banneri

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Muikkukukko

Mulla on pitkään tehnyt mieli kalakukkoa. En ole syönyt varmaan 10 vuoteen tätä tyyppillisesti savolaisena pidettyä herkkua. Katoin kalakukon palaa Prismassa jo viime viikolla, mutta en raskinut ostaa.

Musta on jännä, miten kalakukko liitetään niin voimakkaasti savoon ja erityisesti Kuopioon. Koillismaalla isovanhempien luona oli todella usein muikkukukkoa tarjolla ja minusta muikkukukko istuu siihen ympäristöön kuin nenä päähän. Enää ei syödä mummon muikkukukkoa, kun mummo vaihtoi kesän alussa suorasääristen hiippakuntaan.

Olen aina mieltänyt muikkukukon ja monet muutkin perinteiset ruuat todella hankaliksi valmistaa kotona. En ole koskaan miettinyt, mistä mielikuva monimutkaisuudesta ja työläydestä oikein tulee. Eihän tämä ole ollenkaan vaikeaa. Ruistaikinan kanssa menee kenellä tahansa hermot. Muutenhan sapuska ei sisällä kuin perattuja päättömiä muikkuja, rasvaista possun kylkeä ohuina siivuina ja suolaa.

Mummoni tuskin tietää, mitä on pekoni. Jos tietää, luultavasti kääntyy tästä tunnustuksesta haudassaan. Pekonihan on suolattua rasvaista kylkeä, eikö niin? Lidlin triplapakkaus pekonia maksaa vajaa 3 euroa. Lihatiskistä possunläski on paljon hintavampaa ja pitäisi onnistua siivuttamaan ohuiksi siivuiksi. Onnistuu pekonista erinomaisen hyvin!

Kuoren ohjeen otin jostain, mutta mulla ei ollut ruisleseitä ja jauhojakin jouduin lisäämään melko reilusti. Kannattaa vähän tarkkailla jauhojen määrää. Alkuperäisessä ohjeessa oli 3+3+2dl ruisleseitä.

Ruistaikina

4dl vettä
6-7 dl ruisjauhoja
4-5 dl vehnäjauhoja
1tl suolaa

Muut aineet

noin kilo päättömiä perattuja muikkuja
3*140g pekonia
suolaa

Sotke taikinan aineet, vaivaa taikinaksi ja kaulitse noin 0,5 cm paksuiseksi ympyräksi. Helpommin sanottu kuin tehty. Pirusti vaan jauhoja ja kärsivällistä mieltä.

Lado pekonia ja muikkuja kerroksittain. Muikkuihin kannattaa ripotella päälle kevyesti suolaa, vaikka pekonissa suolaa onkin.

Paista 30 minuuttia 250 asteessa. Kääri folioon tiukasti, laske lämpötila 150 asteeseen ja paista vielä 3-4 tuntia.

Viimeinen tunti oli mulle liikaa. En jaksanut valvoa ja odottaa. Kello soimaan tunnin päästä ja vääntämään uunista virta pois. Aamulla kaivelin lopputuloksen uunista ja maistoin vähän aamupalaa.

Ihan mielettömän hyvää! Täydellisen rasvaista ja suola oli juuri kohdillaan. Pekoni oli sulanut ja kadonnut muikkuloiden sekaan. Ihan varmasti teen toistekin. Tehkää tekin.



2 kommenttia:

  1. Meidän Ukki oli Savosta, Kuopion läheltä maatilalta Espooseen ja Ahvenanmaalle muuttanut ja ai, että! kuinka ilahtui, kun mamma kerran Espoossa teki kalakukon. Olisittepa nähneet sen ilmeen - onnesta sekaisin :)

    VastaaPoista
  2. Savolaisena en pistä ollenkaan pahaksi tuota pekonin käyttämistä ;-) Tervetuloa mukaan kisaan.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...