banneri

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Munakasrulla muikkusäilykkeellä

Suunnittelematta toinen opiskeluaikojen sapuska peräkkäin. Ajatus tupsahti Patalinnun tuoreimmasta postauksesta. Eilen vielä ajattelin annoskateana tehdä tismalleen samanlaisen kirsikkatomaateillä ja fetalla. Siivouspäivän päätteeksi en ihan rehellisesti jaksanut tehdä täytettä. Kokopäivän olen elänyt mustalla kahvilla, joten klo 20 jälkeen syöty yhdistetty aamupala-lounas-päivällinen-iltapala ei ihan hirveästi voinut eforttia vaatia.

Opiskeluaikoina tuli vedettyä munakasta kaikilla mahdollisilla täytteillä jatkuvasti. Syy oli hyvin yksinkertainen. Munat on halpoja ja munakas valmistuu siinä ajassa, kun pyörähtää kotona. Mikään munakkaan ystävä en todellakaan ole koskaan ollut, mutta melkein kaikkea oppii syömään pitkällisen yrityksen jälkeen. Täydellinen kyllääntyminen tuli vuosikausia sitten ja moneen vuoteen en munakasta syönyt kuin äärimmäisessä hädässä.

Pitkästä aikaa munakasrulla oli varsin mainion makuista. Täytteeksi ladoin iskän tekemää muikkusäilykettä ja ripottelin köyhän parmesania eli CM:n tarjouksesta Pirkka Grana Padanoa. Lähti nälkä tästä tytöstä! Ruokaisaa ja täyttävää. Loput on helppo huomenna ottaa evääksi,

Munakkaan ohjetta sävelsin, vaikka pääpiirteissään sen Patalinnulta otinkin. Munia mulla oli vain 4, joten niillä mentiin. Maitoahan mulla ei ole normaalisti koskaan.

Munakasrulla

4 munaa
4dl vettä
2dl vehnäjauhoja
½tl suolaa
½tl leivinjauhetta
½dl Grana Padano -juustoraastetta

Riko munien rakenne vispilällä. Lisää vesi ja muut aineet ja pyöräytä vispilällä tasaiseksi taikinaksi.

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Munakkaan paiston jälkeen levitä täyte noin 2/3 munakkaan pituudesta ja rullaa kuten kääretorttu. Nosta tarjolle saumapuoli alaspäin.



Blogin 1. syntymäpäivä

Tasan vuosi sitten julkaisin ensimmäisen postauksen tähän blogiin.

Syntymäpäivää on vietetty niinkin railakkaasti kuin siivoamalla ja sen jälkeen sotkemalla mullan kanssa.

Purkkeihin meni mm. korianteria, rakuunaa, kolmea sorttia basilikaa, minttua ja salaattia. Edelleen sormet syyhyäisi laittaa lisää, mutta sijoituspaikkaa ei tällä hetkellä ole lisäistutuksille.

Irtonaisia purkkeja en voi jättää ikkunalaudoilla tai pöydille, kun kissa pudottelee kaiken mahdollisen. Äsköiset kylvöt sijoitin purkeineen ja aluslautasineen pahvilaatikkoon. Toivottavasti kissa ei saa koko laatikkoa liikkeelle.

Uskalsin laittaa siemet purkkeihin, kun kesän suunnitelmat selkeni ja vietän koko kesän kotona. Toivottavasti itää. Mihinkään en koko kesänä pääse töiden takia. Pitäisi varmaan hyppiä ilosta, mutta todellisuudessa en erityisen ilahtunut asioiden saamasta käänteestä ole. Työn sisällössä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta palkassa on. Taloudellisesti minun ei kannattaisi päivittäin työpaikalle edes matkustaa. Leipä kapenee entisestään paskan palkan ja työmatkakulujen takia.

Olen jo valmiiksi aika kyllästynyt kaikenmaailman lässytyksiin, miten työnteko kannattaa aina. Ei se kannata, jos töihin meno tarkoittaa samalla siirtymistä toimeentulotuen saajaksi. Kotona makaamalla on voinut pienet roposensa käyttää niinkuin haluaa. Jatkossa saan raportoida kuukausittain raha-asiani tiliotteiden muodossa kaupungin valvovalle virkamiehelle. En koskaan olis paikkaan hakemusta lähettänyt, jos olisin voinut kuvitellakaan, että laillisesti voi noin huonoa palkkaa maksaa.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Katkarapusoossi

Blogi täyttää huomenna 1 vuoden ja sen kunniaksi kotiuduimme 1,5 viikon reissusta. Missään kaukana ei olla käyty. Kotikulmilla pyöritty, mutta vieraassa talossa majailtu talon ja koiran vahtina. Tästä tämä reilun parin viikon täydellinen nettihiljaisuus.

Kokkeilin ystävieni keittiössä varsin ahkerasti, mutta kameraa ei ollut mukana. Kännykkäkameran kuvat on niin huonoja, ettei niitä kovin usein viitsi julkaista. Yhdestä sapuskasta otin kuitenkin kuvat ihan nostalgian vuoksi.

Katkarapusoossi on ensimmäinen ruoka, minkä valmistin ensimmäisessä omassa asunnossani. Olin edellisenä iltapäivänä saapunut muuttokuorman kanssa täysin vieraaseen kaupunkiin. Aamulla napsuttelin tv-kanavia ja maalaistollona ihmettelin, miten kaapelitv:ssa voi olla niin monta kanavaa. Jäin seraamaan jonkun kanavan aamutv:tä ja siellä laitettiin aamulla ruokaa.

Päivä meni huonekaluja kootessa ja laatioita purkaessa. Koko päivän mielessä pyöri aamutv:ssa laitettu katkarapukastike. Kastikkeessa oli 2 vikaa. Katkaravut tai ranskankerma ei oikein kuulu opiskelijabudjettiin. Päätin, että ostan niitä silti ja aloitan opiskelijaelämän vasta muutaman päivän päästä, kun opinnot virallisesti alkaa.

Ruuanlaitto sujui siihen asti oikein mallikkaasti, että olii pitänyt kuoria perunat. Olin ostanut perunoita tajuamatta, etten omista kuorimaveistä. Vieraassa kaupungissa en tiennyt ollenkaan, mihin suunnistaa kuorimaveitsen ostoon. Ratkaisin ongelman juoksemalla lähikauppaan ja ostamalla pussin makarooneja. Myöhemmin samana päivänä havaitsin pienen ruuvimeisselin puutteen ja valon vähetessä oli pakko suunnistaa etsimään ruuvimeisseliä, että sain kattolampun asennettua. Samalla ostin kuorimaveitsen, joka palvelee 15 vuoden jälkeen uskollisesti.

Tällä kertaa korvasin ranskankerman tuorejuustolla, koska sitä sattui olemaan jääkaapissa.

Aamutv:n katkarapusoossi

Pussillinen katkarapuja pakastealtaasta
Tomaattimurska
Ranskankerma
Sipuli
Paprika
Suolaa
Currya
Öljyä

Pilko paprika ja sipuli ja kuullota curry-öljyssä. Kiehauta tomaattimurska kattilassa. Käytä katkaravut nopeasti kuumassa pannussa ja lisää pannun sisältö tomaattimurskan joukkoon. Lisää ranskankerma ja suola. Tarjoile vaikka pastan kanssa. Minä tykkään enemmän perunasta.

Onnistuu yhden pannun sotkemisella, jos hella kiehauttaa pannuun lisätyn tomaattimurskan nopeesti. Liian pitkään lämmittämällä katkaravut muuttuu pyyhekumiksi. Tämänkin olen joskus kokenut. 

Näyttää kammottavalta, mutta on hyvää

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Boikotoin ostohyvitys.fitä

Tämä ei todellakaan ole sponsoroitu yhteistyöpostaus. Päinvastoin, kohtuullisen ärsytettynä kirjoitettu oksennus.

Useammasta lähteestä on tarjottu yhteistyötä otsikossa mainitun firman kanssa alle puolen vuoden sisään. Ensimmäisellä kerralla tarjottiin suklaalevyä palveluun rekisteröitymisestä ja kirjoittamisesta. Välillä on tarjottu vähän sitä sun tätä, mutta viimeisin sai jo mut raivon partaalle.

Tuorein yhteistyötarjous oli tuplabonukset ensimmäisestä tilauksesta. HEI HALOO, ONKS VALOO? Mikä valopää siellä oikein suunnittelee markkinointia? Ei kai oikeasti kukaan typerys kuvittele, että omilla rahoillani tilaisin firmaltasi tuotteita, joita en tarvitse? Sen jälkeen käyttäisin vielä vapaa-aikaani mainostaakseni palveluasi, jonka kokeilemisesta maksoin? Bisnes nyt vaan ei pyöri niin, että pyydetään bloggaajat yhteistyöhön ja tilaamaan tavaraa omalla kustannuksellaan. 

Minä en koskaan ikinä milloinkaan tule käyttämään kyseistä palvelua. Ihan mielelläni jätän verkko-ostoksista kertyvät pikkubonukset keräämättä ihan sen takia, ettei euroakaan minun rahoja mene tämän firman taskuun.


Mä tykkään yhteistyöjutuista ja niistä on kiva kirjoittaa. Kaikki muut kuviot on olleet aina täysin asiallisia ja molemmin puolin reilu peli. Vastapuoli ei vaadi mitään muuta kuin tiettyyn päivämäärään mennessä rehellisen mielipiteen. Minä tarjoan vapaa-aikaani. Yhteistyöpostaukset ei nimittäin synny tunnissa, eikä kahdessakaan, vaikka käntyn ohjeen ja kuvan julkaisee vartissa. Raha ei ole koskaan vaihtanut omistajaa, eikä raha virtaa ostohyvitys.fin kassaan.

PS. Pussiin itämään laitetut siemet homehtui. Mitäpä muuta niiltä olisi voinut odottaa.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Puukuituinen Arcos-leikkuulauta

Olen ikäni käyttänyt muovisia leikkuulautoja. Eihän ne hyviä ole, mutta halpoja. Muoviset menee hetkessä hirveän näköiseksi, mutta niitä saa kympillä kolme. Olen surutta heittänyt niitä roskikseen usein ja vaihtanut tuoreempaan. Kotona meillä oli puiset leikkuulaudat. Ne oli työläät pitää siistinä ja puhtaina. Hinnaltaankin aika arvokkaita.

Kuva: www.chezmarius.fi


Sain mahdollisuudet tutustua ja kokeilla Arcosin puukuituista leikkuulautaa Blogatin kautta. Arcosin laudan luvataan kestävän paremmin kosteutta kuin perinteisen puulaudan ja sen voi pestä huoletta koneessa. Lautaa ei myöskään tarvitse hioa ja öljytä, joten sitä ei tarvitse huoltaa kuten perinteistä puulautaa. Lauta kestää myös hyvin lämpöä ja sitä voi käyttää pannunalustana.

Biopuukuitu on ekologinen ja täyttää NSF vaatimukset eli lauta täyttää tiukat hygieniamääräykset.


Lauta kolahti aamulla postilaatikosta ja pyörittelin sitä jo käsissäni. Jos en tietäsi laudan olevan puukuitua, en varmasti osaisi arvata valmistusmateriaalia. Lauta tuntuu käsissä jämäkältä ja kestävältä. Kestävä sen pitäisikin olla, sillä valmistaja lupaa laudalle 10 vuoden takuun!

Hintaa tällä 30,5 * 23 cm laudalla on Chex Mariuksen verkkokaupassa 29,90 e.   Kolmekymppiä vähintään 10 vuotta kestävästä laudasta ei ole todellakaan paljon.

Alkuun alan teroittaa veitset! Eihän leikkuulautaa voi testata, jos ei samalla testaa veitsien terävänä pysymistä. Pidän hankinta hintaa todella maltillisena, mikäli lauta tosiaan lunastaa lupauksensa.

Kerron käyttökokemuksista myöhemmin!

Yhteistyössä: www.chezmarius.fi


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Yrtit yritykseen

Tämän jälkeen ei varmaankaan pitäisi haaveilla uusista tapettavista, mutta nyt on kevät ja keväällä kylvetään.

joulutähti


Minulla ihana iso valoisa parveke. Toistaiseksi kuvittelen, että se on varmasti täydellinen kasvihuoneeksi. Viime keväänä muutin niin myöhään, että en ehtinyt oikein laittaa mitään enää.

Vähitellen pitäisi päättää, mitä laittaa kasvamaan. Siemeniä on niin paljon, etten saa ostaa enää yhtään lisää. Edellisessä kylvössä minttu ei noussut ollenkaan. Salaatti kasvoi pitkää heinää ja basilika oli kitukasvuista. Jospa vika olisi vain olosuhteissa ja aurinkoisella ihanalla parvekkeella yrtit kukoistaa ja kaikki onnistuu.

Mieluusti kylväisi kaikkea mahdollista ja paljon. Ei niin harmittaisi, jos joku ei onnistukaan. Tilaa taimikasvatukseen ei kauheasti ole. Keittiön taso on ainut paikka, mihin kissat ei pääse mellastamaan ja alkuja tiputtelemaan. Pakko kylvöksiä on huoneen puolelle tuoda. Täytyy yrittää keksiä jotain, ettei jatkuvasti tarvitse multaa lattioilta siivota.

Isommissa astioissa parvekkeelle siirtäessä tuholaiset eivät enää saa purkkeja niin helposti liikkeelle, kun laitan ne pahvilaatikoihin. Koko laatikolla alkaa olla riittävästi massaa pysyäkseen pöydällä ja yksittäiset purkit ottavat pahvilaatikon laitoihin kiinni. Toinen kissa pureksii kaikkia rehuja, mutta maistelkoot. 

Tänään ostin Kodin Terran alesta Sproutapouch-versotuspusseja 90 sentillä. Oikeaa vitosen hintaa en noista missään nimessä olis maksanut, mutta eurolla kokeilee melkein mitä vaan. Pussukassa on 3 jonkinlaista multakiekkoa, 3 pikkupussia siemeniä ja muovipussi, johon minisalaatti laitetaan kasvamaan.

Multakiekko imee 2 desiä vettä ja turpoaa moninkertaiseksi. Siemet pistetään turvotetun kiekon päälle ja suljetaan kasvatuspussiin. Vettä ei kuulemma tarvitse lisätä ja satoa tulee 10 päivässä. Vähän epäilen, mutta kokeillaan. Ensimmäinen kiekko on pussukassa, ja toivon parasta.


Ruisleipä ilman juurta

Kirjoitin ensin otsikkoon "juureton ruisleipä". Sit aloin säälimään leipäparkaa. Ihan orpo ja taustaansa tuntematon.

Olen joku vuosi takaperin leiponut muutaman kerran ruisleipää kaverilta saadusta juuresta. Maku oli kohdillaan. Koostumuksesta tykkäs vain koira. Lopputulokset oli niin murenevaa, ettei niitä saanut syötyä. En tiedä, mikä meni vikaan. Noudatin ohjetta kirjaimellisesti ja persiilleen meni. Ystäväni limput samalla ohjeella pysyi kasassa oikein hyvin. 

Äsken pistin taas limput uuniin. Ei kai ruislimpun tekemiseen mitään reseptiä tarvii? Varsinkaan, kun ei ole juurtakaan?  Ei ne onnistu kuitenkaan ja koira saa taas imuroida lattialta todella isoja murusia. Leipää saa kaupasta, jos ei taaskaan onnistu.

Tällä summamutikassa tehdyllä ohjeella sain onnistuneet limput aikaiseksi! Jauhoja mittasin kulhoon mättäessä toiveikkaana, jos kuitenkin onnistuisi ja toistekin kokeilen. Vähän fuskasin ja laitoin pari desiä vehnäjauhoja sekaan. Ruisjauhosta ei muodostu sitkoa lainkaan. Vehnäjauhot laitoin pitämään taikinan kasassa.

Ihan ensimmäisenä varoituksen sana heille, jotka eivät ole ruistaikinaa koskaan tehnyt. Taikina tarttuu jokapaikkaan. Eikä sitä saa mistään irti. Eli jos sotket, siivoa kiireesti! Taikina tarttuu sormiin ja sen kuuluukin tarttua ja olla todella löysää.



Juureton ruisleipä (2 leipää)

½ litraa vettä
½ rkl suolaa
1 tl siirappia
1 pussi kuivahiivaa
7 dl ruisjauhoja
2dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva, suola ja siirappi veteen. Lisää jauhot ja vaivaa kunnolla. Anna kohtona noin tunti. Leivo taikinasta kaksi limppua reilun jauhomäärän avulla. Anna kohota sen aikaa, että uuni lämpiää 250 asteeseen. Paista noin 45 minuuttia. Kovin suuret limput ei meinaa kotiuunissa kypsyä palamatta.

Leipä on kypsä, kun pohjaan koputtamalla kuulostaa ontolta.

Kohoava taikina ei ole erityisen esteettinen näky

Ranskanleipää

Varsin mausteinen lasagne kaipasi kaverikseen vaaleaa leipää lauantai-iltana. Olin tietysti päivän mittaan vetänyt jo puoli kulhoa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D Harmittaa, etten huonosti valvotun yön jälkeen jaksanut aamupäivällä ranskista leipasta.

Oikeasti lasagneen hulahti vähän liikaa chiliä. Maun puolesta just passeli, mutta närästää. Jostain syystä ranskanleipä ja patonki helpottaa poltetta ja pitää poltteen poissa pitempään kuin pelkkä Rennie. Oikeasti poden todella huonoa omaatuntoa valkoisen leivän syömisestä. Mutta kun se höttö on juuston ja teen kanssa niin hyvää tuoreena!

Oli tarkoitus eilen valmennuksen jälkeen kokeilla juurettoman ruisleivän tekoa. En illalla jaksanut. Mötkötin vaan koomassa sohvalla illan ja ravitsin itseäni ranskanleivällä.


Olen löytänyt ohjeen yhden ystäväni mummovainaan resepteistä. Ei mitään tietoa, mistä vihkoon liimattu lehtileike on peräisin. Tämä ei ole pettänyt koskaan ja on paras venhätaikinan ohje. Lauantaisen taikinan sitko oli ihana. Mummovainaa tuskin on taikinaa sähkövatkaimella suristellut, mutta sen verran täytyy fiksauksia tehdä.

Kaikki, mitä on jäljellä

Ranskanleipä (2kpl)


½ palaa tuorehiivaa tai pussi kuivahiivaa
3 dl vettä
½ rkl suolaa
½ rkl sokeria (onnistui siirapillakin, sokeria en ole muistanut vieläkään)
vajaa 500g vehnäjauhoja
½ dl öljyä

Sekoita aineet öljyä lukuunottamatta ja vaivaa kunnon sitko. Lisää öljy lopuksi taikinaan. Anna nousta liinan alla tunnin verran. Leivo 2 ranskanleipää, vedä viilto leivän kylkeen ja anna nousta liian alla sen aikaa, että uuni lämpiää 200 asteeseen. Paista parikymmentä minuuttia.



lauantai 8. maaliskuuta 2014

Laiskiaisen Linssi-Aura-juusto -lasagne

Sankalat on syöneet lasagnea. Lasagne Diabolo kuulosti niin herkulliselle, että iski ihan valtaisa annoskateus! Ei tässä nyt lasagneksi voi muuttua. Paitsi, jos kaikki lasagnelevyjä ja tomaattikastiketta sisältävät ruuat lasketaan lasagneksi. Viitseliäisyyttäkään ei kahden kastikkeen keittelyyn löytynyt.

Aamulla ois tehnyt mieli ihan hirveästi homejuustoa. Jääkaapissa oli kokonainen pala, jonka nappasin matkaan Prisman tarjouksesta muutama päivä sitten. Ei ollut mitään keksejä! Ei piparin piparia, ei suolakeksejä, ei yhtikän mitään.

Aura-juustoa ei tarvii enää sairastaa. Se meni jo uunin kautta vatsaan. Oli namia! Tosin mikäpä ei olisi, jos siinä on purkki kermaa ja paketti aura-juustoa.

Aivan mahtava ilma ulkona! Ensimmäinen päivä kuukausiin, että sisällä saa otettua kuvan luonnonvalossa ilman salamaa!



Laiskiaisen linssi-aura-juusto lasagne

2 dl punaisia linssejä
1 tetra tomaattimurskaa
1 sipuli
öljyä
chiliä
curryä
paprikajauhetta
inkivääriä
pippuria
suolaa
vettä
kermapurkki
aura-juustoa
lasagnelevyjä
juustoraastetta tai muutama siivu tavallista edamia tai arkijuustoa päälle

Lämmitä öljy ja lisää mausteet. Kuullosta sipuli. Lisää linssit ja pyöräytä mausteissa lisää vettä 3-4 dl. Anna kypsyä kymmenisen minuuttia, mutta tarkkaile veden määrää. Lisää, jos meinaa loppua. Tarkoitus on saada linssit pehmeiksi, mutta vettä ei tarvitse jäädä lillumaan. Lisää tomaattimurska ja kerma. Kiehauta. Tarkasta maku ja lado kerroksittain kastiketta, aura-juustoa nokareina ja lasagnelevyjä. Kuorruta juustoraasteella tai vedä höylällä suoraan tahkosta.

Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

11*11*11 Minä

Yksitoista ja taas yksitoista kertaa minä. 

Tämän 11 x 11 x 11 haasteen minulle heitti Johanna Eilistä Paistoa -blogista. Kerron nyt teille 11 asiaa itsestäni, vastaan 11 Johannan laatimaan kysymykseen ja heitän 11 itse laatimaani kysymystä valitsemilleni blogeille.

Emme ole Johannan kanssa koskaan tavannut, mutta olen seurannut blogia reilun vuoden. Tai eihän sitä tiedä, vaikka olisimmekin tavanneet. Ainakin olemme useamman kerran olleet suunnilleen samoihin aikoihin Seppälän Citymarketissa tai Asian Foodissa. 

Hassua, miten blogeja seuraamalla ihmisistä tulee todella tuttuja. Niin tuttuja, että tiedän kuulumiset paremmin ja nopeammin kuin kavereiden.

11 faktaa minusta

Olen kisannut 4 lajissa SM-kisoissa. Mainittavaa menestystä ei kylläkään ole tullut tähän mennessä. Eikä tule, sillä en pysty satsaamaan harjoitteluun ja olosuhteisiin läheskään riittävästi. Ei se haittaa. Sekin on saavutus, että saa osallistumisoikeuden. Toivottavasti parin vuoden päästä pääsen laajentamaan valikoimaa vielä pariin muuhun lajiin.

Koukutuin viime viikolla Twitteriin noin vartissa. Sehän on aivan mahtava keksintö!

Olen asunut vain kahdella paikkakunnalla koko elämäni aikana.

Sukuni on suoraan alenevaa polvea pohjanmaalaisen puukkojunkkarin Isontalon Antin jälkeläisiä.

Joudun ostamaan tietokoneen näppäimistöjä puolenvuoden välein. Ne ei vaan kestä mun käytössä. En hakkaa näppiksiä koskaan raivon vallassa, mutta ne vaan hajoaa... Edellinen langaton ei vaan enää toiminut pattereiden vaihdon jälkeen. Tämä nykyinen on bilteman halvin johdollinen ja tekee jo kuolemaa. Vähän hidas sytytyksinen ja kirjaimia jää todella paljon välistä, jos normaalinopeudella kirjoittaa.

En ole koskaan maistanut kebabia tai käynyt mäkkärissä syömässä. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että kebab-paikat keksittiin yleistyi pohjoisessa vasta sen jälkeen, kun olin ruvennut kasvissyöjäksi. Mäkkäriä entisellä kotipaikkakunnallani ei ole vieläkään. Vaikka nykyään syön lihaa, en ole tuntenut tarvetta maistaa sen enempää kebabia kuin bigmaciä.

Ainoat ruuaksi kasvatettavat eläimet, jotka olen nähnyt elävänä on lehmä ja kana. Olen kuitenkin maalta kotoisin. Siis oikeesti maalta ja 40 kilsaa lähimpään kapunkiin.

Minulta puuttuu kaikki taiteelliset lahjat kokonaan. En osaa piirtää, laulaa, soittaa tai tanssia. Pianoa soitin vapaasta tahdosta 10 vuotta kehittymättä koskaan edes keskinkertaiseksi.

Olen menettänyt kyvyn nukkua missä vaan ja milloin vaan. Viime yönä uni ei tullut ollenkaan, Nukuin reilun parituntia klo 8 - klo 10.30 välillä. Minähän olen nukkunut matkat lentokentälle, mannertenväliset lennot, jatkolennot ja yöllä hotellilla pistänyt pään tyynyyn ihan ongelmitta. Nykyään on tämmösiä öitä liian usein.

En kuuntele lainkaan musiikkia muualla kuin autossa. Kotona sisällä ei ole edes mitään vekotinta musiikin kuunteluun.

En halua lapsia, en ole koskaan halunnut. Jokaisella tuntuu olevan oikeus kyseenalaistaa valintani. "Sä olet vielä niin nuori!"- En ole, riskisynnyttäjän iässä jo.

Johannan kysymykset

1. Mikä oli lapsuudessa rakkain lelusi?

Sininen apina, jonka sain pari vuotiaana sairaalaan. Muistaakseni sairastin keuhkokuumeen tms. Apina on aivan puhki ja täytteet tursuu ulos.
 
2. Viisi tärkeintä keittiön sähkövempelettä?


Jääkaappi, liesi, kahvinkeitin, sähkövatkain ja mikro. Noiden lisäksi omistan sähkövatkaimen ja todella surkean blenderin. Minikokoisessa keittiössä ei vempeleitä juuri pyöri. En omista edes vedenkeitintä. Vohvelirauta olis kyllä kiva, jos sellaisen sais johonkin mahtumaan.
 
3. Mieleenpainuvin leipomusmokasi?


Noin 15 vuotiaana leivoin pullaa ensimmäisen kerran ihan itse taikinan tehden. Ne oli niin kovia ja mauttomia, ettei kelvannut edes koiralle. Silloinen poikaystäväni urhoollisesti jyrsi puolikkaan pullan, jonka jälkeen anteeksi pyydellen luovutti, ettei hampaat katkea. Lopputulos oli oli aivan karmea. Seuraavan kerran tein pullataikinan viime joulun alla bostonkakkuun. Boston oli hyvää ja taikina kutakuinkin täydellistä.
 
4. Mikä on lempijuomasi?


Kahvi! Ei mikä tahansa kahvi vaan ystävän ihmekeittimellä pavuista juuri jauhettu. Juon sitä heillä litroittain. Kotona joudun tyytymään juhlamokkaan tai kultakatriinaan.
 
5. Mikä on ollut ikimuistoisin matkasi?


Olen matkustellut todella vähän ja ulkomaanreissut sitten lapsuuden on aina olleet työmatkoja. Työmatkoilla näkee hotelleja, lentokenttiä ja syödään lentokoneruokaa. Viimeiseltä reissulta tullessa Frankfurtissa sain pommikoirat liikkeelle. Ilmeisesti minimaaliset matkatavarani (kirjoja ja tietokone) oli niin epäilyttävät, että kaikki kamat tutkittiin koirien kanssa. Tietokone oli antanut jonkun hälytyksen läpivalaisussa, mutta koirat ei ollu tippaakaan kiinnostuneita. Yllätys :D 

Turvatarkastuksen väki oli todella epäystävällistä. Väittäisin jopa aggressiiviseksi. Koiranohjaajat oli huomattavasti ystävällisempiä ja kertoivat hyvin auliisti, mitä etsivät jne.
 
6. Kuka on lempikirjailijasi - tai kolme suosikkia?


Anja Snellman oli vuosia ehdoton suosikkini. Mulla on kaikki vanhemmat kirjat varastossa. Nyt en ole seurannut, onko julkaissut uusia. Innostus jotenkin lässähti Parvekejumaliin. Sitä kirjaa oli vaikeuksia saada luettua loppuun. 
 
7. Mikä on ensimmäinen luonteenpiirteesi, jolla määrittelisit itsesi - tai mainitse kolme?


Kunnianhimoinen, mutta laiska. 
 
8. Miten määrittelisit oman pukeutumistyylisi?


Koirankusettaja. Kuljen aina ulkoilupuvussa, jos ei tarvitse näyttää ihmiseltä. Kaapissa on erikseen karvattomia vaatteita niitä tilanteita varten, kun täytyy esittää siististi pukeutunutta.
 
9. Mikä on lempivaatteesi tällä hetkellä?


Uus toppapuku. Toppahousut on ihan lämpimät ja niissä on henkselit.
 
10. Milloin viimeksi kävit a) teatterissa b) elokuvissa c) taidenäyttelyssä - ja mitä katsomassa?


Teatterissa kävin viimeksi opiskeluaikoina ainejärjestön porukalla katsomassa Taru Sormusten Herrasta Jyväskylän kaupunginteatterin ensi-illassa. Vuotta en muista, mutta on siitä yli 10 vuotta.

Elokuvissa kävin joulun alla ensimmäisen kerran myöskin 10 vuoteen. Leffana oli kotimainen Isänmaallinen mies.

Taidenäyttelyissä kävin 10 vuotta sitten useinkin. Aikoinaan pääsi ilmaiseksi sisään perjantaisin ja kävin vilkaisemassa suunnilleen kaiken, mitä keskustan kahdessa galleriassa oli esillä. Joskus kävin katsomassa samat näyttelyt useampaankin kertaan. Jotenkin taidenäyttelyt unohtui kun hyvä ystäväni muutti maasta ja näyttelyseura puuttui. Täytyypä tarkastaa, vieläkö ilmaiset perjantait on olemassa.

 
11. Mikä on tämän hetken suurin haaveesi?


Tällä hetkellä en haaveile sen eksoottisemmasta asiasta kuin työpaikasta.  

Haasteen laitan eteenpäin Anulle Kääpiölinnaan, Sanjalle Sokerivaltakuntaan, Jennille enemmän kuin tuhat sanaa -blogiin ja Campasimpukalle omalle kylälle 

Omat kysymykseni tässä:

1. Mitä haaveita olet saavuttanut?

2. Mistä tällä hetkellä haaveilet?

3. Oletko muuten aktiivinen sosiaalisessa mediassa?

4. Kehu itseäsi kolmella sanalla.

5. Esittele joku rakas muistoesine ja siihen liittyvä tarina.

6. Lapsuuden haaveammatti ja mikä sinusta oikeasti tuli?

7. Millon viimeksi sait muuta postia kuin laskuja tai joulukortteja? Siis kirjeen tai kortin tms.

8. Lemmikkejä, onko heitä?

9. Resepti, ruoka-annos tms. josta olet kuullut kehuja ja pitäisi päästä maistamaan? Milloin maistat?

10. Seuraatko urheilua?

11. Suosittele kirjaa?

torstai 6. maaliskuuta 2014

Kanariisivuoka

Prismassa oli kanankoivet tarjouksessa pari euroa kilo. Kanankoivissa on vain yksi vika. Minä en pidä niistä ja en osaa syödä niitä sotkematta. Erityisesti inhoan valmista marinadia. Köyhän on ostettava, kun halvalla saa. Suunnitelma oli heittää koivet uuniin, repiä illalla lihat irti ja tehdä jotain. Tuunattuna ja uudelleen maustettuna saa ihan hyvääkin ruokaa aikaiseksi.

Treeneihin lähtiessä aurinko paistoi ja linnutkin luultavasti lauloi. Ihana kirkas aurinkoinen päivä. Auringon laskiessa kylmyys hiipi kuitenkin luihin ytimiin. Onneksi äiti ei tiedä, ettei mulla ollut pitkiä kalsareita. Kylmissäni ja todella nälkäisenä autossa jo haaveilin kanankoivista.

Päädyin riisivuokaan. Helppo, valmistuu melkein itsestään ja odotellessa voin maata telkkarin edessä vahtaamassa Maajusseja ja niiden Morsmaikkuja. Simppeliä perussafkaa, jota tulee tehtyä kuitenkin todella harvoin.

Kanariisivuoka

3:n kypsän kanankoiven lihat
keitettyä riisiä sen verran kuin vuoka vetää
kermapurkki
juustoa
suolaa
chiliä
valkosipulia
paprikajauhetta
pippuria

Sekoita aineet vuokaan. Mausta. Kippaa kerma ja kuorruta juustolla. Uunissa 225 asteessa noin 20 minuuttia.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Pataleipää vol. 2 ja muikkusäilykettä

Penskana kesäisin tai syksyisin mummolassa tehtiin aina muikkusäilykettä. Muikkua nousi järvestä niin paljon kuin sitä kukaan jaksoi puhkoa. Vanhassa pienessä maalaistalossa oli tapana säilöä ruokaa talven varalle niin paljon kuin mahdollista.

Pikkutytölle säilykepurkkikone oli eksoottinen ilmestys. Muuta en oikeastaan muistakaan. Kalaa oli hirvittävät määrät ja jotenkin ne säilypurkkeihin päätyi.

Nykyään tilalla ei kukaan enää sellaisia määriä ehdi kalastamaan ja konettakaan en ole nähnyt sitten lapsuuden. Nykyään muikut tulee lasipurkissa, mutta edelleen ne on yhtä hyviä.

Tiedustelin liemen ohjetta. Tieteellisen tarkka resepti sisälsi halvinta ruokaöljyä, halvinta ketsuppia, suolaa, pippuria ja sipulia. Silleen sopivasti. Pilko kalat purkkeihin. Jätä pari senttiä vajaaksi. Kannet tiukasti kiinni ja kylmään uuniin. Lämpöä 125 astetta ja noin 5 tuntia. Viimeisin erä on kuulemma tehty leivinuunissa lämmityksen yhteydessä.

Pataleipää olen tehnyt silloin tällöin. Se on maukasta ja todella helppoa. Edelleen selvästi tämän blogin luetuin ohje. Leipä on pelkkää vehnäjauhoa. Sopii oikein hyvin huvisyömiseksi, mutta varsinaista ravintoarvoa ei ole minkään vertaa. Kaurahiutaleet ei ihmeitä taikinassa tee, eikä leipää terveelliseksi muuta. Hiukan vähentää vehnäjauhojen määrää.

Pataleipä vol. 2

3 dl vettä
1 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3 dl kaurahiutaleita
vehnäjauhoja
2 tl valkosipulijauhetta

Vehnäjauhojen määrästä ei ole hajuakaan. En mitannut yhtään. Oisko niitä mennyt, joku puolisen litraa. Pistä enemmän, jos tuntuu liian löysältä. Taikinani oli todella löysää. En edes yrittänyt muotoilla sitä kulhosta kaivaessa. Kippasin suoraan leivinpaperin päälle vuokaan.

Tee taikina edellisenä päivänä ja jätä kulhoon kelmun alle. Anna olla vähintään yön yli. Tämä versio odotteli uunia melkein 1,5 vuorokautta.

Paista 225 asteessa noin 40 minuuttia. Todellisesta paistoajasta mulla ei ole hajuakaan. Laitoin leivän uuniin ja jonkin ajan kuluttua ystäväni soitti ja oli tuomassa koiraa hoitoon. Kuvittelin, että on jo lähistöllä ja lähdin ulos vastaan. Puolisen tuntia kuitenkin kerkesin omaa koiraa kusetella ennen toimitusta. Hetki meni ruokien jne. pläräilyssä. Olin jo ihan varma, että leipä on palanut uuniin.

Hetken päästä olisi palanutkin. Pinta oli jo kullanruskea, kun päästiin sisälle.

Hyvää oli tämäkin. Valkosipulia rakastavana tietysti tykkäsin vielä lisää valkosipulin mausta. Maistui erinomaisen hyvin kalasäilykkeen alla.


Possunkylkeä ja uunikasviksia

Tämä on jo perjantailta. Muiden puuhien jäljiltä jäi luonnoksiin.

Pitkään uunissa viihtyvät ruuat on passeleita siivouspäivän aterioita. Mihinkään ei voi kotoa lähteä ja jättää uunia vahtimatta. Pitkään uunissa hautunut ruoka on oiva palkkio siivouksesta. Ruoka valmistuu itsestään nurkkia nuohotessa.

Menin torstaina Prismasta ostamaan etuselkää tai lapaa, mutta kylkeä sieltä lähti matkaan. Lapa oli loppu ja etuselkä niin valtavan kokoinen kimpale, ettei se minun vuokaan olisi mahtunut. Rasvainen kylki ei ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Pistin possun suolaan ja siirappiin jo illalla. Siirappiin siksi, etten vieläkään ole muistanut ostaa sokeria. Siirappi toimii ihan yhtä hyvän. On vain vähän tahmeeta levitettävää.

Plän oli pistää possu uuniin ja siivota sillä aikaa nurkkia myöten. Imuri ei lähtenyt käyntiin! Viime viikolla toimi vielä erinomaisen hyvin ja vaihdoin pölypussinkin. Nyt ei mitään eloa. Meillähän karvaa riittää aina. Tänä talvena on riittänyt hiekkaakin. Tosi kiva ylläri yrittää pelkän luutun kanssa saada kämppää siedettävään kuntoon.

Possua ja kasviksia

800g kimpale possunkylkeä
n. 1 rkl siirappia
n. 1 rkl suolaa

muutama peruna
iso porkkana tai pari pienempää
reilun nyrkin kokoinen kaalin kimpale
0,7 dl kasvis- tai lihalientä.

Hiero suola ja siirappi possuun edellisenä päivänä ja pistä jääkaappiin odottamaan. ota esille noin tuntia ennen uuniin laittoa. Puolituntia 225 asteessa ja laske lämpö 150 asteeseen.

Pilko sillä aikaa kasvikset ja kiehauta kasvisliemi. Minulla oli tänään perunaa, porkkanaa ja kaalin jämät. Lisää rehut ja liemi astiaan. Anna olla uunissa reilu pari tuntia.

Ainakin tästä yksilöstä irtosi niin vähän nestettä, että kasvisten kypsentämiseksi nestettä oli lisättävä.

Ota liemi talteen. Siitä tulee oikein maukas keittopohja.

Helppoa, hyvää ja näyttää hirveältä

Yksinkertaisen hyvää, vaikkei lautasella miltään näytäkään.

Minähän en nahkaa syö. Sen saa koira jäähtyneenä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...