banneri

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Tacolettuja

Tänä viikonloppuna kisataan agilityn mm-karsinnat Rovaniemellä. Koiraurheilu on parasta paikanpäällä, mutta persaukisen ja tänään töissä olleen on seuraava kisoja kotisängystä. Onneksi kisoista sentään tulee youtuben kautta livestreamiä.

Ystävistäni 2 on jo raivannut tiensä huomiseen finaaliin. Monta on vielä jälkimmäiselä karsintaradalla tulessa. Toivotaan finaalipaikkoja vielä lisää ja onnistumisia huomiselle! Ens vuonna karsitaan kotikulmilla. Toivottavasti olemme siihen mennessä saaneet osallistumiseen oikeuttavat tulokset kasaan ja raivannut itsemme lähtöviivalle.

Tänään piti saada lohturuokaa, kun kaikki muut on Rovaniemellä ja minä en. Koko päivän töissä teki mieli lettuja suolaisella täytteellä. Sapuskan vääntäminen on vähän vaikeaa lähetystä seuratessa. Valitettavasti en saa livestreamiä näkymään kännykästä, joten en voi paistaa lettuja ja seurata kisoja. Lettutaikinan tein kotiin tullessa säkäluokkien välissä turpoamaan. Täytteen valmistin ensimmäisen radan jälkeen, kun toista rataa rakennettiin. Lettuja paistoin lähtölistan mukaan sopivissa väleissä, kun kavereita ei ollut hetkeen tulossa radalle.

Täytteeseen koitin hakea tacomausteesta jonkinlaista meksicohenkisyyttä siinä kuitenkin epäonnistuen. Täyte oli hyvää, mutta ei siitä kyllä meksicoa tullut mieleen. Pavut on kiva lisä jauhelihan joukkoon. Pavuilla on helppoa ja edullista jatkaa mitä tahansa jauheliharuokaa. Poikkeuksellisesti ostin valmiiksi liotettuja papuja. Yleensä liotan kuivista, mutta eihän niitä hetken mielihaluihin saa.

Lettutaikinan osannee jokainen tehdä. Minä paistan lähes aina veteen.

Taco-letut

400g jauhelihaa
1 tetra papuja
1 sipuli
runsaasti taco-maustetta
½ lootaa paprika-sipuli tuorejuustoa
suolaa

Paista jauheliha ja kuullosta sipuli. Lisää muut aineet ja sekoita.

Paista letut ja anna jäähtyä. Lisää täyte ja pyörittele rullalle. Kuorruta juustoraasteella ja lämmitä 225 asteessa niin pitkään, että juustoraaste on sulanut.

Paprika-sipulituorejuusto oli halvinta, mitä Prismasta löysin. Olin aika hämmästynyt, kun kaupan omalla merkillä ei ollut kuin 4 makua Toivottavasti valinnanvaraa tulee enemmän.
Täytettä


Rullalle vaan
Puolen litran taikinassa riittää syömistä.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Jätelaatikko eli oodi suomalaiselle elintarvikehygienialle

Eilen tein ruokaa, jota en olisi tarjonnut kellekään. Ruoka itsessään oli oikein maukasta, mutta olin ihan rehellisesti sanottuna hieman huolissani täydellisestä elintarvikehygienian puutteesta. Ruokaa ei laiteta roskiin ja elämä on täynnä riskejä. Uhkarohkeasti vetelin sapuskaa napaani sekä illalla että tänään töissä päivällä ja olen ihan täysin terve edelleen.

Syömäkelpoisuutta arvioidessa ensimmäisenä tietysti arvioidaan silmä- ja erityisesti nenämääräisesti, onko ruoka pilaantunutta. Pahimmat pöpöt, kuten listeria, ei ole aistinvaraisesti havaittavissa. Joten ei kun sapuskat pataan.

Jääkaapissa nökötti sunnuntaina avattu vakuumisavukala. Kuljetuksessa kylmäketju oli katkennut jo kahteen kertaan useamman tunnin automatkoilla. Tuskimpa kalajaloste ihan tuoreinta on olut vakuumiin päätyessäänkään.

Sekaan purkki kaksiviikkoa sitten päiväyksensä ohittanutta kermaa ja kalan kanssa matkustanut ruohosipulituorejuuston jämä. Edelliseltä päivältä oli ihan tuoreena kuorittuja ja keitettyjä juureksia (pottu, porkkana, nauris).

Kaikki sekaisin lusikalla ja vuokaan uuniin 200 asteeseen. En muista, kauanko oli. Silleen sopivasti.

Sapuska oli täysin kunnossa ja erittäin syömäkelpoista, vaikka se oli päiväyksensä moneen kertaan ylittänyttä ja huonosti säilytettyä. Missään muualla kuin kotisuomessa en vastaavaa sapuskaa uskaltaisi suuhuni lapioida.

En tollasta uskaltais kellekään muulle tarjota, vaikka ruokailija tietäisi ruuan koostumuksen ja ainesosien päiväykset. Mä en ole koskaan sairastanut ruokamyrkytystä, joten en varmaankaan ole sille erityisen altis.

Hävikkiviikko starttaa taas 8.-14.9. Teemaviikkoa odotellessa ehtii putsaamaan jääkaapin jämistä vielä moneen kertaan.

Kuvaa en laatikosta ottanut. Eiköhän jokainen tiedä, miltä näyttää juurekset kermassa ja seassa on hajonneesta kalasta paloja.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Asuntomessut 11.7-10.8 Jyväskylässä -Ennakkotunnelmia

Tämän vuoden asuntomessut järjestetään kotikaupungissani Äijälän rannassa. Messualueella on ollut melkoinen kuhina ja tungos, kun paikat pitäisi saada parissa viikossa valmiiksi viimeistä silausta myöten. Tänään ajeltiin työkaverin kanssa pyöräteitä myöten, kun paikat alkoi käydä ahtaaksi kuorma-autojen ja muiden koneiden seassa. Kuvista kuhina ei välity. Tarkoituksella otin sellaiset kuvat, missä ei näy työmiehiä. Varsinkaan tunnistettavia henkilöitä. Kuvat löytyy postauksen lopusta.


Minäkin olen useamman naulan kilkuttanut ja ruuvin paikalleen vääntänyt. Kävin päivällä vähän kävelemässä ja vilkuilemassa ympärilleni. Aikaisemmin ei ole ollut yhtään aikaa tutustua messualueeseen.

Paljon on kesken. Suurimmassa osassa taloja pihat on vielä aivan kesken ja talojen edustoilla on kasoittain tavaraa, työkaluja ja -koneita. Epäilemättä messualue saadaan kuitenkin valmiiksi parissa viikossa. Kuulemma sopimussakko motivoi saamaan pihat ja sisustukset valmiiksi määräaikaan mennessä. En tiedä, millaisista summista puhutaan. Eiköhän jokainen kuitenkin halua näyttelytilaksi muuttuvasta kodistaan antaa mahdollisimman edustavan kuvan.

Muutamia kohteita, joihin ehdottomasti aion käydä tutustumassa. Mun kiinnostus on enemmän tavallisten ihmisten tavalliseen elämään rakennetuissa taloissa kuin myymättömissä mielikuvitustaloissa tai korkeaan varustelutasoon tottuneiden asujien ratkaisuissa.

Nämä ovat kohdenumerojärjestyksessä:

Kohde 6:

Jos talossa on 7 lasta, ketä ei kiinnostais, miten 227 huoneistoalaan on saatu  7 makuuhuonetta! Kiinnostaa mua myös, miten ne huoneet on kalustettu. Sisustaja on puolituttu Sisustuskärpänen.

Kohde  8:

Alvar Aalto on Jyväskylä ja ikuisesti (home)saneerauksessa olevat kohteet. Haettiinko tässä helppoa Alvar Aaltoa vai näyttöä, että funkkista voi tehdä ilman homeongelmaa? En ole koskaan pitänyt Aallon designista, enkä rakennusten omituisesta akustiikasta. Ehdottomasti kiinnostava kohde, koska en osaa odottaa mitään (ainakaan positiivista). Tämä kohde voi yllättää minut vain positiivisesti.

Kohde 11:

Tästä Lammi-Kivitalojen rakentamasta kohteesta olen kiinnostunut puhtaasti henkilökohtaisista syistä. Toinen rakennuttajista on todennäköisesti entinen oppilaani ja olen vain puhtaan utelias. Sisustussuunnitteluun on osallistunut entinen luokkakaverini.

Kohde 13:

Kohteen 13 on rakennuttanut entinen uimari Jere Hård vaimonsa kanssa. Talo on suunniteltu nuorelle avioparille. Muurametalojen 129,5 neliöidessä talossa on 4 huonetta ja keittiöt saunat jne. Puolet kiinnostuksesta on päästä katsomaan huippu-urheilijan kotia, mutta yhtäpaljon kiinnostaa tilankäyttö. Neliöiden määrä on varsin maltillinen ottaen huomioon, että neliöt sisältää kuitenkin 4 huonetta ja muut. 

Kohde 20:

Tämän kohteen rakennuttajien nuorimmaisella lapsella on downin syndrooma. Perhe on myös asunut hometalossa. Suunnittelussa on menty terveys ja turvallisuus edellä. Toista hometaloa ei kukaan tietenkään kaipaa. Suunnittelussa on otettu huomioon myös nuorimmaisen turvallisuus arkipäivän touhuissa.

Tässä talossa minua eniten kiinnostaa suunnitteluratkaisut, joilla kotia saadaan turvallisemmaksi vammaiselle lapselle. En usko, että ratkaisut on kovinkaan isoja ja silmiin pistäviä. Voisin kuvitella, että terveys ja turvallisuus johtotähtenä kiinnostaa monia muitakin. Uskoisin ihan perinteistenkin lapsiperheiden hyötyvän eläväisten lasten turvallisuuden huomioinnista talon suunnittelussa.

Kohde 23:

Kohteen 23 rakennuttajat ovat vannoutuneita asuntomessuharrastajia, jotka ovat kiertäneet asuntomessuja vuosikymmenten ajan. Tämä talo kiinnostaa erityisesti rakennuttajien kokemuksen takia. Vuosikymmenien varrella pariskunta on nähnyt satoja messutaloja. Kokemus on varmasti vaikuttanut oman talon suunnitteluun ja omat näkemykset itselle toimivasta unelmatalosta lienee aika selvät.

Eniten mua kiinnostaa tässä talossa peilata suunnitteluratkaisuja omiin mieltymyksiin. Miten paljon kokeneiden, vuosikymmenten muutokset nähneiden harrastajien näkemykset toimivuudesta poikkeaa rakentamista tuntemattoman itseni mieltymyksistä?

Kohde 29:

Talo numero 29 on hiihdon maailmanmestari Matti Heikkisen ja hänen vaimonsa talo. Tallustelin talon ohi jo tänään päivällä. Suurin mielenkiinto taloa kohtaan on rehellisesti päästä kurkistelemaan maailmanmestarin kotiin. Toista kertaa tuskin tulee kutsua Heikkisille.

Ulkoapäin talo oli kodikkaan ja kutsuvan näköinen. Ikkunoista en kehdannut mennä tiirailemaan sisälle. Suunnittelussa on pyritty nuoren avioparin taloon, jossa on huomioitu myös tulevaisuuden tarpeet ja talossa pystytään asumaan pitkään.

Tirkistelyn lisäksi talosta tekee mielenkiintoisen elämäntilanteiden muuttumisen huomioiminen suunnittelussa. Oletan pariskunnan elävän tällä hetkellä aika kiireistä elämänvaihetta ja huippu-urheilija käy kotona vain kääntymässä. Tulevaisuudessa lienee lasten aika ja seesteisempi elämänvaihe. 

Kohde 35:

Tämä talo kuulostaa niin oudolta, että se on pakko nähdä. Rakennuttajaperheen yhteisenä harrastuksena on jo vuosien ajan ollut mm. roskalavadyykkaus ja high-low-design (mitä se ikinä tarkoittaakaan?). Taloa kuvaillaan ulkoa monolliittiseksi, mustanpuhuvaksi sekä lähes ikkunattomaksi. Minimalismi näkyy kaikessa. Talossa on vain yksi seinämateriaali, yksi kattomateriaali ja yksi lattiamateriaali. Sisustuksessa näkyy kierrätyshenkisyys.

Kuvauksen perusteella talo vaikuttaa ikkunattomalta mustalta pimeältä luolalta. Odotan jännityksellä, mitä lopulta sisältä paljastuu.

Kohde 36:

Hauhaus on koiraperheen koti, jossa koirat on huomioitu sisustuksessa. Talo ei todellakaan ole mikään kenneli, jossa asuu myös ihmisiä. Sisustuksessa ja suunnittelussa koirien olemassaolo on kuitenkin huomioitu arkielämää helpottavilla ratkaisuilla.

Mä olen käynyt tässä talossa ja tunnen rakennuttajat.

Hyvin tyypillinen rakennusvaihe tältä päivältä. Useampien talojen pihoilla oli rakennustarvikkeita ja työkaluja.

Nätti alue Äijälään on rakentunut.

Erään kohteen pihassa on erillinen liiketila rakennuttajan yritykselle.

Maa ei todellisuudessa ollut autio ja tyhjä.














maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kuukausi ja yksi päivä

Kuukausi ja yksi päivä on se aika, jonka kuluessa en ole postannut mitään. En ole ehtinyt, eikä ole olut mitään blogattavaa. Olen ollut lähinnä väsynyt, kiireinen, väsynyt ja kiireinen ja laiskakin.

Joka suuntaan repeily on muuttanut ruokavalioni opiskeluaikoja huonommaksi, mikäli se edes on mahdollista. Aikaa ja energiaa ei vaan ole ollut kuin juuri ja juuri voileipien voiteluun. Yhdistetyn lounaan ja päivällisen olen yleensä syönyt autossa ratin takana. Iltaisin olen vain kaatunut sänkyyn ja pottukattilan keittäminen on kestänyt liian pitkään hereilläoloaikaan nähden.

Kaikki kiire on ollut ihan itseaiheutettua. Olen tehnyt sitä, mitä rakastan ja haluan tehdä. Tahti on vain ollut järjetön. Tahti on myös tuottanut tulosta ja kullanmurun kanssa on kiidetty voitosta toiseen ja kerätty pyttyjä pölyä keräämään. Tahtia on pakko hiljentää. Aivan hirveällä roskalla eläminen väsyttää entisestään, kun on tottunut syömään pääosin kunnollista ruokaa. Helposti jää myös syömättä, kun ei tee mitään roskaa mieli laittaa suuhunsa. Syömättömyys johtaa myös entistä suurempaan väsymykseen ja aivan kiljuvaan nälkään illalla.




Muutaman kerran olen ehtinyt tietokoneellakin notkumaan ja postauksia aloittamaan. Ehkä ne valmistuu jossain vaiheessa tai jää ajatusten tasolle. Aika näyttää. Ideoita on, mutta loppuun saattaminen on ollut ylivoimaisen vaikeaa.

Juhannukseksi laitoin ruokaa. Ihan oikeaa ruokaa. Kesämökkimme vaatimattoman varustelutason johdosta, kaikki sapuska piti olla kypsää tai paistinpannuun menevää. Kaikki ruoka piti ottaa lähimarketista mukaan, koska en olisi enää perillä päässyt kyläkauppaan (jonka valikoimassa on maitoa, kaljaa ja makkaraa).

Juhannuksena meillä syötiin nyhtöpossua kasslerista, ribsejä ja savusiikaa. Kaverina uusia pottuja, salaatteja jne. Kuvia en kotona ottanut ja pimeydessä ei syötäessä valo riittänyt.

Nyhtis oli parasta, mitä olen koskaan tehnyt. Nakkasin reilun kilon kassleria uuniin illalla klo 23 huitteilla. Kävin muutaman kerran aamuyöllä possua tökkimässä ja hämärästi epäilen klo 6 huitteilla sammuttaneeni uunin. Leikkelin lihoja pienemmiksi paloiksi ja hauduttelin suola-sokeri-soija-vedessä 125 asteessa. Nyhtyi todella iisisti. Maustoin lihan valmiiksi Sillä Sipuli -blogista bongaamallani ribsien marinadilla. Syöjätkin kehui maasta taivaisiin ja neljästään huitaistiin toista kiloa possukkaa yhdellä syönnillä. Muuten noudatin ohjetta, mutta lorautin vähän öljyä mausteiden sekaan notkistamaan seaosta ja helpottamaan sekoittamista lihan joukkoon. Ihan koko määrää en mausteseoksesta käyttänyt. Maistellen sopivaa suolaisuutta kohti mentiin mausteseosta lisäten.

Ribsit marinoin samalla marinadilla. Tai siis erillä, kun sotkin morttelin peräkkäisinä päivinä. Ribsit nakkasin uunipataan noin tunniksi 200 asteeseen esipaistoon. Ne oli tarkoitus grillata, mutta grillausmahdollisuuden puutteesta kuulin vasta myöhemmin. Heitin luut paistinpannuun ja otin pannusta jonkinlaisen pinnan. Reilusti voita kärventämiseen ja lautaselle pintasuola. Näytti kelpaavan ribsitkin ja häviävän pöydästä hyvin nopeasti.

Savusiika oli Citymarketista. Avaa vakuumi ja sulje silmät todellisuudelta.

Tänään on pitkästä aikaa ihan vapaa ilta. Ei mitään harrastuksia tai sovittuja menoja. Meinasin siivota, mutta tulin järkiini. Taidanpistellä juhannuksen jämiä poskeeni ja vähän selailla kesken jääneitä postauksia.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...