banneri

torstai 27. helmikuuta 2014

Ei saa nirsoilla!

Aamulla keskusteltiin ystävän kanssa puhelimessa ruuasta. Siitä keskustelusta sain inspiraation kirjoittaa. Aamullinen keskustelu oli lähinnä ystäväni narinaa, kun puoliso on nirso ja ennakkoluuloinen. Puoliso syö lähinnä jauhelihaa ja broileria. Mitään eksoottisempaa, kuten linssejä tai papuja, ei voi laittaa, kun koko ruoka jää syömättä. Ei ystäväni joka päivä puolisolle mieluista ruokaa laita, mutta äitiyslomalainen pääsee vähemmällä, kun tekee yhden molemmille kelpaavan sapuskan.


Pahaa ruokaa ei ole olemassakaan. On vain valmistuksessa epäonnistutta ja raaka-aineita, jotka eivät maistu omassa suussa hyvältä. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta kaikkea voi aikuinen ihminen maistaa. Minua suorastaan risoo aikuiset ihmiset, jotka nirsoilevat suostumatta maistamaan. Yök, en syö, en tykkää, enkä ainakaan maista. 

Jokainen ruokabloggari luonnollisesti kirjoittaa raaka-aineista, ohjeista ja tuotteista joista pitää. Eihän meistä kukaan viitsi tuhlata aikaansa ruokaan, josta ei itsekään pidä.

Ihan varmasti jokaisella on myös raaka-aineita, joista ei ole oppinut pitämään. Uskon, että useimpiin makuihin vähintäänkin tottuu, osasta myöhemmin jopa pitää. Osaltaan inhokkien muodostumisessa varmasti on maistelu kokemusten epäonnistuneet ruuat tai ruoka-aineen suutuntuma.


Useimpia ruoka-aineita ja ruokia voin syödä, vaikken syömisestä erityisesti nauttisi. On muutamia, joita en vaan pysty syömään.

Riisipuuro. En tiedä, mistä inhoni riisipuuroa kohtaan on saanut alkunsa. En kykene nielemään sitä. Tämä inho on täysin epärationaalinen ottaen huomioon, että syön karjalanpiirakoita erittäin hyvällä ruokahalulla, mutta vain kylmänä.

Hillosipulit. Ei vaan pysty.

Etanat. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten viehtymystä etanoihin. Valkospipulivoin tai muun kuorrutteen lusikoisin oikein mielelläni ilman etanoita. Kumipalloja, jotka maistuu lähinnä pyyhekumilta. Ei tee mieli puraista ja kokonaisena vaikea niellä.

Ruusukaali. Olen yrittänyt ja antanut monta mahdollisuutta. Konsti, jos toinenkin on kokeiltu ja älyttömällä maustamisellakaan ei saa kitkerää makua piiloon.

Osterit ja simpukat. Samaa kastia etanoiden kanssa. Paitsi pitsassa.

Persimon. Viime talvena ostin mainoksen uhrina, kun halvalla sai. Olin makuelämyksestä järkyttynyt.

Nötkötti. Jos maailmasta loppuu ruoka ja jäljelle jää vain nötköttiä, valitsen nälkäkuoleman. Olen aina inhonnut. Suurimmat traumat aiheutti pentuna kesämökillä joka kesäiset rakennusprojektit, joiden aikaan kukaan ei laittanut mitään ruokaa. Paitsi purkkihernaria ja nötköttiä. 

Haastan muutkin ruokabloggarit kertomaan lautaselle jäävistä ruuista ja tunnustamaan inhokkinsa!


keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Marc Aulén: Sopat!


Kuva: Gummerus Oy

Aulénin ruokafilosofiassa hyvä ruoka ei ole rahasta kiinni! Brysselissä syntynyt, mutta jo 1976 Suomeen muuttanut kokki tuli tunnetuksi Hakaniemen hallissa toimineen Soppakeittiön kokkina. Nykyään Aulén pyörittää Qulma-ravintolaa, joka lounasaikaan tarjoaa stadin parasta soppaa.

Gummeruksen kustantamassa kirjassa esitellään sopan keiton perusteet, parhaat vinkit ja Aulénin 30 haluttua reseptiä. Mukana on mm. Helsingin parhaaksi keitoksi valittu bouillabaisse, jonka reseptiä on vuosikaudet pidetty salaisuutena. Bouillabaissen lisäksi kirjasta löytyy ohjeita niin kotimaisiin, itämaisiin kuin välimerenkin keittoihin. Kirjassa sisältää myös lisukeohjeita.

Minä rakastuin ensimmäisellä selaamisella! Ennakkoon osasin odottaa omaan ajatusmaailmaani istuvia reseptejä. Jos meillä on alkuvuodesta syöty paljon soppaa, ihan varmasti sitä syödään keväälläkin ja paljon!


Heti kirjan ensilehdillä esitellään lista perusmausteista, joita olisi hyvä löytyä maustekaapista ja seuraavalla aukeamalla listataan tärkeimmät keittiövälineet. Näillä ihan varmasti pääsee alkuun.
Aulénin ajatus yksinkertaisesta, raaka-aineita kunnioittavasta ja nopeasti toteutettavasta ruuasta tulee kirjassa ilmi erinomaisesti. Edullisista raaka-aineista saa mausteilla, valmistustavalla ja mielikuvituksella uskomattomia makunautintoja.

Reseptit on oikeasti niin yksinkertaisia, että ohjeen seuraamisen pitäisi olla kotikeittiössä vaivatonta. Resepteistä on karsittu ylimääräiset työvaiheet pois ja reseptiikassa käytetään mm. valmiita liemikuutioita ja -jauheita, mikä nopeuttaa sopan keittoa huomattavasti.

Kirjan kuvitus on eteläkorealaisen valokuvaajan Jaeseong Parkin käsialaa. Valokuvaaja on onnistunut vangitsemaan kunkin ruuan sielun kuviinsa, joita itsessään voi pitää teoksina. Kuvituksessa vaihtelee mielenkiintoisella tavalla perinteiset annoskuvat ja rohkeat, nerokkaalla tavalla rakennetut helmet.

Kuvitusta sivuilta 83, 87, 29, 117

































Kirjan loppuosassa 13 julkisuuden henkilöä kertovat suhteestaan Marc Auléniin ja hänen ruokaansa ja esittelevät suosikkireseptinsä. Ehkä loppuosa on mun makuun vähän turhaa täytettä, mutta varmasti sillekin löytyy kiinnostuneita lukijoita.

NORDIC DYNAMITE

Nordic dynamiten resepti sivulla 87.

Luonnollisin valinta soppakirjan reseptien kokeiluun on tietysti aloittaa lisäkkeistä. Tätä soossia oli maanisen chilin syöjän pakko päästä kokeilemaan välittömästi! Kokeilua myös vauhditti sekin fakta, että kaapista sattui löytymään habaneroa lukuunottamatta kaikki tarvittavat aineet. Korvasin habaneron jollain toisella chilillä, ei hajuakaan mitä lajiketta mahtoivat olla. Soossi jytäs pienestä fuskusta huolimatta!

Soossin esittelyteksti lupaa paljon, mutta ei liikaa. Marjaisuus ja hedelmäisyys esittäytyvät ensimakuina ja sen jälkeen räjähtää! Kuten luvattu, polte ei ole pitkään jatkuva helvetinpiina, vaikka sellaisenaan lusikoin aika reilusti suuhuni. Jytäs myös eilisen salaatin päällä. Esittelytekstin mukaan kastike sopii chilin ystävälle yleismausteeksi ja olen ehdottomasti samaa mieltä.

Resepti:

3 rkl sitruunamehua
0,7 l sameaa, mielellään hapokasta omenamehua (käytin halvinta omenamehua)
2 dl rusinoita
2 dl puolikoita tai karpaloita (käytin puolukoita)
1 tl inkiväärimurskaa
10 habaneroa, poista kanta ja puolita (käytin jotain muuta chiliä)
10 ruskeaa sokeripalaa

Keitä aineksia 20-25 minuuttia ja soseuta. Säilyy hyvin jääkaapissa.

Varsinaisia Soppa-ohjeita porisee myöhemmin, stay tuned!

Hintaa teoksella on esim. CDONissa 25 euron kieppeillä. Ei paha!

Yhteistyössä: www.gummerus.fi

Kirjan toimitti Blogat-yhteisö

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kukkakaalituorejuustokeitto

Ihmeekseni löysin kotiutuessa jääkaapista vielä syötäviäkin asioita. Henkisesti olin valmistautunut pakottavaan kauppareissuun todella nälkäisenä, mutta säästyin. Tarjouksesta ostetun Ricotan päiväys meni jo 2 viikkoa sitten, mutta ei se miksikään ollut mennyt. Täysin käyttökelpoista edelleen.

Sosekeitot valmistuu melkein itsestään. Pilko rehut, keitä, soseuta ja mausta. Ei voi mennä pieleen. Aina yhtä hyvää helppoa ja useimmiten ihan terveellistäkin.

Tällä kertaa suurin haaste oli kattilan koko. Ei käynyt mielessäkään, ettei vihannekset mahdu pieneen kattilaan. Onneksi kukkakaali kypsyy nopeasti ja niille riittää, kun suunnilleen ovat vedessä ja käy kääntämässä.

Kukkakaalituorejuustokeitto

1 kukkakaali
1 iso porkkana
4 perunaa
½ purkkia tuorejuustoa
1 kasvisliemikuutio
suolaa
inkivääriä
chiliä
valkosipulijauhetta
sipulijauhetta

Pilko porkkana ja perunat kattilaan, lisää vettä ja liemikuutio. Anna kiehua hetken aikaa. Lisää pilkottu kukkakaali ja lisää vettä tarvittaessa. Keitä kypsäksi, soseuta. Lisää tuorejuusto ja mausteet ja surauta sauvasekottimella sekaisin.

Päälle läträsin jälleen kerran savupaprikaöljyä ja granada padano -juustoraastetta.

Kuva on valitettavasti taattua kännykkälaatua. Järkkäri jäi autoon ja nälissäni en sitä todellakaan lähtenyt hakemaan.



Salasanoja, kotiruokaa ja ruokahaastetta.

Hiljaista on ollut melkein pari viikkoa. Jouduin vaihtamaan salasanan ja siinä meni jotain vikaan. Nyt olemme taas onnistuneesti linjoilla.

Viimeinen pari viikkoa on menty melkoisella kiireellä paikasta toiseen. Ruokaa on hellalla ja uunissa valmistunut, mutta ei omassa keittiössäni. Selvästi mulla on suuria ongelmia tavallisten, perinteisten kotiruokien valmistuksessa. Karjalanpaistin ohje piti katsoa netistä. Kalakeiton kanssa ongelmaksi muodostui maustaminen. En oikeasti tiennyt, mitkä mausteet on tavallisen kalakeiton kavereita. Syöjä ei valittanut, mitään ei palanut ja ruokinta onnistui kyllä vähintäänkin tyydyttävästi. Ateriavalintoja rajoitti myös asianomaisen heikohko kunto. Ruuan pitää olla sellaista, että sen saa syöttämättä syötyä ja nieltyä.

Hetki sitten kotiin tullessa melkein halasin inkivääri- ja chilipurkkeja, kun pistin kukkakaalikeiton kattilaan. Heti muutuin epävarmaksi googlettajaksi, kun jouduin mukavuusalueelta pois. Ei auttanut kuin yrittää. Oman maun mukaiset ruuat olisi jääneet lautaselle.

Edellisen ruokahaasteen voitti grillataan ja chillataan -blogi. Äänestys on käynnissä. Käykäähän antamassa äänenne suosikillenne! Olen mukana haasteessa vegeburritoilla.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Master Chef ja Suomen paras leipomo

Olympialaisten aikaan en ehdi katsomaan kuin yhtä kanavaa kerrallaan. Katsottava kanava on luonnollisesti TV2 tai Fem. Suurin osa sarjoista ja muista ohjelmista jää lähetysaikaan näkemättä. Onneksi osan ohjelmista voi katsoa areenasta ja ruutu.fistä.

Viime yö oli taas vaikea. Olen aina ollut mestari nukkumaan. Ihan missä vaan, ihan milloin vaan ja ihan miten pitkään vaan. Viime yönä valvoin viiteen. Ei vaan uni tullut. Pyöriessä ja aikaa tappaessa tulee kanavien ohjelmapalvelut ja sisältö hyvin tutuiksi.

Master Chef on ollut alusta asti yksi suosikkiohjelmiani. Muodostan oman suosikkini yleensä jo ensimmäisen jakson aikana ja vaihdan uuteen, kun ensimmäinen putoaa kisasta. Tätäkin kautta mainostettiin tasokkaampana kuin koskaan aikaisemmin. Ei kilpailijoiden taitotaso ole ainakaan vielä näkynyt. Ihan samanlaista hapuilua kuin aikaisempinakin vuosina. Tietynlainen haparointi tekee ohjelmasta jännemmän. Suurin osa tunaroi vähän yhdessä jos toisessakin asiassa, joten kaikki ovat potentiaalisia painetehtävään joutujia. Yksi suvereeni ylitse muiden tekisi ohjelmasta vähän tylsän. Mulla ei ole vieläkään suosikkia! Pari ärsykkiä on muotoutunut ilman minkäänlaista oikeaa perustetta. Ärsyttävä puhetapa, ärsyttävät maneerit tai eleet. Ei mitään tekoa henkilön kyvyllä kokata.

Leipomisohjelmia en katso ollenkaan. Ei mua kiinnosta kakkujen vääntäminen. Syön mielelläni, mutta kaikki ne on sitä samaa marsipaanin ja sokerimössön kaulintaa ja muotoilua. Suomen parhaaseen leipomoon en olisi tutustunut ollenkaan, jollei yöllä pitäisi olla hiljaa ja yrittää nukkua.

Ei Suomen paras leipomo ainakaan nukahtamista edesauttanut. Sehän oli ihan mielenkiintoinen ja aika jees. Jenni Höijer oli symppiksen oloinen, Hans Välimäestä en oikeastaan pidä. En ole pystynyt katsomaan mitään Välimäen ohjelmia, tässä hän oli sentäään siedettävä. Välimäki on alansa asiantuntija ja huippukokki, mutta olemus on jotenkin ynseä ja ylimielinen kaiken aikaa. Eikä hänestä paista aito innostus ruokaan.

Tämän ohjelman suosikkini olen valinnut jo ekan jakson perusteella. Suosikkini ehdottomasti on Krulla! Ensivilkaisulla vitriinit pursuili toinen toistaan upeampia luomuksia vähän jopa pröystäilevällä ja elitistisellä tavalla. Sen jälkeen näytettiin paikan herttaista omistajaa Oliver Werneriä. Omistaja oli koko sydämellään mukana loihtimassa herkkujaan varsin vaatimattoman oloisena. Asiantuntemus ja palo asiaan tuntui olohuoneeseen asti. Voisin mennä vaikka naimisiin omistajan kanssa :D




torstai 13. helmikuuta 2014

Jauheliha-Mutti-soossi

Vuoden vaihteen tienoilla Henri Alen twiittasi mutti-soossista eli tomattikastikkeesta. Hyllyt tyhjeni Mutti-tomaattimurskasta. En noussut junaan silloin. Olin onnellisesti jo unohtanut koko soossin, kun en juurikaan tomaattikastikkeita syö. Kaupassa sattui tölkki silmään, joten ajattelin kokeilla.

Alkuperäistä twiittiä en ala etsimään. Ohje löytyy Liemessä-blogista. Luonnollisestikaan en noudattanut ohjetta, mutta hyvää tuli silti.

Tämä oli taas niitä ruokia, joita tehdessä ei missään vaiheessa tarkisteta raaka-aineiden löytymistä. Punkkua ei ollut, se oli selvää. Kai sen voi korvata valkoviinietikalla? Punaista tai valkoista, ei kai tämä niin tarkkaa ole. Onneksi ei sen jälkeen puuttunut muuta kuin sokeri. Korvasin sen hillosokerilla toivoen parasta. Toinen vaihtoehto olisi ollut tomusokeri.

Mun makunystyröillä rokkas! Alunperin pastakastike, mutta minä pidä enemmän perunoista. Toimii erinomaisesti myös pottujen kera. Epäilemättä yhtä hyvin myös riisin kaverina. Tämän halvemmalla on vaikea saada parempaa tehtyä. Euron tomaattimurska, euron jauheliha, sipuli ja muutama peruna.



Mutti-soossi

1 tlk hyvää tomaattimurskaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
0,5 tl sokeria (hillosokerikin käy, jos ei muuta ole)
öljyä
1 tl valkoviinietikkaa
vettä
suolaa
maustepippuria
oregano,chili, tinjami
250g rasia sikanautaa

Paista jauheliha, mausta suolalla ja varovaisesti pippurilla.

Pilko sipulit ja laita ne kasariin todella miedolle lämmölle hauduttumaan. Anna olla vartin verran. Sipulit ei saa ruskistua!

Lisää sekaan sokeri ja puolet tomaattimurskasta. Jätä hautumaan ainakin 10 minuutiksi. Lisää loppu tomaattimurska ja purkin huljautusvesi. Lisää valkoviinietikka, mausteet ja jauheliha. Sekoita joukkoon 0,5 dl parasta oliiviöljyä, mitä löydät.

Tarjoile!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Kisakatsomon vegeburritot

Tacomausteeni jälkeen en selvästikään ole löytänyt Meksikosta ulos. Ei se mitään. Semi-meksikaani on erinomaista kisakatsomoruokaa. Sormin syötävää, hieman sotkevaa ja ehdottomasti sohvalla telkkarin edessä.

Olen vuosia sitten käynyt meksikossa. Mitään en kuitenkaan todellisuudessa tiedä autenttisesta meksikolaisesta ruuasta. Valitettavasti visiitti perillä oli lyhyt ja sillä reissulla tutustuin pääasiallisesti eri lentoyhtiöiden tarjoamaan muonaan.

Tänään väsäsin jotain burritojen tapaisia. Yleensä kai letut on tapana täyttää ja syödä samointein. Minä laitoin täytettynä uuniin ja sulatin juuston päälle. Nämä on hyviä myös kylmänä. Eli kesken urheilun katsomisen voi laukkoa jääkaapilla useampaan kertaan. 

Burritot oli ilmeisesti itse sitä mieltä, että uunikuumennusta ei tarvita. Vaihtoehtoisesti omatuntoni saattoi kolkutella tällaisen turhuuden ja häväistyksen johdosta. Minähän mittaan pääasiallisesti paistoajan nenällä. Kun tuoksuu, alkaa olla valmista. Ei tuoksunut burritot ei, vaikka kuinka odotin. Oli jo pakko nousta ja lähtee kattomaan, ettei pala. Yllätys, uuni ei ollut päällä...



Burritot

noin 1 dl kuivattuja kidneypapuja
riisiä
tacomaustetta noin 1,5 rkl
n. 1dl kermaa
suolaa tai soijakastiketta
paketti tortillaplättyjä
juuston jämät
öljyä

Liota pavut yön yli ja keitä n. 45 minuuttia. Lisää riisit ja suolaa. Keittele riisit kypsäksi ja valuta ylimääräinen vesi pois.

Laita öljy ja tacomauste kattilaan. Lisää riisi-papuseos kuumaan öljyyn ja sekoittele mausteet seokseen. Lisää suolaa tai soijakastiketta ja kermaa. Anna hautua hetken aikaa ja makujen tasaantua.

Täytä tortillat seoksella, rulla ja aseta uunivuokaa. Raasta tai sipellä juuston jämät päälle. Paista noin 200 asteessa kunnes juusto on sulanut.

Kaveriksi olisi sopinut tomaattisalsa. Olin laiska ja en jaksaut ruveta pilkkomaan tomaatteja ja luistelun kattomiseen tuli kiire

lauantai 8. helmikuuta 2014

Tortilla pie

vai mikä tämä olis? Olipahan mikä tahansa, hyvää oli ja nälkäisen penkkiurheijan vatsanpohjaa lämmitti mukavasti.

Olin ihan varma, että slopestylestä tulee ainakin yksi mitali. Mitään en lajista ymmärrä, mutta hauska temppuja on katsoa. Naisten yhdistelmä oli todella jännä! Pidin Aino-Kaisa Saarista menneiden talvien urheilijana, mutta niin vaan kaivoi kadoksissa olleen kuntonsa olympialaisiin ja lähti kärkiviisikon matkaan. Muillakin meni mukavasti ja lupaa hyvää viestiä ajatellen.

En ole syönyt kuukausiin kidneypapuja. Jossain vaiheessa loppui kaapista ja en ole tullut ostaneeksi. Pavut oli kyllä pitkästä aikaa aivan sairaan hyviä ja sopivan napakoita.

Tacomausteen sekoitin jo eilen. Saa sitä valmiina kaupastakin, jos ei halua yhtä lasitölkkiä lisää maustekaappiin. Itse tykkään kyllä tacomausteesta, mutta sen käyttö on jäänyt vähäiseksi, koska sitä ei ole jatkuvasti kaapissa ollut. Huomattavasti parempaa kuin pikkupusseissa myytävät valmiit mausteseokset. Epäilen, että meillä lähiaikoina läträtään tacomausteen kanssa urakalla.

Tortillalettujen teko on yhtä nopeaa ja helppoa kuin kaupassa käynti. Minä käytin kuitenkin valmiita, koska niitä eilen oli tarjouksessa eurolla. Ohje gluteenittomiin maissitortilloihin löytyy esim. täältä.

Tortillapiirakka

1 dl kidneypapuja (kaikki muutkin pavut käy)
250g jauhelihaa (enemmänkin voi laittaa, jos sattuu olemaan 400g rasia)
1 sipuli
1 tölkki tomaattimurskaa
2 rkl tacomaustetta
juustoraastetta
3 kpl tortillalettuja
vettä

Liota papuja yön yli ja keitä noin tunti. Pavut kannattaa keittää reilusti etukäteen ja antaa jäähtyä keitinvedessä. Pavut pysyy paremmin koossa, kun kaataa veden pois jäähtyneistä. Pavut lämpiää soossin seassa joka tapauksessa.

Paista jauheliha ja kypsennä sipuli, lisää tilkka vettä ja tacomauste. Lisää pavut ja tomaattimurska. Kiehuttele miedolla lämmöllä ylimääräiset nesteet pois.

Lado tortillat, kastike ja juustoraaste kerroksittain rengasvuokaan. Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia.

Leikkaa sliceiksi ja syö sormin.

Kuvista ei onnistunut yksikään... Toinen toistaan kummallisempia kuvia varsin simppelistä ruuasta, joka sellaisenaan näytti ihan OK:lta lautasella.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Tacomauste

Tänään oli kauppapäivä ja kävin samalla reissulla täydentämässä maustevarastoja Seppälän Citymarketin yhteydestä löytyvästä Asian Foodista. Ihan kaikkea sieltä ei saa. Kaiken sen, minkä saa, saa isoissa pusseissa ja huomattavasti halvemmalla kuin viereisestä marketista.

Keräilen kavereilta pilttipurkkeja maustepurkeiksi. Kokemukseni mukaan kaikkein parhaita maustepurkkeja. Lasista näkee läpi, mitä sisällä on, vaikka lappu olisi toisella puolella purkkia. Suuaukko on sen verran suuri, että siitä menee vaivatta läpi 15 millin maustemitta (=1 rkl).

Helmikuun ruokahaasteen teemana on Meksiko. Edellisen haasteen voiton vei Grillataan ja chillataan -blogi, josta löytyy tarkemmat ohjeet ruokahaasteeseen osallistumiseen.

Ruokahaastetta silmällä pitäen sekoitin tacomausteen. Alkuperäinen ohje löytyi Hiidenuhman keittiöstä. Mun chilijauhe oli hottia, joten chilin määrän kanssa säädin reseptiä. Makuasia, onko ohjeen chilin määrä edelleen liikaa.

Tacomausteen sekoittaminen on varsin helppoa. Mausteet purkkiin, kansi kunnolla kiinni ja reipaasti ravistaen sekaisin. Lopputulos oli ainakin minun makuuni valmispusseja maukkaampi, lisäaineeton, suolaton ja sokeriton. Suolaa saa ruokaa lisättyä erikseen oman maun mukaan.

Tacomauste

1,5 rkl chilijauhetta (tulista)
3 rkl jeeraa
2 rkl paprikajauhetta
1 rkl korianteria
1 rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl oreganoa
1 rkl meiramia
2 tl cayennepippuria


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kikhernekeitto

Tämä on 100. julkaistu postaus. Ajattelin kirjoittaa sadanneksi ihan jotain muuta, mutta luonnoksen loppuun saattaminen näköjään odottaa inspiraation purskahdusta.

Aivan mahtava sää koko viikonlopun. Tällaisia päiviä lisää. Eilen ulkoiltiin karvaisten kanssa jäällä, tänään juostiin kisoissa hippulat vinkuen. Tulosten voisi sanoa vähintään tyydyttävän.

Kaverin luona selasin uusinta? Pirkka-lehteä. Siinä oli kikhernekiton ohje. Alkuperäisestä ohjeesta en muista mitään, mutta Pirkka-lehden ohjeesta ajatus kuitenkin lähti.




Tämä ohje joko kahdelle ei kauhean nälkäiselle tai lisukkeiden kanssa. Yhdelle eli nälkäiselle minulle kerta istumalta. Savupaprikaöljystä tulee mukava savun häivähdys.

Kikhernekeitto

1 dl kuivia kikherneitä yön yli likoon
vettä
1 sipuli
1 valkosipuli
currytahnaa
soijakastiketta
inkivääriä
chiliä

päälle savupaprikaöljyä
Sekoita esim. shottilasissa teelusikallinen ruokaöjyä ja hieman savupaprikajauhetta.

Valuta kikherneistä vesi pois ja laita kattilaan kiehumaan. Kun kikherneet on kypsiä, pilko sipulit ja lisää kattilaan. Anna kiehua ja sipulien kypsyä. Soseuta ja lisää mausteet. Tarkasta maku ja lusikoi kitaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...