banneri

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Amppeliaskartelua

Tänäänkin on ollut vallan erinomainen päivä. Hyväntuulisuus ja energisyys meinaa hirvittää jo itseänikin. Yksi todella iso stressi on poistunut lopullisesti. Selvästi vaikuttaa mielialaan heti yhden hyvin nukutun yön jälkeen.

Ulkoiltiin aamulla ensimmäisen kerran jo kuuden jälkeen. Ihan vain siitä ilosta, että heräsin taas pirteänä ja mikään pakko ei olisi ollut nousta. Aikaisissa viikonloppuaamuissa on vain se ongelma, että tehokkuuspuuskaa ei pääse heti hyödyntämään. Kerrostalossa ei voi imuroida sunnuntaina klo 7.

Vietettiin siivousaamupäivää. Putsasin eiliseltä jääneen toisen sienikassillisen ja nyt hukun sieniin. Iltapäivällä askartelin vihdoin amppelit kukkaruukuille. Mitään ruukuissa ei vielä kasva. Kiitos vaan karvaisille ystäville, jotka ovat yksi kerrallaan syöneet kaikki huonekasvit. Kavereilta onneksi saa aina uusia pistokkaita syötyjen tilalle. Amppeleihin istutettaviin ei ahneet possut pääse käsiksi.

Iltapäivällä tulee urheilua monesta tuutista. Melkein tuli valinnanvaikeus, seuraisiko Vueltaa, koripalloa vai maaottelua. Tekniikka päätti puolestani, ettei meillä tänään näytetä kuin koripalloa kakkoselta. Koneraukkani ei tänään jaksanut eurosport playerin streamiä ladata. Kännykässä toimii, mutta selostus on ikuisesti ruotsiksi.

Amppelit on todella helppoja solmia. Yksinkertaisinta on käyttää trikoista matonkudetta tai leikata joku vanha trikoovaate suikaleiksi. Matonkuteita minulla ei ole. Sopivan värisiä tuhottavia trikoovaatteitakaan ei kaapista sattunut silmään. Solmin amppelit  ylijäämälangasta. Nämä langat ovat hamppua. Todella helppo ohje löytyy täältä. Ruukut maksoi muutaman kymmenen senttiä/kpl Ikeassa.

Ruokaahan meillä ei tällä hetkellä voi laittaa ollenkaan. Kaikki tasot on täynnä kuivamassa olevia sieniä. Tilanpuutteeseen kylvin sieniä kaikki uunipellitkin täyteen ja tungin uuniin kuivamaan. Uunia en laittanut päälle. Saatan kuolla nälkään ruokavuorten keskelle.

Huomenna hyllyjä seinälle. Muutama roskiksesta pelastettu esine kylpee soodassa. Toivottavasti puhdistuvat :) Niistä huomenna tai ylihuomenna.

Ylimääräiset rönsyt täytyy vielä siistiä







PS. Ihan ite akkuporakoneella pistin ruuvit lautaan :D

lauantai 30. elokuuta 2014

Aivan fantastinen päivä!

Heräsin aamulla varsin aikaisin, täysin pirteänä ja jotenkin oli poikkeuksellisen hyvä fiilis aamusta asti. Erittäin kiva päivä tästä tulikin!

Kyselin tuttavalta aikaisemmin, jos pääsisin joskus sienimetsään mukaan poimimaan mustatorvisieniä. Mulle torvisienet on harvinaista herkkua. Kertaakaan en ole löytänyt niitä itse ja vain pari kertaa olen saanut kavereilta. Tuttava soitti aamulla. Sieniretkeä olisi tarjolla iltapäivällä.

Meillä oli aivan loistava reissu! Itse en varpujen seasta torvisieniä olisi löytänyt. Tuttavallani on niin nokkela koira, että se löytää kyllä! Koira on täysin itseoppinut sienikoira. Se etsii torvisienet, kantarellit, suppikset ja lampaankäävät. Se pentuna alkoi tuijotella sieniä ja heilutella häntää ihan vain siksi, että omistaja ilahtui sienistä aina niin paljon. Nyttemmin koira juoksenteli meidän edellä, pysähtyi nuuskimaan ja heilutti häntää. Silloin lähdettiin katsomaan, miten hienoja sieniä se oli löytänyt.

Reilu pari tuntia käveltiin metsässä. Metsä on aivan kaupungin vilkkaimpien ulkoilureittien lähellä. Metsä on pieni ja sitä ympäröi asutus. Ketään ei tullut vastaan, oli hyvin hiljaista. Korppi raakkui jossain vaiheessa, kun juotiin välillä kahvit.

Saaliina oli 2 muovikassillista isoja torvisieniä. Kotiutuessa ehdin vielä katsomaan Vueltan loppua. Voittaja oli jo tullut maaliin aikaisemmin. En todellisuudessa tiedä, kuka etapin voitti tai mikä on tilanne.

Sienissä on melkoinen siivoaminen, kun niitä on tollanen määrä. Mikäs sen mukavampaa kuin katsoa suomi-ruotsi-maaottelua ja putsata sieniä roskista. Määrä meinaa olla kuivattavaksi aika mahdoton. Näin pienessä asunnossa kuivauspaikkoja ei vaan hirveästi ole. Kaikkiin mahdollisiin paikkoihin olen niitä jo levitellyt. Toiset ahkerat pistää ompelulankaat ja ripustelee langoissa kuivamaan. Minä olen ihan liian laiska sellaiseen.

Maanantaille on sovittu jo seuraavan kaverin kanssa sienireissua ja tiistaille toisen. Tateista tällä hetkellä eniten haaveilen. Torvisienet oikeastaan riittäis, jos noi kuivaa siististi homehtumatta. Suppiksia tulee myöhemmin ihan varmasti niin paljon kuin viitsin poimia ja siivota. Kantarelleja en ole löytänyt, kun ei täälläpäin ole tietopaikkoja.

Haperot ja rouskut on mulle tuntumattomia. Karvasienen ja kangassienen tunnistan. Mä en luota kykyyni ryöpätä, vaikka joku taitavampi mulle sienet tunnistais. Jätän haperot ja rouskut muille.

Ilta vielä huipentuu Suomen ensimmäiseen peliin koripallon MM-lopputurnauksessa! Huikeeta! Yhdysvaltoja vastaan ei ole kuin voitettavaa. Toivotaan hyvää peliä, hienoja tilanteita ja paljon onnistumisia. Voittoon ei realistisia mahdollisuuksia ole, mutta tietysti yllätystä salaa kuitenkin toivoo.


Pieni osa siivottuna


torstai 28. elokuuta 2014

Fajitas -meksikon surma puhtaalle puserolle

Joko mä olen todella sotkuinen tai sitten on vaan hyväksyttävä, ettei fajitat vaan ole mitään ekojen treffien naposteltavaa. Pirun maistuvia ja nopeita valmistaa, mutta mieluiten syön yksin pimeässä nelijalkaisen siivouspartion odottaessa kärsimättömästi vieressä. Vika voi myös olla Pirkan vehnätortilloissa, jotka vuotavat öljyä ja muuta nestettä pitkin käsivarsia ja suupieliä.

Täytteiden valmistuksessa ei kauan nokka tuhissut. Syömisessä ei sitäkään vähää. Enemmän meni aikaa Citymarketin jonossa seisoskellessa. En käsitä, miten siellä ei tänäkään iltana ollut kuin 2 kassaa ja molemmille tietysti pitkä jono.

Nämä olisi mun mielestä kaivanneet jauhelihan sekaan ja jatkeeksi papuja. Papuja ei nyt ollut mistä ottaa, enkä tajunnut kaupasta ostaa.

Fajitat

Paketti valmiita tortilloja tai tee ite Nannan neuvoilla
400g jauhelihaa
tacomaustetta
salaattia
kurkkua
aurinkokuivattuja tomaatteja
fetaa tai kotimaista salaattijuustoa
suolaa
ranskankermaa tai maustamatonta jugurttia

Paista jauheliha ja mätä ainakin 3 rlk tacomaustetta ja suolaa maun mukaan. Pilko sillä aikaa rehut ja juusto.


tiistai 26. elokuuta 2014

Huono päivä, jos ite joutuu lounaan maksamaan

Vuosia sitten lensin Frankfurtista samalla koneella silloisen ministerin kanssa. Oli ilo ja kunnia istua tämän erittäin puheliaan ja ystävällisen herrasmiehen vieressä. Uteliaana tietysti käytin tilaisuuden hyödyksi ja kyselin, millaista ministerin arki oikeastaan on. Kokouksia ja tapaamisia toisensa perään. Harvoin saa syödä rauhassa. Yleensä lounas hoituu lounastapaamisen merkeissä työasioissa. Vitsaillen sanoi, että huono päivä, jos joutuu oman lounaansa kustantamaan. Letkautus ei ollut pelkästään vitsi.

Tämä lause tuli välittömästi mieleen, kun luin SOSIAALIministeri Rädyn kommentteja pienituloisista. Ilmeisen vieraantunut on ministeri todellisuudesta. Julkisuudessa ärsytystä aiheuttanut kommentti oli: " Kuinka moni suomalainen löytää itsensä ryhmästä, joka tienaa alle 2 100 euroa tai 2 600 euroa? " Todellisuudessa näin pienillä tuloilla eläviä on yli puolimiljoonaa. Aika suuri prosentuaalinen osa työikäisestä väestöstä.

Selvästikään Räty ei tiedä, mitä matalapalkkatyöstä maksetaan. Teen tälläkin hetkellä täyttä työpäivää. Ministeri voi jakaa tulorajansa kolmella ja aletaan olla siinä kolmenumeroisessa summassa, jonka työnantajani armollisesti kuukausittain tililleni siirtää.

Minä maksan työstäni varsin suuren prosentuaalisen osuuden veroja ja muita maksuja. Minulla ei ole mahdollisuutta ohjata kuukausirahaani holding-yhtiöön ja nostaa palkkaa pääomatulona. Suurin osa tuloistani menee erilaisiin veroihin. Tuloverotuksen lisäksi maksan 24% kaikesta ruuasta alvia. Polttoainetta tarvitsen päästäni työpaikalle, sen nykyistä verotusastetta en edes tiedä. Auton käytöstä verotetaan vielä erikseen. En edes tiedä, mitä kaikkia yle-, energia-, haitta-  jne. veroja tietämättäni maksan.

Ministerinä myös säästää kaikessa mahdollisessa. Ruokaa ei juurikaan tarvitse ostaa, matkustus hoituu taksikorteilla ja lentolipuilla yhteiskunnan pussista, jokaisesta retkestä juoksee päivärahat ja kulukorvaukset... Ilmankos lääkärin palkkoihin tottunut äkkiä todellisuudesta vieraantuu.


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Herkullinen elämä elokuvateattereissa

 
Ystäväni kanssa suunnattiin tänään iltapäivänäytökseen katsomaan Herkullinen elämä. Näytös oli ns. pressinäytös. Elokuvan ensi-ilta on muistaakseni ensi viikolla.

Luin kirjan etukäteen. Elokuvassa oli otettu runsaasti taiteellisia vapauksia ja elokuvan juoni ei suoraan noudattanut kirjan juonta. Tiivistettynä elokuva ja alkuperäisteos on tarina intialaispojasta, Hassanista, joka nousee ranskan ravintolamaailman huipulle. Tarina alkaa intiasta, jossa Hassanin perheellä on menestyvä ravintola. Levottomuuksien aikaan Hassanin äiti menehtyy ja isä lapsineen jättää Intian. Lontoon kautta perhe päätyy Ranskan maaseudulle ja avaa pieneen kylään intialaisen ravintolan.

Kirja on sukutarina. Kertomus äidittömäksi jääneen pojan uskomattomasta lahjakkuudesta ja ponnisteluista kohti unelmaansa. Elokuvassa on mukana myös ripaus romantiikkaa.

Sekä kirjan että elokuvan vahvuudet on visuaalisessa kerronnassa. Kirjan rikkaat kuvaukset saavat curryn maun kielelle ja tuntuu, että ilmassa leijailee tandoorin tuoksu. Elokuvassa ruoka ja ruuanlaitto konkretisoituu.

Kirja vähän lässähtää puolen välin jälkeen ja muuttuu tylsäksi. Kerronta on aika suoraviivaista ja juonellisesti asioita vain tapahtuu Hassanin seilatessa kohti väistämätöntä, jokaisen kokin suurinta unelmaa.

Elokuvassa ei tätä ongelmaa ole. Kirjan juonta ei ole orjallisesti noudattu ja valkokankaalle tuotiin mielenkiintoinen ruokakuvaus. Ranskalainen maaseutu, raaka-aineet torilla, porisevat padat helloilla... Eihän noita voi vastustaa!

Kenelle:
-hyvästä ruuasta ja sen katselusta pitäville
-hyvän tarinan ystäville
-kevyemmän viihteen ystäville

Yhteistyössä Nordisk Filmin kanssa

Katumus-focacciaa

Taas jouduin focaccian paistoon. Focaccia on kovin näppärää leipää, jos ei ole hirmuisesti aikaa miettiä. Se on hyvää, helppo tekoinen ja nopsa. Tällä kertaa leipomisinto tuli ihan puhtaasti leivän puutteesta. Eikä edes oman keittiöni vaan kaverin. Hoidin viikonlopun ystäväni koiria ja söin kaiken leivän. Kauppa on liian kaukana ja leipää on illaksi saatava. Sormet taikinaan vaan, kun possuilin. Todellisuudessa on taikinaa tehdessä sormiani taaskaan sotkenut. Ihan kiva oli kokeilla keittiöremontin yhteydessä hankittua tuliterää uunia. Oli hyvä uuni!

Focaccia

4dl vettä
1 ps kuivahiivaa
suolaa
6-7dl vehnäjauhoja
loraus oliiviöljyä

päälle
oliiveja
oliiviöljyä
sormisuolaa
tinjamia
basilikaa

Liota hiiva ja suolaa, lisää suurin osa jauhoista. Aja koneella taikinaksi ja pistä tulikuumaan vesihauteeseen kohoamaan. Taikinan pitää jäädä löyhähköksi.

Levitä pellille ja lisää jauhoja, jos siltä tuntuu. Töki oliivit taikinaan ja voitele oliiviöljyllä. Ripottele päälle tinjamia, basilikaa ja sormisuolaa. Tästä versiosta puuttuu basilika ja sormisuolan korvasin myllystä rouhittavalla, koska en löytänyt basilikaa tai tavallista suolaa.

Namiahan tämä on joka kerta. Onnistuu myös aina, paitsi kuvan ottaminen. Vaihtelun vuoksi olen joskus upottanut taikinaan kirsikkatomaatteja, feta jämiä jne. Kaikki menee.

Paista 225 asteessa kypsäksi.

Iltapäivällä elokuviin!

Uuniin menossa



perjantai 22. elokuuta 2014

Jauhelihapannari

Tällä kertaa en polttanut pannaria uuniin. Hyvä minä!

Kyhäsin pannarin jo maanantaina. Jääkaapissa oli jauheliha, jonka viimeinen käyttöpäivä alkoi uhkaavasti lähestyä. Intoa ruuanlaittoon ei kauheasti ollut, vaikka reissuviikonlopun aikana syötiin ihan liian monesti mäkkärissä.

Tämä on todella helppo sapuska ja syntyy melkein mistä vaan, mitä sattuu jääkaapista löytymään. Kasvisversion voi tehdä pannulla käytetyistä kasviksista. Ohjeen olen lukenut joskus vuosia vuosia sitten jotain Isojen poikien pannarin nimellä. Kakarat tuntuu tästä pöperöstä tykkäävän ja kavereillekin on helppona illanistujaisnaposteluna uponnut. Taikinan määrät on vähän sinnepäin. Ei tullut mitattua, kun näppituntumalla puhelin korvalla taikinaa tein.

Taikina
6-7 dl vettä
2 munaa
suolaa
leivinjauhetta
ehkä 4 desiä jauhoja
vähän öljyä

Täytteet
jauhelihapaketti
2 sipulia
uunissa kuivattuja tomaatteja
tacomaustetta
suolaa
chiliä.

Tee taikina turpoamaan eki kippaa aineet kulhoon ja sekoita vispilällä. Kuullosta sipulit ja paista jauheliha. Mausta tacomausteella ja suolalla. Mausteita saa olla todella runsaalla kädellä. Mätin varmaan 3 rlk tacomaustetta 400 grammaan jauhelihaa.

Kippaa taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele jauhelihat ja tomaatit  sekaan. Kaapissa lojuvat juuston jämät voi raastaa päälle, mutta juusto ei ole välttämätön.

Paista 200 asteessa, kunnes on kypsää. Uunia kannattaa vahtia. Pinnan tummuessa liian nopeasti, väännä uunia pienemmälle ja jatka paistamista. Kovin kostea täyte vaatii pitempää paistamista.

Ei mikään kaunotar lautasella, mutta verrattomasti nälän seuraavalle päivälle siirtää.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Virkamies tietää parhaiten, mitä ei sinun ei pidä suuhun paneman

Olen päivän ihmetellyt suomalaisen virkamiehen logiikkaa ja miten meillä on varaa mättää roskiin älyttömät määrät syömäkelpoista ruokaa ihan vain täysin järjettömien sääntöjen takia. Biojätteen käsittely on muuten kallista, pirun sotkuista ja aikaa vievää puuhaa. Mielummin työllistäisin ruuan tuottajaa kuin sen hävittäjää.

Aamuni alkoi masentumalla tästä Maaseudun tulevaisuuden jutusta. Tiivistettynä jutussa kerrotaan mm. kotitarvekanalan ylimääräisten munien myymisestä paikalliseen ravintolaan. Oikeasti onnellisten kanojen munia ei tarvitse viherpestä lähiruuaksi ja kokki piti munia laadukkaina. Kaikki muut olivat tyytyväisiä paitsi terveystarkastaja, joka pisti stopin moiselle hulluttelulle. Leimaamattomia ja painoluokittelemattomia munia ei saa myydä suurtalouskeittiöön. Esimerkkejä viranomaisten hulluutta lähentelevästä lähituotannon estämisessä löytyy jutusta useita. Suosittelen lukemaan!

Joka tuutista hoetaan, että pitäisi perustaa uusia yrityksiä. Ruoka-alalle ei kannata ainakaan yrittää. Vaatimukset ovat järjettömät ja pienelle tuottajalle mahdottomat. Kysehän ei ole ollenkaan siitä, että raaka-aineet olisi tässäkään jutussa kenenkään turvallisuudelle uhka. Suurin uhka leimaamattomista ja punnitsemattomista munista on kokin taikinan epäonnistuminen. Eiköhän ammattilainen selviä, vaikkei tiedä munan painoa grammalleen, kun me kotikokitkin osaamme taikinaan tarvittaessa ylimääräisen lisätä.

Ennen puolta päivää olin jo lannistettu. Ylijäämäruuan jako kaatuu tiukkoihin ohjeistuksiin Kontiolahdella. Ylen uutisen mukaan Kontiolahdella on jaettu päivittäin kymmeniä annoksia ylijäämäruokaa. Ruuanjakelu on lopetettava, koska ruoka pitäisi pitää yli 60 asteisena tai jäähdyttää nopeasti alle kuuden asteen. Omavalvontaan liittyvät lämpötilojen seurannat yms. teettäisi vielä lisää työtä.

Käsittämätön ajatus, että kunnalla on ylimääräistä ruokaa ja asukkaalla nälkä. Ruokaa ei saa antaa nälkäiselle vaan se mielummin kuljetetaan jätteenä.

Käsi ylös, moniko pitää kotona ruuan aina kylmässä tai riittävän kuumana? Moniko jäähdyttää tähderuuan kylmiössä nopeasti, eikä jätä ruokaa hellalle jäähtymään? Minä en tunne yhtään ainutta. Itse olen niin huoleton, että vetelen ihan hyvällä ruokahalulla naamariin yön yli hellalla jäähtynyttä sapuskaa. Kertaakaan en ole saanut ruuasta vatsavaivoja Suomessa. Todella harvoin ulkomaillakaan.

Paljonko meitä pitää holhota? Enkö minä aikuisena ihmisenä voi itse päättää, milloin ruoka on omien aistieni varaisesti syömäkelpoista? En vaan ymmärrä, miten ruoka ultrahygieenisestä suurtalouskeittiöstä ulos tullessaan muuttuu supernopeasti pilaantuvaksi elintarvikkeeksi. Samoista aineksista keitetty soppa säilyy mökilläkin ilman jääkaappia useamman päivän.

Seuraava hävikkiviikko starttaa jo parin viikon kuluttua, eli hävikkiviikko 8.-14.9. Kotitaloushävikkiä en edes osaa enää pitää kovin suurena asiana. Ihan ensimmäisenä pitäisi purkaa typerät säännöt ruuanjakelusta, saada suurtalouskeittiöistä ylijäämät käyttöön ja laskeskella uudelleen, paljonko hävikki on henkeä kohden. Väitän, että suurin osa hävikistä tulee muualta kuin kuluttajien jääkaapeista.


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Syksy

Syksy tuli tänään. Ilmeisin merkki syksystä on kylmä tuuli. Aamupäivällä oli vielä ihan täysin kesäkeli. Hetkessä aurinko meni pilveen ja alkoi tuulla. Lämpötila laski kahvi- ja ruokatunnin välillä reilut 10 astetta. Sadekuuron jälkeen paistoi aurinko, mutta lämpötila jäi reilusti alle 15 asteen. Tuuli oli syksyisen vaativa ja kylmä puhaltaen kesää kauemmaksi.

Muita oman elämäni selviä syksyn merkkejä on kattolampun sytyttäminen iltaisin, villasukkien aloittaminen, töiden hakeminen ja tietysti säilöminen. Kattolampusta paloi hehku ja en muistanut ostaa uutta. Säilömisen aloitin jo helteiden aikaan ja se jatkuu koko syksyn. Hilloja, kurkkuja, tomaatteja. Myöhemmin jatketaan sienillä.

Syksyn ensimmäiset villasukat aloitin päivällä. Olen ihastunut kärjestä aloittamiseen. En ole erityisen taitava neulomaan, enkä ymmärrä monimutkaisia ohjeita. Kärjestä neulominen on oikeasti todella helppoa! Minä vihaan kärkikavennuksia ja kärjestä aloittaen niitä ei tarvitse tehdä. Helppo ohje löytyy mm. tästä.

Dropsin Fabelia
Töitä pitäisi taas hakea. Määräaikainen pesti päättyy kohta puolin. Taas hakemuksia toisensa perään, eikä ne johda mihinkään. Ajoittain käydään jutustelemassa työvoimaviranomaisten kanssa ja hohhoilemassa, kun on korkeasti koulutettu, kielitaitoinen, fiksu, paljon työkokemusta ja lässyti lässyti.

Otetaan vinkkejä vastaan, mistä löytyisi työpaikka laiskalle ja tyhmälle, joka ei osaa edes pannaria paistaa.


Tämä ei liity yhtään mihinkään, mutta liitämpä tähän silti:

maanantai 11. elokuuta 2014

Paholaisen hillo

Tänään on ollut ihanan kiireetön aamu. Mä en tykkää ennen puolta päivää alkavista iltavuoroista, mutta tykkään rauhallisista aamuista. Aamulla oli aikaa lenkittää koiraa ihan kaikessa rauhassa ja kyhätä pikainen sapuska evääksi. Sapuska ei sen ihmeellisempää ollut kuin taas vaihteeksi riisiä ja linssikastiketta.

Kotiutuessa ehdin kusetella koirat ja välittömästi alkoi sataa kaatamalla. Onneksi pitempi lenkki oli tehty aamulla ja velvollisuudet koko päivältä hoidettu.

Sain eilen lisää lasipurkkeja, joten säilöntää voi taas jatkaa. Halpoja tomaatteja olen syönyt raakana kiloittain, kuivannut uunissa ja tänään oli paholaisen hillon vuoro. En muista enää, millä ohjeella viimeksi tein. Hyvää paholaisen hillo aina, kun siinä on vaan riittävästi potkua. Aineita ei juurikaan tullut mittailtua, joten kannattaa mennä näppituntumalla. Nyt mentiin vähän fiilis pohjalta ja lopputulos oli aivan mieletön! Savustetut chipotlet passaa erinomaisen hyvin!


Paholaisen hillo

10 keskikokoista tomaattia
1 purkki chipotleja
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
basilikaa
rosmariinia
tinjamia
pikkutilkka valkoviinietikkaa
2,5 dl hillosokeria

Kalttaa tomaatit ja silppua kasariin. Nakkele kovat kannat suoraan suuhun. Pilko chipotlet pienemmiksi ja silppua sipulit. Nakkaa kaikki muu kuin etikka ja sokeri kasariin. Lämmitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Lisää etikka ja sokeri, hauduttele vielä 10 minuuttia.

Purkita puhtaisiin steriileihin purkkeihin.


lauantai 9. elokuuta 2014

Sisustusunelmia

Luultavasti olen seonnut ihan lopullisesti. Siis pimahtanut, kajahtanut, muumit on lähteneet laaksosta jne. Kaikkea muuta olen voinut kuvitella itseni tekemästä, mutta en todellakaan koskaan kuvitellut surffaavani viikon DIY decoration sivustoilla. 

Mä en ole koskaan ollut mikään varsinainen sisustaja. En ymmärrä sisutamisesta mitään, tyylitajua ei ole, sommittelu on hepreaa ja makukin suorastaan kummallinen. Tähän astisesta sisustusinnosta kertoo ehkä eniten se, etten ole vieläkään saanut edes verhoja ikkunoihin... Muutin toukokuussa (vuosi sitten).

Olen ajatellut asioiden kiinnittämistä seinään ja vähän muitakin sisustuksellisia ratkaisuja, mutta kaikki on aina kaatunut ennen varsinaista ajattelua ikuisuusongelmaan eli akkuporakoneen puutteeseen. Nyt minulla on akkuporakone lainassa ja voisin porailla miljoona reikää betoniseiniin. Välittömästi porakoneen mukana tuli hulluus.

Jostain on nyt yhtäkkiä puskenut sisustuskuume. Ihan ensimmäisenä olen hommautumassa eroon tietokonepöydästä, jolla en ole koskaan pitänyt tietokonetta. Se on iso, ruma ja vie ihan järkyttävästi tilaa. Tilalle haluan ihan tavallisen ruokapöydän ja pari tuolia. Jos lähistöllä jonkun pitäis päästä eroon pöydästä ja tuoleista, vinkatkaa niin tulen noutamaan.

Seuraavaksi lähtee iso ja ruma nojatuoli. Olen saanut sen kaverilta ja en ole koskaan siinä istunut. Nojatuolin ainut tarkoitus on kerätä romua. Siihen on niin helppo heittää käsistään kaikki tavarat puolipitoisista vaatteista ilmaisjakelulehteen. Tuoli vaan imee tavaroita puoleensa. Se on vielä järkyttävän rumakin.

Kolmantena lähtee pieni lipasto. Aikaisemmin se toimitti tv-tason virkaa. Sain uuden taulutv:n ja sille pitää hommata oikea taso. Tai oikeastaan tehdä.

Seinälle haluan pari hyllyä koristeesineille ja koiran palkinnoille. Onneksi se on koira, eikä ymmärrä mitään vitriineistä. Vitriini ei vaan mahdu tänne, vaikka olis kuin ihana ja nätti. 

Pää tursuu ideoita! Kellarissa on pari lastulevyistä räjähtänyttä mappihyllyä, joita olen roudannut mukana muutosta toiseen. Niistähän saa vaikka mitä! Ens viikolla on tilipäivä, joten voi mennä ostamaan sahan, hiomapaperia, ruuveja ja mustaa spraymaalia.

En suosittele kenellekään facebookin kierrätysryhmiä, handimania.comia tai pinterestiä. Pyykit jää pesemättä, ruoka laittamatta ja koira lenkittämättä, kun ihailee toinen toistaan hienompia käsitöitä.

Kuva varastettu handimania.comista
Ens viikonloppuna en vielä ehdi tästä aloittamaan. Maanantaina vasta. Ihan ensimmäisenä iskin silmäni tähän ja sen jälkeen noin miljoonaan muuhun tee-se-itse -juttuun.

Ideahan on varsin yksinkertainen. Todella näppärä idea pieneen asuntoon. Mikä parasta, kissa ei saa kaadettua upotettuja kukkaruukkuja. Vähän pelkään, että tästä tulee yhdistetty kukkateline ja kissan keinu.

Kiireisin oikeastaan on tv-taso. Tällä hetkellä tv on ruuvattuna pienen lipaston kansilevyyn kiinni. Yöpöytä koon lipasto on aivan liian pieni tuon kokoiselle tv:lle. Lipasto on kauhean rumakin. Hävitän varmaan senkin, jos sitä ei saa nätisti maalattua valkoiseksi.

torstai 7. elokuuta 2014

Suppis-tomaatti-pastavuoka

Meinasin päästä hengestäni, kun kävelin kauppaan ostamaan makarooneja. Suojatiellä tietysti!

Mikä hel**tti aikuisia ihmisiä oikein riivaa? Tänään on vielä alkanut ilmeisesti koulutkin tai viimeistään huomenna. Ei mitään kunnioitusta jalankulkijoita kohtaa, ei pienintäkään kunnioitusta suojatietä kohtaan ja se saamarin puusilmäinen tunari ajoi vielä punaisiakin päin.

Minä en oikein käsitä, miksi meillä täytyy erikseen järjestää näkyvä tv- ja radiokampanja suojateistä koulujen alkuun. Pitäisi olla itsestään selvää, että suojatielle pyrkivälle annetaan tietä.

Auin pari vuotta sitten lähes keskustassa. Taloa vastapäätä oli ala-aste, ala-asteen vieressä oli toinen ala-aste ja talomme takana oli ala-aste. Ohi kulki yksi kaupungin vilkkaimmin liikennöidyistä kaduista. Kerran viikkoon meinasin jäädä koulun kohdalla suojatiellä auton alle. Bussipysäkillä oli usein tutka ja ajamista valvottiin kyllä. Varsinkin talvisin pelkäsin liukastuvani ja jääväni seuraavan alle.

Aikani touhua seurasin, olin vähän yllättynyt. Kuljettajista erottui selvästi 2 ryhmää. Yritysten autoilla kaahaajat ja lapsiaan kouluun tuovat. Eniten ihmettelin lapsiaan kuskaavien ajotapaa. Oma muksu tuodaan autolla pihaan asti, mutta koulun kulmalla voi hurauttaa suojatiellä jonkun toisen lapsen päälle???

Selvisin kaupasta hengissä ja iskin makaroonilaatikon uuniin. Tämän halvemmalla ei taida täyttä padallista ruokaa saada mistään aineksista. Makaronit maksoi 30 snt, sienet on metsästä ja tomaatit prismasta 0,99e/kilo. Mausteiden kanssa mentiin taas summittaisesti.

Suppis-tomaatti-pastavuoka

1 ps makarooneja
2 sipulia
7-8 pienehköä tomaattia
pari desiä kuivattuja suppilovahveroita.
kermapurkki
2 munaa
suolaa
pippuria, valkosipulijauhetta, kurkumaa, paprikajauhetta, chiliä, ehkä jotain muutakin saattoi lorahtaa

Pistä suppikset noin desiin tulikuumaa vettä likoon. Keitä makarooni ja viipaloi tomaatit. Pistele kannat suoraan suuhun. Pilko sipuli ja heitä makaronien joukkoon, jos et jaksa kuullottaa.

Sekoita suppikset valutettujen makaronien joukkoon vesineen kaikkineen. Sekoita munat ja mausteet kermaan ja lisää tilkka vettä. Lado vuorotellen tomaattisiivuja ja makarooneja vuokaan. Kippaa kermaseos päälle.

Paista 200 asteessa, kunnes hyytynyt tai niin pitkään kuin jaksat odottaa.

Ei muuten kaipaa ketsuppia!



tiistai 5. elokuuta 2014

Fetafocaccia

Focaccian tein jo eilen samoilla lämmöillä tomaattien kanssa. Ajatus syntyi jo kahvitunnilla ruokablogeja selatessa. Tuli annoskateus Maistuis varmaan sullekin -blogin aurafocacciasta. Se vaan näytti niin herkulliselta! Sunnuntaina jääkaappiin jäi puolikas feta, joitamia oliiveja ja tomaatteja ostin kuivattavaksi.

Myöhään illalla vielä tuumasta toimeen. Samalla ratkesi seuraavan päivän eväsongelma. Muutin ohjetta sen mukaan, mitä sattui olemaan. Maitoa mulla ei ollut, joten tein veteen. Jätin maidon reseptiin, sillä olen tehnyt maitoonkin ja kyllähän se hitusen parempaa on.

Focaccia on joka kerta yhtä hyvää! Mikä parasta, todella helppoa! Päälle voi heittää melkein mitä jääkaapista sattuu löytymään. Jos jostain käsittämättömästä syystä sattuu kaipaamaan taikinaan vaihtelua, yrtit passaa kuin nenä päähän. Odottessa mietin, milloinkahan insinööri saa tietokoneeseen liitettyä tuoksun.

Taikina
2 dl maitoa
½ ps kuivahiivaa
½ rkl sokeria
½ tl suolaa
reilusti basilikaa
5 dl vehnäjauhoja
½ dl öljyä

Täytteet
½ pkt fetaa tai salaattijuustoksi kai sitä täällä pitää kutsua
kourallinen oliiveja
pari tomaattia
suolaa
öljyä
basilikaa

Lisää maitoon öljyä lukuun ottamatta kaikki aineet ja aja sähkövatkaimella taikinaksi. Lisää öljy ja jyrryytä lisää.

Taputtele taikina pellille ja anna nousta noin kaksinkertaiseki.

Pilko täytteet. Ota tomaateista siemet pois. Levittele täytteet kohonneelle taikinalle ja painele taikinan sisään. Ripottele päälle hieman sormisuolaa ja voitele öljyllä. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.



maanantai 4. elokuuta 2014

Do it your self -Aurinkokuivatut tomaatit

Kotimaisten tomaattien hinta ei varmaan alemmas enää tule ja hyvin nopeasti nousee. Paikallisesta Prismasta tomaattia saa 0,99/kilo. Talvella tomaatit on niin kalliita, ettei minulla ole rahaa ostaa niitä. Enkä välttämättä haluakaan syödä lennätettyjä vihanneksia.

Mielummin näen vähän vaivaa ja säilön itse kotimaiset tomaattini kuin ostan niitä talvella kaupasta. Aurinkokuivatut tomaatit maksaa kaupassa aikatavalla. Niitäkään en kovin usein raski ostaa. Pieni purkki melkein 3 euroa. Harvoin kun niitä ostaa, ne tuntuu aina luksukselta.

Tän päiväiset tarpeet maksoi 5,05e sisältäen öljypullon, melkein 2,5 kiloa tomaatteja ja basilikan. Tuosta tomaattimäärästä saa melkoisen määrän kuivattua :) Mikä parasta, tämä on helppoa kuin heinänteko.

Aurinkoahan nämä tomaatit ei ole kasvihuoneesta lähdön jälkeen nähneetkään, mutta kutsun näitä aurinkokuivatuiksi tomaateiksi. Nimi kuitenkin kertoo, minkä sorttisesta lopputuloksesta on puhe.

Tomaatteja voi kuivata ihan tavallisessa uunissakin. Lukemissani ohjeissa neuvotaan käyttämään miniluumutomaatteja/kirsikkatomaatteja/yms. pieniä, mutta ihan tavallisen tomaatinkin kuivaaminen onnistuu vallan mainiosti. Kannattaa valita mahdollisimman pieniä. Niissä on vähemmän nestettä sisällä.

Siivuta tomaatit ohuiksi siivuiksi tai puolita minitomaatit. Anna valua vähän aikaa siivilässä.

Lado uunipellille. Sirottele päälle vähän suolaa ja mausteita (esim. basilika, oregano, valkosipuli).

Työnnä uuniin aluksi 175 asteeseen. Muuten menee ikuisuus. Ei ne sinne pala, kun ei tuntikausia kärvennä. Vajaan tunnin päästä lämpöä alas 125-150 väliin ja siivujen paksuudesta riippuen, anna lämmitellä vielä tunti tai kaks.

Purkita desinfioituihin lasipurkkeihin. Kaada öljyä päälle niin paljon, että tomaatit peittyy. Avatut purkit tulee säilyttää jääkaapissa. Öljyä ei kannata heittää pois. Se menee ihan sellaisenaan esim. salaatin kastikkeena.


Uuniin menossa
Valmista on

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Aurinkoisen päivän pasta

Viikonloppu on kulunut vauhdilla ja varsin mukavissa merkeissä. Lähetin eilen koiran kisaamaan ystäväni kanssa ja suuntasin itse töihin jännäilemään tuloksia. Omani koirani agility-kilpailujen lisäksi tänä viikon loppuna ratkotaan palveluskoirien SM Jokelassa. Ystäviä, kavereita ja tuttavia osallistuu niihinkin useampaan eri lajiin. Onneksi nykyään on melkein ajantasainen tulospalvelu myös meille kotinurkilla jännittäville.

Koira lähti reissuun lahjattomat treenaa -meiningillä. Tytöt pisteli ensimmäisellä radalla ylivoimaiseen virhettömään voittoon! Kultarakasparas sai samalla siirron kuninkuusluokkaan. Seuraava tavoite on kevyt eli osallistuminen ensi kesänä omiin MM-karsintoihin :D

Koira oli reissussa iltaan asti ja mulla olisi ollut koko iltapäivä aikaa siivota ihan kaikessa rauhassa. Empä siivonnut... Töissä lueskelin kavereiden blogeja ja mainoksen uhrina hurautin suoraan töistä blogikirppikselle. Se oli ihan selvästi suunnattu äiti-ihmille, mutta en minäkään sieltä tyhjin käsin kotiin tullut.

Ostin ihan rahalla yhden tarjoilujutun. Ystävältä sain ihanat kevyet ohutta trikoota olevat äitiyshousut ja neulotun mekon. Äitiyshousut oli mulle just passelit :D  Pöksyihin rakastuin heti! Ne on niin vilpoiset!

Illalla laitoin semisti ruokaa. Siitä tuli ihan älyttömän hyvää, vaikkei siinä mitään oikein ollutkaan. Nimesin sen Aurinkoisen päivän pastaksi, koska tänään paistoi aurinko. Vedin kattilallisen yöpalaksi. Aamulla olis mennyt lisää, jos ois ollut.

Aurinkoisen päivän kasvispasta

Pastaa
puolikas kesäkurpitsa
3 tomaattia
reilu kourallinen oliiveja
muuan aurinkokuivattu tomaatti
puoli pakettia fetaa tai salaattijuustoa kai kuuluisi sanoa?
suolaa

Pilko kasvikset pannuun ja pistä levy päälle. Hoida pasta tulille. Odota. Lisää kuutioitu feta, kun olet kaatamassa pastasta vettä pois. Sekoita pasta ja kasvikset ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu. Ei kaipaa kermaa tai mitään muutakaan. Aurinkokuivattujen tomaattien öljy pitää ruuan sopivan kosteana. Kippaa lautaselle ja syö.

Kuva on otettu kännykällä. En jaksanut kaivaa järkkäriä, kun yön pimeydessä laatu ei oleellisesti olisi parantunut. Kuvittele pannuun pastat ja vähän sulanut feta..



perjantai 1. elokuuta 2014

Voihan tylsyys!

Tänäänkään ei irronnut mustikkapiirakkaa. Eikä kyllä mitään muutakaan syötävää ole valmistunut. Iltavuorojen jälkeen ei huvita yhtään mikään! Pitäis siivota ja lenkittää koira ja tehdä ruokaa ja kaikkia muita ikäviä velvollisuuksia.

Mä työskelen pääasiallisesti yksin. Parin tunnin ajan ollaan työkaverin kanssa yhtä aikaa vuorossa, ei välttämättä edes samassa hommassa. Työni on täysin mekaanista aivot narikassa touhuamista. Jos kädet ja jalat liikkuu, hommasta selviää erinomaisesti mitään ajattelematta koko päivänä. Työ on siis todella puuduttavaa ja yksinäistä. Aika ei kulu millään, varsinkaan iltavuorossa...

Viihdytän itseäni päivittäin niinkin yksinkertaisella ratkaisulla kuin äänikirjat. Minulla ei ole varaa ostaa niitä mistään palveluista, vaan olen turvautunut Librivoxin ilmaisiin kirjoihin.

Librivox on ilmainen palvelu, johon vapaaehtoiset halukkaat lukevat kirjat äänikirjoiksi. Luonnollisesti mukaan mahtuu kaikenlaista laidasta laitaan. Suurin osa lataamistani tiedostoista on ollut vähintäänkin OK. Muutama kohiseva omituisella aksentilla luettu kuuntelukelvoton on kohdalleni sattunut. Useampikin helmitapaus myös!

Suomen kielisiä äänikirjoja librivoxissa ei juurikaan ole. Englannin kielisiä on tietysti eniten, mutta muitakin kannattaa etsiä. Ystäväni sanoi kuuntelevansa saksan ja ranskan kielisiä verestääkseen kielitaitoaan. Mikä kätevämpää kuin pitää yllä kielitaitoa tylsien hommien lomassa.

Toinen varsin mainio palvelu englannin kielisen materiaalin etsintään on Audio Books for Free. Eihän näistä ilmaisista palveluista ihan tuoreimpia best sellereitä kannata etsiä, mutta ihan kivoja kuunneltavia löytyy vaikka kuinka paljon.


Suomen kielisiä äänikirjoja ilmaiseksi tai rahalla voi etsiä Äänikirja.com -sivustolta.

Itse kuuntelen äänikirjat mp3-soittimesta. Kännykässäkin ne toimii ihan moitteetta. Akun kesto kännykässä on vähän huono koko työpäivää ajatellen ja se pätkäisee heti, kun käy facebookissa tai surffailee netissä :D

Viimeksi päädyin valitsemaan Liisa Ihmemaassa.

Kokeiltaa ihmeessä muutkin ja kitkeminen, mattojen pesu jne. sujuu kirjaa kuunnellessa ihan vaan siinä sivussa :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...