banneri

torstai 24. heinäkuuta 2014

Asuntomessut: osa hittejä ja huteja ja hämmennystä

Mä en ole mikään sisustaja tai ymmärrä sisustamisesta mitään. Messuilla tuli vastaan kaikenlaista kaunista ja kivaa. Tietysti joukkoon mahtui myös kaikenlaista, mikä ei mun makuun passannut ollenkaan. Tähän on nyt kerätty pieniä yksityiskohtia, kivoja huonekaluja, kauniita esineitä ja itseäni kummastuttavia ratkaisuja niin pohjan kuin sisustuksen suhteen.

Parista suosikkitalosta runoilen vielä erikseen.

Aloitetaan kuitenkin kauniilla asioilla:

Keinutuolit on aina kivoja. Keinutuolit ovat ehkä muotia. Ainakin tämä yksi tuoli selvästi on. Tätä oli ainakin 3 talossa, jos ei useammassakin. Söpöhän tämä on kuin sika pienenä. Valmistajaa ja mallia en jaksa etsiä. Pupu keinutuolissa oli muuten vaan niin hellyyttävän suloinen.


Yhden terassin jatkeena oli todella viehättävä ja iso leikkimökki. Ei kai kukaan voi olla tykkäämättä leikkimökistä? Olemattoman kokoisella pihalla leikkimökki on lähellä taloa ja lapset eivät touhutessaan viiletä nurkan takana teillä tietymättömillä.


En osaa päättää, onko tämä valaisin todella makee vai aivan hirveä. Valovoimaa ei valitettavasti nähnyt. Tuhnulla tunnelmavalolla mun makuun turhake. Kunnon valolla varmasti tykkäisin!


Tämä pinnasänky on nyt selvästi muotia, koska tätä on näytetty epäsisustajankin mieleen painuvasti vähän siellä sun täällä. Itse en pidä tästä ja tämä näyttää valkoisena lähinnä sairaalan sängyltä. Esillä tämä oli ainakin kolmessa talossa. Nimenomaan esillä, ei vauvanhoidon kannalta järkevästi sijoitettuna.

Makuuhuoneisiin ei päässyt kuin ovelle kurkistamaan. Vauvan sänky on viimeisessä nurkassa, jotta se on katseelle täysin esillä. Epäilen, ettei kukaan vauvaikäisen lapsen vanhempi työnnä pinnistä mahdollisimman kauas ja mahdollisimman hankalasti yöllisiä heräilyjä ajatellen :D Näkeehän ton hökötyksen, kun ympärillä on vain pakollinen roina, jotta tällainen lapsetonkin ymmärtää, että kyseessä on vauvan sänky.

Kasvilaatikoita! Tarviiko enempää sanoa? Tästä kuvasta näkee sen ongelman, mikä on köysien välissä kulkiessa.


Saanko käydä pöytään? Rakastuin noihin astioihin, kattaukseen ja miljööseen.


Tähän keittiöön rakastuin myös välittömästi! Voisinko vaihtaa pienen ja epäkäytännöllisen keittokomeroni isoon avaraan ja tilavaan? Ehdottomasti samanlaisilla isoilla kaapeilla!


Tässä makuuhuoneessa huomio kiinnittyi yöpöytien takana oleviin oviin. Vanhat ovet sisustuksessa on kykyään muotia, mutta kyllä mä tykkäsin. Kokonaisuuskin oli kovasti mun mieleen.



Sitten niitä hämmästystä ja kummastusta herättäneitä. Nämä on siinä järjestyksessä kuin ne kameran muistikortilta löytyi.

Tämä ammeen sijoitus herätti lähinnä hämmennystä kohteessa 22, Villa Lumous!  Kuvaa oli todella vaikea saada lasin läpi. Amme on sijoitettuna todella isojen lasien taakse terassille. Siinä on varmasti mukava kylpeä kuun loisteessa syksyllä lämpimässä vedessä. Moniko todellisuudessa haluaa lotrata alasti ammeessa edes perheenjäsentensä nähden? Talo on todella epäkäytännöllisen muotoinen ja amme tulee kahden sakaran väliin aika suojaisaan paikkaan. Mutta silti. Kaunishan tämä on!


Tämän näköisiä tuoleja on ollut joka torpassa niin kauan kuin äitini muistaa. Riittääkö designiksi selkänojan suoristaminen ja missä menee kopioinnin raja? Taas samaa sarjaa huushollit pullolleen, kun alkuperäinen sarja on saatu vihdoin lahotettua. Periaatteessa tykkään noista, mutta sekä tuolin suunnittelija että sisustussuunnittelija kyllä vetää siitä, missä aitaa ei edes ole.



Ennakkoon tutustuin messukohteisiin ja kohde nro  35 kuulosti jo alkuun melkoisen erikoiselta omaan makuuni. Talossa ei ole yhtään ikkunaa julkisivun puolella. Ulkopuolelta katsottuna talo on musta järkäle, jossa ei ole mitään kodikasta. Suoraan sanottuna se näyttää melkoiselta mörön pesältä.

Sisältä talo on valkoinen, valoisa ja avara. Pohjaratkaisu on edelleen mielestäni todella kummallinen ja erittäin epäkäytännöllinen. Asuminen mörön pesässä ei varmasti ole mukavaa kuin mörölle itselleen, joten valon ja ikkunoiden takia on ilmeisesti päädytty rakentamaan taloon kulma ja viereen piharakennus.

Kuva on yhdistetty kahdesta otoksesta yhtään kikkailematta ja sen huomaa. Tarkoitus oli vain näyttää talon pohjaratkaisua ulkoa käsin.


Deer hylly on ilmeisesti nykyään muotia ja sitä esiteltiin ainakin kahdessa talossa sekä ruskeana että mustana. Hintaa tällä hirvityksellä on lähemmäs 3000 euroa.

Kaikki, mitä messuilla tarjoiltiin Äijä-teemalla, oli aivan hirveää. Kliseiset stereotypioiden korostamiset oli jo suorastaan noloja. Mitään näistä ei voinut pitää edes camp-hengessä hauskana. Rehellinen mielipiteeni on VMP*!

Aloitetaampa vaikka tällä Remu Aaltosen suunnittelemalla makuuhuoneella. Olen sanaton. Talon omistajana miettisin yöllistä retkeä bensakanisterin ja tulitikkujen kanssa.


Tää pelti sopii kuorma-auton perälaudalle, mutta ei sisustusmateriaaliksi. Eikä todellakaan tollaisina määrinä. Stereotypioiden multihuipentuma ja tähän ei taida auttaa bensakanisteri ja tulitikutkaan.






Muut kuvat Äijä-taloista ei onnistuneet näidenkään vertaa.

Menkää ite paikalle kattomaan :)

2 kommenttia:

  1. Hah, vaikka messualueelle ei ole kuin muutama kilometri, niin ulkoapäin katselu/kauhistelu ja hauskat raporttisi riittävät minulle ;).
    Tuo eka keinutuoli on Vitran RAR, tiedän kun olen tässä jonkin aikaa miettinyt kalusteita uuteen kotiini. Hetken halusin sellaista, mutta kauhea hinta yhdistettynä muoviseen materiaaliin sai minut järkiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googletin. 600 euroa tuntuu järjettömältä summalta. Hiplaamatta kuvittelin, että tottakai se on puuta. Eihän tuolla mihinkään pääse koskemaan...

      Hetken jo näin sievän kissani nukkumassa silkkityynyn päällä. Saa jatkossakin nukkua pyykkikorissa, repimässään nojatuolissa tai mun sängyssä...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...