banneri

tiistai 28. tammikuuta 2014

Helkkarin Hyvä Hernekeitto

Tämän päivän suunnitelma oli savupekoni-hernekeitto. Hyvää olisi varmaan ollut sekin. Olin aivan varma, että pakastimessa on pekonia. Ei ollut, kun illalla olisin ottanut sulamaan. En ole aikoihin pekonia syönyt, joten todella mystinen katoaminen. Savuaromi olisi tullut pullosta. Alkuperäisessä suunnitelmassa pitäytyminen ja kaupassa käyminen ei ollut vaihtoehto, kun klo 22 jälkeen pakastinta kaivelin.

Suunnitelman vaihto ja herneiden kaveriksi valkoisia papuja likoon yön yli. Pavut ei mun mielestä valmiissa keitossa juuri maistu. Ne on mukana vain tekemässä keitosta ruokaisampaa. Pelkistä herneistä tehty keitto ei juurikaan pidä nälkää.

Liotettavien herneiden ja papujen määrä kannattaa sovittaa syöjien määrään. Tästä määrästä paksua keittoa minä syön kahdesti.

Keittiöstä tullessa ei kädet riittänyt, joten keitin tomaatin soppaan.


Helkkarin hyvä hernekeitto

noin 1 dl herneitä
n. 1dl valkoisia papuja
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
reilu 1 tl currytahnaa
loraus soijakastiketta
chiliä
vettä
(pari siivua juustoa)

Liota herneitä ja papuja yön yli. Kaada liotusvesi pois ja kattilaan. Lisää tuoretta vettä päälle ja kiehumaan. Minä keitän hernekeiton ja kaikki palkokasvit aina vettä lisäten. Aluksi sen verran vettä, että peittyy reilusti ja välillä käyn lisäämässä vettä.

Vajaan parin tunnin jälkeen soseuta herneet ja pavut ja tarkasta paksuus. Keitto sakenee levyllä vielä. Paksuun kannattaa lisätä vähän vettä. Palauta soseutettu keitto levylle. Saa ja pitää jäädä sattumia!

Pilko sipulit ja heitä keiton sekaan. Lisää curry, chili ja soijakastike. Anna tasautua hetken aikaa lämpimällä levyllä. Ei tarvitse enää kiehua.

Ainut oikea tapa hernekeiton syömiseen on juuston palojen uittaminen keitossa. Eli silpaise höylällä pari palaa ihan tavallisesta edamista tms. ja sipellä siivut lautasen pohjalle peukalon kokoisiksi paloiksi. Kaada kuuma keitto päälle ja syö. 


Sukkia


Muutamat villasukat on pyörähtänyt puikoilla. Parit ehti jo lähteä uuteen kotiin. Nämä on vielä kaapissa odottamassa lankojen päättelyä ja noutajaa.

Pinkki-mustiin broken seedin ohje FB:n Voihan Villasukka -ryhmästä. Lankana 7 veljestä ja puikot 3,5. Sukkien koko noin 39.

Violetit lasten sukat, koko noin 30. Piirakka-ohje Arkimamman Arkiralli -blogista.

Molemmat ohjeet todella helppoja tälläiselle satunnaisesti innostuvalle ei niin taitavalle neulojalle.

Kissankarvoja täynnä, vaikka kuin koittaa suojella ja pitää kaappien ovet kiinni

lauantai 25. tammikuuta 2014

Köyhän ja laiskan naisen kalalaatikko, jossa ei ollut kalaa

Aamulla lähdettiin ystäväni kanssa maaseutumatkalle koirakokeeseen. Koepaikka oli upouusi koiraurheiluhalli. Saatiin, mitä lähdettiin hakemaan. Puitteet oli järjestäjillä kunnossa ja varpaat jäätyi vasta autossa kotimatkalla. Huippua, ettei koko päivää tarvinnut palella.

Paluumatkalla käytiin abc:llä syömässä. Minä tykkään majoneesia tursuavista hampurilaisaterioista, mutta abc:n oma hamppariateria oli aivan hirveä. Otin ainoan kasvisvaihtoehdon. En tiedä, mitä sämpylän välissä oli, mutta hampaita sen syömiseen ei tarvinnut. Jotain aivan luokatonta mössöä. En oleta huoltoasemalla saavani muutamalla eurolla mitään kulinaarista iloittelua, mutta harvoin tollasta mössöä on eteen kannettu. Kotiutuessa oli siis ihan hirveä nälkä!

Mitään ruokaahan täällä ei tietenkään ollut ja energiaa kokkailuun ei päivän raitisilmamyrkytyksen jälkeen oikein enää irronnut. Kaupassakin olisi pitänyt käydä. Jälleen kerran siis päädyin mättämään yhteen kaiken sen, mitä kaapeista löytyy. Tästä tuli ihan onnistunut sapuska. Proteiiniköyhä, mutta ei se mitään. Inspiraatio sörsseliin Ruokapankki-blogista.

John Westin curry-tonnikala oli tarjouksessa citymarketissa. En suosittele kenellekään! Currykastike oli ihan syötävää, mutta ei mitenkään erityisen hyvää. Tonnikalan etsimeen täytyi ottaa suurennuslasi kaveriksi. Tonnikalaa oli niin vähän, että sitä oli ilmeisesti laitettu currykastikkeen mausteeksi.

Vajaa pussi makaroonia
pari keitettyä munaa
tonnikalapurkki
kermapurkki
raaka kananmuna
suolaa, paljon suolaa
muita mausteita
juuston jämät

Keitä makaroonit ja sipellä munat. Kippaa sekaan tonnikala, suola ja muut mausteet. Riko kananmuna kermaan ja kaada vuokaan muiden aineiden päälle. Raasta juusto päälle. Paista noin 200 asteessa puolisen tuntia.

Näyttää makaroonilaatikolta ja sitähän se on

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Chorizo-lihapullat kermakastikkeessa

Teen lihapullia äärimmäisen harvoin. Koko elämäni aikana varmaan alle viisi kertaa. Tähän asti olen lihapullia pyöritellyt vain tupaantulijaisiin yms. juhliin tai illanistujaisiin. Lihapullien teko on todella helppoa, ei erityisen aikaa vievää ja lopputuloskin on aina suorastaan mainio. Mun kädet taikinaan -ongelma on tehokas este lihapullien tehtailuun. Tänään tein elämäni ensimmäiset lihapullat vain itselleni.

Ostin eilen jauhelihaa, koska se oli tarjouksessa. Oikeasti minulla olisi aamulla tehnyt mieli mausteista chorizoa. Tirisevän makkaran takia olisin voinut tehdä melkein mitä vaan. Jauhelihasta olen tehnyt chorizoja itsekin, mutta siihen ei nyt ollut innostusta. Aika työlästä, sotkee koko keittiön ja aikaakin menee pirusti. Kompromissiratkaisuna chorizo-lihapullia.



Chorizo-lihapullat

400g halvinta jauhelihaa
1 sipuli
n. ½ dl korppujauhoja
pari reilua ruokalusikallista turkkilaista jugurttia
1 valkosipulin kynsi
1 tl savupaprikajauhetta
½ tl chilijauhetta

Pilko sipulit, turvota korppujauhot jugurtissa ja sekoita kaikki aineet huolellisesti keskenään. Nosta jääkaappiin maustumaan noin puoleksi tunniksi.

Pyörittele kostein sormin lihapulliksi ja paista pannulla tai uunissa. Minä tavoilleni uskollisena paistan mielummin uunissa. 225 astetta ja 15-20 minuuttia.

Alkuperäinen plan olisi ollut tehdä lihapullille tomaattisoossi ja kiehauttaa pullat tonaattikastikkeessa lämpimäksi. Riisin kera lautaselle. Tomaattimurska ja riisi olikin loppu, joten täytyi vaihtaa suunnitelmaa lennosta.

Spagettia ja kermaa on, joten spagettia kermakastikkeessa ja lihapullia. Hyväähän kermakastike aina on. Ei mikään kermakastikkeessa voi olla pahaa. Tässä kermakastike oli ehkä kuitenkin jo vähän liikaa. Tomaattikastikkeella olisi pysynyt kevyempänä. Kermakastikeannoksen jälkeen on pakko ottaa päiväunet.

Kermakastike

vajaa 50g. voita
vehnäjauhoja
purkki kermaa
maitoa
soijakastiketta
mustapippuria

Superhelppoon kermakastikkeeseen en ole koskaan aineksia sen ihmeemmin mittaillut.

Sulatetaan voi kattilassa tai kasarissa ja lisätään jauhot. Annetaan jauhojen kypsyä jonkin aikaa, mutta ei ruskisteta.

Ota kattila tai kasari liedeltä ja lisää kerma. Sekoittele ja jätä hetkeksi levyn kulmalle, jotta kastike sakenee. Lisää maitoa halutun paksuuden saavuttamiseksi. Mausta soijakastikkeella ja mustapippurilla.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Meidän Safkaa starttasi

Meidän Safkaa alkoi AVAlla tänä iltana klo 21. Selvästi odotin ihan liikaa. Toivottavasti ohjelma paranee jatkossa.

Telkkarissa pyörineiden mainosten perusteella kuvittelin, että ohjelmassa laitetaan parempaa arkiruokaa ja kauden raaka-aineilla tarkoitettaisiin kotimaisia kausituotteita, jotka ovat kaikkien saatavilla. Mun silmiin sattuneissa mainoksissa erikseen korostettiin, että jokaisen on syötävä, vaikkei ruokaharrastaja olisikaan.

Sinisimpukat epäilemättä ovat kausituotteita tuoreena, mutta kotimaisia sinisimpukoita ei ole olemassakaan. Karitsaa Suomessa kasvatetaan, mutta lammastalous on tässä maassa hyvin marginaalista. Uskoakseni harvassa keittiössä simpukat ja karitsa normaalia arkiruokaa on. Minun kyökissä kummatkaan ei ole koskaan edes pyörähtäneet, mutta moni muu laittaa niitä toisinaan.

Eniten ohjelmassa kuitenkin häiritsi Hannan jatkuva kikatus. Jännityksestä hermostunut hihitys varmasti johtui ja toivottavasti jää sarjan kuluessa pois. Aika rasittavaa kuultavaa kuitenkin.

Ensimmäisen 10 minuutin jälkeen keskityin enemmän laskemaan villasukan varren kerroksia ja silmukoita ja katsoin vain toisella silmällä. Kuuntelin kuitenkin korvat liiankin höröllään.

Ei tämä valitettavasti eronnut mitenkään kymmenistä ilta toisensa perään useammalla kanavalla pyörivistä ruokaohjelmista. Hinnaltaan arvokkaita ja maalaisille tuntemattomia raaka-aineita nostellaan lautaselle jokaisessa ohjelmassa joka ilta useammalla eri kielellä. Pelkkä suomen kieli ja kotimaiset maisemat ei ihan mulle riittänyt.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Pinaattilettuja

Viime aikoina on kokkailtu vain tuttuja nopeita sörsseleitä, joista ei ole mitään kirjoitettavaa. Läpitunkeva kylmyys on keskittänyt energian lähinnä puikkojen ympärille. Jospa pakkaseen tottuisi taas pian.

Pinaattiletut kuuluu mun suosikkiruokiin. Todella yksinkertainen eväs, helppo valmistaa ja edullinenkin. Pinaatit ostin pakastimeen jo joulukuussa tarkoituksena osallistua joulukuun ruokahaasteen Intia-teemaan. Aikaa ei silloin löytynytkään.

Lettutaikinan teen näppituntumalla. Eilisessä taikinassa oli jotain outoa. Alkuun letut paistui erinomaisen onnistuneesti ja kääntyivät helposti. Puolen välin huitteilla kääntäessä rupesivat repeilemään. En tajua, mitä tapahtui! Suunnilleen samanlaisella taikinalla olen paistanut pienen ikuisuuden ja koskaan ei ole näin käynyt. Yleensä teen taikinan ja muutamien tuntien jälkeen paistan. Ensimmäinen on aina koiran lettu tai pannun lämmityslettu. Samalla selviää taikinan koostumus. Liian löysään taikinaan lisätään vähän jauhoja, liian paksuksi turvonneeseen maitoa tai vettä.

Makuun outo repeily ei vaikuttanut millään tavalla. Yhtä herkkua kuin aina ennenkin. 



Pinaattilettutaikina

0,5 l maitoa
2 munaa
2 pussia pakastepinaattia
suolaa
jauhoja

paistamiseen voita

Minä paistan letut aina ikean pienellä ohutpohjaisella teflonpannulla. Valurauta olis parempi, mutta en omista valurautapannua. Pieniä pyöreitä lettuja en paista koskaan. Pinaattiletunkin pitää olla oikean letun kokoinen.

Tarjoile esim. perunamuussin ja puolukkasurvoksen kanssa. Minä syön sellaisenaan ilman mitään lisäkkeitä.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Garam Masala meets HK:n blöö -Mausteinen makkarasoppa

Soppapäivä tänäänkin. Muillakin oli harhakuvitelmana ja toiveena päästä höpisemään lumesta ja lämmittävästä keitosta. Ei tullut luvattua talvea tänäänkään. Soppaa meillä silti tänäänkin syödään. Tällä kertaa mausteista makkarasoppaa.

Hyvin harvoin teen makkarakeittoa. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, etten oikeastaan edes pidä lenkkimakkarasta. Ostin lenkin Minimanista eurolla. Jo kaupassa mietin, voiko lenkistä saada aikaiseksi mitään oikeasti hyvää? Makkaraperunat grilliltä, ei oikein muuta. Onko olemassa mitään lenkkimakkararuokaa, jota ilkeisi tarjota vieraille?

Ihan hyvää tämä oikeasti oli. Riittävästi mausteita ja makkarat paistinpannun kautta. Helppoa, halpaa ja nopeeta. Mausteet ei yllättänyt edes itseäni. Käsi käy automaattisesti samat purkit samassa järjestyksessä.



Mausteinen makkarasoppa

4 perunaa
2 isohkoa porkkanaa
2 sipulia
vihreitä papuja pakkasesta
currytahnaa
pippuria
inkivääriä
paprikajauhetta
kurkumaa
jeeraa
chiliä
garam masalaa
soijakastiketta ja/tai suolaa

Pilko perunat, porkkanat ja toinen sipuli kattilaan. Lisää vettä sen verran, että ainekset peittyy. Keitä kypsäksi. Paista makkarat pannussa. Lisää pakastepavut, jos niitä käytät ja makkarat kattilaan. Mausta ja lisää vettä sopiva määrä. Anna kiehua hetki, että maut tasaantuu.

Toinen sipuli paistetaan keiton päälle. Namia!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Strömssin mieleton vehnäleipä

Joskus vahingossa ja koheltaessa voi sattua nappisosuma. Tämä vehnäleipä ehdottomasti on sellainen. Tehdessä mikään ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta lopputulos oli aivan mielettömän hyvää. En todellakaan uskonut, että taikinasta enää mitään syömäkelpoista tulee. Uteliaisuuttani lisäsin jauhot ja paistoin.

Loppiaisena ei ollut kaupat auki ja reissun jäljiltä ei tietenkään ollut leipää. Äkkiähän tuollaisen vehnäleivän leipaisee. Jos on jauhoja. Jauhot loppui juuri pahimmoiltaan. Taikina oli niin velliä, ettei siitä olisi saanut edes vuokaleipää. Sen verran paksua, ettei se ehkä enää juuritaikinanakaan toimisi. Nesteen seassa oli jo hiivat, suolat ja sokerit.

Dumppasin astian jääkaappiin ja päätin jatkaa aamulla, kun kaupas aukeaa. Jääkaappiinhan taikina unohtui ja siellä vietti aikaansa melkein 2 vuorokautta. Iltapäivällä lisäsin taikinaan jauhoja. Niitä meni ehdottomasti ihan liikaa näppituntumaan verrattuna. Valmiin leivän koostumuksesta päätellen jauhojen määrä oli tismalleen passeli.

Mieletön vehnäleipä
4dl vettä
½ pussia kuivahiivaa
suolaa
sokeria
vehnäjauhoja

Sekoita hiiva, suola ja sokeri veteen. Hulauta pussista jauhoja ja vatkaa paksuksi puuroksi. Unohda jääkaappiin pariksi päiväksi. Lisää jauhoja. Paista 225 asteessa.

Parin päivän jääkaapissa odottelun jälkeen.

Ei ihan onnistunut kuvaaminenkaan. Nätisti oman kuupan varjo keskellä kuvaa. Lopputuloksesta ei ole kuvaa. Kävin vaan leivän kimppuun ajatuksella, että maistan ja heitän roskiin. Leipä katos sellasta vauhtia suuhun. Se olis ollut todella hauskan näköinen. En todellakaan ruvennut pellille muotoilemaan tai viiltoja veteleen, joten lopputulos oli kivan näköinen möykky. 

Tulinen kaalisoppa

Useimmat tuntemani ihmiset menevät suurimman osan ruokahalustaan flunssaisena. Valitettavasti minulle ei yleensä käy niin vaan päinvastoin. Kuumeisena ja kipeänä ei jaksaisi laittaa mitään ruokaa, eikä varsinkaan mennä kauppaan ostamaan mitään. Erityisen hyvin minulle uppoaisi flunssaisena kaikki suolainen ja rasvainen eines, kuten pakastepitsa.

Hillitsin kuitenkin itseni kaupassa ja kävelin nokka pystyssä kaikkien herkkuhyllyjen ohi. Itsekurin pitäminen oli melkoinen ihme sillä menin kuappaan ilman mitään ajatusta, mitä meillä tänään syödään.

Ajatus kirkastui välittömästi hevi-osastolle saapuessa. Kauniitä pieniä pyöreitä kaaleja 29 snt/kg. Niistä en edes yrittänyt ohi vaan etsin kaikkein kauneimman kaalikeiton pohjaksi. Porkkanoiden kanssa ei käynytkään yhtä hyvä tuuri. Minimanissa ei ollut kuin yhtä sorttia porkkanoita pusseissa ja kaikissa pusseissa oli valtavan suuria. Liian isot porkkanat on kuin puuta pureskelis. Pikkusen epäilytti, mahtaako pilkotut porkkanat kypsyä missään ajassa.

Kaalisopan keittömisellä ei todellakaan ole mitään tekemistä uuden vuoden lupausten, laihduttamisen tai puhdistuskuurien kanssa. Syön soppaa, koska se on ihan törkeän hyvää pitkään hautuneena. Eikä tämä ole hinnalla pilattu. Puolikas kaali maksoi noin 20 snt, pari porkkanaa saman verran, jauheliha tarjouksesta 1,99 ja soppaa on kattilallinen.

Kaalta pitäisi syödä enemmän. Se on aina edullista ja terveellistä. Jotenkin kaalta ajattelee työlääksi ja pitkään kypsyväksi. Ottaahan se aikansa, mutta harvoin minulla oikeasti mikään kiire on. Ruoka pitää saada lautaselle nopeasti vain siksi, että aloitan laittamisen vasta todella nälkäisenä. 

Tarkoitus oli tehdä ihan perinteinen kaalikeitto suolalla ja pippurilla. Taas retkahdin maustekaapilla. Käsi itsestään tarttui inkivääriin, kurkumaan, chiliin, jeeraan... En pystynyt hillitsemään itseäni.

Kaalisoppa kannattaa tehdä talon suurimpaan kattilaan ja piri pintaan. Tämähän vain paranee mitä useammin lämmittää.

kattilassa on ahdasta


Tulinen kaalisoppa

kaalia niin paljon kuin talon suurin kattila vetää (minun pieneen kattilaan meni noin 800g)
jauhelihaa loota tai isoon kattilaan kaksi
muutamana porkkana
sipulia
suolaa
pippuria
chiliä
kurkumaa
inkivääriä
paprikajauhetta
jeeraa
loraus soijakastiketta
lihaliemikuutio
vettä

Pilko kaalit ja porkkanat kattilaan kiehumaan vesitilkan kanssa. Anna hautua pitkään. Kuullota sipulit ja paista jauheliha, lisää mausteet jauhelihaan. Lisää jauheliha kattilaan ja lisää vettä haluttu määrä ja liemikuutio. Anna kiehua hiljalleen kansi päällä. Maista suola ja lisää soijakastiketta.

Titityy Toivolan Vanhalla Pihalla -kasvopyyhe neulottu

Hävettää myöntää, mutta kävin tänään ensimmäisen kerran Toivolan Vanhalla Pihalla.  Aikoinaan Jyväskylään muuttaessani asuin korttelin päässä. Pari vuotta sitten kuulin käsityöläiskorttelista ensimmäisen kerran. Visiittin menikin sitten pari vuotta. Aikomuksia on ollut lukuisia. Toivolan Vanha Piha on ainut, mitä kaupungin 1800-luvun puutaloista on jäljellä :(


Tänään lähdin käymään puuvillalangan perässä. Toivolan vanhalla pihalla on lankakauppa, josta tiesin saavani haluamaani lankaa. Ihanassa vanhassa puutalossa sijaitsee lankakauppa Titityy. Aivan ihastuttava pieni lankapuoti ja kerrassaan erinomainen palvelu!

Minua aina hävettää mennä erikoisliikkeisiin muutaman euron ostoksia tekemään. Tulee aina ovella sellanen olo, että tuon vain kuraa sisälle. Heti ovella ystävällinen myyjä kysyi, mitä tarvitsen. Kerroin, mitä olen vailla ja lanka oli jopa 20% alennuksessa. Pari tarvitsemaani kerää maksoi yhteensä noin 5 euroa. Olemattomasta ostoksestani huolimatta myyjä iloisesti kertoi langan neulomisesta ja puikkojen valinnasta, kun täyspuuvilla kutistuu pesussa aina vähän.

Lähtiessä kysyin, että voiko heille soittaa lankakysymyksissä, jos on netistä tilaamassa. Aina saa soittaa ja useimmiten joku jopa ehtii vastaamaankin :) Yhden visiitin perusteella suosittelen visiteeraamaan Titityyssä ja koko Toivolan vanhalla pihalla! Titityyssä oli useampia naisia palvelemassa asiakkaita ja ei ollut minkäänlaista kiireen tuntua, vaikka samalla oven avauksella sisään pölähti huomattavasti rikkaamman oloisia venäläisiä turisteja.

Suosittelen kaikille Jyväskylän kävijöille Toivolan Vanhaan Pihaan tutustumista! Pelkästään piha itsessään oli näkemisen arvoinen, vaikka räntää tuli niskaan ja parkkirahaa oli niukasti. Ehdottomasti menen uudestaan ja seuraavalla kerralla käyn muissakin putiikeissa.

Nappasin matkaan pari kerää puuvillalankaa käsipyyhkeitä varten. Ensimmäisen pyyhkeen kerkesin jo illalla neuloakin.





maanantai 6. tammikuuta 2014

Lindströminpihvit

Eilen kotimatkalla pohjoisesta muistin, että jääkaapissa on punajuuria, jotka pitäisi syödä pois. Niitä jäi puolipussillista punajuurilaatikosta. Osa oli selvästi jo mennyt pilalle ja ruvennut homentumaan.

Lindströminpihvejä en muista syöneeni useampaan vuoteen, joten hain matkalla jauhelihapaketin. Kaikkea muuta kuvittelin olevan ja kuola valuen ajattelin pihvin päälle miedolla lämmöllä haudutettuja sipulirenkaita. Tässä vaiheessa jokainen arvaa, onko mulla sipulia. Yksi mitättömän pieni ja tietysti sipuli loppui juuri arkipyhänä.

Pihvien kanssa olin suunnitellut perunamuussia, kun perunoita jääkaapissa on. Ne olikin sellasta lajiketta, että liisteriksi menis muussi. Ainahan onneksi voi tehdä pottuvoita.

Oltiin sovittu etsintätreenit puoleksi päiväksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, etten ole syönyt ennen treenejä mitään. Muutama tunti raittiissa ulkoilmassa koirien kanssa piilosta herättää ruokahalun. Ruokalajin valinta ei mennyt ihan nappiin ottaen huomioon, että lindströminpihvien tekoon menee melko paljon aikaa ja kotiutuessa on aivan hirveä nälkä. Vähän suolakeksejä alkupalaksi ja ruuanlaittoon.

Hyviähän nämä aina on. Ihanan pehmeitä ja värikkäitä. Haudutettu sipuli olisi kruunannut aterian. Todella harvoin kotona olen tehnyt, vaikkei ruoka työläs ole ja varsin edullinenkin.

Höyryävän kuumana uunista ulos


Lindströminpihvit

400g jauhelihaa
1 iso sipuli, minulla oli vain pieni ja se oli liian vähän
8 pientä punajuurta
purkki kermaviiliä
vajaa desi korppujauhoja
1 muna
suolaa
pippuria

Keitä punajuuret kypsiksi, rapsuttele veitsellä kuoret irti ja raasta. Kaikki muut aineet sekaisin. Mutoile pihveiksi ja paista miedolla lämmöllä pannulla tai uunissa. Uunissa 225 asteessa noin 20-25 minuuttia pihvien koosta riippuen.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Kynsikkäät

Talvella ja syksyllä usein kisoissa joudun kirjoittamaan. Käsiala sormikkaat kädessä on aivan tulkitsematonta ja apteekkaria ei yleensä toimistossa ole väkkyröitä tulkitsemassa. Usein olen kaivannut kynsikkäitä lämmittämään sormia. Minä en pidä sormikasmallin kynsikkäistä, joten jätin sormet neulomatta.

Harmaata Impivaaraa riittää edelleen ja naapurin tytöltä sain illalla puikot lainaan. Jos olisin aikaisemmin tajunnut, että lämmittimet valmistuu noin tunnissa per käsi, olisin neulonut itselleni kynsikkäät jo moneen kertaan ja lakannut valittamasta kylmyydestä. Tuli rumat, mutta lämpimät.

Huomenna kotia kohti. Käsityöinnostuksessa haaveilen jo keskustan lankakaupoissa kiertelystä ja uusia ideoita kodin piristämiseen on runsaasti.


torstai 2. tammikuuta 2014

Virkkaa, kunnes rannetta pakottaa

Joulun pyhinä näppäimistöön kiinni kasvaneet sormet on irrotettu ja jatkuvasti ruutua tuijottavat silmät on suunnattu toisaalle. Hieman on ollut tekemisen puutetta, vaikka lukemattomien kirjojen pino on vajunut parin opuksen päivävauhtia.

Tiskirättejä neuloessa muistin, miten kivaa käsitöiden teko oikeastaan onkaan. Pikkukylältä ei normaalisti saa mitään käsitöihin viittaavaakaan ja lapsuudenkotini lankavarasto koostuu valkoisesta ompelulangasta ja parista neulasta. Äitini ei todellakaan ole mikään käsityöihminen.

Kylän ainoassa kaupassa käydessä huomasin suurekseni ihmetykseksi, että valikoimaan on jossain vaiheessa syksyä kuulunut villalanka ja neonväriset virkkuukoukut. En osaa virkata, mutta ostin kuitenkin eurolla koukut ja 2e/kerä Novitan Impivaara-sukkalankaa.

Virkaaminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin neulominen. Suurin vaikeus oli pitää työ oikean levyisenä. Neuloessa silmukat on jotenkin paremmin laskuissa. Ohjeistakaan en tajunnut oikein mitään, mutta ei näyttänyt tahtia haittaavan.

Neljässä illassa syntyi 1,6 metriä pitkä huivi. Alkuperäinen ohje on Novitan sivuilla.



















keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Odotettuja ohjelmia

Katson paljon ruoka-ohjelmia, mutta en pidä suurimmasta osasta tarjontaa. Onneksi on varaa valita, sillä ruoka- ja erilaisia lifestyle-ohjelmia tulee kaikilta kanavilta aamusta iltaan. Tätä kirjoittaessa keskiviikkona klo 16.40 saatavilla olevilta kanavilta tulee yhtäaikaa 4 ruokaohjelmaa: MTV3 Kaappaus keittiössä, Jim Kuppilat kuntoon Ruotsi, LIV Huippukokki lähtee maalle ja FOX 24Kitchen Liha vs. Kasvis. Mikään näistä ei oikein iske mun makuun.


Kahta ohjelmaa odotan erityisesti alkavaksi.

Masterchefin 4. kausi alkaa 21.1 Nelosella. Alunperin ihastuin Australian Masterchefiin ja olen nähnyt kaikki kotimaiset jaksot. Erityisesti vannoutunutta Linuxin käyttäjää ilahduttaa Nelosen Ruutu.fin ongelmaton toiminta muillakin kuin windows-mössökoneilla. Nelosen sivujen mukaan tämän kauden jaksoissa teemana on erityisesti villiruoka.

Odotan tulevalta kaudelta paljon. Toivottavasti jaksoista saa kevättä kohden mennessä vinkkejä ja ideoita villiruuan hyödyntämiseen omassakin keittiössä.

Joka kerta oma suosikkini on muotoitunut melkein avausjakson perusteella. Koskaan alkuperäinen suosikkini ei ole finaaliin asti päässyt. Kilpailijoiden esittelyt löytyy Nelosen sivuilta.

Toinen ennakkoon odotettu ohjelma on Safkaa-blogin Hannan ja Alexanderin Meidän Safkaa, joka alkaa AVAlla 20.1. Ohjelmassa keskitytään puhtaisiin ja kausiluontoisiin raaka-aineisiin. Reseptit ovat Alexanderin käsialaa.

Tätä valitettavasti en pääse kovinkaan aktiivisesti seuraamaan. Maikkari on suuressa älyttömyydessään valinnut katsomo.fi -palveluunsa luokattoman huonon ja antiikin aikaisen silverlightia käyttävän alusta riippuvaisen tekniikan. Sitä ei saa linuxissa toimimaan mitenkään.

Kohti Uutta

Alkanut vuosi starttasi hieman tohjoisissa tunnelmissa. Kuvassa siis kääretorttu.


Lisäsin eilen ikääni yhden numeron lisää ja sen kunniaksi ostin leipomosta valmiin kääretortun. Pakatessa torttu oli ihan priimaa. Autosta noustessa ajattelin, ompa täällä taas liukasta. Sen jälkeen lähtikin iloisesti jalat alta ja tietysti kääretorttu jäi perseen alle. Onneksi ei suurempia vahinkoja sattunut. Törmäystestin läpäissyt torttu oli oikein maukasta. Tästä on suunta vain ylöspäin.

Aloitin blogini maaliskuussa. Tilastojen mukaan olen kirjoittanut 97 postausta, joista 4 on edelleen luonnoksina odottamassa loppuun asti naputtelua.

Selvästi luetuin teksti on ollut vaivaton ja vaivaamaton pataleipä. Ohje on ollut todella suosittu blogeissa ja facebookissa, enkä yhtään ihmettele syytä. Resepti on niin helppo ja nimensä mukaan vaivaton, että erinomaisen onnistuneen leivän leipoo kokemattomampikin leipuri olemattomalla jauhopeukalolla.

Toiseksi suosituimman paikan vei punajuurilaatikko. Tämäkin on todella simppeli ja herkullinen resepti. Ruuan täytyy olla hyvää, jos siihen tulee parekki aurajuustoa!

Sijoille 3.-5. nousi ruokakriisin jälkeinen mausteinen kesäkurpitsavuoka, jouluinen bostonkakku ja suppilovahvero-sipulipiirakka.

Alkaneelle vuodelle en varsinaisia tavoitteita ajatellut asettaa, mutta joitain ideoita olen pyöritellyt päässäni. Inspiraation iskiessä jatkan kouluruokainhokkien kokkailua. En usko, etteikö melkein mistä tahansa saa onnistunutta ateriaa aikaiseksi. Toisena ajatuksena on ollut uusiin raaka-aineisiin tutustuminen. Mm. HeVi-osastolla on lukuisia hedelmiä ja vihanneksia, joita en ole koskaan itse valmistanut. Ehkä opettelen myös ottamaan parempia kuvia. Tai ainakin yritän räpsiä muuallakin kuin keittiössä hellan päällä, vaikka keittiö on ainut paikka, johon karvaiset laaduntarkkailijat eivät pääse työntämään kuonojaan.

Hyvää Uutta Vuotta! Nouskoon kaikkien taikinat, kypsykööt raaka-aineet oikeaan kypsyyteen ja olkoon vuosi 2014 vähintään yhtä herkullinen kuin edellinen!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...