banneri

torstai 31. heinäkuuta 2014

Onko sulla jotain tunnustettavaa?

Alunperin ajattelin kirjoittaa mustikoista ja mustikkapiirakasta. Sattuneesta syystä hyvä haltijatar ei taikonut uunista mustikkapiirakka, eikä edes mustikoita metsästä pakastimesta. Säästähän voi aina kirjoittaa.

Tänään piti olla superukkonen. Olin odotetun ukkosen aikaan töissä ja siirryin ruokatunnille sisätiloihin. Ainakin firman tontilla ison mäen päällä myrsky kesti vajaan tunnin ja varsinaisesta ukkosesta ei ollut tietoakaan. Ilman lämpötila hujahti muutamassa minuutissa 29 asteesta 17. Tuuli oli todella voimakasta ja vettä tuli vaakatasossa. Myräkkä loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Kesän voimakkainta superukkosta ei nähty. Jyrinää kuului muutaman kerran hyvin läheltä ja nähtiin kaksi salamaakin. Siinä oli se superukkonen. Sen verran oli potkua parissa hyvin tähdätyssä salamassa, että koko mäeltä sai sähköt poikki. Minun elämääni sähköttömyys ei vaikuttanut muuten kuin ruokatunnilla jäi uusintojen uusinnat katsomatta telkkarista.

Myräkän jälkeen töihin palatessa näin aivan mahtavan sateenkaaren. Voimakkain ja suurin, mitä olen koskaan nähnyt. Se myös katosi hetkessä. Ajoin autolla ehkä 10 metriä, että sain sen sivuun parkkiin. Sinä aikana sateenkaari katosi ja siitä oli jäljellä enää laiha muisto. Kännykällä koitin ottaa kuvan laihasta muistosta.


Myrsky raitisti ilmaa niin paljon, että ensimmäisen kerran koko viikolla ilma tuntui hengitettävältä. Kävin jopa juoksemassa ministi. Mulla on juoksemiseen outo suhtautuminen. Haluaisin pystyä juoksemaan 10 kilometriä kuolematta matkalle. Näen mielikuvissani itseni hölkkäämässä tukka ponnarilla heilahdellen kevyesti ja hikoilematta pinkeissä juoksukengissäni. Todellisuudessa minulla on järkyttävän huono kunto ja jaksan juosta noin 2 minuuttia kerrallaan, kun oikein pinnistelen.

Juokseminen on mulle sama asia kuin monelle muulle laihdutuskuurit. Säännöllisin väliajoin yritän seurata jotain juoksukoulun ohjelmaa ja innostus riittää korkeintaan puoleksitoista viikoksi. Sit repsahtaa ja siihen se jää taas joksikin aikaa. Tässä mun fiksaatiossa kevyeen kymppiin oudointa on se, että olen aina inhonnut juoksemista. Urheiluaikoina hölkkäsin lenkit tunnollisesti, mutta jokaista kilometriä inhoten.

Jokohan tämä julkinen tunnustaminen siivittäisi juoksukoulun edistymistä edes viiteen kilometriin?

4 kommenttia:

  1. Otsikon nähdessä tuli heti hieman syyllinen olo ja jo mietin, että mitähän pahaa olisin tehnyt :D Noh, en tietääkseni mitään, tai jos olen, niin parempi pysytellä hiljaa.

    Yhteen aikaan tykkäsin kovasti juoksemisesta. Hyvä motivaattori oli silloinen koira, jonka kanssa oli "pakko" lenkkeillä ja välillä ottaa useampi juoksuaskel. Nyt koira on ollut autuaammilla lenkkipoluilla jo monen monta vuotta ja mun juoksulenkit jäi leikkauspöydälle selkäleikkauksen yhteydessä. Enää ei jalat toimi, ei sitten mitenkään päin. Tai toimii, mutta juoksemaan niillä ei pysty. Aina välillä katselen kateellisena niitä ihmisiä, jotka sulavan kevyesti laittavat lenkkitossua toisen eteen. Välillä ajattelin, että minähän juoksen, mutta siinä vaiheessa kun nenä lähenee maan pintaa, tajuaa, miten typerä se haave olikaan.

    Mutta oikeasti oikein paljon kannustushuutoja tältä suunnalta! Kyllä sä pystyt siihen kymppiin vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullahan on iso energinen palveluskoira, joka tarvitsee omasta mielestään rajattomasti liikuntaa. Mutta se on niin energinen, että rallattaa itsekseen ja minä maleksin hitaasti nortti huulessa perässä. Ei sitä mun osalta oikein voi lenkkeilyksi sanoa. Uskollinen ystäväni ihan varmasti lähtee mukaan, kun seuraavan kerran "juoksemaan" olen menossa.

      Mielummin sanon käyneeni juoksemassa ja jätän tilaa kuulijan mielikuvitukselle. Mahtaako suomen kieli edes tuntea omaa sanaa sille etenemismuodolle, kun vauhtia on kuin etanalla, keuhkot puristuu kasaan, silmät pullistuu päästä ja pitää madellessaan epämääräistä korinan ja röhinän välimuotoa.

      Poista
    2. En tiedä löytyykö sellaista sanaa, mutta mehän voitais keksiä sellainen :D Sanoilla leikkiminen on kivaa puuhaa.

      Poista
  2. Lyllertäminen on jo sanastossa, mutta siitä puuttuu se etenemismuotoon oleellisesti liittyvä tuska :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...