banneri

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu

Hyllyt on edelleen lattialla ja seinissä ei ole ainuttakaan reikää. Homma ei oo taas edennyt ihan Strömsön tapaan. Ensin ei ollut ruuveja. Seuraavassa vaiheessa oli liian lyhyitä ja liian pitkiä ruuveja. Olemme edenneet vaiheeseen, jossa seinään porattavat ruuvit on sopivankokoisia ja puolet levyjen kiinnitykseen käytettävistä on liian pitkiä. Joudun käymään Biltemassa vielä kerran.

Suurin este tällä hetkellä on vatupassin ja lyijykynän puute. Mielelläni poraisin levyt kerralla suoraan. Ei oo ihan helppo homma yksinään kahdella kädellä ilman vatupassia akkuporakone hampaiden välissä. Kai pari levyä saa suoraan mittanauhallakin.

Mulla on taas uusi addiktio. Pitkään pysyin pois Pinterestistä, enkä tajunnut ollenkaan sen hienoutta. Nyt olen tajunnut ja viettänyt tästäkin viikosta tuntikausia Pinterestin selaamiseen. Tämä addiktio sai alkunsa ystäväni luona. Hän erehtyi esittelemään mielenkiintoisia askartelujuttuja. Tulin kotiin ja naputin hakuun "DIY sisustus". Seuraavista tunneista ei olekaan kuin hataria muistikuvia.

Pinterest on ihan mieletön ideoiden lähde ja ajatusten aarreaitta. Huikea määrä kuvia ja inspiraatioita ihan mistä tahansa aihepiiristä! Aika kuluu selatessa pelottavankin nopeasti.

Tiedättehän sen tunteen, kun muutaman päivän selaamisen jälkeen pää räjähtää kaikista "toi on ihan pakko saada" -ideoista? Olo on tällä hetkellä juuri sellainen. Järkevä realistini koittaa muistuttaa, etten oikeastaan ole käsistäni kovinkaan kätevä. En myöskään omista edes sahaa ja olen liian laiska aloittamaan mitään ihmeempiä projekteja. Todellisuudessa tuskin tulen toteuttamaan kovinkaan montaa tuunausprojektia tai askartele itse yhtikäs mitään. Mutta ainahan saa haaveilla, mitä tekisi, jos ylipäänsä tekisi mitään.

Kauniita kuvia on aina kiva katsella ja haaveilla. Halvempaakin tämä mun virtuaalisisustaminen on kuin kaupoissa kiertely. Tee se itse -projektien ihailu ja selailu on myös hyvin turvallista. Niitä ei ole amazonissa tilaa-nappulan vieressä.

Ruokabloggarin ei kannata mennä pinterestiin ja kirjoittaa hakusanaksi food art. 

perjantai 26. syyskuuta 2014

Suosikkisafkan uudet vaatteet

Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle. Rättikasojen tonkiminen ja pöytien kiertely ei loppujen lopuksi huvittanutkaan ja päädyttiin HopLoppiin. Siellä on ihan OK kahvi ja kahvio on ihan ison kirppiksen vieressä. Alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi ja aikuisetkin lapsen seurassa. Parin viime vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa HopLopissa kahvilla useammin kuin missään muualla. Leikittiinkin pari tuntia. (Huom! Meillä oli lapsi mukana rekvisiittana. Ei me muuten ois kehdattu mennä laskemaan mäkeä)

Tyngäksi jääneeltä reissulta matkaan lähti vain teekannu, joka oli pakko saada. Kannu odottaa pesua ja hintalapun hinkkausta. HopLopista porhallettiin Plantageniin. Kotiin tuomisina oli kaksi uutta perheenjäsentä. Kukkaa lähdin ostamaan, mutta kahteen viherkasviin päädyin. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti tapan alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen rehun nimeä en tiedä. Se on joku ihan tavallinen.

Mikä toi oikeanpuoleinen on?
Syön usein linssikastiketta, myös eilen. Se on yksi suosikkiruuistani kotikeittiössä. Jelppoa, halpaa, nopeeta ja hyvää arkiruokien aatelia. Linssisoossia voi syödä sellaisenaan leivän päällä. Yhtä hyvältä se maistuu niin riisin, pastan, nuudeleitten kuin perunan kyljessä. Lopputulos on joka kerta erilainen yllätys. Maustepurkkeihin tarttuessa ei kannata purkin kylkiä lukea. Tähteeksi eilisestä satsista jäi sen verran, ettei siitä vatsa täyty, mutta ei kaikkea jaksanut syödä poiskaan.

Pienet tähteet voi työntää paprikan tai tomaatin sisään ja pistää uuniin. Kasvis sapuskan ympärillä tuo ruokaisuutta ja annoksen koko kasvaa vastaamaan vatsan tilavuutta. Täytin suippopaprikat riisillä ja kastikkeen jämillä. Päälle heitin fetajuuston jämät. Tavallinen juusto toimii myös. Lämmitin uunissa 225 asteessa liian pitkään. Vähän taas unohtui ja kärähti...

Huomenna otan poran käteen ja vihdoin pistän hyllyt seinään. Tulossa on siis muka-sisustushuttua tai katastrofin raporttia.

Ruma on, mutta maistu hyvältä.

Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf
Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf
Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf
Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf
Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf

Suosikkisafkan uudet vaatteet

Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.

Mikä toi oikealla oleva on?
Syön usein linssikastiketta ja se on yksi suosikkiruuistani kotikeittiössä.  Linssikastike on hyvää, halpaa, helppo ja nopea tehdä. Linssikastiketta voi syödä vaikka sellaisenaan leivän päällä, maistuu niin pastan, riisin, perunoiden kuin nuudeleidenkin kanssa. Soossi on joka kerta erilaista, kun en juurikaan maustepurkkien kylkiä lue maustaessa. Linssisoossia söin eilenkin. Tähteeksi jäi sen verran, etten jaksanut syödä kaikkea, mutta ei jämästä oikein vatsa täyty.

Pienet tähteet voi työntää paprikan tai tomaattien sisään. Kasvis ympärillä tuo ruokaisuutta ja annoksen koko kasvaa vastaamaan vatsan tilavuutta. Täytin alkuviikosta ostamani suippopaprikat riisillä ja linssikastikkeella. Päälle heitin fetajuuston jämät ja pukkasin uuniin 225 asteeseen. En muista paistoaikaa, mutta suosittelen muita ottamaan pois hieman aikaisemmin. Vähän taas unohtui ja kärähti...

Huomenna ajattelin ottaa poran käteen ja vihdoin laittaa hyllyt seinään. Huomenna saattaa olla tarjolla jokunen muka-sistustuskuva tai raporrti täydellisestä katastrofista. 
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf

Suosikkisafkan uudet vaatteet

Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.

Mikä toi oikealla oleva on?
Syön usein linssikastiketta ja se on yksi suosikkiruuistani kotikeittiössä.  Linssikastike on hyvää, halpaa, helppo ja nopea tehdä. Linssikastiketta voi syödä vaikka sellaisenaan leivän päällä, maistuu niin pastan, riisin, perunoiden kuin nuudeleidenkin kanssa. Soossi on joka kerta erilaista, kun en juurikaan maustepurkkien kylkiä lue maustaessa. Linssisoossia söin eilenkin. Tähteeksi jäi sen verran, etten jaksanut syödä kaikkea, mutta ei jämästä oikein vatsa täyty.

Pienet tähteet voi työntää paprikan tai tomaattien sisään. Kasvis ympärillä tuo ruokaisuutta ja annoksen koko kasvaa vastaamaan vatsan tilavuutta. Täytin alkuviikosta ostamani suippopaprikat riisillä ja linssikastikkeella. Päälle heitin fetajuuston jämät ja pukkasin uuniin 225 asteeseen. En muista paistoaikaa, mutta suosittelen muita ottamaan pois hieman aikaisemmin. Vähän taas unohtui ja kärähti...

Huomenna ajattelin ottaa poran käteen ja vihdoin laittaa hyllyt seinään. Huomenna saattaa olla tarjolla jokunen muka-sistustuskuva tai raporrti täydellisestä katastrofista. 
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf

Suosikkisafkan uudet vaatteet

Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.

Mikä toi oikealla oleva on?
Syön usein linssikastiketta ja se on yksi suosikkiruuistani kotikeittiössä.  Linssikastike on hyvää, halpaa, helppo ja nopea tehdä. Linssikastiketta voi syödä vaikka sellaisenaan leivän päällä, maistuu niin pastan, riisin, perunoiden kuin nuudeleidenkin kanssa. Soossi on joka kerta erilaista, kun en juurikaan maustepurkkien kylkiä lue maustaessa. Linssisoossia söin eilenkin. Tähteeksi jäi sen verran, etten jaksanut syödä kaikkea, mutta ei jämästä oikein vatsa täyty.

Pienet tähteet voi työntää paprikan tai tomaattien sisään. Kasvis ympärillä tuo ruokaisuutta ja annoksen koko kasvaa vastaamaan vatsan tilavuutta. Täytin alkuviikosta ostamani suippopaprikat riisillä ja linssikastikkeella. Päälle heitin fetajuuston jämät ja pukkasin uuniin 225 asteeseen. En muista paistoaikaa, mutta suosittelen muita ottamaan pois hieman aikaisemmin. Vähän taas unohtui ja kärähti...

Huomenna ajattelin ottaa poran käteen ja vihdoin laittaa hyllyt seinään. Huomenna saattaa olla tarjolla jokunen muka-sistustuskuva tai raporrti täydellisestä katastrofista. 
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf

Suosikkisafkan uudet vaatteet

Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.

Mikä toi oikealla oleva on?
Syön usein linssikastiketta ja se on yksi suosikkiruuistani kotikeittiössä.  Linssikastike on hyvää, halpaa, helppo ja nopea tehdä. Linssikastiketta voi syödä vaikka sellaisenaan leivän päällä, maistuu niin pastan, riisin, perunoiden kuin nuudeleidenkin kanssa. Soossi on joka kerta erilaista, kun en juurikaan maustepurkkien kylkiä lue maustaessa. Linssisoossia söin eilenkin. Tähteeksi jäi sen verran, etten jaksanut syödä kaikkea, mutta ei jämästä oikein vatsa täyty.

Pienet tähteet voi työntää paprikan tai tomaattien sisään. Kasvis ympärillä tuo ruokaisuutta ja annoksen koko kasvaa vastaamaan vatsan tilavuutta. Täytin alkuviikosta ostamani suippopaprikat riisillä ja linssikastikkeella. Päälle heitin fetajuuston jämät ja pukkasin uuniin 225 asteeseen. En muista paistoaikaa, mutta suosittelen muita ottamaan pois hieman aikaisemmin. Vähän taas unohtui ja kärähti...

Huomenna ajattelin ottaa poran käteen ja vihdoin laittaa hyllyt seinään. Huomenna saattaa olla tarjolla jokunen muka-sistustuskuva tai raporrti täydellisestä katastrofista. 
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf

tiistai 23. syyskuuta 2014

Kyläkaupan idylliä

Kyläkauppaan liittyy mielikuvissa tiettyä maalaisromantiikkaa ja idyllisyyttä. Mielikuvissa pienessä kyläkaupassa asiakkaita palvelee rempseä kaikki kyläläiset ja mökkiläiset tunteva kauppias tai hänen vaimonsa. Valikoima koostuu lähitilojen tuotteista ja ilmassa leijuu tuoreen leivän ja vastajauhetun kahvin tuoksu.

Muutamia vuosia sitten mökkikylän lähellä oli vielä aito kyläkauppa. Mökkikylän kauppias ei koskaan tarjonnut ei oota, jos kysyi jotain laillista tavaraa. Mitä ei hyllystä löytynyt, sitä toimitettiin seuraavana päivänä. Isommat toimitukset vaikka kotipihaan asti. Jos halusi ostaa television, kauppias haki sen lähimmästä kodinkoneliikkeestä ja kantoi olohuoneeseen asti.

Pikkuliikkeessä oli aina kesäisin ruuhkaa ja asiakkaita. Kauppias tunsi kaikki asiakkaansa vuosien ja vuosikymmenten takaa. Siinä kaupassa ei tarvinnut jonottaa jäätelö käteen sulaen. Sen sai kaikessa rauhassa mennä syömään ulos ja vanhemmat maksoi muiden ostosten yhteydessä. Pelkän jäätelön halutessaan voi ohittaa koko jonon ja pudottaa kolikot kassalla olevaan kuppiin.

Kauppiaan eläköityessä paikalliset järjestivät juhlat ja kemut oli paikallislehden pääuutinen kokonaisella aukeamalla. Muuta en jutusta muista kuin, että kauppiaalla ei ollut varastelusta johtuvaa hävikkiä. Kauppiaan mielestä häneltä ei tavaraa varastettu, koska hän luotti asiakkaisiinsa ja asiakkaat käyttäytyivät luottamuksen mukaisesti. Bensatakit ei koskaan olleet yöllä lukossa 90-luvulla. Yön aikana saattoi kadota muutamia kymmeniä litroja bensaa, mutta aina seuraavana päivänä joku tuli yöllä ottamansa bensan maksamaan.

90-luvun laman aikaan koko kunnan työttömyys oli tapissa ja ihmiset odottivat päivärahojaan kuukausia. Jokunen kävi ruokaa kysymässä velaksi ja sitä sai, vaikkei kaupassa tilejä varsinaisesti ollutkaan. Ensimmäisestä päivärahasta kyselemättä jokainen tilille ostanut maksoi velkansa.

Nuorisosta kauppiaalla ei ollut mitään pahaa sanottavaa. Ei pikkulapsesta asti tunnetut teinit varasta, eikä riehu. Nuorison kanssa pikkukylällä pärjää ihan kuten aikuistenkin. Kohtelee heitä täyspäisinä maksavina asiakkaina. Kuitenkin sillä varauksella, että mopopoikia voi aina pyytää nostamaan tai kantamaan raskaita tavaroita, joihin omat voimat ei enää yksin riittänyt.

Lapsuuden kotikylälläni oli aikoinaan 3 kauppaa. Oli lihatiskit, kalatiskit ja tuoretta vastaleivottua leipää. Tänä päivänä kylällä on yksi Siwa. Kyläkaupan valikoima koostuu pääasiassa halvasta lagerista. Kaljan lisäksi sieltä saa muutamia valmisaterioita, makkaraa, maitoa, vessapaperia ja vaippoja. Elintarvikevalikoima on suorastaan surullinen.

Kävin viikonloppuna kotikyläläni kaupassa ajatuksella, että laitetaan sitä, mihin löytyy aineet kohtuulliseen hintaan. Pienessä kyläkaupassa maustehyllyä etsiessä mietin, että miten autottomat ihmiset pärjää kylällä nykyään. Naapurikylässä on iso S-marketti ja kaupungissa on tietysti marketteja useampiakin. Ikääntyneempi väki joutuu tyytymään siihen, mitä hyllystä saa. Muuttotappiokylältä nuorempi väki on joutunut lähtemään töiden perässä ja monellakaan ei ole lähisukua käymään tai käyttämään isommassa kaupassa.

Tämä tuli mieleeni, kun kotikylän Siwassa kuulin mökkikylän kauppiaan menehtyneen :(

Onko perinteisiä ketjuun kuulumattomia pikkukauppoja enää missään? Ketjuun kuulumaton voi ottaa valikoimaan, mitä haluaa ja myydä mitä haluaa. kotikylämme Siwassa mikään ei kuulu valikoimaan, eikä sitä saa tilaamalla. Kaikki on ylhäältä ohjattua ja määrättyä.

Olisin lisännyt tähän kuvan mökkikylän kaupasta, mutta en ole koskaan sellaista ottanut :( 

tiistai 16. syyskuuta 2014

Arvonta suoritettu

Arvonta suoritettiin sunnuntai-iltana ihan perinteisellä paperilaput myssyyn -menetelmällä. Onnekas voittaja on tavoitettu ja sukat lähti aamulla postin kyydessä Oulun suuntaan.

Minä kyyditsen seuraavaksi itseni sekä omat ja lainatut nelijalkaiset mökin suuntaan.

Kauniita syksyisiä päiviä itsekullekin ja olkoot sieni- ja marjasaaliit muhkeita tulevinakin päivinä!


torstai 11. syyskuuta 2014

Nyhtöpossu-hodarihko hävikkiviikon hengessä























Tyttöjen kanssa pidettiin nyyttärit ja harrastusporukan kokous. Sapuskan määrä meni taas vähän överiksi. Kolmasosa yleensä jää syömättä. Niin tälläkin kertaa.

Esittäköön tämä lounas siis hävikin vähentämistä. Aamulla uunista otettu ja reilusti maustettu liha säilyy monta päivää, mutta ahne vetää kaksin käsin heti seuraavasta aamusta alkaen. Helpolla syntyi tämän päivän sapuska. Majoneesin surautin sauvasekoittimella ja paiskasin valkosipulijauhetta reilusti sekaan. Liha ja sämpylät jäi edelliseltä illalta. Ei tullut tiskiä, kun söi sormin.

Possun vedin uuniin suoraan paketista. Ei marinadia, ei huoneenlämpöä, ei mitään etukäteisvalmisteluja. Paperit sentään poistin ennen vuokaan heittämistä. Pelkkää vettä kaveriksi ja 100 asteeseen uuniin illalla klo 23 maissa. Kävin sammuttamassa uunin joskus aamulla klo 8 tienoilla. Koostumus oli erinomaisen nyhdettävä ja mausteet summamutikassa perään. Oli namia, mutta kaiken muun herkun ohessa vajaa 1,5 kiloa possua oli vähän liikaa varsin hyvällä ruokahalulla varustetulle akkaporukalle.


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Paleleeko varpaita? -ARVONTA

Eilen aamulla oli niin lämmin, että kävin juoksemassa lyllertämässä t-paita päällä. Luonnollinen jatkumo t-paidassa viilettämiseen on tietysti villasukkien neulominen. Paksuimmasta kaapista löytyvästä langasta tietysti!

Mulla on villasukkia omiksi tarpeiksi kaapeissa vaikka kuinka paljon. Pistetään nämä siis arpoen!

Arvotaan kuvassa näkyvät 7 veljestä langasta neulotut piirakkavillasukat. Koko on noin 39.

Arvonta suoritetaan kaikkien kommentoineiden, lukijaksi heittäytyneiden ja facebook-sivusta tykänneiden kesken. Periaatteessa mukana voi siis olla kolmella arvalla. Arpa on jo valmiiksi täytettynä kaikilla nykyisillä lukijoilla ja tykkääjillä. Kommentoijat jättäkööt sähköpostiosoitteen tms., jota teidät tavoittaa.

Osallistumisaikaa on sunnuntai-iltaan 14.9 klo 18 asti. 


maanantai 8. syyskuuta 2014

Hävikkiviikko alkaa tänään 8.9

Tänään alkaa hävikkiviikko. Tunnen itseni suorastaan jeesukseksi, sillä jääkaapissani ei ole mitään kohta puoliin pilaantuvaa tai muutakaan, mikä pitäisi syödä nopeasti pois tai jalostaa. Vähänlaisesti on tuoreitakaan asioita... Mulla ei juurikaan mene ruokaa roskiin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei mulla ole siihen varaa. Koirankuppiin voi heittää kaiken sellaisen, mitä ei halua itse syödä.

Yksi krooninen ongelma mulla on. Se on porkkanat. Ne nahistuu aina. Enkä edes ymmärrä syytä. Porkkanan voi heittää ihan minä tahansa ruuan joukkoon ja sen voi syödä raakana. Porkkana sopii suunnilleen kaikkeen ruokaan ja maistuu hyvältä. Mun jääkaappiin ne vaan jotenkin kätkeytyy ja havaitsen ne siinä vaiheessa, kun meinaa jo lähteä omin voimin liikkeelle. Porkkanoiden suhteen mun on parannettava tapani!


lauantai 6. syyskuuta 2014

Sienisoossi

Tämän helpommalla ja halvemmalla ei ruokaa enää saa pöytään, jos ei kasvata riisiä ja kermaakin itse. En kuitenkaan ota omaa lehmää, vaikka eläinrakas olenkin. Aloitetaan silti syksyn pimeydestä.

Eilen näytti pahasti siltä, että joudun viettämään koko talven pimeydessä. Kattolamppuun piti vaihtaa hehku. Edellinen paloi huhtikuussa, enkä ole muistanut ostaa uutta. Tai kävellä Prisman lamppuosastolle, jos rehelliseksi heittäydytään. Koin lamppuosastolla melkoisen hyperventilaation. 10 euroa yhdestä helkkarin polttimosta! Jotain vitosen lamppujakin oli ollut, mutta hyllyt oli tyhjiä. Hinnat lähti kympistä. Paljon kalliimpiakin olisi ollut. En ostanut! Päätin istua pimeässä, jos ei halvempia saa mistään. Periaatekysymys, minä en lampusta kymppiä maksa! Citymarketista onneksi tänään löytyi 2,5 euron halogeenilamppu. Ei tarvinnut jäädä odottelemaan kevättä ja piteneviä päiviä.

Sorruin ostamaan ruokakermaa aidon ja oikean kuohukerman sijaan. Se oli halpaa ja mulla ei ollut rahapussia mukana. Parkkikolikoita löytyi nelisen euroa ja lampun jälkeen ei ollut varaa aitoon tavaraan. En tiedä, mitä olin kuvitellut ruokakerman olevan. Jääkaappiin laittaessa huomasin, että ruokakermassa on kermaa, vettä ja maissi- ja tapiokatärkkelystä. Opin siis tänäänkin jotain uutta.

Päivä meni agilitykisojen talkoissa. Siellä söin jo mahan täyteen makkaraa ja pullaa. Mitään kovin raskasta ja täyttävää ei tarvinnut kotona enää laittaa. Sienisoossi on varmaan helpoin ruoka, mitä purkkihernarin jälkeen löytyy. Kylkeen riisiä ja salaattia.

Sienisoossiin kelpaa muutkin sienet kuin torvisienet. Ihan yhtä hyvää tulee kantarelleista, tateista, orakkaasta, suppiksista jne. Mitä nyt sattuu olemaan ja omista metsistä löytymään. Sienisoossi ei kaipaa sen ihmeellisempiä mausteita kuin suolaa ja pikkusen pippuria. Pääraaka-aineen makua ei kannata piilottaa voimakkaiden mausteiden alle.

Sienisoossi

Sieniä, tuoreita litran verran, kuivattuja pari kourallista
sipuli tai kaksi
voita
suolaa
pippuria
kermapurkki

Turvota kuivatut sienet lämpimässä vedessä tai heitä tuoreet pannuun. Paista ylimääräiset nesteet pois. Lisää voita ja pilkotut sipulit. Kuullosta. Mausta suolalla ja pippurilla, kippaa kerma. Keittele kermaa kasaan sen aikaa, että koostumus on mieleinen. 

Isommalle sakille tehdessä voi suurustaa jauhoilla. Isomman kermamäärän kasaan keittely kestää kohtuullisen kauan.

Järkkäri jäi autoon, joten kännykän kameraan oli turvauduttava. Kuvasta huolimatta oli älyttömän hyvää.

torstai 4. syyskuuta 2014

Blogikoti reality


Lautasen kuvaaminen on aika armollista. Kuvankäsittelyssä voi vielä rajata taustalle jääneitä asioita, joita ei halua paljastaa. Blogin perusteella varmasti jokaisesta kirjoittajasta saa aika kaunistellun kuvan. Kukapa tiskikasoja, pölypalloja ja Aku Ankkoja vessassa viitsisi esitellä tai edes jatkuvasti sotkuisia kuvia katsella. Minä ainakin haluan katsoa kivoja selkeitä kuvia kiinnittämättä huomiota sotkuun taustalla ja lukea pääosin onnistuneista tekeleistä.

Nappasin idean Liemessä-blogista. Lähtekääs nyt muutkin mukaan ja paljastakaa sotkunne ja huonot tapanne!

En ole juurikaan kotiani esitellyt. Enkä tee sitä nytkään kuin muutaman inhorealistisen yksityiskohdan osalta. Minulla on lemmikkejä ja niiden olemassaolon havaitsee, vaikkei ne olisi edes kotona. En kuitenkaan asu kennelissä, vaikka karvaa, kuraa ja nenän jälkiä kaikkialta löytyy ja lemmikit saavat nukkua sängyssä.

Minulla on kissa. Hän on ekohenkinen vanhapoika, joka arvostaa kierrätystä ja pitää pahvilaatikoista. Hänen erikoisalaansa on ystävieni vanhojen nojatuolien kierrätys. Ostetut raapimispuut tai tolpat eivät ole koskaan tätä poikaa kiinnostaneet. Nojatuolin repimisestäkin olen kieltänyt ja suihkepullolla uhkaillut tuloksetta. Vuodessa tuoli kuin tuoli on tämän näköinen. Herralla on realistisesti elinaikaa maksimissaan 10 vuotta. Siinä ajassa ehtii tuhoamaan vielä ainakin 5 tuolia.

Tuoli, jossa en ole koskaan istunut. Toimii erinomaisena romunkerääjänä ja puoliksi pidettyjen vaatteiden säilytyspaikkana.

Kullanmuruni myös mielellään katselevat ulos ikkunasta. Ei nolota yhtään tunnustaa, etten ole pessyt keväällä ikkunoita, siksi ne on noin harmaat. Takaa näkyy parvekelasien kaihtimet. Nenällä ikkunan tökkiminen on myös mukava harrastus.

Elä hinkkaa ruutua. Paska on kuvassa.

Söisin mielelläni papuja enemmän kuin niitä vatsaan päätyy. Liottamisineen ja keittämisineen pavut ovat aika aikaa vieviä ja pyrin keittämään ne etukäteen esim. telkkaria katellessa. En edes kehtaa kertoa, montako Ikean kattilaa papuja keitellessä on mennyt pilalle. Vähän taas unohdin... Olen oppinut käyttämään munakelloa ja sitä nykyään päivällä käytänkin. Illalla myöhään ei voi. Jostain syystä koira saa raivarin munakellon äänestä ja haukkuu aivan kurkkusuorana ennenkuin sen saa hiljaiseksi. Näitä paahtaessa en laittanut kelloa päälle ja kaikenlisäksi vielä nukahdin.

Paahdettuja papuja anybody?

Yhdessä asiassa äiti on epäonnistunut kasvattajana surkeasti! Yrityksen puutteesta tämä ei ole jäänyt kiinni. Jokaisessa meissä on huonot puolellemme.

What would Macgyver do?


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kahvia, sienisämpylöitä ja sympatiaa

Tänään ei olla sienestetty. Aamupäivällä käytiin koiran kanssa kävelemässä kylillä. Piti aamupäivällä käydä helppimässä yhtä aloittelevaa koiraharrastajaa. Se ei ilmestynyt paikalle, joten jatkettiin puolen tunnin venailun jälkeen keskustaan ja taaperreltiin Taulumäen kautta takaisin kotiin. Normaalin metässä reikäpäässä juoksemiseen sijaan tarjosin rakkaalleparhaalle uusia hajuja ja kilometritolkulla Pissbookkia tsekkavaksi.

Kävelemään lähtiessä olin aika raivona. Mä en oikein tykkää ohareista. Tätäkään ihmistä en ennalta tuntenut. Oli saanut yhteystiedot kaveriltaan. Ilmeisesti pitäisi laskuttaa 45e/tunti+alv, jotta ihmiset vaivautuisivat perumaan tulonsa. Nämä ei todellakaan olleet ensimmäiset oharit. Noin joka kolmas kerta odottelen turhaan jonkun parkkipaikan kulmalla.

Itsesääli on sympatioista aidoin, joten leivoin itselleni pellillisen sämpylöitä välipalaksi yhdistetyksi lounaaksi ja päivälliseksi. Oli muuten hyviä, vaikka harmistus olikin jo kadonnut tunteja aikaisemmin.

Loppuillan ohjelmassa on Vueltaa, koripalloa ja Docventures starttaa uudelle kaudelle. Aamuun mennessa saattaa tulla makuuhaavoja.

Torvisienisämpylät

reilu pari kourallista tuoreita torvisieniä pieneksi hakattuna
voita
3 dl vettä
noin 1 tl suolaa
vähän sokeria
½ ps kuivahiivaa
6-7 dl vehnäjauhoja
3 dl kauraryynejä
tilkka öljyä

Paista sienistä nesteet pois kuivalla pannulla. Lisää nokare voita ja paista vielä hetken aikaa. Nosta pannu jäähtymään.

Tee taikina kylmään veteen. Lisää muut aineet öljyä lukuunottamatta ja vaivaa koneella tai käsin. Lisää lopuksi sienet taikinaan. Öljyä voi lisätä pienen lorauksen, jos sienten paistamiseen käytetty voi ei tunnu riittävältä.

Kylmää vettä käyttäessä sienten jäähtymistä ei tarvitse juuri odotella. Sienet ehtii jäähtyä taikinan teon aikana ihan riittävästi, jotta ne voi heittää kylmään taikinaan. Kylmän veden voisi heittää suoraan lämpimien sienien sekaan ja jäähdyttää ne kylmällä vedellä loput aineet sieni-veteen lisäten. Minusta taikinasta tulee parempi, kun vaivauksen aikana taikinassa ei ole rasvaa.

Kamerassa olis ollut teknisesti onnistumeempikin otos, mutta tykkäsin tästä enemmän :)

Sieniä oli riittävästi taikinassa.

Syyshulluus

Syksyllä minusta kuoriutuu varsinainen hamsteri. Kaikki jotenkin säilöttävä pitää raahata kotiin ja hautoa pakastimeen, kuivata, keittää hilloksi. Juoksen pitkin pusikoita sienien ja marjojen perässä. 

Kiirettä pitää! Sieniä nousee sellaista vauhtia, etten tiedä, mihin kaiken laittaisi. Kuivamassa olevat sienet kuivaa huoneilmassa todella, todella hitaasti, kun talossa ei ole vielä lämmitys päällä. Pakastimeen en sieniä tahtoisi laittaa, mutta ei tänne enää mahdu kuivamaankaan. Maastoonkaan sieniä ei voi jättää. Pakko ottaa matkaan, vaikkei tiedä, mihin ne tunkee. Kavereille olen pienempiä määriä lahjoittanut, naapurin mummelit on kohta kaikki lahjottu. Maanisesti pitää kuitenkin päästä sienestämään. Sienisaaliin koko ei edes ole oleellisin asia reissussa. Löytämisen riemu on aina yhtä suuri, olipa saalista puoli sankollista tai kaksi muovikassillista.


Eilen tallusteltiin 3 tuntia kaverin kanssa ja juoksutettiin koiraa. Tällä kertaa ihan omaa koiraani. Saaliiksi tarttui vähän kantarelleja, jokunen mustatorvisieni ja melkoisesti herkkutatteja. Herkkutatit oli isoja ja täysin madottomia!

Tänään ulkoiltiin toisen ystävän kanssa. Metsässä hurahti nelisen tuntia. Tällä kertaa ihan rehellisesti eksyttiin. Kännykästä katsottiin karttaa, tulkittiin sitä väärin ja päädyttiin ihan väärään paikkaan. Onneksi ei ollut mitään kiirettä ja reissu oli saaliin puolesta ihan onnistunut. Tältäkin reissulta matkaan lähti ihan mukava määrä kantarelleja, hieman torvisieniä ja sankollinen tatteja.

Sienestyksen ohessa tietysti treenit pyörii normaalisti ja niitähän riittää melkein jokaiselle illalle. Muu aika menee pyöräilyä, koripalloa ja lentopalloa seuratessa. Huusholli on täynnä tuoretta ruokaa, mutta ei ole aikaa valmistaa sitä.

Tämän päiväiset tatit nakkasin pannuun, sipulia ja couscousia perään. Ei mitään ihmeellistä, mutta yllättävän maukasta noinkin vähistä aineista. Kuvankin otin, mutta näytti kuvassa kamalalta.

Vuealtan aika-ajon lähetys alkoi Eurosportilla klo 17 eli juuri minun päiväuniaikaan. En joka päivä päikkäreitä nuku. Aamuinen rämpiminen ilman aamupalaa vain vaati veronsa. Enkä oikeasti nukkunut. Pötköttelin kuulokkeet korvilla ja kuuntelin pyöräilyä. Mitään mielikuvaa ei kyllä tuloksista ole.

Koripalloa olen joskus pompotellut enemmänkin. Erityisen mielenkiintoisena tv-lajina en sitä koskaan ole pitänyt. Oikeastaan melkoisen tylsänä. Pakkohan tätä on seurata. Minut on hyvin helppo saada innostumaan melkein mistä tahansa urheilulajista. Susijengin äänekäs kannatus on tarttunut ja nyt seuraan sydän syrjällään jänniä pelejä.

sieviä sieniä, etanat vähän on maistelleet

niin jännää, niin jännää

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...