banneri

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Pataleipää vol. 2 ja muikkusäilykettä

Penskana kesäisin tai syksyisin mummolassa tehtiin aina muikkusäilykettä. Muikkua nousi järvestä niin paljon kuin sitä kukaan jaksoi puhkoa. Vanhassa pienessä maalaistalossa oli tapana säilöä ruokaa talven varalle niin paljon kuin mahdollista.

Pikkutytölle säilykepurkkikone oli eksoottinen ilmestys. Muuta en oikeastaan muistakaan. Kalaa oli hirvittävät määrät ja jotenkin ne säilypurkkeihin päätyi.

Nykyään tilalla ei kukaan enää sellaisia määriä ehdi kalastamaan ja konettakaan en ole nähnyt sitten lapsuuden. Nykyään muikut tulee lasipurkissa, mutta edelleen ne on yhtä hyviä.

Tiedustelin liemen ohjetta. Tieteellisen tarkka resepti sisälsi halvinta ruokaöljyä, halvinta ketsuppia, suolaa, pippuria ja sipulia. Silleen sopivasti. Pilko kalat purkkeihin. Jätä pari senttiä vajaaksi. Kannet tiukasti kiinni ja kylmään uuniin. Lämpöä 125 astetta ja noin 5 tuntia. Viimeisin erä on kuulemma tehty leivinuunissa lämmityksen yhteydessä.

Pataleipää olen tehnyt silloin tällöin. Se on maukasta ja todella helppoa. Edelleen selvästi tämän blogin luetuin ohje. Leipä on pelkkää vehnäjauhoa. Sopii oikein hyvin huvisyömiseksi, mutta varsinaista ravintoarvoa ei ole minkään vertaa. Kaurahiutaleet ei ihmeitä taikinassa tee, eikä leipää terveelliseksi muuta. Hiukan vähentää vehnäjauhojen määrää.

Pataleipä vol. 2

3 dl vettä
1 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3 dl kaurahiutaleita
vehnäjauhoja
2 tl valkosipulijauhetta

Vehnäjauhojen määrästä ei ole hajuakaan. En mitannut yhtään. Oisko niitä mennyt, joku puolisen litraa. Pistä enemmän, jos tuntuu liian löysältä. Taikinani oli todella löysää. En edes yrittänyt muotoilla sitä kulhosta kaivaessa. Kippasin suoraan leivinpaperin päälle vuokaan.

Tee taikina edellisenä päivänä ja jätä kulhoon kelmun alle. Anna olla vähintään yön yli. Tämä versio odotteli uunia melkein 1,5 vuorokautta.

Paista 225 asteessa noin 40 minuuttia. Todellisesta paistoajasta mulla ei ole hajuakaan. Laitoin leivän uuniin ja jonkin ajan kuluttua ystäväni soitti ja oli tuomassa koiraa hoitoon. Kuvittelin, että on jo lähistöllä ja lähdin ulos vastaan. Puolisen tuntia kuitenkin kerkesin omaa koiraa kusetella ennen toimitusta. Hetki meni ruokien jne. pläräilyssä. Olin jo ihan varma, että leipä on palanut uuniin.

Hetken päästä olisi palanutkin. Pinta oli jo kullanruskea, kun päästiin sisälle.

Hyvää oli tämäkin. Valkosipulia rakastavana tietysti tykkäsin vielä lisää valkosipulin mausta. Maistui erinomaisen hyvin kalasäilykkeen alla.


3 kommenttia:

  1. Löytyipäs taas kiva blogi!! :)
    Aion kyllä heti testata tuota muikkusäilyketta. Me ollaan tehty täysin samalla ohjeella, mutta lohesta. Se on ollut ihan mielettömän hyvää. Kutsutaan sitä "köyhän miehen tonnikalaksi".
    Onko nuo muikut siis ihan vaan perattu ja paloiteltu ennen purkkiin laittamista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perattu, pilkottu ja uuniin. Pikkuset ahvenet passaa myös. Ruodot pehmenee uunissa ja ei tarvii affenoitakaan ruotia.

      Niin paljon parempaa kuin tonnikala! Hyvällä omalla tunnolla voi lotrata halvimman mahdolliset ketsupin kanssa :D

      Poista
  2. ..ja pataleipää meilläkin on tehty useasti. Erittäin herkullinen ja helppotekoinen leipä. Täytyykin ensi kerralla kokeilla lisätä valkosipulia! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...