banneri

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Syyshulluus

Syksyllä minusta kuoriutuu varsinainen hamsteri. Kaikki jotenkin säilöttävä pitää raahata kotiin ja hautoa pakastimeen, kuivata, keittää hilloksi. Juoksen pitkin pusikoita sienien ja marjojen perässä. 

Kiirettä pitää! Sieniä nousee sellaista vauhtia, etten tiedä, mihin kaiken laittaisi. Kuivamassa olevat sienet kuivaa huoneilmassa todella, todella hitaasti, kun talossa ei ole vielä lämmitys päällä. Pakastimeen en sieniä tahtoisi laittaa, mutta ei tänne enää mahdu kuivamaankaan. Maastoonkaan sieniä ei voi jättää. Pakko ottaa matkaan, vaikkei tiedä, mihin ne tunkee. Kavereille olen pienempiä määriä lahjoittanut, naapurin mummelit on kohta kaikki lahjottu. Maanisesti pitää kuitenkin päästä sienestämään. Sienisaaliin koko ei edes ole oleellisin asia reissussa. Löytämisen riemu on aina yhtä suuri, olipa saalista puoli sankollista tai kaksi muovikassillista.


Eilen tallusteltiin 3 tuntia kaverin kanssa ja juoksutettiin koiraa. Tällä kertaa ihan omaa koiraani. Saaliiksi tarttui vähän kantarelleja, jokunen mustatorvisieni ja melkoisesti herkkutatteja. Herkkutatit oli isoja ja täysin madottomia!

Tänään ulkoiltiin toisen ystävän kanssa. Metsässä hurahti nelisen tuntia. Tällä kertaa ihan rehellisesti eksyttiin. Kännykästä katsottiin karttaa, tulkittiin sitä väärin ja päädyttiin ihan väärään paikkaan. Onneksi ei ollut mitään kiirettä ja reissu oli saaliin puolesta ihan onnistunut. Tältäkin reissulta matkaan lähti ihan mukava määrä kantarelleja, hieman torvisieniä ja sankollinen tatteja.

Sienestyksen ohessa tietysti treenit pyörii normaalisti ja niitähän riittää melkein jokaiselle illalle. Muu aika menee pyöräilyä, koripalloa ja lentopalloa seuratessa. Huusholli on täynnä tuoretta ruokaa, mutta ei ole aikaa valmistaa sitä.

Tämän päiväiset tatit nakkasin pannuun, sipulia ja couscousia perään. Ei mitään ihmeellistä, mutta yllättävän maukasta noinkin vähistä aineista. Kuvankin otin, mutta näytti kuvassa kamalalta.

Vuealtan aika-ajon lähetys alkoi Eurosportilla klo 17 eli juuri minun päiväuniaikaan. En joka päivä päikkäreitä nuku. Aamuinen rämpiminen ilman aamupalaa vain vaati veronsa. Enkä oikeasti nukkunut. Pötköttelin kuulokkeet korvilla ja kuuntelin pyöräilyä. Mitään mielikuvaa ei kyllä tuloksista ole.

Koripalloa olen joskus pompotellut enemmänkin. Erityisen mielenkiintoisena tv-lajina en sitä koskaan ole pitänyt. Oikeastaan melkoisen tylsänä. Pakkohan tätä on seurata. Minut on hyvin helppo saada innostumaan melkein mistä tahansa urheilulajista. Susijengin äänekäs kannatus on tarttunut ja nyt seuraan sydän syrjällään jänniä pelejä.

sieviä sieniä, etanat vähän on maistelleet

niin jännää, niin jännää

3 kommenttia:

  1. Tatteja on kyllä enemmän kuin koskaan, mahtavaa!
    Suosittelen kovasti kuivurin hankkimista. Meillä ei pakasteta kuin rouskuja, muut sienet kuivataan. Sienten lisäksi olemm kuivanneet mansikoita, moni muukin aines toki toimisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivuria olen harkinnut. Eihän ne edes ole kuin muutaman kympin. Kaveriln kans kuivurista juttelin ja sen ihan tavalliseen ei mahdu kovinkaan paljon ja kuivaa tuntikausia. Kauanko ne oikeasti kuivaa ja paljonko siihen mahtuu?

      Mä roudaan suppiksia 2 muovikassillista kerralla ja levittelen ne pitkin huushollia. Loput kannan sitten sinne, minne milloinkin kelpaa :D Luulen, ettei mikään kuivuri jaksa noita kuivata tai se hurisee viikon joka tapauksessa ja käyttää hirveästi sähköä. Saman verran sieniä olis kuivattuna, vaikka ottais kuivurillisen/reissu ja kantais loput kavereille ja naapureille :D Pääsis vähemmällä siivoamisellakin, kun ei tuntikausia niskat jumissa tarvii putsata...

      Koskaan aikasemmin en ole löytänyt madottomia tatteja tällaisia määriä! Yleensä olen löytänyt vain liian isoina ja matoisina. Kyllä mua on nyt hellitty!

      Poista
  2. Tatteja oli valtavasti viimeksi kai 2003, mutta silloin madot olivat nopeampia kuin nyt.
    Kuivureita on tosiaan monenlaisia, sekä kooltaan, ominaisuuksiltaan, että hinnaltaan. Meillä oli ensin markettimalli abc, joka oli ihan ok suppiksille ja muille kuivemmille sienille mutta esim. herkkutattien kuivausjälki oli hieman epätasaista. Nykyisin meillä on Pikkuorakas, jota ei tosin enää valmisteta (isoasiskoaan Orakasta kyllä mutta se on kotikäyttöön kovin suuri). Nykyisessä saa säädettyä lämpötilaa tarkemmin, sienet voi laittaa sinne paksumpina viipaleina ja suppiksia niin paljon kuin tasolle mahtuu. Kuivausaika riippuu sienistä, niiden kosteudesta ja täyttöasteesta. Nyt tattisetit ovat kuivuneet yön aikana parvekkeella.
    Vanhassa kuivurissa oli muovitasot, niitä suosittelen välttämään. Verkkotaso on parempi.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...