banneri

perjantai 14. helmikuuta 2014

Master Chef ja Suomen paras leipomo

Olympialaisten aikaan en ehdi katsomaan kuin yhtä kanavaa kerrallaan. Katsottava kanava on luonnollisesti TV2 tai Fem. Suurin osa sarjoista ja muista ohjelmista jää lähetysaikaan näkemättä. Onneksi osan ohjelmista voi katsoa areenasta ja ruutu.fistä.

Viime yö oli taas vaikea. Olen aina ollut mestari nukkumaan. Ihan missä vaan, ihan milloin vaan ja ihan miten pitkään vaan. Viime yönä valvoin viiteen. Ei vaan uni tullut. Pyöriessä ja aikaa tappaessa tulee kanavien ohjelmapalvelut ja sisältö hyvin tutuiksi.

Master Chef on ollut alusta asti yksi suosikkiohjelmiani. Muodostan oman suosikkini yleensä jo ensimmäisen jakson aikana ja vaihdan uuteen, kun ensimmäinen putoaa kisasta. Tätäkin kautta mainostettiin tasokkaampana kuin koskaan aikaisemmin. Ei kilpailijoiden taitotaso ole ainakaan vielä näkynyt. Ihan samanlaista hapuilua kuin aikaisempinakin vuosina. Tietynlainen haparointi tekee ohjelmasta jännemmän. Suurin osa tunaroi vähän yhdessä jos toisessakin asiassa, joten kaikki ovat potentiaalisia painetehtävään joutujia. Yksi suvereeni ylitse muiden tekisi ohjelmasta vähän tylsän. Mulla ei ole vieläkään suosikkia! Pari ärsykkiä on muotoutunut ilman minkäänlaista oikeaa perustetta. Ärsyttävä puhetapa, ärsyttävät maneerit tai eleet. Ei mitään tekoa henkilön kyvyllä kokata.

Leipomisohjelmia en katso ollenkaan. Ei mua kiinnosta kakkujen vääntäminen. Syön mielelläni, mutta kaikki ne on sitä samaa marsipaanin ja sokerimössön kaulintaa ja muotoilua. Suomen parhaaseen leipomoon en olisi tutustunut ollenkaan, jollei yöllä pitäisi olla hiljaa ja yrittää nukkua.

Ei Suomen paras leipomo ainakaan nukahtamista edesauttanut. Sehän oli ihan mielenkiintoinen ja aika jees. Jenni Höijer oli symppiksen oloinen, Hans Välimäestä en oikeastaan pidä. En ole pystynyt katsomaan mitään Välimäen ohjelmia, tässä hän oli sentäään siedettävä. Välimäki on alansa asiantuntija ja huippukokki, mutta olemus on jotenkin ynseä ja ylimielinen kaiken aikaa. Eikä hänestä paista aito innostus ruokaan.

Tämän ohjelman suosikkini olen valinnut jo ekan jakson perusteella. Suosikkini ehdottomasti on Krulla! Ensivilkaisulla vitriinit pursuili toinen toistaan upeampia luomuksia vähän jopa pröystäilevällä ja elitistisellä tavalla. Sen jälkeen näytettiin paikan herttaista omistajaa Oliver Werneriä. Omistaja oli koko sydämellään mukana loihtimassa herkkujaan varsin vaatimattoman oloisena. Asiantuntemus ja palo asiaan tuntui olohuoneeseen asti. Voisin mennä vaikka naimisiin omistajan kanssa :D




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...