistä mössöä.

Tänään oli siivouspäivä ja olisi ollut aikaa haudutella läskin palaa uunissa. Alunperin nappasin possun kylkipalan lihatiskistä koiralle. Pari euroa kilosta lihaisaa läskiä on halvempaa kuin eläinkaupassa. Minä en todellakaan ole silavan ystävä. Otin palan sulamaan illalla ja tulin aamulla toisiin ajatuksiin. Kokeillaan, mitä tästä syntyy. Kelpaa koiralle kypsänäkin, jos en lopputulosta haluakaan itse syödä.

Kävin lenkittämässä aamulla yhden koiran ja juttusille tuli keski-ikäinen nainen. Kertoi varanneensa koiranpennun ja yhtämatkaa tarpoessa hetken kuvittelin, että haluaa kysellä koiranpennuista tai purkaa täpinää, mikä pennun odotukseen liittyy. Kertoili rodusta (pieni valkoinen) ja että on menossa ostamaan petiä ja pantaa. Kuulosti vielä herttaiselta ja höpsähtäneeltä.

Hetken päästä pääsi vauhtiin ja alkoi selittämään, mitä kaikkea koira ei saa tehdä. Aloitti perinteisistä ei saa tulla sänkyyn ja sohvalle, joka on tietysti jokaisen oma asia. Sen jälkeen päästiin jo omituisille raiteille. Ei saa kulkea ovista ensin, ulkona saa haistella vain luvalla, huomiota saa vain omistajan aloitteesta, ei saa leikkiä vetoleikkejä, ei saa tehdä sitä, eikä tätä.

Koitin sanoa, että tuollainen pompottaminen on ihan turhaa, eikä opeta koiralle yhtään mitään. Nainen oli varma asiastaan, kun joku sukulainen oli neuvonut ottamaan heti luulot pois. Ei siihen mikään järkipuhe tehonnut ja tuli paha mieli pienen pentuparan puolesta.

Tuli niin paha mieli, että kotiin tullessa muutin mieleni uudestaan ja pilkoin kyljestä 2/3 annoksiin ja nakkasin takaisin pakastimeen. Kyllä minun rakkaat koirat saa syödä rasvaisen kyljen, nukkua sängyssä, kulkea asunnossa kuin haluavat ja nuuskia kaikki puskat, jos ei ole kiire. Annoin isot palat molemmille vain siksi, että nuo on niin kivoja. Ei noi mitään turhaa äkseerausta tarvitse. Ei saa syödä tavaroita, varastaa, haukkua tai hillua hihnassa. Nuo riittää oikein hyvin arkielämässä. Muilla tempuilla saa pölynkerääjiä hyllyihin.

Itselleni keitin kaurapuuroa. Sekin oli ihan hyvää.


perjantai 27. marraskuuta 2015

Pentuja siellä, pentuja täällä

Tänään ei ollut ohjelmassa kenneltyttöilyä ja pentujen ruokkimista ja siivoamista. Pennutta ei tarvinnut olla, kun Armas kävi armastuttamassa meitä. Nuori herra oli varsin vieraskorea ja jätti hepulit ja jyrsimiset esittämättä. Mukaan pakotettu vanha akka sieti leikkiyritykset suorastaan pitkäpinnaisesti! Eli molemmat esitti parhaat luonteenpiirteensä. Vanha akka ignoorasi kakaran täysin ja kakara esitti toivomuksensa treffien ohjelmasta riittävän kaukaa. Maksamakkara maistui molemmille ja jaetut eväät, parhaat eväät.

Suttukuva suttuisessa säässä. Harmaa keli ei pienen pojan intoa laskenut ja omistajillakin oli mukava juttutuokio. Omiani en ole ennenkään esitellyt, joten jätän ne kuvien ulkopuolelle tänäänkin.



torstai 26. marraskuuta 2015

Broilerin koipia ja kanakeittoa

Koemaistajaa ei tulikuuma soppa haittaa
Broilerin koivet on ympäri vuoden edullisia. Lähimmässä prismassa ne maksaa 1,89e/kilo. Marinoituja tietysti. Mielummin ostaisin marinoimatta, mutta ne on monta kertaa kalliimpia. Logiikkaa en ymmärrä, mutta näillä rajoituksilla mennään. Valmiiksi marinoidut koivet on ihan hyvää, edullista ja helppoa ruokaa, vaikka jokaisen itseään kunnioittavan kotikokin kuuluu marinadia inhota ja halveksua.

Koipien ongelma on tylsyys. Ne on helppo heittää uuniin riisipedille, puuhastella tunti jotain muuta ja käydä pöytään. Edullista joo, mutta ei kai kukaan jaksa riisiä ja kanaa kovin montaa kertaa vuodessa syödä. Minulle riittää kerta viiteen vuoteen.

Minä heitän koivet aina uuniin, 175 astessa ja noin puolitoista tuntia. Koivet ulos jäähtymään ja jäähtyneistä siivoan lihat irti. Kypsästä kanasta teen varsinaisen ruuan ja vasta tässä vaiheessa mietin, mitä tekisin. Aikaa menee runsaasti ennenkuin ruoka on lautasella, mutta edullinen usein vaatii käsityötä vähän enemmän. Valmiiksi kypsät lihat voi käyttää samoin kuin broilerisuikaleet. Broilerisuikaleet näytti olevan minimanissa tarjouksessa. Rasian kilohinta oli himpun vajaa 9 euroa. Koivissa on luita ja nahkaa, mutta ei niistä puolet kuitenkaan roskiin mene. Marinoimattomien koipien hintaa en muistanut tarkastaa. Viimeksi vilkaistessa kilohinta oli reilusti kaksinkertainen.

Tällä kertaa päädyin kanakeittoon. Aluksi mielessä oli jonkinlainen kananuudeli-hässäkkä. Porkkanaa, varsiselleriä ja sipulia tarvitsin toiseenkin ohjeeseen, joten niitä löytyi valmiiksi ja nuudelit korvasin pastalla. Lopputuloksena syntyi todella maukas kanakeitto.

Olen huomannut, etten oikeastaan maista paprikajauhetta lainkaan. Käytän sitä paljon kivan värin takia.

Kanakeitto

Kolmen koiven lihat
Pari porkkanaa
Pari varsisellerin vartta
Sipuli
Pari valkosipulin kynttä
Puolipussia pastaa
Paprikajauhetta ja muita mausteita mielen mukaan.
Vettä

Pilko porkkanat ja varsiselleri kattilaan, lisää vettä ja anna kiehua. Sipulit perään, kun on pilkottu. Lisää mausteita, suolaa, vettä ja pasta. Koivista riivityt lihat perään, kun pasta alkaa olla kypsää. Mausta ja syö.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kun usein sattuu, tottuu...

Odotettu tulos oli päivittynyt järjestelmään. En ole valittujen joukossa, joten se siitä...

Pikkukaverit piristi kovasti mieltä ja harmaata loskaista päivää.


maanantai 23. marraskuuta 2015

Perunarieska


Viime päivinä on rieskattanut kovin. Varmaan viikon sisään leiponut useammin kuin koko vuonna yhteensä. Ainakin jos lasketaan leivän leipominen. Mitään erityistä rieskan himoa en ole potenut, vaikka pirun hyvää onkin. Yksinkertainen syy leipomiseen on leivän loppuminen. Kurjassa kelissä ei tee mieli kastella lenkkareita kauppaan kävellessä. Nämä on perjantailta, jolloin oli vielä loskaa. Nyt on pari senttiä lunta ja hulluimmat ovat jo jäljistä päätellen hiihtäneet.

Perunarieska onnistuu niin tähdemuussista kuin muussijauheesta. Ylijäänyt pottumuussi sopii rieskaan älyttömän hyvin. Hyvä lopputulos syntyy jauheestakin. Miksei oikeita perunoitakin voisi keittää, mutta se tuntuisi jo hölmöläisen hommalta.

Perunarieskaan on vähän turha edes yrittää antaa mitään mittoja. Tähdemuussista tehdessä aineiden määrän ratkaisee muussin määrä. Paljoon muussiin kaikkea enemmän ja vähempään vähemmän. Jääkapissa tiivistyneeseen muussiin lisätään hiukan lämmintä vettä muussin notkistamiseksi. Perään yksi kananmuna ja vehnäjauhoja. Osan jauhoista voi korvata kaurahiutaleilla. Jos ei muussin keittäjä ole ollut kovin rakastunut, taikina kaivannee suolaa.

Taikinan on tarkoitus olla melko vetelää. Sen ei pidä olla käsin muotoiltavissa vaan taikinan voi jakaa suoraan kulhosta nuolijalla leivinpaperille. Reilusti jauhoja päälle ja taputtelu haluttuun paksuuteen. Haarukalla reikiä pintaan. Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia.

Samalla tavalla muussijauheesta, mutta jauhemuussia ei juurikaan tarvitse vedellä notkistaa!


Perunarieskat

Pottumuussia tai muusijauhetta ja vettä
Vehnäjauhoja
Muna
Suolaa

perjantai 20. marraskuuta 2015

Ohrarieska

Mummo leipoi aina rieskaa. Se on ehkä parasta leipää maailmassa. Talvella leivinuunia lämmitettiin melkein joka päivä ja tuoretta rieskaa voi paistaa jatkuvasti. Kesällä uunin lämmittäminen nosti yläkerran lämmöt niin korkealle, että kerralla piti leipoa parin kuukauden rieskat. Mielummin kesälläkin pikkusen liian lämmin tupa kuin sähköuunissa paistetut rieskat.

Jotenkin olen ollut siinä uskossa, ettei ohrarieskaa voi sähköuunissa paistaa. Todellakin voi! Eihän lopputulos tietenkään leivinuunia vastaa, mutta maussa ei ole valittamista. Pussin kyljessä olevaa ohjetta ei kuitenkaan kannata noudattaa.

Mikään ei ole näin nopea ja edullinen tapa taikoa tuoretta leipää pöytään. Leipomiseen menee vain muutamia minuutteja, sillä hiivatonta taikinaa ei tarvitse kohottaa.

Onnistumisen salaisuus on tulikuuman uunin ja mahdollisimman kylmän taikinan lämpöerossa. Kylmän taikinan lämmetessä nopeasti, kosteus jää taikinaan tehden siitä mehevän. Jos suinkin vaan saat mahtumaan, pistä uuniin menevät rieskat jääkaappiin odottamaan.

Kilon jauhopussi maksaa euron, luomujauhot 1,5e. Ostin luomua, koska en yltänyt tavallisiin. Hinnalla ohrajauhot ei ole pilattuja. Hinnan lisäksi ohra on varsin terveellinen vaihtoehto. Proteiinia ohrajauhoissa on peräti 8,3%, joka on liki saman verran kuin täysjyvärukiissa. Ruisleipään verrattuna rieska on todella simppeli tehdä.

Pussin kyljessä olevan ohjeen mukaan kahteen desiin kylmää vettä laitetaan 4 - 4,5 dl jauhoja. Ohjeen jauhomäärällä lopputulos on löysä puuro, jota ei voi muotoilla ja leviää pitkin peltiä. Lisäsin aika ronskilla kädellä jauhoja ja onnistuin vallan mainiosti jo useampana päivänä.

Ensimmäinen yritys meni vähän pieleen. Leivinpaperi syttyi 300 asteessa ja tein ihan liian ohkaisia. Seuraavalla kerralla pudotin lämmön 250 asteeseen ja tein hiukan paksumpia. Lopputulos oli huomattavasti parempi.

Väittäisin ettei paksumpaakaan pelkästä ohrasta tehtyä taikinaa saa nätisti leivinuuniin. Iskä väitti puhelimessa mummon laittaneen taikinaan osan venhäjauhoja sitkon saamiseksi. Täytyy kokeilla vehnäjauhojen kera jossain vaiheessa.

Puolet jo kerkesin syödä. Leivinpaperi ei liian vaaleaksi jäänyt 250 asteessa.


Ohrarieska

2 dl vettä
5-6 dl ohrajauhoja
1 tl suolaa

Pistä uuni lämpiämään 250 asteeseen. Sekoita jauhot ja suola jääkylmään veteen. Muotoile rieska uunipellille, töki haarukalla reikiä ja paista keskitasolla 5-10 minuuttia.

Näin pienestä taikinasta ei hirveästi tule syötävää.

Onko joku onnistunut pussin ohjeella ja vähemmillä jauhoilla? Mites leivinuunissa?

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

MunaEggsPress

Kuvan kanat eivät ole tuottajan kotkottajia
Kaverilta kuulin pari viikkoa takaperin MunaEggsPressin kiertävästä autosta. Auto kiertää pitkin Suomea ja toimittaa ulkoilevien kanojen munia. Henk.koht. en ole niinkään kiinnostunut, onko käyttämäni munat luomua ja tietyllä tavalla ruokittuja. Enemmän pistän painoarvoa munivien kanojen elinolosuhteille. Mielelläni maksan olosuhteista hiukan enemmän kuin seilaan marketin munahyllyllä miettimässä, mikä on todellisuus erilaisin nimin markkinoiduilla munilla.

Hintakaan ei mielestäni ole paha 7e/30 kpl. Munat tilataan tuottajalta etukäteen ja valitaan noutopaikka. Maksu käteisellä ja mielellään tasaraha. Munat toimitetaan 30 kpl pahvikennoon ladottuna, joten polkupyörällä niitä ei kannata hakea. Pahvikennot voi palauttaa autolle uudelleen käytettäväksi.

Homma toimii facebookissa. Ajoreitit ja aikataulut julkaistaan MunaEggsPressin ryhmissä. Kunkin reitin omaan ryhmään aukeaa tilauskaavake, josta munat tilataan. Vaatii vähän vaivan näköä seurailla ryhmiä, sillä kaikki ryhmien julkaisut ei ainanaan itselläni pomppaa uutisvirtaan.

Yleiseen Vaahteramäen MunaEggsPress-ryhmä löytyy tästä linkistä. Tiedostoista löytyy linkit alueellisiin ryhmiin, aikatauluja, ohjeita ja taisi siellä olla reseptejäkin.

Omat munani tilasin kaverin kanssa puoliksi. Käytän munia sen verran vähän, että 30 kpl tuntui vähän liioittelulta. 15 on oikein sopiva määrä minulle. Sain ne vielä kaverin kotiin toimittamana.

Kommenteista päätellen asiakkaat on löytäneet muna-autot todella hyvin ja saapumisaikaan jonot on olleet pitkät. Nouto on ryysiksestä huolimatta nopeaa. Aikataulun mukaan auto pysähtyy esim. minua lähimpänä olevalla pysähdyspaikalla 10 minuuttia ja jakaa lastinsa siinä ajassa. Pitkän jonotusajan pelossa kenenkään ei tarvitse jättää tilaamatta.

Minä en huomaa munalaaduissa mitään eroa muutenkaan, mutta laadussa ei ainakaan ole mitään moittimistakaan. Kaverit on kehuneet hyvälaatuisiksi, joten uskokaamme niitä.

Vuoden viimeisen kierroksen aikataulut on julkaistu. Etsi lähin pysähdyspaikka ja nouda sinäkin loppuvuoden munasi.


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Sloppy Joe -burgerit ja maalaisranut

Aamulla oli reilu sentti lumehkoa. Se on juuri riittävä määrä yltämään lenkkarin sauman yläpuolelle ja kastelemaan sukat. Loska on syksyn raskainta aikaa. Pimeää, märkää ja kurjaa. Heti helpottaa, kun lumi pysyy maassa ja on reilusti valoisampaa. Viikolla säätiedotus lupasi sunnuntaille lunta, mutta tällä kertaa ennuste ei ihan tärpännyt.

Pari viikkoa sitten etsin jotain ihan muuta ja törmäsin Sloppy Joe -burgereihin. Ilmeisesti nämä edustaa samaa retroa amerikkalaisille kuin pellille tehty lihapiirakka suomalaiselle. Helppoja ja hyviähän nämä toki on. Variaatioita riittää jokaiseen makuun ja jokainen kasatkoon omansa. Ehdotin näitä lapsen kaverisynttäreiden kanssa tuskailevalle kaverillekin.

Viime viikolla näitä siis syötiin ystävän lapsen synttäreillä. Tänään kaverin kanssa meillä. Yksinkertaisena ja nopeana appeena sopii niin lapsikesteille ehkäisemään holtitonta sokerihumalaa kuin aikuisemmallekin sunnuntain brunssille liiallisen punaviinin aiheuttamaan nälkään.

Jauhelihakastike kannattaa jättää melkoisen kosteaksi. Sämpylä imee ylimääräiset nesteet. Liian kuiva sotkee enemmän rinnuksia ja ei pysy sämpylän välissä. Melko varmasti rinnuksilta jotain löytyy, joten kannattaa miettiä, tarjotako ihan ekoilla treffeillä.

Hampparisämpylöille löytyy miljoona erinomaista ohjetta. Tällä kertaa käytettiin synttäreiltä ylijääneet valmissämpylät.


Burgereihin voi pistää mielensä mukaan aineksia. Pihvin virkaa toimittaa paksu jauhelihasoossi. Tänään käytimme lisäksi cheddaria, tomaattia ja sipulia.

Rapeat maalaisranskalaiset valmistuu nopeasti. Perunat voi jättää kuorimatta ja siivuttaa huolellisesti pestyinä. Minä kuorin aina. Ohuimmat vähän kärähti. Peruna siivut pakastepussiin ja lisätään öljyä ja mausteet. Pussissa on helppo levittää öljy ja mausteet ihan ravistamalla. Levitetään pellille, paistetaan 225 asteessa kypsiksi.


lauantai 14. marraskuuta 2015

Chorizo-jauheliha-pata

Pimeimpään vuoden aikaan tulee keitto- ja patavaihe. Mausteinen liemi lämmittää huomattavasti paremmin kuin perunamuussi ja pasta. Luultavasti kyse on henkimaailman asioista, mutta ei se mitään.

Tämäkin pata on superhelppo ja hellan edessä ei mene varttia pitempään. Pavut on hyvin proteiinipitoisia ja ei maksa käytännössä mitään. Pavuilla on helppo jatkaa ruokaa ja niillä saa mistä tahansa ruokaisan.

Tällä kertaa käytin tölkkipapuja. Pavut oli pakastimesta loppu ja seuraava satsi keittämättä. Mä inhoan huonolta ketsupilta maistuvaa tomaattikastiketta, jossa pavut on säilötty. Kastikkeen voi huuhdella pavuista lävikössä. Maku ei jää kummittelemaan.

Chorizo-jauheliha-pata

400g jauhelihaa
Pari sipulia
Muutama valkosipulin kynsi
Tölkki tomaattimurskaa
Tölkki papuja
Reilu pätkä chorizoa
Reilu desi raakaa pitkäjyväistä riisiä
Pannun pesuvesi
Suolaa
Pippuria
Paprikajauhetta
Ruohosipulia

Kuullota sipulit, paista jauheliha ja mausta. Paista chorizon palat.

Laita uunivuokaan tomaattimurska, pestyt pavut, riisit, jauheliha ja chorizot. Kypsyvä riisi tarvitsee nestettä. Pannusta saa viimeiset aromit ruokaan, kun lisää nesteeksi pannun huuhteluveden.

Pistä uunin ja syö, kun riisit on kypsiä. Puolisen tuntia ja parisataa astetta.

perjantai 13. marraskuuta 2015

linkki.jyvaskyla.fi

Olen ollut joukkoliikenteen varassa eli meilläpäin ajanut linkillä. Vuoden olen pärjännyt erinomaisen hyvin! Linkki eli bussi on aina tullut ajallaan,  ei ole hyytynyt matkalle. Olen ollut todella tyytyväinen linkkien kulkuun.

Alkuun mulla oli suuria vaikeuksia käyttää aikataulua. En löytänyt pdf-versiota, jota olen tottunut käyttämään. Sit tajusin, että aikatauluhaku oikeesti toimii! Pistä siihen lähtöosoite ja se neuvoo kävellen lähimmälle pysäkille tai toisessa päässä sopivan pysäkin hypätä ulos. Huisia!

En ole ajastanut, onko linkki tasan klo 10:18 pysäkillä, mutta ei sitä ainakaan kovin pitkään ole tarvinnut odottaa. Mistään en ole myöhästynyt sen takia, että linkki ei tulekaan tai on pahasti myöhässä.

Asiakaspalvelukin on parantunut. Nykyään kuskilta voi pyytää, heitä mut ulos tällaisella pysäkillä ja se heittää, jos oon vieraassa paikassa. 10 vuotta sitten ne ei huomenta sanoneet, vaikka tavattiin joka aamu. Harvan kanssa voi sopia, jos ei tiennyt, missä pitää kilauttaa kelloa...

Opiskeluaikoina ei koskaan tiennyt, tuleeko auto ja pääseekö sillä perille asti. Yleensä pääsi, mutta kerran viikossa joku vuoro ei saapunut tai auto hajos matkalle. Koskaan ei tiennyt, ehtiikö töihin ajoissa. Tenttiin sai sentään mennä 29 minuuttia myöhässä.

Tämä ei ole yhteistyöpostaus vaan ihan oma huomio. Ihan kuluttajana olen niin tyytyväinen, että kerron mielelläni muillekin hyvästä toiminnasta ruuhka-aikaankin.

Ajakaa muutkin linkillä! Matkan voi räplätä kännykkää ja ei tarvii ettiä parkkipaikkaa ja maksaa siitä.


torstai 12. marraskuuta 2015

Goulasch de pork


Menin kauppaan ostamaan silakkafileitä, mutta poistuin possun lavan kanssa. Palokan cittarissa oli lapaa 1,5e/kg. Eihän siihen voinut olla tarttumatta! Aikani pyörin kaupassa miettimässä, mitä possulle tekisin ja päädyin gulassiin. Nyhtöpossukkaan on taas kiintiö täynnä vähäksi aikaa ja en osaa lavalle muuta tehdä kuin hauduttaa sen uunissa.

Google tiesi kertoa, että perinteinen gulassi valmistetaan naudan lihasta ja wikipedia arpoi possuversiolle nimeksi goulasch de pork. Samaa settiä kaikki, mutta kuulostaahan jälkimmäinen huomattavasti fiinimmältä.

Nahkaa ja läskin roippeita siivotessa havaitsin kaikki veitset tylsiksi. Äärimmäisen harvoin käsittelen raakaa lihaa veitsen kanssa ja olen siinä puuhassa hiukan kokematon. Kaikki sormet on tallella ja liha tuli pilkottua. Tyylipisteitä kai ei jaeta.

Ruokana gulassi on todella oiva arkisapuska. Ainekset pilkkoo muutamassa minuutissa. Ottaa aikaa vain uunissa, mutta paranee lämmittäessä. Ei tällä viideltä nälkäisiä lapsia töiden jälkeen ruoki, mutta seuraavaksi päiväksi valmistuu itsestään, on edullista ja varsin terveellistäkin. Ruuassa ei ole kuin puhdasta lihaa, kasviksia, vettä ja mausteet. Ei tämä kovin epäterveellistä voi olla, vaikka noudattaisi mitä ruokavalioo. Sapuska on myös gluteeniton ja laktoositon. Ei kelpaa kasvissyöjälle, mutta suurimmalle osalle muita tyypillisiä ruokarajoitteita.

Pistin pilkotut lihat veteen, hiukan suolaa ja pippuria ja uuniin lämmittelemään. Sielläpä ne sitten oli. Ajasta ei tietoa. Ehdin käyttää koiran lenkillä, imuroida ja roikkua netissä. Lihat meni ylikypsiksi ja se oli tarkoitukseni.

Toimeutuessani pilkoin porkkanat, perunat, sipulit ja paprikan lihan sekaan. Mausteeksi tomaattipyrettä, paprikajauhetta, kuminaa. Suolaa ja pippuria ei tarvinnut lisätä.

Lihapala maksoi hiukan yli pari euroa (puolet meni pakkaseen), pari porkkanaa ja muutama peruna toisen euron. Paprikan kilohinta hiukan kirpaisi, vaikka yhden punaisen sai 50 sentillä. Sipulit olin ostanut jo aikaisemmin. Sapuskaa tuli ämpärillinen n. 3 eurolla.

Possugulassi

800g possun lapaa
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 porkkanaa
4 perunaa
Punainen paprika
Vettä
Pieni purkki tomaattipyrettä
Suolaa
Pippuria
Paprikajauhetta
Kuminaa

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Aika, vaiva ja raha


Ajatus tähän postaukseen on tullut muutamien päivien aikana, kun tuttavat on valittaneet ruuanlaiton työläyttä ja ajan puutetta. Moni valittaa, ettei ole aikaa laittaa ruokaa ja ruoka on kallista. Todelliset ongelmat keittiössä siis kulminoituu aikaan, vaivaan ja rahaan.

Aloitetaan rahasta. Kaikilla sitä on ja jokainen sitä käyttää. Toisilla rahaa on äärimmäisen niukasti, toisilla kohtuullisesti ja hyvin harvalla reilusti. Jokaisen meistä on syötävä käytettävissä olevalla rahalla. Useimmat joutuu tekemään ruokaostoksilla valintoja pelkästään hinnan perusteella ja kaikkeen ei ole varaa. Hyvin toimeentulevakaan väestö ei syö joka ilta kalliista raaka-aineista piiperrettyjä huippuillallisia.

Tiukalla budjetilla kannattaa lukea tarjoukset, etsiä punaisia lappuja ja kerätä metsästä kaikki syötäväksi kelpaava. Kotimaiset juurekset on ympäri vuoden varsin edullisia. Kuivatuista pavuista, herneistä, linsseistä jne. saa pienellä rahalla proteiinia ja ne säilyy kaapissa todella pitkiä aikoja. Tarjouslihaa ja -kalaa kannattaa ostaa reilummin pakastimeen.

Kalliita tuontikasviksia ei kannata ostaa talvella. Ne ei maistu hyvältä, maksaa paljon ja vaihtoehtojakin on. Rehuja on kuitenkin syötävä. Omenat ei yleensä ole kalliita. Joulun aikaan on mandariini/satsuma/mitä niitä onkaan -kausi ja niitä saa edullisesti. Appelsiinit on talvella halpoja jne. Metsästä saa marjoja ja joku tuttu saattaa lahjoittaa viinimarjansa, kun vaan menee ja kerää.

Edullisia ja helppoja ruokia harvemmin kannattaa etsiä suosituilta ruokasivustoilta. Ruokaharrastaja usein on kiinnostunut raaka-aineista, tekniikoista ja on utelias kokeilemaan kaikkea mahdollista. Kaikkea kannattaa kuitenkin lukea ja nopeasti oppii soveltamaan. Tietyt mausteyhdistelmät alkaa toistua ja hoksaa, mitä mausteita ja raaka-aineita osaavammatkin käyttää yhdessä.

Mietitäämpä vaikka Intiaa. Intialainen ruoka on maailman kuulua. Samalla maa on väkirikkain ja väestö on keskimäärin maailman köyhimpien joukossa.  Ikivanhat, eri kulttuurien, perinneruuat valmistuu lähes poikkeuksetta todella vähistä raaka-aineista, ei vaadi erityistä välineistöä tai taitavaa tekniikoiden käyttöä. Perinnereseptit on muotoutuneet aikoina, jolloin ei ole eletty yltäkylläisyydessä ja ruoka on perustunut omavaraisuuteen ja lähialueiden tarjontaan. Käytössä on ollut jonkinlainen tapa kypsentää asioita ja ruuanlaittoon ei ole oikeasti ollut suunnattomasti aikaa. Monet reseptit ovat simppeleitä ja valmistuvat omissa oloissaan vahtimatta.

Aikaa ei ole kellään. Nälkäiset muksut tarvitsee ruokaa kotiutuessa ja itselläkin nälkä kiukuttaa ja kolottaa ohimoita. Ruuan ei tarvitse olla juuri valmistettua. Useimmat keitot ja pataruuat vaan paranee lämmitessään. Lämmitä edellisen päivän ruokaa, täytä vatsat ja mieti sen jälkeen ruuanlaittoa. Puolituntia on nälkäiselle pitkä aika. Mikro kilahtaa parissa minuutissa.

Pakottavasti kiireelliset hommat alta pois ja ruuan voi laittaa myöhemminkin. Aineiden pilkkominen keittoon tai pataan kestää max. vartin. Loppu hoituu uunissa ja hellan levyllä itsekseen. Hifistelemättä kasvisten ja proteiinien kypsyys ei ole niin justiinsa. Jos ne sattuu olemaan vähän ylikypsiä, mitä sitten. Ei sitä soppaa ole tarkoitus Master Cher -tuomaristolle tarjota. Ihan hyvää ruokaa se on silti.

Papujen ja herneiden liotukseen ja keittoon menee aikaa. Niitä voi samalla vaivalla liottaa ämpärillisen ja keittää kahdessa kattilassa. Annospusseihin ja pakastimeen. Pavuilla ja herneillä voi jatkaa melkein mitä ruokaa tahansa ja pakastimesta voi sulattaa nopeasti.

Vaivaa joutuu aina hiukan näkemään ja tämä on ongelmallisin. Ilman mielenkiintoa on hyvin vaikea motivoitua aloittamaan. Pitää keksiä, mitä laittaisi. Täytyy käydä kaupassa ja valmistaakin ruoka vielä. Mikäli on ennakkoon päättänyt, ettei osaa laittaa ruokaa, luultavasti ei edes yritä onnistua. Lopuksi täytyy siivota keittiö.

Kaupassa on käytävä jokatapauksessa. Puolivalmisteetkaan ei kulkeudu jääkaappiin itsekseen. Kaikki mahdollinen tieto on olemassa ja netissä. Melkein kaikkeen löytyy videokin youtubesta. Pääasiallisti täytyy vain pilkkoa aineksia ja maustaa lopputulos.

Emmä osaa on ehkä surkein selitys ikinä. Opettele hyvä ihminen! Ihan varmasti jokainen meistä tekee päivittäin monimutkaisempiakin asioita kuin ruokaa. Piipertämään ei tarvitse ruveta. Kyky käsitellä tavallisia elintarvikkeita riittää oikein hyvin.

Esim. kokonainen lohi on tällä hetkellä tarjouksessa. Ruodoton file on vähintään tuplasti kalliimpaa. Filerointi ei ole ekalla yrittämällä siistein ja helpoin homma, mutta siitä selviää terävällä veitsellä ja maalaisjärjellä. Jos hirvittää, etsi joku noin 60 vuotias henkilö opettamaan. Useimmat keski-ikäiset tai vanhemmat osaa fileroida kalan kuin kalan. Heidän on ollut pakko opetella ja kyseessä ei ole kovinkaan ihmeellinen temppu.

En minäkään saa siistiä nahatonta filettä aikaiseksi, mutta en ole ruokaa keisarille tarjoamassakaan. Ison kalan nahka pitää poistaa vain kalakeittoon tai laatikkoon. Lohen kypsentää muuten nahkoineen ja poistaa kypsästä. Muikut voi syödä nahkoineen, ahvenista pitää raapia suomut pois.

Samoin halvimman mahdollisen lihapalan ihan varmasti jokainen osaa pilkkoa tai kypsentää kokonaisena. Pilkkominen on kuitenkin vain pilkkomista, olipa veitsen alla possua tai porkkanaa. Terävällä veitsellä homma hoituu helpommin ja peukalotähtäyksen todennäköisyys pienenee.

Pataruokiin riittää yksi pata. Siinä ei ole hirveästi tiskaamista. Keittokin syntyy yhdessä kattilassa. Lautasten määrä on vakio, söipä mitä hyvänsä.

Kahden viikon ruuat on laitettu, jos parina kolmena arki-iltana tekee jättikattilallisen keittoa tai ison vuokan uunissa. Viikonloppuna toiset satsit ja aina puolet pakastimeen. Samalla vaivalla syntyy seuraavankin viikon ruuat. Eikä uuniin nakatut satunnaiset kalapuikot tai pakastepitsatkaan huono idea toisinaan ole.

Ihan tavallisen ravitsevan arkiruuan laittaminen ei siis ole erityisen kallista, vaikeaa tai vie aikaakaan. 

Jälkkäriä ei tarvitse olla jatkuvasti. Miksipä ei viikonloppuna hemmottelisi itseään ja perhettään pannarilla, letuilla, suklaa/marja/luumukiisselillä, marjapiirakalla tms. Mikään noista ei ole kallista, kun kerää marjat hilloon itse ja kiehauttaa kiisselin. Pottujauhoilla osaa jokainen suurustaa, kun vaan vispaa vimmatusti.

Jokainen epäonnistuu joskus. Useimmiten lopputulos on syötävää, vaikkei erityisen herkullista. Edullisilla raaka-aineilla ei niin hyvä lopputuloskaan ei niin kauheasti harmita. Ruuanlaitosta saattaa jopa innostua ja viikonloppuisin käyttää sekä rahaa, aikaa että vaivaa ruuan valmistukseen.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Isänpäivän yllärisämpylät ja Suppilovahvero-bruschetat



Sienimetsään en ole tänä syksynä päässyt. Kuivattuja sieniä mulla riittää seuraavaksikin talveksi, joten ei hätää. Nämä leivät tein kuitenkin tuoreista. Ystävällinen treenikaveri lahjoitti pussillisen lämmittelylenkillä keräämiään, sillä hän oli jo saanut ehdottoman kiellon sienien kotiin tuomiseen. Minulle kelpaa aina! Eilen poimituista sienistä ja edellispäivän leivästä syntyi lounaaksi bruschetat.

Bruschettaan sopii erinomaisesti hieman kuivahtanut vaalea tai vaaleahko leipä. Paahtaminen joka tapauksessa kuivattaa leivän, joten näppärä tapa vähentää leipähävikkiä. Kotona olen paahtanut kuivahtaneet patongit tai sämpylän puolikkaat uunissa. Mökillä homma hoituu ihan yhtä helposti kaasuhellalla paistinpannulla. Ohuemmat siivut tietysti menee vaikka leivänpaahtimeen.

Eilen illalla tein keiton kaveriksi sämpylöitä, joiden onnistumiseen en uskonut itsekään. Viime aikoina olen leiponut niin vähän, että jauhojakin oli rajallinen määrä. Kokeile ja ylläty periaatteella kippasin vehnäjauhot nesteen sekaan, perään ruisjauhoja (sopivasti tarttautuvan sementin aikaan saamiseksi) ja hyllyn perältä löytyi pussi pottumuussijauhoa. Reippaalla ranneliikkeellä muussijauhoja perään. Koostumus oli hieman erikoinen ja tahmainen, mutta ratkaisin ongelman oliiviöljyllä. Reilulla rasvalla kaikki irtoaa käsistä. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, ettei ole leivinpaperia. Paistui hyvin Ikean tarjoilulautasella ritilän päällä. Taikinan kanssa sotkiessa käsiin sattui basilikapussin jämät vai oliko se oreganoa? Sekaan vaan ja viimeiset auringonkukan siemet samaan kulhoon.

Lopputulos oli todella hyvä! Pelkäsin, ettei taikina nouse ja eihän se kovin innokkaasti jaksanutkaan kohota. Missään nimessä lopputulos ei kuitenkaan ollut liian tiivis ja kuiva. Tuoreena oikein meheviä ja muistuvia. Nämä sämpylät kyllä kuivui todella nopeesti ja seuraavana päivänä en enää voileipänä olisi viitsinyt syödä.

Eilisten sämpylöiden päälle tein pikaisen sienisörsselin ja paahdoin sämpylän puolikkaat uunissa.

Kuvat on kamalia. Harmaasta leivästä ruskean harmaalla täytteellä ei voi onnistua kirkkassa auringonpaisteessakaan. Marraskuun harmaassa kelissä tehtävä on mahdoton. Olisin kaivannut pälle hiukan tuoretta basilikaa, mutta ei ollut kuin kuivattua.

Suppilovahvero-bruschetat

Vaaleaa leipää siivuina

Vajaa litra tuoreita suppiksia
Sipuli
Valkosipulin kynsi
Muutama lusikallinen ranskankermaa
Suolaa 
Pippuria
Öljyä

Siivoa sienet ja revi isoimmat sopivan kokoisiksi. Paista ilman rasvaa ylimääräiset nesteet sienistä. Lisää pannulle öljyä ja sipulit. Kuullota. Lisää ranskankerma lopuksi. 

Isänpäivän yllärisämpylät

4 dl vettä
1/2 ps kuivahiivaa
N. 3 dl vehnäjauhoja
N. 2 dl ruisjauhoja
Vajaa desi pottumuussijauhoa
Suolaa
Sokeria
Basilikaa tai oreganoa
Pari lusikallista auringonkukan siemeniä
Oliiviöljyä

Sekoita aineet keskenään ja toivo parasta. Taikina on löysähköä ja tahmeaa. Upota kulho tiskialtaaseen tulikuumaan veteen uimaan ja kohoamaan. Taikinan käsittely onnistuu öljytyin käsin. Paista 200 asteessa.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Itämainen jauhelihakeitto

Lauantaina aamupäivällä en tehnyt mitään, iltapäivällä ja alkuillasta seurasin valmennusta agilityhallilla. Olin ajatellut käydä kaupassa valkan jälkeen. En tajunnut, että hallilla menee reilusti pitempään kuin kuuteen. En myöskään tajunnut, että sunnuntaina on isänpäivä ja kaupat on kiinni. Mitään ruokaa ei tietenkään ollut valmiina, leipä loppu ja leivinpaperikin loppu.

Vaikkei ulkona erityisen kylmä ollut, tuntien seisoskelu kylmässä ja kosteassa hallissa pistää viluttamaan. Hytistessä haaveilin lämpimästä mausteisesta keitosta. Kotimatkalla piipahdin pikkusiwassa, joka onneksi oli vielä auki. Siwasta löytyi jauhelihapaketti, kotona muistelin olevan sipulia, muutaman perunan ja vajaa pussi wokkivihanneksia. Näistähän saa sellaisen kattilallisen soppaa, ettei tarvitse huomennakaan nälissään olla. Valmennus jatkui sunnuntainakin ja senkin jälkeen on nälkä.

Iltaisin on keittiössä niin pimeää, ettei siellä saa minkäänlaisia kuvia otettua. Olohuoneessa kissa työnsi päänsä kulhoon välittömästi kulhoon ja aivasteli. Olakko liian kuumaa vai tulista?

Jotain mielenkiintoista keitossa täytyy olla, koska kerjäläinen ei ole jättänyt rauhaan. Kovin kaikkiruokainen yksilö tämä on, mutta ei se ennen näin hysteeriseksi ole minkään sopan kanssa heittäytynyt. Järjettömän hyvää keittoa tuli! Ei ole kissalla ollenkaan huono maku. Sopivan tulista muutaman tunnin palelun jälkeen.

Itämainen jauhelihakeitto

3 perunaa
Vajaa pussi wokkivihanneksia
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
Oliiviöljyä
Inkivääriä
Pippuria
Jeeraa
Chiliä
Paprikajauhetta
Suolaa
Soijakastiketta

Kuori peruna, pilko ja laita ne kiehumaan. Pilko sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää jauheliha, paista ja mausta todella reippaalla kädellä. Lisää wokvihannekset perunakattilaan ja annta kiehua sen verran, että vihannekset sulaa ja lämpiää. Lisää jauheliha kattilaan ja anna mausteiden tasaantua pari minuuttia. Tarkasta maku. Syö ja häädä toisella kädellä ylimääräiset lautaselta.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Pyrkimyksiä

Pääsykokeet on käyty ja tiedän jo tässä vaiheessa, etten kuulu valittavien joukkoon. Ensin oli matematiikan koe ja toisena ryhmähaastattelu. Molemmat meni todella hyvin, mutta ylivertaisia vastaan on vaikea realistisesti kilpailla muutamasta aloituspaikasta.

Matikan koe ei ollut ihan helppo. 15 vuotta sitten olisin laskenut tehtävät suit sait ongelmitta. Nyt piti oikeasti miettiä. Sain kaikki tehtävät laskettua ja yhtä lukuunottamatta olen aivan varma vastausten oikeellisuudesta. Valitettavasti tämä ei riitä.

Haastattelukin meni hyvin. Tilaisuus oli oikein mukava ja varmasti ryhmästä kaikki olisivat erinomaisia valintoja. Haastatteluryhmiä on kuitenkin yli 10 ja edes omassa ryhmässäni tuskin olen kärkipäässä. Aakkosjärjestyksessä muodostetussa ryhmässä oli 4 alan ammatillista opettajaa, 2 valmiiksi alalla olevaa, minä ja nuori poika. En usko, että kaikki ammattipohjalla hakeneet ja tutkinnon tarvitsevat ovat aakkosissa peräkkäin. 180 kokeeseen saapuneen hakijan joukosta valitaan 20, joten mahdollisuudet on käytännössä olemattomat.

Harmittaa, mutta ei voi mitään. 


tiistai 3. marraskuuta 2015

Burek

Tämä keittiökokeilu on jo melkein kahden kuukauden takaa. Jäi silloin postaamatta ja pitkään luulin hukanneeni kuvat lopullisesti. Kuvat löytyi kuitenkin kovalevyn kätköistä koirakuvien seasta.

Olen kuullut tästä herkusta noin miljoona kertaa ja pari kuukautta sitten sain burekia tuliaisena suoraan Bosniasta. Olihan se ihan mielettömän hyvää! Aikomuksena on ollut tehdä itsekin. Sanjan sokerivaltakunta-blogista löytyy ohje perinteiseen burekiin ja myös filotaikinan tekemiseen.

Minä en edes harkinnut taikinan tekemistä. En ole koskaan käyttänyt filotaikinaa mihinkään, joten uskaltanut ruveta alusta asti itse touhuamaan. Taikinan kanssa ei ollut suurempia ongelmia,vaikka se kuivaa tosi nopeasti. Olemattoman kokoisessa keittiössä oli vähän vaikeaa pyöritellä isoja taikina-arkkeja, mutta kyllä se jotenkin onnistui.

Tein jauhelihalla ja juustolla täytettyjä. Sanjan ohjeessa jauheliha kääritään raakana taikinan sisään. Minä en uskaltanut raakaa laittaa, jos ei kypsykään vaan kuullotin sipulit, paistoin jauhiksen ja maustoin. Juustotäytteiset tuli suoraan pakastimessa pyörineestä mozzarellaraasteesta.

Varsin onnistuneina pidän valmistaikinan omavalmisteitakin, mutta eihän ne alkuperämään tuliaisia vastannut mitenkään.

Taikinapaketissa on lehdyköitä sen verran paljon, että pelkällä jauhelihatäytteellä uskoisin menevän pari lootaa. 400g ei missään nimessä riitä. Maustoin jauhelihan sipulilla, valkosipulilla, suolalla, pippurilla ja pikkuriikkisellä ripauksella chiliä. Valkosipuli ja chili ei taida oikeasti kuulua joukkoon, mutta tungen niitä kaikkeen. Juustotäytteisiin olisi mainiosti sopinut kaveriksi pinaatti. Kokeilen sitä toiste.

Seikkaperäiset ohjeet löytyy Sokerivaltakunnasta. Katsokaa sieltä.

Käytin leivinpaperia salaa


perjantai 30. lokakuuta 2015

Pientä pentukuumetta

Olen immuuni koiranpennuille. Uskottelen ainakin itselleni niin. Voin hoitaa kaikki kaupungin imeväisikäiset pupelot kiintymättä niihin sen ihmeemmin. Tsekkaan ne ennen luovutusikää ja toivotan hyvää loppuelämää.

Enhän mä edes tarvitse pentua mihinkään. Kahden aikuisen koiran kanssa on tosi helppoa. Ne ei keksi mitään tyhmää, niiden tavat tietää ja niihin voi luottaa niin hyvässä kuin pahassakin. Eikä mulla ole aikaa tai rahaa pennun eteenpäin viemiseen. Toiveissa olis opiskelupaikka ja pentu ei sovi siihenkään yhtälöön. Enkä edes halua penskaa meille rikkomaan harmoniaa vaan haluisin päästä opettamaan pentujuttuja. Se vois asua ja kusta muualla.

Usein huomaan olevani kauhean kateellinen toisten ihanista pennuista. Tietysti olen aivan innoissani, että kivoille tyypeille on osunut aivan mahtavia ja reippaita pentuja. Silti olen rehellisen kateellinen, kun mulla ei ole.

Eilen visiteerasin Luimupupulassa armastamassa Armasta. Niin suloinen ja todella reipas. Tämä vesseli ei vieraita ihmisiä arkaile pätkääkään! Armastus oli sylissä ennenkuin kerkesin päivää sanoa. Sitten leikittiin, ulkoiltiin ja leikittiin. Tulevana herrasmiehenä Armas saatteli melkein bussipysäkille asti.

Kivan, tasapainoisen ja reippaan penskan näkemisestä tullut hyvä mieli kestää pitkään. Tuore koiran omistajakin jaksaa puhua koirista toisen yhtä höperön kanssa. Siitä se ura lähtee. 3 vuoden päästä ensimmäisen edesottamukset on jo unohtunut ja kaverikin jo tassuttelee taloon.

Tämän hurmurin aion tavata toistekin. Kutsuttiin tai ei, mä tiedän, missä se asuu!

Kuvan varastin Luimupupulta, koska omani oli tärähtäneitä suttuja.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Juustoinen pastavuoka

Tekniikka taas kerran aiheutti pientä verenpaineen nousua ja säikähdystä. Vihdoin rupesin tyhjentämään kameran muistikorttia ja avasin reppanan läppärin. Kone ei ollutkaan suostuvainen lukemaan korttipaikkaan laitettua korttia. Onko vika koneessa vai kortissa? Ainahan kortin voi pistää takaisin kameraan, kääntää puolet omaisuudestaan piuhan löytämiseksi ja kytkeä piuhalla koneeseen. Hyvä suunnitelma, mutta kamera ei käynnisty.

Pikku paniikkia ehti jo puskea. Onko järkkäri hajonnut omia aikojaan? Ei se ole pudonnut ja muutama päivä sitten toimi vielä ihan hyvin. Vika oli niinkin looginen ja yksinkertainen kuin tyhjä akku. Ei mulla ole koskaan kamerasta omia aikojaan akku loppunut. Canonissa on ollut aivan super akku, jota ei tarvii ladata kuin vuodenaikojen mukaan. Tekniikan ihmelapsi latasi vähän akkua ja kuvat siirtyi koneelle.

Toistan itseäni ja totean edelleen epäpitäväni pastasta. ilmeisesti mikään määrä syötynä ei saa minua muuttamaan mieltäni. Ihan hyvää tämäkin versio makaronilaatikosta oli, kun laittaa todella reilusti mausteita ja juustoa. Eihän mikään juustoisa voi olla mautonta?

Edellisessä postauksessa jo kerroin ostaneeni tarjouksessa olevia asioita, joista saa vähällä vaivalla jotain ruokaa aikaiseksi. Tarjouksessa tai punaisella lapulla oli jauhelihaa, emmental-raastetta ja pastaa. Maitopurkista ja kirsikkatomaateista jouduin maksamaan normaalin hinnan.

Munamaitoa kohtaan minulla on suurin henkinen allergia. Makaronilaatikko on näppärää arkiruokaa ja vuokaa syö useamman päivän. Tämäkin kotimaisen kulinarismin kulmakivi on alkanut maistua, kun olen lakannut yrittämästä munamaidon tai lihaliehen kanssa.

Tässä versiossa ei ole mitään maata mullistavaa tai jännää. Korvasin munamaidon juustokastikkeella ja se sopi oikein mainiosti ruokaan. juustokastike piti sapuskan sopivasti kasassa paistumatta liian tönköksi.



Juustoinen pastavuoka

Jauhelihaseos
400g jauhelihaa
rasia kirsikkatomaatteja
sipuli
pari valkosipulin kynttä
suolaa
pippuria
paprikajauhetta

Juustokastike
pussi emmental-raastetta
reilu rkl vehnäjauhoja
reilu 0,5 l maitoa
voita

pussi pastaa

Keitä pasta reilusti suolaisessa vedessä. Jätä vähän raa'aksi.

Pilko sipulit ja kuullota hetki. Lisää jauheliha, paista ja mausta. Pilko kirsikkatomaatit.

Laita nokare voita kattilaan ja lisää jauhot. Pyörittele hetki jauhoja, mutta varo ruskistamasta. Lisää maito ja vispaa paakut pois. Laske lämpö niin alas, että maito melkein kiehuu. Jauhot kypsyy kyllä, vaikka maito ei kiehukaan. Anna muhia melkein kiehuen viitisen minuuttia hämmennellen ja lisää juustoraaste osissa. Hämmentele sen verran, että raaste on sulanut.

Kaada pastat ja jauhelihaseos uunivuokaan ja sekoita. Kaada juustokastike päälle. Paista n. 200 asteessa n. 30 minuuttia. Jos on kauhea nälkä, voi syödä aikasemminkin.

torstai 22. lokakuuta 2015

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Edit. Pääsen sentään pääsykokeeseen!

Useampi viikko sitten sattui hassu tilanne, että meni liikuntakyky. Todettiin hermoa painava pullistuma, leikattiin ja muutaman päivän päästä ajelin jo pyörällä sujuvasti. Tippaakaan en ollut kipeä ja olishan se ollut liian hyvää ollakseen totta. Meni viikon verran ja tuska olikin jo helvetillinen. Todettiin uusi pullistuma, leikattiin ja mikään ei ole sujunut sen jälkeen.

Voin makoilla tai kävellä. Nyt jo seistä hetken ja hieman istuakin. Pitkään aikaan en ole voinut seistä paikoillaan niin pitkään, että saisin perunat kuorittua. Kipeä en ole niin kauan kuin en seiso liian pitkään. Suurin ongelma on jäätävä väsymys. Nukun ihan hirveästi. 

Mikrossa lämpiävät eväät ja kalapuikot on tullut tutuksi. Suhtautuminen syömiseen on viime aikoina ollut sellasta, että mautonta mössöä syödessä kannattaa syödä halvinta.

Eilen laitoin ruokaa. Kävin kaupassa ja ostin tarjouksessa olevia asioita. Euron jauheliha, euron emmental-raaste, eurolla kaksi pussia pastaa ja normaalihintaisen maitopurkin. Tunnin makaronilaatikon valmistukseen meni melkein 5 tuntia. Katsotaan, jaksanko käsitellä todistusaineiston tänään, huomenna vai jonain muuna päivänä.

Mulla olis uus kulkuneuvokin, mutta en ole uskaltanut koeajaa. Kaveri muutti kaupungista ja lahjoitti miehensä pyörän mulle. Ei mahtunut muuttokuormaan. Siinä on ylimääräinen tanko, joten en ole kokeillut. En tiedä, nouseeko jalka niin ylös. Siinä on vaihteet!


Etsin googlesta kuvaa hakusanoilla selkäranka ja röntgen. Kahta ekaa kuvaa kerkesin kattoa, että ompa jännä kun ekalla on selvästi epämuodostunut nikama ristiluissa ja toisella selvä spondyloosi. Sit tajusin kaikkien tuloksien olevan koirien luustokuvia. Tämä on ihmisen ruoto.


torstai 17. syyskuuta 2015

Hakisinko opiskelemaan?


Kotona lorvehtiessa ja kattoon sylkiessä, yhteiskunnan varoja tuhlaten ja maata konkurssiin syöksiessä, sain niinkin villin ajatuksen, että voisimpa vaikka aikani kuluksi opiskella. Syksyllä on haku ammattikorkeakouluun ja löysin linjan, johon voisin hakea.

Tässä on vain pientä ongelmaa ennenkuin kannattaa edes kynää pääsykoetta varten teroittaa. Opintotuella minulla ei ole varaa opiskella. Opintotukikuukausien määrä on rajattu ja suurimman osan olen jo kuluttanut edelliseen tutkintoon. Osa opintotuesta on lainaa, jota en ota enää senttiäkään. Entisiäkin saa maksaa vielä pitkään. Jos opiskelisin opintotuella, kuukaudet loppuu ensimmäisen vuoden jälkeen, jolloin joka tapauksessa joutuisin keskeyttämään opinnot ja ryhtymään taas työttömäksi.

Toinen vaihtoehto on opiskella työttömyysetuudella omaehtoisena opiskeluna. Tätä vaihtoehtoa olen selvitellyt. Yritin pari viikkoa sitten jättää soittopyyntöä te-toimistoon. Aikaisemmin olen päässyt kotona niin androidilla kuin linuxillakin asiointipalveluun, jättänyt soittopyynnön ja joku on soittanut takaisin. Eipä onnistunut enää. 3 tietokonetta, tabletti ja it-alan tutkinto ei riittänyt soittopyynnön jättämiseen. Yritykset tyssäsi pankkitunnuksilla kirjautumiseen. Sivu jäi jumiin sisäänkirjautumiseen. Pari päivää kuvittelin yhteyksissä olevan vikaa ja kyllä se huomenna toimii. Ei toiminut, joten hyppäsin pyörän selkään ja menin paikan päälle.

Viime keväänä jonottamalla pääsi keskustelemaan elävän ihmisen kanssa. Ei onnistu enää. Aulassa selitin asiani neuvontahenkilölle, joka avuliaasti kertoi, että minun pitää soittaa Työlinjan Koulutusneuvontaan ja antoi numeron. Hetkellisesti tyytyväisenä palveluun ajoin kotiin ja jonotin numeroon.

Raivostuttavan pitkän jonotuksen jälkeen koulutusneuvonta kertoi, etteivät he voi ottaa mitään kantaa kenenkään mahdollisuuksiin opiskella työttömyysetuudella. Minun olisi pitänyt ottaa yhteyttä omaan te-toimistoon ja keskustella asiasta virkailijan kanssa. Voin jättää soittopyynnön asiointipalvelun kautta ja puhelimessa varata ajan virkailijalle. Asia selvä. Paitsi, ettei se palvelu toimi enää millään omistamallani härvelillä.

Seuraavana päivänä uusi yritys pyörällä keskustaan. Te-toimiston koneilla pääsin asiointipalveluun toteamaan, että soittopyynnön käsittelyn aikana hakuaika ehtii jo loppua. Asiasta sopimatta en uskalla hakea. En ota riskiä opiskelupaikan saamisesta ja mahdollisesta karenssista, jos en opintoja voi aloittaa.

Taas hätistelemään henkilöä, joka edellisenä päivänä antoi virheellisiä neuvoja. Mitäs nyt tehdään, kun en voi odottaa yhteydenottoa viikkoa? No sinun pitäisi soittaa Työlinjan koulutusneuvontaan... No selitäppä siinä sitten, että soitin jo ja turha puhelu kaikkinensa.

Joku toinen työntekijä erehtyi tulemaan huoneestaan ja kävin hänen kimppuunsa. Yllättäen metrin päässä alkuperäisestä neuvontahenkilöstä löytyi pinkka paperisia yhteydenottolomakkeita, laatikko tyhjennetään aina aamuisin ja joku soittaa 1-3 päivön kuluessa. Kappas vaan, kun jotain tällaista nopeutettua toimintaa olin juuri pyytänyt.

Loppujen lopuksi sain puhelun parissa päivässä. Päätöstä omaehtoisesta opiskelusta ei voi tehdä ennenkuin opiskelupaikka on varmistunut. Hakea voi ja karenssia ei tule, vaikka opiskelua en aloittaisikaan, koska minulla on jo tutkinto. Ongelmaksi muodostuu, että heidän mittapuullaan minulla on hyvä korkeakoulututkinto. Tuen saaminen ei ole itsestään selvää, mutta kannattaahan sitä hakea. Voisihan se olla puollettavissa.

Tänäänkin oli asiaa keskustaan. Kävin täyttämässä hakulomakkeen te-toimiston koneella ihan vain siksi, että siinä on iso näyttö ja tilaa levitellä papereita. Tänään neuvontahenkilö meni jo naulakon taakse piiloon, kun porhalsin sisään. Todennäköisesti en opiskelupaikkaa saa, vaikka saisin täydet pisteet valintakokeesta. Aikaisempi tutkinto todennäköisesti on esteenä ihan vain siksi, että on tutkinto. Jos satun pääsemään, mutta en voi opiskella, paikka on tietysti joltain toiselta pois.

Nythän pitäisi säästää. Säästäisin valtion virastojen vääristä neuvoista. Missään muualla työntekijät ei voi neuvoa mitä sattuu ja tuhlata toinen toistensa aikaa siirtelemällä ihmisiä muiden riesaksi. Päin persettä tehty työ on kaikkein kalleinta työtä, kun joku sen joutuu tekemään kuitenkin uudestaan. Täysin järjetöntä ohjata ihmisiä ottamaan yhteyttä tahoihin, joille asia ei kuulu, eikä ne voi ottaa asiaan mitään kantaa.


lauantai 12. syyskuuta 2015

Ravintola Taikuri

Street foodia tarjoava ravintola Taikuri on avattu jo aikoja sitten. Moneen kertaan on pitänyt käydä katsastamassa, mutta jostain syystä on aina unohtunut.

Alunperin lähdin keskustaan ruosteisella sotaratsullani Street Food JKL -tapahtuman takia. Aikomukseni oli käydä haistelemassa tunnelmaa ja hoitaa päivä ruokapolitiikka jostain kojusta sen enempää asiaa pohtimatta.

Ruuan tuoksu tuli vastaan jo kolmikulman jälkeen. Kojuja oli varovaisen arvion perusteella toista kymmentä. Ihmisiä valui vastaan herkullisten annosten kanssa. Minä en kuitenkaan syönyt mitään. En viitsinyt jonottaa kojuille katsomaan, mitä ne myyvät. Kahdesta pystyin päättelemään muutaman metrin päähän, mikä on menu ja mitä se maksaa. Suurimmassa osassa tarjottavat ja hinta oli niin pienellä, etten nähnyt ja lopuilla pienellä ja sijoitettu etulaitaan, jossa jää jonon taakse piiloon. 

Menin Taikuriin, kun ruokaa kuitenkin kaipasin. Taikuri löytyy Forumin takaa bussipysäkkien vierestä. Ravintola on melkoisen pieni, mutta ainakin tänään lauantaina iltapäivällä sisälle mahtui kohtuullisen hyvin. Porukkaa oli, mutta istumapaikan löysin vaivatta.

Taikurin lista ei ole pitkä. Burgeria, pocketia, hodareita ja kouruperunoita. Suurin osa annoksista maksaa alle kympin, joten kalliista ruuasta ei ole kyse.

Otin pienen burgerin ja kouruperunat. Kouruperunoita on kaverit kehuneet ja ne oli todella hyviä! Burgerikin oli oikein maukas. Pihvi oli paksu, kasvikset tuoreita, juustoa ja majoneesia sopivasti. Sämpylä taisi olla koko jyvää. Sämpylä oli minun lautasellani pienoinen ongelma. Ilman hattua burgeri oli hyvää. Hatun kanssa en saanut syötyä ollenkaan. Vähän turhan paksu kansi mun makuun. 

Menen ehdottomasti toistekin. Hehkutettu kanapocketti jäi tällä kertaa maistamatta. Pikkuburgeri maksoi 6.90 ja kouruperunat burgerin kanssa 1,90. Ehdottomasti hintansa väärti!

Lauantai-iltapäivänä kannattaa varata aikaa hiukan. Jonotin tiskille melkein 10 minuuttia. Tilauksen jälkeen ruoka tuli pöytään alle vartissa, mitä pidin aika nopeana toimintana porukan määrään nähden. 

Käväiskää muutkin, kun kaupungissa rupee hiukomaan!


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Campamiitti

Huikean kiva ilta! Seura oli mitä parhainta, ruoka suussa sulavaa ja sitä syötiin tolkuttomasti. Helteinen sääkin suosi ruokabakkanaaneja. Suurkiitokset Campakeittiön väelle kutsusta, miitin järjestämisestä ja kauniin kotinne ovien avaamisesta blogaaneille.

Iltapäivä aloitettiin nostamalla kuohuvat maljat ja jatkettiin ruuanlaittoruuan maistelulla tapasten muodossa. Grillit kuumeni, kattilat porisi, pilkottiin, sekoitettiin, uunissa paistettiin ja täytettiin tiskikonetta. Kokkauksen lomassa jutusteltiin, tutustuttiin ja naurettiin. Tietysti myös tutustuttiin polkupyörien historiaan, erikoisiin insinööriaivojen virityksiin ja fillareiden aateliin. Arkistojen huikeita aarteita unohtamatta.

Ruokien valmistuttua istuttiin pöytään ja siitä ei juuri noustu. Vadit kiersi ja lautasten täytyttyä pidettiin spontaani hiljainen hetki itsekunkin keskityttyä maisteluun. Hetkessä pöydän täytti iloinen puheensorina, joka jatkui reilusti sunnuntain puolelle.

Illan ohjelma ei ollutkaan pelkkää ylensyöntiä. Yllätyksenä paikalla oli kaksi taitelijaa, jotka toivat itsetekemiään taideteoksia muistoksi hienosta illasta! Eläkeläisten promotuotteita myyvän Jokisen valinnan suunnittelija ja humppagraafikko Pekka Jokinen oli suunnitellut huikean kangaskassin miitin teemoista! Kuva kertoo enemmän kuin osaan itse suitsuttaa. Oli tosi kiva tavata teitä!

Paikalla oli myös portugalista kotoisin oleva taiteilija Rita Vargas. Todella lahjakas, kaunis ja valoisa ihana ihminen, joka myös rakastaa hyvää ruokaa. Vasta aamulla kotona tajusin, että kävin viime syksynä, melkein tarkalleen vuosi sitten, katsomassa Ritan töitä Galleria Beckerissä. Harmi, kun en osannut eilen yhdistää ja voinut kertoa asiasta. Rita suunnitteli ja toteutti miittiä silmällä pitäen todella kaunista keramiikkaa, uniikkikappaleita.

Päivi Hintsanen tekee omien sanojensa mukaan kuvituksia olemattomiin kertomuksiin. Valitettavasti Päivillä oli ammatillisia kiireitä muualla, joten häntä emme tavanneet. Päivin töihin pääsimme kuitenkin tutustustumaan printtien muodossa. Kehyksiä mulla ei ole valmiina neliön muotoiselle työlle. Halusin heti keittiöön esille ja teippiäkään ei löytynyt, joten tempaisin muoveineen kaikkineen laastarilla jääkaapin oveen.

Enhän minä enää muista, mitä kaikkea me syötiin ja kuka valmisti mitäkin. Lukekaa itse. Ohjeet varmasti löytyy blogeista lähiaikoina. Varmasti nyt unohdin jonkun. Pyydän jo etukäteen anteeksi! Mukana oli:
Campasimpukka isäntäparina
Kivistössä
Amalfin sitruunat
Soppaa ja silmukoita
Masutoaitemu
Hella & Herkku

Mua jännitti ihan kauheasti mennä paikalle. Ihan turhaan jännitin! Kaikki olivat tosi ihania ja paikalla oli todella lämmin tunnelma. Osa tunsi toisensa etukäteen ja me ekakertalaiset sujahdettiin mukavaan porukkaan oikein hyvin! Aina vieraita ihmisiä tavatessa löytyy erikoisia yhteyksiä. Selvisi, että yhden osallistujan äidin suvun kotitalo on samalla saarella kuin meidän mökki.

Kiitos kaikki! Tällä jaksaa pitkälle pimeneviin iltoihin.

Kuvat on kännykällä otettuja. Älyttömän hyvistä haukinakeista ei ole julkaisukelpoista kuvaa. Samoin tajuttoman hyvä vitello tonnato näytti kuvassa niin erikoisen väriseltä, että jätän julkaisematta. Jälkiruuista nappasin kuvan, kun ne oli kohdalla. Juustokakku ja muut jäi illan hämärtyessä muiden kuvattavaksi.

Huikeat puitteet mahtavalle illalliselle

Kaikki valmista


Ruuantekotapaksia

Ruokaa
Jälkkärii

Maailman paras kahvi kruunaa kaiken! Eikä edes vienyt yöunia myöhään illalla juotuna!




torstai 13. elokuuta 2015

Suolaista proteiinipannaria jauhelihahöystöllä

Aamulla lähdettiin kaverin ja hänen tyttärensä kanssa retkelle. Varsinaisesta retkestä ei ollut kysymys, kun tarkoitus oli ulkoiluttaa lapsi, koirat ja löytää mustikoita. Vajaa kolmevuotiaan kanssa kovin kauas ei voida lähteä ja lähialueiden puskat oli aika hyvin putsattu. Kolmen hengen tyttötiimillä saatiin litran jugurttiämpäri täyteen vajaassa kolmessa tunnissa parahiksi ennen neitokaisen päiväunia. Saalis tuhottiin noin kolmessa minuutissa välipalalla mustikkamaitona.

Päikkäriaikaan kaverini halusi tutustuttaa minut proteiinipannariin. Tällä kertaa valmistui suolainen versio. Olin todella epäileväinen lopputuloksen suhteen. Taikinan raaka-aineet kuulosti niin kummallisilta, että odotin hiukan kauhunsekaisin tuntein lopputulosta. Vedettiin taikina yhdessä hatusta makean pannarin ohjeesta. Kaveri suunnitteli ja minä kauhistelin. 

Erityisesti kohottelin kulmiani banaanin kohdalla. Olin ihan varma, että lautasella on banaanin makeuttama lätkä ja suolainen täyte päällä. Banaanin makeus ei tullut kypsästä läpi. Jos kotona innostun reseptin toistamaan, taikinaan varmaan sopis mausteiden lisääminen.

Pannari oli oikeasti hyvää! Koostumus oli todella erilaista runsaaseen maitoon tehtyyn verrattuna, mutta hyvällä tavalla erilaista.

Proteiinipannari

1 prk maitorahkaa
3 munaa
2,5 dl maustamatonta proteiinijauhetta
1 banaani
Reilusti suolaa

Sekoita kaikki aineet kunnolla, levitä pellille ja paista 200 asteessa n. 10 minuuttia. Ensin näyttää, ettei tapahdu mitään, mutta ne viimeiset ajat pitää vahtia. Kärähtää helposti.

Jauhelihahöystö

400g jauhelihaa
Sipuli
Muutama valkosipulin kynsi
Pari tomaattia
Tetra mustapapuja
Savupaprikajauhetta, paljon
Chiliä
Suolaa

Kuullota pilkotut sipulit ja lisää jauheliha joukkoon. Paista jauheliha ja lisää mausteet. Pilko tomaatit ja heitä pannuun. Huuhtele pavuista liemi pois ja lisää sekaan. 

Leikkaa pannarista sopiva annospala. Laita annospalalle jäävuorisalaattia ja sen päälle jauhelihahöystö. 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Uusi blenderi

Perun välittömästi kaikki pahat puheeni blenderien epäkäytännölisyydestä, surkeasta laadusta ja tolkuttoman vaikeasta käsitiskistä! Halpa laite on selvästi paska kaikilta ominaisuuksiltaan. Uusi hieno on näppärä ja helppo tiskata.

Sain blenderin sukulaisrouvalta, joka ei ollut koskaan sitä edes kokeillut. Lahjoittaja oli saanut koneen syntymäpäivälahjaksi. Yksi vika, tai hyvä ominaisuus terveelle, laitteessa on. Se on tukeva ja samalla pirun painava. Sekä moottoriosa että pelkkä kannu painaa sen verran, ettei 80+ sairas rouva saa sitä edes kaapista ulos. Lahja ei muutenkaan saajaa kiinnostanut, joten halusi siitä vain eroon.

Tuo on ihana! Ei nikottele yhtään, eikä lähetä varoituksia haisemalla sähköpalolta. Kannun pohjasta irtoaa teräosa yhdellä pyöräytyksellä ja tiskaaminen on todella helppoa. Edellistä sai sorkkia tiskiharjalla epätoivoisena todella pitkään ja aina jäi epäilys bakteeripesistä terien alla. Uusi ystäväni on nimeltään Bugatti Vela. Tuossa on erikseen ice-toiminto, jota en ole kokeillut.

Tällä viikolla en ole ehtinyt juoksentelemaan ollenkaan. Maanantai meni matkustaessa. Tiistaina käytiin kaverin kanssa vatustamassa ja loppupäivän suoritin hyötyliikuntaa huushollia jynssätessä. Suurinnosa oli vielä raakoja ja kypsät pieniä. Saldo jäi aika laihaksi. Eilisilta meni taas valmentaessa. Tänään kävin aamulla kaappien kimppuun, iltapäivällä roudasin vanhoja rättejä laatikkoon ja koitin miettiä, miten keittiöön saisi lisää tilaa. Illalla taas vesipelastamaan.

Sen verran vattuja löytyi, että täräytin ne smoothieksi. Vattuja, maitoa ja rahkaa. Kaikki pillillä ryystettävä maistuu paremmalta kuin juomalasista hörppimällä.


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Syy se on tekosyykin

Toissailtana lähdin taas juoksuttamaan koiraa pururadalle. Koira juoksee ja minä lyllerrän verkkaiseen tahtiin. Omalta osaltani koiran lenkitystä ei voi laveallakaan määrittelyllä sanoa liikunnaksi tai kuntoiluksi. Se on ulkoilua. Mulla menee tasan sama aika koiran juoksuttamiseen riippumatta omasta etenemistahdista. Tunti tai reilu tunti päivässä menee joka tapauksessa ulkoillessa, olipa oma askelten tahti rivakka tai matelua.

Sääskistä olen valittanut jo pari viikkoa. Niitä on ollut runsaasti ja toissailtana niitä oli ihan #&@#sti. Puolessa välissä neljän kilometrin pururataa kimppuun hyökkäsi noin miljardi verenhimoista verenimijää. Niitä oli päänahka täynnä ja tunkivat silmiin ja suuhun. Läiskimisestä ja huitomisesta ei ollut mitään apua. Hiukan kiukustuneena pistin hölkäksi. Reippaampi tahti helpotti selvästi ja enimmistä paskiaisista pääsin eroon. Koko matkaa en jaksanut juosta kotiin, mutta suurimman osan loppumatkasta kuitenkin. Viimeistä suoraa hölkätessä sääskiä ei enää ollut, mutta jatkoin silti kotiin asti.

Kotona tajusin, että selkään ei sattunut ollenkaan. Pystyn hölkkäämään jonkinlaisia matkoja kerrallaan, vaikka kunto on surkea ja painoa reilusti liikaa. Selkää on turha käyttää tekosyynä huonolle kunnolle ja ihan rehelliselle laiskuudelle. Selkä ei vaivaa ja kestää oikein hyvin, kun ei tee mitään äkkinäisiä repäisyjä. Seuraavanakaan päivänä ei ollut mitään ikäviä tuntemuksia jälkiseuraamuksena.

Tällä iällä ja näillä perintötekijöillä on oikeasti korkea aika tehdä jotain elintavoille. Tällä hetkellä olen vielä melkoisen terve. Ylipaino, surkea kunto ja alttius kaikille mahdollisille perinnöllisille ja elintasosairauksille ei lupaa kovin loistavaa tulevaisuutta, mikäli kurssia ei johonkin suuntaan korjaa.

Aamulla käytiin koiran kanssa hölkkäämässä ihan suunnitellusti. Varovaisesti aloitellen hölkkäsin 2 minuuttia, kävelin pätkän (eli seuraavaksi vastaantulevan ylämäen päälle), hölkkäsin taas 2 minuuttia jne. Fiilis oli lenkin jälkeen suorastaan loistava. Miksi toimeutuminen on niin vaikeeta, vaikka oikein hyvin tietää, miten hyvä olo pienestäkin fyysisestä rasituksesta tulee?

Noin pääsääntöisesti syön ihan tavallista ja kohtuullisen terveellistä ruokaa. Ruoka ja siihen käytetyt ainekset ei ole ongelma, eikä ketään lihota. Suurin paheeni on leivän mussuttaminen. Normaalin aterian lisäksi leipää ja juustoa kuluu ihan älyttömästi turhaan naposteluun. Tiedän oikein hyvin, ettei laiskiaisen aktiivisuudella voi vetää sapuskaa saman verran kuin kokonainen jääkiekkojoukkue. Päälle satunnaiset karkkipussit, viinilasilliset, oluet, siiderit ja muu täysin turha.

Laiskuus kulkee aina samoja polkuja. Olis kiva käydä juoksemassa, jos
-olis kunnolliset lenkkarit. Huonoilla kengillä on vaarallista juosta.
-selkä ei kestä.
-söin just, nyt ei pysty.
-huomenna aloitan jonkun juoksuohjelman.

Todellisuudessa kunto on niin huono, ettei juokseminen onnistu. Lyhyiden pätkin lyllertäminenkin hengästyttää ihan kauheasti. Kävellä jaksan reippaasti määrättömän pitkäksi.

Mulla on oinein hyvät kengät. Agilityä treenatessa en raskinut käyttää speedcrosseja muualla, koska ne on aika kalliit. Turha niitä enää on säästää ja sääliä, kun olen lajin lopettanut. Jos joskus jatkan, voin ostaa uudet kengät.

Selkä kestää oikein hyvin. Vielä paremmin se kestäisi, jos tekisi lihaskunnolle jotain. Lyllertäessä huomaa, ettei keskivartalossa ole minkäänlaista tukea. Olisin kaivannut jonkjnlaista tukiliiviä. En siksi, että selkä sitä tarvitsisi vaan se olisi pitänyt makkarat paikallaan ja paketin kasassa.

Huomenna on huomenna. Sama aika menee koiran liikutukseen jokaikinen päivä. Samalla reissulla voisi pitää huolta omasta kunnostaan, jos lakkaisi aikomasta ja siirtyisi suoraan toteutukseen.

Edellinen yritys juoksenteluun loppui selkäkipuihin. Yritys olisi, ettei tällä kertaa loppuisi mihinkään. Harkitsin lisääväni sivupalkkiin laskurin juoksennelluille minuuteille. Ehkä sen päivittäminen nostaisi motivaatiota niinäkin päivinä, kun sataa kylmää ja märkää taivaantäydeltä tai laiskottaa muuten vaan ja tekisi mieli heittää koiralle palloa reilu puolituntia paikallaan seisten.

Ei voi olla kengissä vikaa, jos niillä on juostu 5 minuuttia kerrallaan harvemmin kuin kerran viikossa.

Arvonta suoritettu!

Tiskirättien arvonta on suoritettu ja onni suosi Pikkuista Pinkkiä Keittiötä. Voittajalle on lähtenyt sähköpostia :)

Arvonta suoritettiin karvaisen lottotytön avustuksella. Kirjoittelin osallistujat paperille ja pistin paperit rullalle. Lottotyttö sai valita valita matolta mieleisensä tötterön.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...