banneri

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Se kokkaa koirallekin!

Jos tekee mieli järkyttää kaavoihinsa kangistuneita kanssaihmisiä, joiden mielestä naisen tarkoitus on vaan pukata lapsia, hoitaa kotia ja lämmittää mikrossa pinaattilettuja, kannattaa kertoa hyvin vuolaasti kaikesta koiraharrastukseen menevästä ajasta ja rahasta. Suut saa suppuun viimeistään siinä vaiheessa, kun mainitsee kalapuikkoja lämmittäville supermammoille laittavansa koirankin ruuan itse.

Toinen koirista todellakin syö itsevalmistamaani kotiruokaa. Koiran tapauksessa kotiruoka ei tarkoita sitä, että kuppiin heitetään, mitä sattuu löytymään. Annan ruuantähteitäkin, mutta pääasiallisesti koira syö jokainen päivä tasan samaa ruokaa. Toinen on iso urheilukoira ja joutuu syömään lihan lisäksi nappulaa. Ei mulla sille sentään ole aikaa puuroa keitellä.

Aikaisemmin jouduin kokkaamaan allergiselle, syksyllä edesmenneelle, koiralle ruuat. Samalla vaihdoin toisen pikkukoiran kotiruualle. Jäljelle jäänyt ei ole allerginen, mutta on pennusta asti kärsinyt erittäin huonosta hammasluusta. Useiden hammasremonttien jälkeen suussa ei ole enää oikein mitään, millä nappuloita voisi pureskella.

Allergisen koiran kanssa kotiruualla oli helppo säännöstellä koiranruuan sisältämiä raaka-aineita. Mä tiesin ja tiedän edelleen, mitä koira syö. Kotiruoka ei sisällä lisäaineita tai täysin turhia väriaineita. Suomessa ei ilmeisesti saa myydä geenimuunneltua rehua tai ruokaa. Lähes kaikki koirien ruuat valmistetaan ulkomailla ja luoja yksin tietää, mitä kaikkea nappulat todellisuudessa sisältää. 

Kotiruuan pääraaka-aine on raaka liha. Lihaa haen noin kuukauden satsin kerralla, jos pakastimeen sopii. Eläinrehuksi tarkoitettua lihaa saa eläinkauppojen pakastealtaista ja nykyään melkein jokaisesta vähänkään kioskia suuremmasta ruokakaupasta. Pyrin hakemaan lihat lähimmästä Mustista ja Mirristä monipuolisemman valikoiman takia. Lihojen monipuolisuutta en sen enempää mieti kuin ostan pakastimesta vähän mitä sattuu. Possua, nautaa, siipikarjaa, poroa, lohta ja lihoja luumixeinä. Sulatan, mitä milloinkin käteen sattuu. Pitemmällä ajanjaksolla tasoittuu kyllä.

Samasta pakastimesta löytyy kasvissosetta valmiina. Kasvissoseen voisi täräyttää sauvasekoittimelle itsekin, mutta mitään järkeä siinä ei ole. Valmis sose tule niin paljon halvemmaksi kuin ostaa tuoreita kasviksia kaupasta. Kasvissosetta menee ruokalusikallinen päivittäin. Rehuissa on vitamiineja. 

Pelkällä lihalla, lihaisilla luilla (jotka voi korvata liha-luumixillä, johon luut on jauhettu sekaan) ja kasviksilla koira pärjää ja voi erinomaisen hyvin. Puuroa ei välttämättä tarvita lainkaan. Minä syötän sitä lihan ohella ihan vatsan täytteeksi. Tämän koiran suolisto vaatii kuituja toimiakseen normaalisti ja voin antaa ruokaa hiukan enemmän.

Puurona syötän Yrjölän puurosta mukailemaani uunipuuroa. Alempana on alkuperäisen Yrjölän puuron ohje. Teen puuroa noin kerran viikossa. Puuro säilyy noin viikon jääkaapissa. Itse en viikon vanhaa puuroa söis, mutta toi on koiranruokaa... Uunivuokan koko on valittu niin, että puuro riittää viikoksi.

Mun mukaelma Yrjölän puurosta

vettä tai vaikka kinkunpaistolientä laimennettuna
liemikuutio
puuroriisiä
ohrasuurimoita
pikakauraryynejä, jos tarvitsee

Kaikki kipataan uunivuokaan ja pistetään noin 200 asteeseen. Jossain vaiheessa käydään sekoittelemassa sulanut liemikuutio sekaisin ja lisäämässä vettä, jos on tarve. Lopputulos summamutikassa tehden on aina arvoitus. Toisinaan vettä hulahtaa liikaa ja puuro meinaa jäädä löysäksi. Liialliseen vetisyyteen auttaa pikakaurahiutaleet. Ne turpoaa nopeesti ja imee ylimääräiset nesteet.

Tämähän on nyt sitten ihan älyttömän kallista ja vie älyttömästi aikaa. Aikaa ei mene sen enempää kuin kerran viikkoon pukkaa uunivuokan uuniin. Ei sitä tarvii vahtia tai erikseen laittaa. Samaan aikaan voi pestä pyykkiä, imuroida tai vaikka vaan maata perse homeessa lukemassa ruokablogeja.

Viiskiloinen pikkukoira syö 1/3 - 1/4 osan 500g lihapötköstä. Pötkö maksaa keskimäärin 2e. Lihaan menee reilu 10e kuussa. Kasvissosepötkö kestää kuukausia ja puuroaineita ei tarvii koiraa varten ostaa joka kuukausikaan. Ei toi kotiruualla ja raa'alla lihalla saa mua vararikkoon syötyä.

Yritin ottaa evästäjästä kuvan, mutta musta koira hämärässä huoneessa oli sen verran psykedeellinen otos, että jätän sen julkaisematta.







8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Nyt sulta ei puutu enää kuin koira!

      Poista
    2. Niinpä! Ainakin joka toinen päivä mietin, että joko kesällä pitkästä työreissusta palattuamme voisimme ottaa koiran...

      Poista
    3. Toivotaan, että kesällä aika olis passeli uudelle perheenjäsenelle :)

      Poista
  2. Tottakai kaikille perheenjäsenille pitää kokata!:) Meillä valitettavasti vanha poika syö lopun ikäänsä spesiaaleja kuivanappuloita, ettei virtsakivet uusisi. Muuten voisikin välillä kokkailla myös koiran ruokia, ellei olisi erityisruokavaliota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei onneksi ollut kuin kiteitä. Liotusruualle oli allerginen ja kiteiden alkuperästä ei ollut mitään tajua. Pitkään syötin kerran viikkoon liotusruokaa ja muuten normaalisti. Eihän se riittänyt mihinkään ja olin jo viemässä piikille. Ihan yllättäen syyksi paljastui dentastickit. Kusivaivat loppui kuin seinään, kun loppui tikkujen syönti.

      Poista
  3. Oli pakko käydä kurkkaamassa blogiasi. Tosi hyvä aihe ja idea! Pidän tästä filosofiasta. Ei raaka-aineiden hukkaamista, ei turhaa kikkailua ja nyhverrystä. Yksinkertaisella ja helpolla tyylilläkin voi saada hyvää. Sait minusta lukijan!

    -Savusuolaa.fi, Janica

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun piipahdit :) Tervetuloa toistekin!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...