banneri

torstai 31. heinäkuuta 2014

Onko sulla jotain tunnustettavaa?

Alunperin ajattelin kirjoittaa mustikoista ja mustikkapiirakasta. Sattuneesta syystä hyvä haltijatar ei taikonut uunista mustikkapiirakka, eikä edes mustikoita metsästä pakastimesta. Säästähän voi aina kirjoittaa.

Tänään piti olla superukkonen. Olin odotetun ukkosen aikaan töissä ja siirryin ruokatunnille sisätiloihin. Ainakin firman tontilla ison mäen päällä myrsky kesti vajaan tunnin ja varsinaisesta ukkosesta ei ollut tietoakaan. Ilman lämpötila hujahti muutamassa minuutissa 29 asteesta 17. Tuuli oli todella voimakasta ja vettä tuli vaakatasossa. Myräkkä loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Kesän voimakkainta superukkosta ei nähty. Jyrinää kuului muutaman kerran hyvin läheltä ja nähtiin kaksi salamaakin. Siinä oli se superukkonen. Sen verran oli potkua parissa hyvin tähdätyssä salamassa, että koko mäeltä sai sähköt poikki. Minun elämääni sähköttömyys ei vaikuttanut muuten kuin ruokatunnilla jäi uusintojen uusinnat katsomatta telkkarista.

Myräkän jälkeen töihin palatessa näin aivan mahtavan sateenkaaren. Voimakkain ja suurin, mitä olen koskaan nähnyt. Se myös katosi hetkessä. Ajoin autolla ehkä 10 metriä, että sain sen sivuun parkkiin. Sinä aikana sateenkaari katosi ja siitä oli jäljellä enää laiha muisto. Kännykällä koitin ottaa kuvan laihasta muistosta.


Myrsky raitisti ilmaa niin paljon, että ensimmäisen kerran koko viikolla ilma tuntui hengitettävältä. Kävin jopa juoksemassa ministi. Mulla on juoksemiseen outo suhtautuminen. Haluaisin pystyä juoksemaan 10 kilometriä kuolematta matkalle. Näen mielikuvissani itseni hölkkäämässä tukka ponnarilla heilahdellen kevyesti ja hikoilematta pinkeissä juoksukengissäni. Todellisuudessa minulla on järkyttävän huono kunto ja jaksan juosta noin 2 minuuttia kerrallaan, kun oikein pinnistelen.

Juokseminen on mulle sama asia kuin monelle muulle laihdutuskuurit. Säännöllisin väliajoin yritän seurata jotain juoksukoulun ohjelmaa ja innostus riittää korkeintaan puoleksitoista viikoksi. Sit repsahtaa ja siihen se jää taas joksikin aikaa. Tässä mun fiksaatiossa kevyeen kymppiin oudointa on se, että olen aina inhonnut juoksemista. Urheiluaikoina hölkkäsin lenkit tunnollisesti, mutta jokaista kilometriä inhoten.

Jokohan tämä julkinen tunnustaminen siivittäisi juoksukoulun edistymistä edes viiteen kilometriin?

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Luottokamat

Useimmilla on käytössään tavaroita, joita ei vaihtaisi pois ja joiden korvaaminen uudella on täysin mahdotonta. Moniin tällaisiin arkisiin käyttöesineisiin usein liittyy myös lukuisia muistoja hauskoista hetkistä katkeransuloisiin muistoihin.

Omat luottotavarani olen saanut perintönä. Nämä ovat kaikki vanhoja, ei todellakaan mitään kaunokaisia, mutta käyttötarkoituksessaan ja tunnearvoltaan korvaamattomia.

Valurautapannu

Tämä pannu on vanhempi kuin minä itse. Maailman paras paistinpannu! Käyttöominaisuuksien ohella tällä on kovasti tunnearvoa. Mitenköhän monta tuhatta tällä pannulla paistettua muikkua olenkaan elämäni aikana ehtinyt syömään. Sain pannun keväällä, kun muutettiin Kalastaja palvelutaloon. Erikseen sanoi, että hae se pannu matkaas, että saat edes joskus kunnollista kalaa.



Poimuri

Näillä seuduin poimuria kutsutaan myös rohmuksi. Poimurillakin on ikää enemmän kuin itselläni. Perintönä saatu tämäkin. Istuu käteen erinomaisen hyvin ja pitää mustikatkin ehjinä. Ei mikään kaunokainen, mutta käyttötarkoituksessaan ylivertainen. Tämäkin on Kalastajan perintöjä, mutta siltä ajalta kun kunto oli vielä paljon parempi.



Polkupyörä

Punainen paholaiseni. Ei ylimääräisiä rikkoontuvia osia. Lujaa tällä vaihteettomalla mummo-pyörällä ei pääse, mutta oikein passeli kapine kaupunkiajeluun. Muutaman kilometrin matka keskustaan taittuu hetkessä. Sitä kauemmas tällä ei oikein viitsi lähteä polkemaan. Viitseliäisyyteni myös tehokkaasti estää pitemmät pyöräilyt, kun autollakin pääsee. Niin yksinkertaista tekniikkaa, että osaan itsekin korjata kumin, jarrut ja rasvata ketjut. Perittyä omaisuutta tämäkin, vaikka huomattavasti edellisiä nuorempaa vuosikertaa.



Laitetaan tää yksi uudempikin, kun ollut erittäin tyytyväinen hankintaan. Uudempaa tuotantoa edustaa keväällä Ikeasta ostettu mortteli. Tämä kyllä riittää erinomaisen hyvin minun tarpeisiini. Paremmasta en tiedä, mutta ei mun tarvitsekaan tietää.


Mitä teidän muiden luottokamat on?

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Muikkukukko

Mulla on pitkään tehnyt mieli kalakukkoa. En ole syönyt varmaan 10 vuoteen tätä tyyppillisesti savolaisena pidettyä herkkua. Katoin kalakukon palaa Prismassa jo viime viikolla, mutta en raskinut ostaa.

Musta on jännä, miten kalakukko liitetään niin voimakkaasti savoon ja erityisesti Kuopioon. Koillismaalla isovanhempien luona oli todella usein muikkukukkoa tarjolla ja minusta muikkukukko istuu siihen ympäristöön kuin nenä päähän. Enää ei syödä mummon muikkukukkoa, kun mummo vaihtoi kesän alussa suorasääristen hiippakuntaan.

Olen aina mieltänyt muikkukukon ja monet muutkin perinteiset ruuat todella hankaliksi valmistaa kotona. En ole koskaan miettinyt, mistä mielikuva monimutkaisuudesta ja työläydestä oikein tulee. Eihän tämä ole ollenkaan vaikeaa. Ruistaikinan kanssa menee kenellä tahansa hermot. Muutenhan sapuska ei sisällä kuin perattuja päättömiä muikkuja, rasvaista possun kylkeä ohuina siivuina ja suolaa.

Mummoni tuskin tietää, mitä on pekoni. Jos tietää, luultavasti kääntyy tästä tunnustuksesta haudassaan. Pekonihan on suolattua rasvaista kylkeä, eikö niin? Lidlin triplapakkaus pekonia maksaa vajaa 3 euroa. Lihatiskistä possunläski on paljon hintavampaa ja pitäisi onnistua siivuttamaan ohuiksi siivuiksi. Onnistuu pekonista erinomaisen hyvin!

Kuoren ohjeen otin jostain, mutta mulla ei ollut ruisleseitä ja jauhojakin jouduin lisäämään melko reilusti. Kannattaa vähän tarkkailla jauhojen määrää. Alkuperäisessä ohjeessa oli 3+3+2dl ruisleseitä.

Ruistaikina

4dl vettä
6-7 dl ruisjauhoja
4-5 dl vehnäjauhoja
1tl suolaa

Muut aineet

noin kilo päättömiä perattuja muikkuja
3*140g pekonia
suolaa

Sotke taikinan aineet, vaivaa taikinaksi ja kaulitse noin 0,5 cm paksuiseksi ympyräksi. Helpommin sanottu kuin tehty. Pirusti vaan jauhoja ja kärsivällistä mieltä.

Lado pekonia ja muikkuja kerroksittain. Muikkuihin kannattaa ripotella päälle kevyesti suolaa, vaikka pekonissa suolaa onkin.

Paista 30 minuuttia 250 asteessa. Kääri folioon tiukasti, laske lämpötila 150 asteeseen ja paista vielä 3-4 tuntia.

Viimeinen tunti oli mulle liikaa. En jaksanut valvoa ja odottaa. Kello soimaan tunnin päästä ja vääntämään uunista virta pois. Aamulla kaivelin lopputuloksen uunista ja maistoin vähän aamupalaa.

Ihan mielettömän hyvää! Täydellisen rasvaista ja suola oli juuri kohdillaan. Pekoni oli sulanut ja kadonnut muikkuloiden sekaan. Ihan varmasti teen toistekin. Tehkää tekin.



maanantai 28. heinäkuuta 2014

And the winner is...

Arvonnan suoritin ihan perinteisellä paperilaput ja pipo -menetelmällä. Sokkona valittuun lappuun oli kirjoitettu Niinulin sähköpostiosoite. Onnea voittajalle!

Töiden jälkeen pistin muikkukukon uuniin. Siellä se muhistelee vielä kolmisen tuntia ja minä varmaan kuolen uunin eteen nälkään. Muikkukukosta enemmän tarinaa myöhemmin, kun tekele on paistettu ja maistettu.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Arvonta!

Minulla on ylimääräinen kutsuvieraslippu asuntomessuille. Messut päättyy 10.8, joten se täytyy käyttää siihen mennessä.

Jottei lippu jäisi käyttämättä, etsitään sille käyttäjä. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Arvonta-aikaa on huomiseen noin klo 19 asti. Jätä sähköpostiosoitteesi tai muu vinkki, mistä sinut huomenillalla tavoittaa. Lippu lähtee postiin tiistaina aamulla.

 


torstai 24. heinäkuuta 2014

Asuntomessut: osa hittejä ja huteja ja hämmennystä

Mä en ole mikään sisustaja tai ymmärrä sisustamisesta mitään. Messuilla tuli vastaan kaikenlaista kaunista ja kivaa. Tietysti joukkoon mahtui myös kaikenlaista, mikä ei mun makuun passannut ollenkaan. Tähän on nyt kerätty pieniä yksityiskohtia, kivoja huonekaluja, kauniita esineitä ja itseäni kummastuttavia ratkaisuja niin pohjan kuin sisustuksen suhteen.

Parista suosikkitalosta runoilen vielä erikseen.

Aloitetaan kuitenkin kauniilla asioilla:

Keinutuolit on aina kivoja. Keinutuolit ovat ehkä muotia. Ainakin tämä yksi tuoli selvästi on. Tätä oli ainakin 3 talossa, jos ei useammassakin. Söpöhän tämä on kuin sika pienenä. Valmistajaa ja mallia en jaksa etsiä. Pupu keinutuolissa oli muuten vaan niin hellyyttävän suloinen.


Yhden terassin jatkeena oli todella viehättävä ja iso leikkimökki. Ei kai kukaan voi olla tykkäämättä leikkimökistä? Olemattoman kokoisella pihalla leikkimökki on lähellä taloa ja lapset eivät touhutessaan viiletä nurkan takana teillä tietymättömillä.


En osaa päättää, onko tämä valaisin todella makee vai aivan hirveä. Valovoimaa ei valitettavasti nähnyt. Tuhnulla tunnelmavalolla mun makuun turhake. Kunnon valolla varmasti tykkäisin!


Tämä pinnasänky on nyt selvästi muotia, koska tätä on näytetty epäsisustajankin mieleen painuvasti vähän siellä sun täällä. Itse en pidä tästä ja tämä näyttää valkoisena lähinnä sairaalan sängyltä. Esillä tämä oli ainakin kolmessa talossa. Nimenomaan esillä, ei vauvanhoidon kannalta järkevästi sijoitettuna.

Makuuhuoneisiin ei päässyt kuin ovelle kurkistamaan. Vauvan sänky on viimeisessä nurkassa, jotta se on katseelle täysin esillä. Epäilen, ettei kukaan vauvaikäisen lapsen vanhempi työnnä pinnistä mahdollisimman kauas ja mahdollisimman hankalasti yöllisiä heräilyjä ajatellen :D Näkeehän ton hökötyksen, kun ympärillä on vain pakollinen roina, jotta tällainen lapsetonkin ymmärtää, että kyseessä on vauvan sänky.

Kasvilaatikoita! Tarviiko enempää sanoa? Tästä kuvasta näkee sen ongelman, mikä on köysien välissä kulkiessa.


Saanko käydä pöytään? Rakastuin noihin astioihin, kattaukseen ja miljööseen.


Tähän keittiöön rakastuin myös välittömästi! Voisinko vaihtaa pienen ja epäkäytännöllisen keittokomeroni isoon avaraan ja tilavaan? Ehdottomasti samanlaisilla isoilla kaapeilla!


Tässä makuuhuoneessa huomio kiinnittyi yöpöytien takana oleviin oviin. Vanhat ovet sisustuksessa on kykyään muotia, mutta kyllä mä tykkäsin. Kokonaisuuskin oli kovasti mun mieleen.



Sitten niitä hämmästystä ja kummastusta herättäneitä. Nämä on siinä järjestyksessä kuin ne kameran muistikortilta löytyi.

Tämä ammeen sijoitus herätti lähinnä hämmennystä kohteessa 22, Villa Lumous!  Kuvaa oli todella vaikea saada lasin läpi. Amme on sijoitettuna todella isojen lasien taakse terassille. Siinä on varmasti mukava kylpeä kuun loisteessa syksyllä lämpimässä vedessä. Moniko todellisuudessa haluaa lotrata alasti ammeessa edes perheenjäsentensä nähden? Talo on todella epäkäytännöllisen muotoinen ja amme tulee kahden sakaran väliin aika suojaisaan paikkaan. Mutta silti. Kaunishan tämä on!


Tämän näköisiä tuoleja on ollut joka torpassa niin kauan kuin äitini muistaa. Riittääkö designiksi selkänojan suoristaminen ja missä menee kopioinnin raja? Taas samaa sarjaa huushollit pullolleen, kun alkuperäinen sarja on saatu vihdoin lahotettua. Periaatteessa tykkään noista, mutta sekä tuolin suunnittelija että sisustussuunnittelija kyllä vetää siitä, missä aitaa ei edes ole.



Ennakkoon tutustuin messukohteisiin ja kohde nro  35 kuulosti jo alkuun melkoisen erikoiselta omaan makuuni. Talossa ei ole yhtään ikkunaa julkisivun puolella. Ulkopuolelta katsottuna talo on musta järkäle, jossa ei ole mitään kodikasta. Suoraan sanottuna se näyttää melkoiselta mörön pesältä.

Sisältä talo on valkoinen, valoisa ja avara. Pohjaratkaisu on edelleen mielestäni todella kummallinen ja erittäin epäkäytännöllinen. Asuminen mörön pesässä ei varmasti ole mukavaa kuin mörölle itselleen, joten valon ja ikkunoiden takia on ilmeisesti päädytty rakentamaan taloon kulma ja viereen piharakennus.

Kuva on yhdistetty kahdesta otoksesta yhtään kikkailematta ja sen huomaa. Tarkoitus oli vain näyttää talon pohjaratkaisua ulkoa käsin.


Deer hylly on ilmeisesti nykyään muotia ja sitä esiteltiin ainakin kahdessa talossa sekä ruskeana että mustana. Hintaa tällä hirvityksellä on lähemmäs 3000 euroa.

Kaikki, mitä messuilla tarjoiltiin Äijä-teemalla, oli aivan hirveää. Kliseiset stereotypioiden korostamiset oli jo suorastaan noloja. Mitään näistä ei voinut pitää edes camp-hengessä hauskana. Rehellinen mielipiteeni on VMP*!

Aloitetaampa vaikka tällä Remu Aaltosen suunnittelemalla makuuhuoneella. Olen sanaton. Talon omistajana miettisin yöllistä retkeä bensakanisterin ja tulitikkujen kanssa.


Tää pelti sopii kuorma-auton perälaudalle, mutta ei sisustusmateriaaliksi. Eikä todellakaan tollaisina määrinä. Stereotypioiden multihuipentuma ja tähän ei taida auttaa bensakanisteri ja tulitikutkaan.






Muut kuvat Äijä-taloista ei onnistuneet näidenkään vertaa.

Menkää ite paikalle kattomaan :)

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Asuntomessut, osa 1

Jaan asuntomessu-juttuja muutamaan postaukseen. Megajuttua ei kukaan jaksa lukea blogimuodossa.

Kurvattiin ystäväni kanssa messuille tänään heti klo 10, kun messuportit avautuivat. Ilmaisilla messubusseilla pääse nopeasti perille ja pois. Aamulla saatiin kierrellä ihan rauhassa ilman tungosta. Tarkoituksella aloitimme kierroksen ihan toisesta suunnasta kuin minne muut lähtivät vaeltamaan. Sää oli aamusta asti helteinen, suorastaan tukala. Päätimme kierroksen kerrostaloasuntoihin, joiden jälkeen sopivasti taivas repesi rankkasateeksi. Elektroniikkaa suojellaksemme odottelimme vartin verran kodassa.

Tässä on vain yleisjuttua ja -huttua. Kirjottelen suosikeista ja järkytyksistä erikseen. Pienet kivat ja kauniis asiat tulee myös erikseen.

Messutaloissa oli hyvin samankaltaisia elementtejä useita. Kierroksen alussa taloissa oli todella pieniä lastenhuoneita. Pinnasänky tai taaperon ensisänky mahtuu vaikka komeroon. Minun mielestäni muunneltavuutta pienissä makkareissa ei oikein ollut. Koululaiseksi kasvettua moniin lastenhuoneisiin mahtuu sänky ja koulupöytä, mutta ei mitään muuta. Oleleskelu- tai leikkitilaa ei käytännössä jää yhtään.

Monessa talossa onneksi lastenhuoneksi tarkoitetuissa makkareissa oli myös tilaa, joihin teini-ikäinenkin mahtuu. Mun käsitykseni mukaan läksyjä pitää mahtua omassa huoneessa tekemään ihan rauhassa. Iän myötä kavereiden merkitys korostuu ja kai kavereidenkin pitäisi huoneeseen mahtua kylään. Osassa taloista huoneen muunneltavuus ikäkausina oli otettu huomioon. 

Avokeittiöitä yhdistettynä olohuoneeseen taisi olla lähes poikkeuksetta jokaisessa talossa. Isot ikkunat tekee tietysti oleskelutiloista avarat ja valoisat. Mä tykkään itse avokeittiöstä ja valoisista isoista tiloista, mutta laiskana siivoajana olisin pulassa. Keittiön ovi on niin helppo sulkea, avokeittiössä kaikki astiat ja sotkut on jatkuvasti esillä. Isot avarat oleskelutilat toivottavasti tuo vastapainoa ja yhdessäoloa pienille, suorastaan liian pienille, makuuhuoneille.

Mä tykkään valosta ja avaruudesta. Monessa kohteessa oleskelutilan katto oli korkealla ja ylempi kerros oli vähän parvityyppinen ratkaisu, josta näkin suoraan olohuoneeseen. 

Sisäpinnoilla suosittiin pääasiassa joko tummaa (sinisen ja harmaan sävyjä) tai ihan rehellisen vaaleaa. Läpitalon väreillä leikittelyä ei ollut kuin ehkä yhdessä kohteessa ja se oli juuri meidän kahden naisen raadin suoranainen inhokki. Minä en pidä tummista seinistä ja useimpien kohteiden valaistuskin oli varsin himmeää. Kontrasti ulkona porottavaan aurinkoon ja kirkkaaseen päivänvaloon oli niin suuri, että tummat pinnat tuntui varmaan vieläkin synkemmiltä.

Talosta riippumatta terasseihin ja patioihin oli satsattu! Terassit oli isoja. Monessa kohteessa terasseja oli useampia ja patiota vielä ulkona erikseen. Ulkokalusteisiin ja sisustukseen oli panostettu. Toisena puolena hulppeista ulkotiloista oli todella ahtaaksi käyneet tontit. Pinta-alaa tonteille ei monestikaan enää juuri jäänyt. Suurimmassa osassa taloista ei tarvitse ensikesänä tapella nurmikon leikkuusta. Nurmialaa ei kauheasti jäänyt jäljelle.

Vois kuvitella, että ruoanlaitosta tykkäävä olisi kiinnittänyt huomiota kohteiden keittiöihin. Mulle ei jäänyt niistä mitään mieleen. Jokaisessa talossa oli keittiö ja se varmasti on toimivampi kuin omani! Olohuoneen jatkeena olevat avokeittiöt toistivat itseään kolmannen kohteen jälkeen. Osassa oli saareke, toisissa ei. Niissä ei ollut kuin yksi hieman raolleen jätetty kaappi, joka olisi jäänyt mieleen.

Pohjaratkaisuista jäi positiivisesti mieleen pari kohdetta, joihin muuttaisin heti huomenna! Köysien välissä kulkeminen tiettyyn suuntaan ja osin tilapäisiä telineitä myöten ulos häiritsi tilankäytön hahmottamista. Osa taloista oli varsinaisia lokerikkoja, toisen luultavasti vain tuntui kummallisilta ja hankalilta kulkemisen rajoitteiden vuoksi.

Saunoihin kurkkasin, mutta en ole niistä juurikaan kiinnostunut. Mä en sauno kuin pari kertaa vuodessa.

Lasin/plexin käyttö ahdisti hieman tällaista korkeanpaikankammoista. Mä tarviin ihan oikean kaiteen ja tunnen itseni turvattomaksi pelkän läpinäkyvän härpättimen takana korkealla. Osassa kohteista johdettiin ulos väliaikaisten portaiden kautta. Niistäkin osa notkuin siihen malliin, että teki oikeasti pahaa.

Messuista varmasti saa eniten irti henkilöt, jotka ovat rakentamassa tai remontoimassa. Me mentiin sillä asenteella, että kaikki kaunis kiinnostaa ja mennään vaan katselemaan. Mitään materiaaleja ei sen enempää tutkailtu. Kierreltiin, ihmeteltiin ja kuvattiin. 44 kohdetta 4 tuntiin. Kauheesti jääty hiplailemaan tai kyselemään. Kiirettäkään ei pidetty.

Valokuvaaminen oli vaikeaa. Valo ei oikein tuntunut riittävän harrastelijavälineelle. Mun putkella ei meinannut ahteissa tiloissa päästä riittävän kauas. Ihmisten kuvaamista yritin välttää, joten sekin rajoitti kuvien räpsimistä. Messuvieraita ei oikein voinut välttääkään. 

Esteettömyydestä ei mun nähdäkseni kohteissa ollut tietokaan. Muutamassa paikassa oli rampit, joita myöten pyörätuolillakin pääsi sujuvasti sisälle. Suurimmassa osassa kohteita oli jonkunlainen ramppi, mutta aivan liian jyrkkä. 20% nousua muutamaakaan metriä ei useimmat pysty nousemaan tai avustajan käsivoimien varaan laskemaan.

Tähän ehkä tiivistyy suunnittelun henki. Isoja ikkunoita ja isot ulkotilat pienellä tontilla:



Isoja tiloja,avaruutta ja korkeutta:


Keittiöt ei toisistaan poikenneet kuin värillä:

Terasseihin, parvekkeisiin ja ulkotiloihin oli satsattu:
Tarkoitus on mennä messujenyönä uudelleen, kun toinen lippu jäi käyttämättä.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Ruoto suoraksi

Tänään ajettiin Ranskan ympäriajon 14. etappi Grenoble-Risoul. Ensimmäinen Tour de Francen etappi tänä vuonna, minkä ehdin seuraamaan melkein alusta asti ja loppuun saakka. Osaa etapeista olen kuunnellut yöllä eurosportin uusintana, mutta eihän se ole sama asia.

Kaverit ei ymmärrä ollenkaan, miten kukaan jaksaa seurata 5 tuntia letkassa pyörällä ajoa. Eihän se olekaan ollenkaan pointti, ettei etapin aikana oikeastaan tapahdu kauheasti mitään. Siinähän se viehätys onkin! Äärimmäisen rentouttavaa seurata mahtavia vuoristomaisemia ja kuunnella erittäin asiantuntevia ja rauhallisia selostajia.

Pyöräletkan seuraamisessa on jotain todella rauhoittavaa. Selostaja ei huuda edes loppukirin aikana. Selostajat lähetyksestä tekee rentouttavia ja rauhoittavia. Tuntikausien lähetysten aikana on aikaa käydä läpi kisan historiaa, kisapaikkojen historiaa, tarjoilla mielenkiintoisia pikkudetaljeja ja tietysti faktaa talleista ja pyöräilijöistä. Selostaja tarjoaa tourin aikana 3600 kilometrin kiertoajelun Ranskassa.

Mä katson lähetykset eurosport-playerin kautta. Kuvan laatu on mun koneella kehnohko, mutta ei se haittaa. Kännykässä olisi terävä kuva, mutta en saa vaihdettua kännykästä selostusta suomeksi. Mä haluan ehdottomasti Peter Selinin selostamaan ja kännykän automaattisesti valitsemaa ruotsia ymmärrän aika huonosti.

Yleensä katson huonosta kuvasta vain ne osat, missä oikeasti tapahtuu jotain. Muuten makaan tietokoneen vieressä selälläni kuulokkeet korvissa ja kuuntelen. Toisinaan saatan nukahtaa kesken lähetyksen, mutta se ei oikeastaan edes harmita. Selkäparkani tykkää, kun 5 tuntia pötköttää jalat hieman koukussa ja selkä suorassa pyöräilyä kuunnellen. Kissakin tykkää, kun pääsee mahan päälle makoilemaan.

Tämän päiväisen etapin voitti puolalainen Rafal Majka. Kisan johdossa jatkaa Nibali. Huomista etappia en taida ehtiä taas seuraamaan ollenkaan. Tyttöjen kanssa ollaan menossa asuntomessuille. Asuntomessupostauksia siis tulossa lähipäivinä varmaan useampiakin.

Kaverit ei ymmärrä ollenkaan pyöräilyä tai sen seuraamista. En tunne ainuttakaan ihmistä, joka tykkää sitä seurata. Laji on ilmeisen suosittu jyväskyläläisten ruokabloggaajien joukossa. Oman kylän tytöistä ainakin Campasimpukka ja Luimupupu jakavat rakkauden tähän lajiin. 

Mun koneraukkani ei pysty parempaan kuvanlaatuun. Vika ei ole palvelussa vaan laitteessa.



lauantai 12. heinäkuuta 2014

Finncon 2014

Ajoin tänään ensimmäisen kerran pyörällä koko vuonna. Nolottaa suorastaan tämä laiskuus. Motivaatio pyörän renkaiden täyttöön kumpusi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin olemattomat parkkipaikat. Kaupungissa on tänään menossa Asuntomessut, SuomiPop-festarit, Jyväskylä kesä ja Finncon. Ei käynyt mielessäkään, että muutaman kilometrin matkan olisin taittanut autolla ja pyörinyt puoli päivää parkkiruutua etsimässä. Uskollinen vaihteeton Ainottareni rullasi oikein kevyesti, vaikken ketjuja jaksanutkaan rasvata.

Suomen suurin science fiction ja fantasiakirjallisuustapahtuma järjestettiin tänä vuonna ihan kotikulmilla. Millään tavalla en ole kiinnostunut scifistä tai fantasiakirjoista tai tutustunut kumpaankaan lajiin. Menin paikalle uteliaisuudesta ja tapaamaan lapsuuden ystävää. Tilaisuus on ilmainen, joten suurtakaan kynnystä paikalle saapumiseen ei ollut.

Mennessä oli vähän sellanen fiilis kuin olisin tekemässä jotain luvatonta ja matkalla tirkistelemään jotain friikkisirkusta. Olihan siellä kieltämättä kaikenlaista viilettäjää. Suurin osa oli ihan tavallisissa säähän sopivissa arkivaatteissa. Osa oli pukeutunut erilaisiin teeman mukaisiin asuihin.

Kävin kuuntelemassa kolmea esitystä. Ensimmäisen teemana oli paneelikeskustelu tulevaisuuden kirjasta. Tilaisuus oli ihan mielenkiintoinen. Keskittyi lähinnä e-kirjoihin.

Paneelikeskustelun jälkeen siirryin kuuntelemaan esitelmää Muumi-kirjoissa esiintyvistä kartoista. Aihepiiri jäi täysin irralliseksi. Jäi täysin epäselväksi, miksi tutkija on perehtynyt Muumi-kirjoissa kuvitukseen käytettäviin karttoihin, kun kuvituskarttoihin ei missään vaiheessa kirjoja edes viitata.

Kolmantena oli paneelikeskustelu nuorten fantasiakirjallisuudesta, jossa ystäväni oli keskustelijana. Keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen, vaikkakin alussa oli vähän vaikeuksia seurata keskustelua. Termistö genreen tutustumattomalle oli vierasta, mutta pääsin sisälle aika nopeasti. Mulla on Twilightit, Game of Thronesit ja Nälkäpelit lukematta. Monta mielenkiintoista, erityisesti kotimaista, kirjaa nousi esille, jotka ehdottomasti haluan lukea, vaikka ne nuorisolle suunnattuja pääasiassa onkin.

Muutakin mielenkiintoista olisi ollut, mutta velvollisuudet eli koiran kusetus kotona kutsui. Tapahtumapaikalla olisi puhetilaisuuksien lisäksi ollut näyttelyä, lautapelejä ja kirjojen myyntipöytiä, mutta niihin en tutustunut.

Ohjelmalehtinen

Paneelin osallistujista puolet, nuorten fantasia kirjallisuus

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Ruoka-appseja

Olen nykyään aivan koukussa uuteen älypuhelimeeni. En käsitä, miten olen selvinnyt näinkin pitkään elämästä ilman. Viihdytän puhelimen näpläämisellä itseäni aamusta iltaan. Olen juuri se rasittava juntti, joka räpeltää puhelintaan jatkuvasti ja suorastaan neuroottisesti. Olen todella sosiaalinen! Facebook, Twitter, Instagram, blogi, sähköposti. Tunnistan kyllä facebookin viestiäänen ja sähköpostin kilautuksen, mutta en tiedä, miten puhelin tekstiviestistä ilmoittaa.

Mikä onni ja autuus, kun tajusin puhelimeen löytyvän sovelluksia ihan mihin asiaan tahansa. Reseptisovelluksiakin on tuhansia! Kaikkia en minäkään ehdi kokeilemaan ja jossain vaiheessa tulee puhelimen kapasiteettikin vastaan, joten jouduin valitsemaan vain muutaman kokeiluun eli tylsien työpäivien viihdykkeeksi.

Nappasin tähtien perusteella allrecipes.comin ja Bigovenin englannin kielisistä ja Pirkan ja kotikokin kotimaisista. Allrecipes.comia olen selaillut tietokoneeltakin ja tykännyt. 

Kivahan näillä on joutohetkinä leikkiä ja hakea reseptejä. Tulee ideoita, ohjeita ja liian paljon herkullisia kuvia kuolattavaksi. Ilmankin varmasti pärjäisin, mutta mikäs sen mukavampaa kuin ruokakaupassa tarkastaa resepti ja ostoskorin sisältö. Ainahan voi muuttaa vielä mielensä ja päätyä toiseen ohjeeseen, kun ei ole kassalle asti kävellyt. Todellisuudessa en koskaan noudata mitään reseptejä, vaikka paljon ruokaohjeita lueskelenkin.

Kännykän voi aina kantaa keittiönpöydälle, kun aloittaa kokkaamisen. Tietokoneen siirtäminen on vähän vaikeampaa ja läppärillekään ei aina ole tilaa, jos paljon kulhoja sotkee.

Pirkka on nimensämukaisesti Keskon palvelu. Tykkään selkeistä ohjeista, yksinkertaisesta käyttöliittymästä ja helppokäyttöisyydestä. Pirkan appsia käytän eniten. Yksinkertainen, helppo ja ohjeet suomeksi. Aivot jäässä ei tarvii miettiä jenkkireseptien raaka-aineiden määriä ja arvailla paria epäselvää ainesosaa.

Pirkan sovelluksen reseptit on tavallisia arkiruokaohjeita. Helppoja ohjeita tavalliseen ruokaan. Samalla myös yllätyksettömiä ja mielikuvituksettomia, mutta suurin osa ihmisistä laittaa ruokaa vain syödäkseen.























Toinen suomen kielinen on kotikokki.net. Reseptistö on maan laajin, mutta laatuhaitarikin on maailman laajin. Osa ohjeista on ihan OK, osassa taas on todella räikeitä virheitä.

Mä olen siinä määrin laiska, etten jaksa kahlata suomen laajinta lihapullaohjeistoa läpi vain saadakseni jotain vaihtelua lihapullataikinaan. Mulle riittää ne 5 reseptiä, joita en kuitenkaan noudata, kun saan jo riittävän inspiraation ja aivan toisen idean.

Kotikokin appsi on jäänyt lähes käyttämättä. Suurin syy on ihan puhtaasti ulkonäkö. Mua ärsyttää taustalta näkyvä vihreä-valkoinen ruutukuvio niin paljon, etten voi käyttää tätä sovellusta. Mä en pidä taustakuvista noin muutenkaan.






















Allrecipes.com on mun ehdoton suosikki! Mitä ei täältä löydy, sitä ei tarvii syödä. Viihdytän itseäni aika usein työpaikalla ihan vaan selailemalla reseptejä. Kuvat on laadukkaita, ohjeet selkeitä ja plärätessä tulee aina nälkä.

Edellisiin verrattuna allrecipen haku on huomattavasti monipuolisempi. Haun voi rajoittaa tietynlaista ruokavaliota noudattaviin resepteihin. Ilman rajausmahdollisuutta varmasti kellä tahansa ruokavaliota noudattavalla menisi hermo tuhansia ohjeita läpikäymällä.

Harvoin mitään tämän appsin ohjeilla teen. Lähinnä katselen ideoita ja plärään kaikkia ihanuuksia. Veikkaisin, että monipuolisin reseptipankki, mitä verkosta löytyy. Ohjeet on selkeitä ja kuvat erinomaisia.



Toinen iso ja suosittu englannin kielinen appsi on BigOven. Tämä jäi mulla hyvin vähälle käytölle aika nopeasti. Mitään vikaa tässä ei ole, mutta allrecipe on vaan visuaalisesti miellyttävämpi. Bigovenin reseptit on mielenkiintoisia ja selkeitä. Bigovenista löytyy haku, jolla voi hakea reseptejä joihin kadottaa jämät. Muissa tätä ominaisuutta ei käsittääkseni ole.






















Mun ehdottomat suosikit on Pirkka ja Allrecipes. Vinkatkaa, jos käytätte itse jotain muuta hyväksi havaittua. Nämä appsit löytyy ainakin Lumialle.


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Pikainen linssi-coucousylläri

Menin illalla nukkumaan jo ennen yhdeksää. Pitkien yöunien jälkeen heräsin tietysti reilusti ennen iltavuoron alkua. Ylimääräinen aika aamulla ei tietenkään tarkoita ajan hyödyntämistä vaan pitkää loikoilua, tietokoneella notkumista ja välttämättömyyksien väistelyä. En nykyään enää edes keitä kotona aamukahvia, kun olen onnistunut maksimoimaan aamulla laiskuuden ja minimoimaan ajankäytön pakollisiin asioihin.

Aikaa oli ja nälkäkin alkoi vaivata, ensimmäisen kerran tässä työpaikassa, laitoin ruokaa ennen iltavuoroa. Kaapeissa ei olut mitään, joten täytyi taas valmistaa yllätys. Aikaisemmin kutsuin näitä epämääräisiä sörsseleitä öpöstykseksi. Kaverit kielsi sen ja käskivät kutsua yllätykseksi. Yllätys on siis se ruokalaji, jota aloittaessa ei tiedä, mitä se tulee pitämään sisällään. Yhteistä kaikille yllätyksille on, että se valmistetaan nopeasti ja käytetään, mitä sattuu löytymään.

Couscousia valmistan ehkä kerran vuodessa. En välttämättä joka vuosikaan. Jotenkin en osaa sitä käyttää. Riisin, perunan ja pastan kylkeen on helppo heittää joku soossi sattumilla. Couscous ei mun makuun oikein kestä nesteessä uiskentelua. Couscousruuan ehkä pitää olla kuivempaa. Täytyis vaan tehdä useammin couscousia. Maussa ei mitään vikaa ole ja varsinaista pikaruokaa.

Linssi-couscous-ylläri

Couscousia turvotettuna (vettä, couscous + suolaa)

Linssejä
sipuli
pari valkosipulin kynttä
inkivääriä
pari ruokalusikallista tuorejuustoa
suolaa
curryä
chiliä
vettä
öljyä

Pilko ja kuullota sipulit pannussa. Lisää mausteet ja kuullota mausteita hieman. Lisää linssit ja sekoita. Lisää vettä hiljalleen, kun edellinen on imeytynyt pois. Kun linssit on kypsiä, lisää tuorejuuston jämät, jos on. Tarkasta maku ja sekoita couscous joukkoon.

Helppoa, hyvää ja huokeaa. Silmät olis kaivannut sapuskaan esim. paprikaa ja väriä.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...