banneri

torstai 2. lokakuuta 2014

Joitain asioita kokeilee vain kerran

Lähtökohtaisesti olen sillä kannalla, että mikään ruoka tai ruoka-aine ei ole pahaa, jos sitä ei ole poltettu, jätetty liian raa'aksi, pilaantunut tai ylimaustettu polttavaksi tai tönkkösuolaiseksi.  On aineita, jotka eivät maistu minun suussani erityisen hyviltä, mutta voin niitä syödä. Sitten se kategoria, joita ei vaan voi syödä, vaikka yrittäisi.

Ostin perjantaina citymarketista eurolla Arlan garlic and parsley fetaa välimerellisiä juustokuutioita. En ole tiennyt, että fetasta tai sen tapaisesta saa suorastaan pahaa millään konstilla. 3% juusto on poikkeuksetta kumista tai kuivaa ja mausteet teki näistä suorastaan pahan makuisia, tunkkaisia ja kitkeriä. Meinasi tulla ongelma, mitä juustolle teen. Roskiin en viitsi heittää vain siksi, etten pidä mausta ja salaatin seassa en kykene niitä syömään. Koiralle ei voi noin suolaista antaa. En käsitä, miten valkosipulista, fetasta ja persiljasta saa yhdistämällä jotain noin ikävän makuista.

Seisoin 4 tuntia kylmässä hallissa valmentamassa muutama ilta takaperin. Kotiutuessa olin todella nälkäinen ja hieman kylmissäni. Kylmä tulee aina kotimatkalla. Treenien aikaan juoksentelen ja hillun ja hihkun kentällä sen verran, että pysyn lämpimänä. Teki mieli iltapalaksi teetä ja jotain piirakkaa mahdollisimman vähällä vaivalla.

Ajattelin kadottaa juustot piirakkaan. Toivoin turkkilaisen jugurtin, tomaatin, reilun sipulin ja kevyen uudelleen maustamisen hälventävän erikoista makua. Piirakka oli ihan OK. Tarkoittaen, että vatsa tuli täyteen ja mitenkään vasten tahtoisesti nälissään ei tarvinnut haarukoida. Yleensä piirakat on minun suussani maukkaimmillaan kylmänä. Tätä ei kyllä kylmänä voinut syödä alkuunkaan! Mikrossa tulikuumaksi lämmittäminen korjasi taas tilanteen syömäkelpoiseksi.

En ottanut kuvaa piirakasta. Jääköön mielikuvituksen varaan, miltä näyttää fetapiirakka sipulilla ja tomaatilla, kun päälle on kipattu muna-jugurtti-maidolla jatkettu -seos. Se on sellainen vaalean keltainen ja kelmeä.

Melkein tunnen huonoa omatuntoa välimerellisen juuston haukkumisesta, mutta en kuitenkaan.


4 kommenttia:

  1. Eiiii... menit sitten ostamaan rasvatonta kevytkevytjuustoketta?... olen sanaton...

    Tuollaiset pitäisi olla myynnissä askarteluosastolla siellä muiden pyyhekumien vieressä.

    VastaaPoista
  2. Juuei, tuota ei kannata ostaa. Uskon tämän kertomuksen perusteella. Kyllä fetan pitää olla fetaa. Kuten Tuplae tuossa sanoi, pyyhekumit on erikseen.

    VastaaPoista
  3. Enhän mä taaskaan kattonut, kun halvalla sai... Jotkut asiat myös oppii kerralla :D

    VastaaPoista
  4. Haha ihana postaus :) jotenkin sen pahan mielen voi oikein aistia kirjoituksesta. Tuo on kyllä melkoisen pahaa huttua. Itsekin sortunut prosenttien perässä. Never again.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...