banneri

torstai 9. lokakuuta 2014

Onnellista ja tuoretta

Muutamia pieniä suppilovahveroita on jo noussut. Just nyt rutikuivat metsät kaipailisivat parin päivän kunnon sateet. Paljon on ihan pikkiriikkisiä suppiksen alkuja nousemassa, mutta ilman vettä ne näyttäisivät kuivavan sammaleiden väliin. En ole suppissadosta erityisen huolissani. Yhtään täysin sateetonta syksyä tässä maassa tuskin on koskaan nähty. Todennäköisempää on mun makuun liiallinen veden paisumus ja sadekamppeet päällä metässä rymyäminen. Kahden päivän sade riittäisi tälle syksylle. Sen jälkeen on minun, kavereiden ja sukulaisten suppistarpeet täytetty. Viime vuotisiakin on vielä kuivattuna, jos kuitenkin historian kuivin syksy sattuu osumaan tälle vuodelle.

Metsäreissun jälkeen käväisin katsomassa kaverin "uutta" taloa. Lainausmerkeissä siksi, ettei se ole vastavalmistunut, eikä enää perheellekään uusi. En vain ole aikaisemmin saanut aikaiseksi kurvailla noin 15 kilometrin päähän... Vähän hävettää, mutta tiedostan yleisesti sijoittuvani Hyvä Ystävä -rankingissa aika huonosti.

Kaverillani on kanala. Olen maalta, mutta en koskaan ennen ole nähnyt elävää kanaa tai kuullut kukon kiekuvan! Kanat oli aika hauskoja eläimiä. Aitauksesta löytyy kukon lisäksi jotain ihan tavallisia tehomunijoita ja joitain toisia maatiaiskanoja. Seurailtiin kanojen touhuja puolisen tuntia ja niissä oli ihan selviä luonne-eroja. Maatiaiskanat olivat vähän seurallisia, tulivat katsomaan tulijaa ja touhuilivat omassa porukassaan. Tehomunijat munalasta tsekkasivat, onko ruokaa. Sen jälkeen ne keskittyivät tyhjä ilme naamallaan etsimään ruokaa. Kysyin asiasta ja ne ovat aina tuollaisia. Tehomunijan päässä on vain ajatus ruuasta, ei mitään muuta aivotoimintaa.

Sain munia. Kerättiin ne suoraan pesistä silmien alla viipottavista kanoista (ja osa jääkaapista).  Kerrankin on ihan varmasti onnellisten kanojen munia jääkapissa. Munakohtaisesti en voi sanoa, kuka on minkäkin muninut. Tiedän munineiden kanojen nimet. En usko, että yksikään kananmunilla elantoaan (edes sen pientä osaa) tienaavista pystyy pitämään samanlaisia olosuhteita. On vaan hyväksyttävä, että kasvissyönnistä luopumisen jälkeen joutuu sulkemaan silmänsä joiltain asioilta.

Ensimmäiset munat jo keitin pasteijoiden täytteiksi. Olin kuullut oikeasti tuoreiden munien kuorimisen vaikeudesta ja kuoria oli vähän vaikeampi irrottaa. Pasteijoista en viitsinyt kuvaa ottaa. Jokainen tietää, miltä näyttää valmistaikinasta leivotut kolmion muotoiset munariisitorvisieni-pasteijat. Kullanmuru taas takoi viikonloppuna sellaisia tuloksia, että treenikavereiden kestitseminen oli välttämätöntä. En osaa ja en erityisesti viitsi leipoa, joten turvauduin taas tarjoustaikinaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...