banneri

torstai 30. lokakuuta 2014

Feta-pinaatti-pasta

Edellisestä päivityksestä on taas venähtänyt melkein pari viikkoa. Ei ole juuri ollut päivitettävää. Olen lähinnä nukkunut. 12 tuntia yöunia ja parin tunnin päikkärit päälle. Väliajan keskittynyt pysymään hereillä. Lokakuut on joka vuosi vaikeita ja vuosivuodelta vaikeampia. Väsyttää vain tautisesti ja voisin nukkua ympäri vuorokauden.

Tänään yllätin itseni ja söin muutakin kuin leipää ja puuroa. Kävin ihan kaupassakin asioikseni. Lopputuloksena oli mielettömän hyvää pastaa. Todella simppeli resepti, johon vähän pilkotaan ja sekoitetaan. Ei tarvitse edes mausteita, vaikka mä lisään aina kaikkeen vähän suolaa ja pippuria.

Näillä määrillä neljälle normaalinälkäiselle tai 3 aivan supernälkäiselle.

Feta-pinaatti-pasta

½ps gnohhi-pastaa eli noin 250g
1 ps pakastepinaattia
reilu 100g fetaa
kermapurkki
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä

Pilko ja kuullota sipulit. Lisää jäinen pinaatti ja anna sulaa ja lisää kerma. Pilko feta ja sekoita kastikkeen joukkoon hetki ennen tarjoilua. Sekoita kastike keitetyn ja valutetun pastan joukkoon. Halutessasi voit maustaa maltillisesti suolalla ja pippurilla.

Iso kattilallinen ei tullut kovinkaan kalliiksi. Puolipussia pastaa noin 50 snt, pakastepinaatti 50 snt. Salaattijuustoa oli eilen CM:ssä 3*200g eurolla eli juuston osuus oli muutama kymmenen senttiä. Kermapurkki 60 snt, sipulit muutama kymmenen senttiä. Kattilallinen sapuskaa maksoi reilu parieuroa ja aikaa meni alle 10 minuuttia.


lauantai 18. lokakuuta 2014

Mitäpä ei pekoni pelastais

Viimeiseen 1,5 viikkoon on mahtunut kaikenlaista. On meillä syöty ja leivottukin, mutta kameran muistikortti hajosi ja samalla kaikki kuvat katosi. Tuntui vähän hölmöltä päivittää mitään ilman ainuttakaan kuvaa. Leipomaan jouduin tällä kertaa ihan oikeasti, sillä rakasparas nakutti taas sellaisia tuloksia, että treenikavereita joutuu lahjomaan.

Makaroonilaatikossa on monia hyviä puolia, harmi vaan, ettei se ole perusversiona erityisen hyvää. Se on helppoa ja aika halpaa. Olemattomista aineista syntyy sapuska isommallekin porukalle. Kaikki aineet on uuniin mennessä jo syötäviä, joten nälkäisenä voi vetää välistä, jos ei jaksa odottaa.

Tällä kertaa sain varsin version aikaiseksi, vaikkei kaapeissa ollut oikein mitään. Mitä ei pekoni pelasta, sitä ei luultavasti pelasta mikään muukaan. Keittiössä oli jo valmiiksi järkyttävä tiski, joten säästin tiskissäkin.

Pekonimakaroonilaatikko

1 ps makarooneja
1 ptk jauhelihaa
1 ptk pekonia
2 munaa
3 desiä maitoa
2 sipulia
suolaa
valkosipulijauhetta
paprikajauhetta
pippuria
chilijauhetta

Keitä makaroonit. Pilko sipulit ja heitä pannuun. Pilko pekoni parin sentin siivuiksi ja revi siivut sipulien sekaan. Kypsennä molemmat miedohkolla lämmöllä. Lisää jauheliha sekaan ja paista kypsäksi. Mausta reilulla kädellä.

Riko munat ja kaada maito suoraan uunivuokaan. Riko munien rakenne ja lisää jauheliha-pekoniseos. Sekoita. Lisää makaroonit ja sekoita. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

torstai 9. lokakuuta 2014

Onnellista ja tuoretta

Muutamia pieniä suppilovahveroita on jo noussut. Just nyt rutikuivat metsät kaipailisivat parin päivän kunnon sateet. Paljon on ihan pikkiriikkisiä suppiksen alkuja nousemassa, mutta ilman vettä ne näyttäisivät kuivavan sammaleiden väliin. En ole suppissadosta erityisen huolissani. Yhtään täysin sateetonta syksyä tässä maassa tuskin on koskaan nähty. Todennäköisempää on mun makuun liiallinen veden paisumus ja sadekamppeet päällä metässä rymyäminen. Kahden päivän sade riittäisi tälle syksylle. Sen jälkeen on minun, kavereiden ja sukulaisten suppistarpeet täytetty. Viime vuotisiakin on vielä kuivattuna, jos kuitenkin historian kuivin syksy sattuu osumaan tälle vuodelle.

Metsäreissun jälkeen käväisin katsomassa kaverin "uutta" taloa. Lainausmerkeissä siksi, ettei se ole vastavalmistunut, eikä enää perheellekään uusi. En vain ole aikaisemmin saanut aikaiseksi kurvailla noin 15 kilometrin päähän... Vähän hävettää, mutta tiedostan yleisesti sijoittuvani Hyvä Ystävä -rankingissa aika huonosti.

Kaverillani on kanala. Olen maalta, mutta en koskaan ennen ole nähnyt elävää kanaa tai kuullut kukon kiekuvan! Kanat oli aika hauskoja eläimiä. Aitauksesta löytyy kukon lisäksi jotain ihan tavallisia tehomunijoita ja joitain toisia maatiaiskanoja. Seurailtiin kanojen touhuja puolisen tuntia ja niissä oli ihan selviä luonne-eroja. Maatiaiskanat olivat vähän seurallisia, tulivat katsomaan tulijaa ja touhuilivat omassa porukassaan. Tehomunijat munalasta tsekkasivat, onko ruokaa. Sen jälkeen ne keskittyivät tyhjä ilme naamallaan etsimään ruokaa. Kysyin asiasta ja ne ovat aina tuollaisia. Tehomunijan päässä on vain ajatus ruuasta, ei mitään muuta aivotoimintaa.

Sain munia. Kerättiin ne suoraan pesistä silmien alla viipottavista kanoista (ja osa jääkaapista).  Kerrankin on ihan varmasti onnellisten kanojen munia jääkapissa. Munakohtaisesti en voi sanoa, kuka on minkäkin muninut. Tiedän munineiden kanojen nimet. En usko, että yksikään kananmunilla elantoaan (edes sen pientä osaa) tienaavista pystyy pitämään samanlaisia olosuhteita. On vaan hyväksyttävä, että kasvissyönnistä luopumisen jälkeen joutuu sulkemaan silmänsä joiltain asioilta.

Ensimmäiset munat jo keitin pasteijoiden täytteiksi. Olin kuullut oikeasti tuoreiden munien kuorimisen vaikeudesta ja kuoria oli vähän vaikeampi irrottaa. Pasteijoista en viitsinyt kuvaa ottaa. Jokainen tietää, miltä näyttää valmistaikinasta leivotut kolmion muotoiset munariisitorvisieni-pasteijat. Kullanmuru taas takoi viikonloppuna sellaisia tuloksia, että treenikavereiden kestitseminen oli välttämätöntä. En osaa ja en erityisesti viitsi leipoa, joten turvauduin taas tarjoustaikinaan.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Ens kuun jälkeen on jo joulukuu

En ole jouluihminen siinä mielessä, että hamstraisin koristeita, polttaisin jouluvaloja juhannuksesta juhannukseen ja joululaulut raikaa pääsiäisestä lähtien. Todellisuudessa inhoan joululauluja ja ulkovaloja. Tykkään jouluruuista, niiden laittamisesta ja lahjoista.

Ensimmäiset joulutortut paistoin jo muutama päivä sitten iltapalaksi teekupposen seuraksi. Tortuilla murustellessa mietin alustavasti joululahjottavia ja mahdollisia lahjoja. Hyvissä ajoin miettimällä muistaa kerätä riittävästi purkkeja ja tölkkejä ruokalahjusten pakkaamiseen ja ehtii hyvin neuloa useamman parin sukkia.

Meillä ei vuosiin ole ostettu lahjoja. Aikuisten ihmisten on turha ostella toisilleen mitään, kun itsekukin voi mennä kauppaan ja ostaa tarvitsemansa. Olen jo vuosia tehnyt vähäiset joululahjat itse. Vain sellaista joka kuluu käytössä ja on käyttökelpoista. Käyttökelpoiset lahjukset ei edes tule kovin kalliiksi. Sukkalankaa löytyy kaapeista useammankin joulun tarpeiksi. Ostan sitä pitkin vuotta tarjouksesta. Marjat, omenat ja sienet ovat ilmaisia ja säilöntään tarvittavia purkkeja saa tuttavilta, kun hamstraa niitä pitkin vuotta ja ottaa kaikki aina vastaan. Lasipurkit kansineen voi säilyttää vaikka parvekkeen pöydän alla, jos ei varastoa ole tai se on kattoa myöten täynnä kaikkea tarpeellista. 

Tänä vuonna paketteihin sujahtanee perinteisiä juttuja. Villasukkia, kuivattuja sieniä, hilloja, tiskirättejä. Ehkä jotain muutakin, jos on ylimääräistä inspiraatiota ja aikaa näpertelyyn. Itse säilötyt hillot ja kuivatut sienet ovat ainakin minun lähipiirissäni olleet mieluisia lahjoja. Suurin osa lahjottavistani alkaa olla siinä kunnossa, ettei jalka enää nouse sieni- tai marjametsässä tai meillä niin yleisiä torvisieniä ja suppilovahveroita ei edes esiinny paikkakunnalla. Perinteisten juttujen lisäksi ajattelin tehdä likööriä, kunhan saan aikaiseksi käydä viinakaupassa. Vinkkejä liköörin valmistukseen löytyy esim. Kääpiölinnan köökistä.

Bambuisista tiskiräteistä on myös puolisukua innostunut ensikokeilulla. Bambu imee käsittämättömiä määriä nestettä, helppo huudella hajuttomaksi ja pestä pyykkikoneessa. Onhan käsin neulottu nätti luutu huomattavasti nätimpi kuin kaupasta ostettu harmahtavaksi värjääntynyt rätti tai vanhan t-paidan helma.

Rätit, purkit, purnukat ja sukat on näppärä pakata matonkuteista virkattuun koriin. Korille löytyy lukuisia ohjeita ihan googlettamalla. En osaa itse tulkita virkkuuohjeita alkuunkaan, mutta kokeilemalla onnistuu ihan yhtä hyvin. Kohtuullisen suuren korin virkkaa juonesta kiinni saatuaan tunnissa.

Ei todellakaan tarvitse olla mikään käsityöihme tai marttojen kruunaamaton kuningatar tehdäkseen nättejä ja käyttökelpoisia lahjoja itse pilkkahinnalla. Ruokalahjat yleensä kulutetaan pois, eikä ne jää nurkkiin pyörimään ja kaappeja täyttämään turhakkeina.

Teekannun ostin edelliseltä tyngäksi jääneeltä kirppiskierrokselta



Laaduntarkkailija kerkesi mytätä korin kameraa hakiessa ja päätti ottaa korin tarkempaan testiin ja koenukkumiseen. Pitääköön korinssa.


torstai 2. lokakuuta 2014

Joitain asioita kokeilee vain kerran

Lähtökohtaisesti olen sillä kannalla, että mikään ruoka tai ruoka-aine ei ole pahaa, jos sitä ei ole poltettu, jätetty liian raa'aksi, pilaantunut tai ylimaustettu polttavaksi tai tönkkösuolaiseksi.  On aineita, jotka eivät maistu minun suussani erityisen hyviltä, mutta voin niitä syödä. Sitten se kategoria, joita ei vaan voi syödä, vaikka yrittäisi.

Ostin perjantaina citymarketista eurolla Arlan garlic and parsley fetaa välimerellisiä juustokuutioita. En ole tiennyt, että fetasta tai sen tapaisesta saa suorastaan pahaa millään konstilla. 3% juusto on poikkeuksetta kumista tai kuivaa ja mausteet teki näistä suorastaan pahan makuisia, tunkkaisia ja kitkeriä. Meinasi tulla ongelma, mitä juustolle teen. Roskiin en viitsi heittää vain siksi, etten pidä mausta ja salaatin seassa en kykene niitä syömään. Koiralle ei voi noin suolaista antaa. En käsitä, miten valkosipulista, fetasta ja persiljasta saa yhdistämällä jotain noin ikävän makuista.

Seisoin 4 tuntia kylmässä hallissa valmentamassa muutama ilta takaperin. Kotiutuessa olin todella nälkäinen ja hieman kylmissäni. Kylmä tulee aina kotimatkalla. Treenien aikaan juoksentelen ja hillun ja hihkun kentällä sen verran, että pysyn lämpimänä. Teki mieli iltapalaksi teetä ja jotain piirakkaa mahdollisimman vähällä vaivalla.

Ajattelin kadottaa juustot piirakkaan. Toivoin turkkilaisen jugurtin, tomaatin, reilun sipulin ja kevyen uudelleen maustamisen hälventävän erikoista makua. Piirakka oli ihan OK. Tarkoittaen, että vatsa tuli täyteen ja mitenkään vasten tahtoisesti nälissään ei tarvinnut haarukoida. Yleensä piirakat on minun suussani maukkaimmillaan kylmänä. Tätä ei kyllä kylmänä voinut syödä alkuunkaan! Mikrossa tulikuumaksi lämmittäminen korjasi taas tilanteen syömäkelpoiseksi.

En ottanut kuvaa piirakasta. Jääköön mielikuvituksen varaan, miltä näyttää fetapiirakka sipulilla ja tomaatilla, kun päälle on kipattu muna-jugurtti-maidolla jatkettu -seos. Se on sellainen vaalean keltainen ja kelmeä.

Melkein tunnen huonoa omatuntoa välimerellisen juuston haukkumisesta, mutta en kuitenkaan.


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Blinejä aamiaiseksi

Viimeksi olen syönyt blinejä joskus vuosia vuosia sitten. Mielikuvissa olen pitänyt niitä jotenkin vaikeina tehdä, enkä ole viitsinyt itse ruveta tuusaamaan. Todellisuudessahan blinit paistaa siinä missä ihan tavalliset letutkin. Ainut vaikeus tällaiselle sählärille on laittaa taikina illalla valmistumaan. Tai aamulla, jos illalla aikoo herkutella. Mitään muuta ihmeellistähän taikinassa ei ole. Sekoittelee ainekset kahdessa erässä ja paistaa.

Illalla ennen treenejä keksin, että blinejä on pakko saada. Menomatkalla kurvasin kaupan kautta hakemassa tattarijauhoja, joita en varmaankaan ole koskaan aikaisemmin ostanut. Meinasin lentää hyllyjen välissä persiilleen! Pieni säälittävä jauhopussi maksoi melkein 4,5 euroa! Taikinaan ei uponnut paljoakaan, mutta onhan tuo melkoinen hinta jauhoille, jos tattaria paljon käyttää. Tattaripussin kyljessä on ohje, jota seurasin soveltaen. Jauhopussin ohje löytyy myös Myllyn Paras -sivustolta. Mulla oli vain 4 desiä turkkilaista jugurttia, joista toiselle oli muutakin käyttöä. Lähdin liikkeelle siitä, että uhraan vain toisen.

Kuohkeat blinit on todella täyttäviä. En laskenut, montako taikinasta tulee. Jaksoin syödä 3. Taikina riittää neljälle, jos eivät aivan nälkää ole näkemässä pöytään istuessa.

Blinit

2dl turkkilaista jugurttia
½ pala tuorehiivaa
2½ dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1½ dl maitoa + 1½dl maitoa
1 tl suolaa
1 rkl sulatettua voita
1 muna eroteltuna
voita paistamiseen

Sekoita jugurtti, hiiva, puolet maidosta, jauhot ja sokeri. Nosta jääkaappiin ja unohda sinne puoleksi päivää.

Ennen paistamista lisää taikinaan sulatettu voi ja maito, suolaa, keltuainen ja viimeisenä vaahdotettu valkuainen.

Paista voissa.

Mulla ei ole blinipannua tai pienten lettujen pannua. Onnistuu erinomaisen hyvin pienessä todella halvassa ikean teflonpannussakin.

Tarjoile mieluisten täytteiden kera. Minä söin aamulla blinini savulohitäytteellä (lohta, turkkilaistajugurttia, pieneksi hakattua sipulia) kahvin kera. Tomaatit ja avokadot on vain salaattina tai lisäkkeenä.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...