banneri

torstai 27. helmikuuta 2014

Ei saa nirsoilla!

Aamulla keskusteltiin ystävän kanssa puhelimessa ruuasta. Siitä keskustelusta sain inspiraation kirjoittaa. Aamullinen keskustelu oli lähinnä ystäväni narinaa, kun puoliso on nirso ja ennakkoluuloinen. Puoliso syö lähinnä jauhelihaa ja broileria. Mitään eksoottisempaa, kuten linssejä tai papuja, ei voi laittaa, kun koko ruoka jää syömättä. Ei ystäväni joka päivä puolisolle mieluista ruokaa laita, mutta äitiyslomalainen pääsee vähemmällä, kun tekee yhden molemmille kelpaavan sapuskan.


Pahaa ruokaa ei ole olemassakaan. On vain valmistuksessa epäonnistutta ja raaka-aineita, jotka eivät maistu omassa suussa hyvältä. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta kaikkea voi aikuinen ihminen maistaa. Minua suorastaan risoo aikuiset ihmiset, jotka nirsoilevat suostumatta maistamaan. Yök, en syö, en tykkää, enkä ainakaan maista. 

Jokainen ruokabloggari luonnollisesti kirjoittaa raaka-aineista, ohjeista ja tuotteista joista pitää. Eihän meistä kukaan viitsi tuhlata aikaansa ruokaan, josta ei itsekään pidä.

Ihan varmasti jokaisella on myös raaka-aineita, joista ei ole oppinut pitämään. Uskon, että useimpiin makuihin vähintäänkin tottuu, osasta myöhemmin jopa pitää. Osaltaan inhokkien muodostumisessa varmasti on maistelu kokemusten epäonnistuneet ruuat tai ruoka-aineen suutuntuma.


Useimpia ruoka-aineita ja ruokia voin syödä, vaikken syömisestä erityisesti nauttisi. On muutamia, joita en vaan pysty syömään.

Riisipuuro. En tiedä, mistä inhoni riisipuuroa kohtaan on saanut alkunsa. En kykene nielemään sitä. Tämä inho on täysin epärationaalinen ottaen huomioon, että syön karjalanpiirakoita erittäin hyvällä ruokahalulla, mutta vain kylmänä.

Hillosipulit. Ei vaan pysty.

Etanat. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten viehtymystä etanoihin. Valkospipulivoin tai muun kuorrutteen lusikoisin oikein mielelläni ilman etanoita. Kumipalloja, jotka maistuu lähinnä pyyhekumilta. Ei tee mieli puraista ja kokonaisena vaikea niellä.

Ruusukaali. Olen yrittänyt ja antanut monta mahdollisuutta. Konsti, jos toinenkin on kokeiltu ja älyttömällä maustamisellakaan ei saa kitkerää makua piiloon.

Osterit ja simpukat. Samaa kastia etanoiden kanssa. Paitsi pitsassa.

Persimon. Viime talvena ostin mainoksen uhrina, kun halvalla sai. Olin makuelämyksestä järkyttynyt.

Nötkötti. Jos maailmasta loppuu ruoka ja jäljelle jää vain nötköttiä, valitsen nälkäkuoleman. Olen aina inhonnut. Suurimmat traumat aiheutti pentuna kesämökillä joka kesäiset rakennusprojektit, joiden aikaan kukaan ei laittanut mitään ruokaa. Paitsi purkkihernaria ja nötköttiä. 

Haastan muutkin ruokabloggarit kertomaan lautaselle jäävistä ruuista ja tunnustamaan inhokkinsa!


6 kommenttia:

  1. Tämä on suosikkiaiheeni ja en voi olla kommentoimatta, vaikka en varsinainen ruokabloggari olekaan ;)
    Oma listani on melko lyhyt, mutta sinnikäs: silli ja anjovis. Jälkimmäiselle olen suunnitellut antavani mahdollisuuden jonkun houkuttelevan reseptin muodossa, mutta sillistä riittää joka kesä ja joulu tuoksut. Monista ennakkoluuloista olen vapautunutkin, mm. oliivit ja rosolli :)
    Lisää esimerkkejä ja pohdintaani samasta aihepiiristä, sen synnystä voi kurkkia blogistani http://ruodussa.blogspot.fi/2014/01/ruokarajoitteista.html

    VastaaPoista
  2. Mä unohdin listasta sillin. Ei vaan kykene. Vastenmielisyys on niin suurta, että olin unohtanut koko sillin. Silli on ainut ruoka-aine, jonka olen maistamatta päättänyt kammottavaksi. Muutenkaan en ole raa'an kalan ystävä. Graavilohi menee kyllä, mutta en ymmärrä ihmisten himoa siihen.

    VastaaPoista
  3. Ykkösinhokki on ehdottomasti oliivit, hyvänä kakkosena on rosmariini. Ne ei vaan laske, paitsi oliiviöljy joissain tapauksissa. Basilikasta en ennen tykännyt yhtään, mutta nyt se on yksi lempiyrteistäni. Eineksistä en juurikaan innostu, mutta hätätapauksessa niitäkin tulee käytettyä. Muuten taidan olla kaikkiruokainen :)

    Tuosta aikuisten nirsoilusta vielä, etten voisi kuvitellakaan asuvani ihmisen kanssa, joka suhtautuisi ennakkoluuloisesti ruokaan kuin ruokaan. Pian 13-vuotias muksuni nirsoilee usein ruokien kanssa ja saa joka kerta mut hermostumaan. Meni monta vuotta, ettei neiti suostunut syömään ollenkaan kokolihaa. Nyt liha jo uppoaa, mutta siinä ei saa olla yhtään läskiä. Toivottavasti tuosta pikkumiehestä ei tuu samanlaista.

    VastaaPoista
  4. Ainoa mikä ei mene alas, on munuaiset ja piimäkin tökkii hiukkasen. Reissuilla on maistettava kaikenlaisia paikallisruokia. Erikoisimmasta päästä voisi mainita lautasella hedelmälepakon, iguaanin ja lentokalapurilaisen. Libanonissa mezellä tarjoiltiin kerran lampaan selkäydintä - ei maistunut juuri miltään.

    VastaaPoista
  5. Melkeinpä mitä vain tulee nykyään maistettua, mutta yksi inhokki on säilynyt - maksalaatikko, jauhemaksakastike ja muut kouluajan maksaruokatraumat puskevat hien pintaan edelleen.. :)

    Ruusukaalin kanssa mulla oli sama juttu, kunnes Jamie Oliver käänsi tilanteen päälaelleen. Huonosta kuvasta huolimatta tätä kannattaa siis ihan ehdottomasti kokeilla: http://keittotaiteilua.blogspot.fi/2014/02/paneroitu-kuningaskampela.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy pitää ohje mielessä, jos joskus vielä uskaltaudun kokeilemaan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...