banneri

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet

Tässä yksi laulu, jonka voin liittää henkilökohtaiselle väärin kuultujen biisien soittolistalle. Olen aina kuvitellut, että laulussa lauletaan KIIT-TÄ-VI aika, vierähtävät vuodet. En sen ihmeemmin ole pohtinut, mitä aika vois kiitellä. Tänään koin elämyksen ja tajusin ajan kiitävän. Sopii tähän päivään oikein mainiosti, sillä allekirjoittanut on siirtynyt aamuyöstä varhaiskeski-ikäisten joukkoon. 

En ole koskaan erityisemmin synttäreitä juhlinut ja tämäkään vuosi ei ole poikkeus. Lapsena olisin halunnut kaverisynttärit järjestää, mutta aika teki siitä usein mahdottoman. Viikko joulun jälkeen ja jokaisen perheellä oli omat suunnitelmansa vuoden vaihteelle. Loppiaisen jälkeen olisi ollut jo myöhäistä, kun kaverit palailivat reissuiltaan lukukauden alkuun. Kotona oman perheen kesken syötiin kakku, mutta siinäpä se. 

Aikuisiällä olen jotain joskus laittanut. Ihan vain siksi, että pidän syömisestä ja kerrankin on edes joku muu maistelemassa. Koko illan joudun kuitenkin olemaan kotona elukoiden kanssa. Omani ei onneksi pelkää ilotulitteita, mutta en jätä niitä kuitenkaan keskenään. En erityisemmin perusta yleisestä härdellistä ja humalaisista räjähteiden kanssa. Pysyn ihan mielelläni kotona. Muinakaan aikoina en baarissa viihdy.

Tänä vuonna päädyin mustikkajuustokakkuun. Kaupassa kannattaa käydä ennenkuin tarkistaa, mitä mahdollista välineistöä huushollista sattuu löytämään. Irtopohjavuokaa ei ole. Kaupan valikoimiin ei kuulu maustamaton tuorejuusto. Vatkasin mustikat pitkin seiniä ja liivate ei meinannut suostua liukenemaan. Pieniä teknisiä ongelmia ja harvoin makeat jutut mulla meneekään ihan niinkuin strömssössä. Korvasin tuorejuuston smetanalla, kun sitä sentään kaupassa oli.

Näistä määristä tuli 3 lasiin ja yhteen pakastepurkkiin. Noin viidelle hyvin syövälle. Pakastepurkkiin siksi, että "kakku" piti pystyä kuljettamaan ja purkista sen voi syödä lusikalla suoraan. Pohjaa en viitsinyt tehdä. Rikoin kaurakeksejä vain pohjalle ja jätin ihan suupalojakin. Mustikoiden määrästä ei ole hajuakaan, kun otin pussin pakastimesta. 3 desiä varmasti riittää tähän määrään.



Mustikkatuorejuustokakut laseihin

kaurakeksejä (muutkin varmasti käy, vaikkapa myös hapankorput)

täyte:
3 liivatelehteä
1,5 dl kuohukermaa
1 munan valkuainen
125g tuorejuustoa tai purkki smetanaa
3/4 dl sokeria
reilu 1 tl vaniljasokeria
mustikoita oman maun mukaan

kiille:

vettä
mustikoita
3 liivatelehteä
pari rkl sokeria

Riko kaurakeksit pakastepussissa. Pistä keksit pussiin ja mätki muutaman kerran pöydän kulmaan kunnes olet tyytväinen koostumukseen. Peitä lasien pohjat keksimurulla.

Täyte:
Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja kerma toisessa astiassa vaahdoksi. Sekoita valkuainen ja kerma. Sekoita tuorejuuston joukkoon sokerit, mustikat ja vaahto. Liota liivatteita viitisen minuuttia kylmässä vedessä ja liota tilkkaan kiehuvaa vettä. Sekoita liivate huolellisesti massan joukkoon. Lusikoi täyte keksimurskan päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään.

Kiille:
Keitä mustikoita pienessä vesitilkassa ja siivilöi kuoret pois. Lisää sokeri ja maista. Liota liivatelehdet ja lisää tulikuumaan veteen huolellisesti sekoittaen. Jäähdytä kiille. Ei voi kaataa kuumana täytteen päälle.

Koristele kokonaisille mustikoilla, keksin paloilla ja vaikkapa mintunlehdillä, jos tähän aikaan vuodesta on tuoreita.


maanantai 29. joulukuuta 2014

Hedelmäpommi

Tapanin jälkeen alan olla aika kyllästynyt kanelin, neilikan ja inkiväärin pyhään kolmiyhteyteen. Nyt on saatava lautaselle ihan jotain muuta. Suklaata olen myös syönyt aivan tolkuttomia määriä. Kroppa huutaa jotain vihreää, punaista tai oranssia. Salaattia, hedelmiä, jotain raikasta.

En harrasta uuden vuoden lupauksia tai aloita joulun jälkeen diettejä, puhdistuskuureja tai uutta terveellistä ja parempaa elämää. Yksinkertaisesti haluan marjoja tai hedelmiä. Mandariinejä ja klementiineä ja muita pieniä ja pyöreitä oransseja hedelmiä on edelleen kaupat pullollaan ja tarjouksessa. Ensiapuna riittää ehkä kilo tai kaksi.

Ehkä tämän nimi olisi oikeasti pilkottuja hedelmiä vaniljakastikkeessa? Hedelmäpommi kuulostaa kuitenkin ytimekkäämmältä ja paremmalta. Ihan kuin kyseessä olisi oikea ruoka. 

Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä hedelmärahka. Meidän pienessä lähikaupassa hyllyt oli käytännössä tyhjiä sunnuntaina. Maitoa ei ollut ainuttakaan purkkia. Yksinäinen kahvikerma etsi uutta ystävää, rahka oli loppu, kermaviili oli loppu ja maustamaton jugurtti oli loppu. Vaniljakastike ei selvästikään ollut pyhinä kovin suosittu vieras joulupöydässä, joten sitä riitti purkkitolkulla. Eihän hedelmät ja vaniljakastike voi pahaa olla!

Ois ehkä voinut olla vielä parempaa, jos olis appelsiininpaloja vähän marinoinut rommissa ja vaahdottanut kastikkeen. Rommia ei ole ja asia ei syödessä tullut mieleenkään.

Hedelmäpommi

Pilko mieleisiä hedelmiä riittävästi. Tässä on vain mandariinejä, appelsiiniä ja banaania. Vaahdota vaahtoutuva vaniljakastike, jos haluat. Syö.

Naapurin koira

Hyvin vähän seuraan designia, sisustusjuttuja tai muotia. Yhteen verhoon olen iskenyt silmäni. Samaa kuosia olisi tarjolla myös pussilakanasettinä. Myös suihkuverhon olen nähnyt, mutta sitä ei ollut enää millään sivustolla pikaisen selauksen perusteella.

Ihastuin tietysti koiran kuvaan, koska itseltänikin löytyy samanlainen pieni töpsöttelijä Nökönenä Nöppönen. Kuosi on ollut ilmeisen suosittu ja moni rotutoverin omistaja on valitellut saatavuusongelmia. Ilmeisesti verhot on olleet loppu monista kaupoista tai niitä ei ole kaikkiin liikkeisiin edes otettu valikoimaan. 

Tässä ihastuksessa on yksi pieni ongelma. Vallila ei sovi minun lompakolle alkuunkaan. Hintaa on noin 60 euroa/kpl. Pieni raha keskituloiselle, mutta minun pitäisi olla viikko syömättä. Jos saan hakemani työpaikan, ostan verhon ensimmäisestä tilistä. Ensimmäinen haastattelukierros on pidetty ja siitä ainakin olen päässyt jatkoon. Nyt täytyy pitää peukut pystyssä, että saisin paikan ja verhon.


torstai 25. joulukuuta 2014

Pappilan piparkakkua kahvipöydässä

Aatto vietettiin, lahjat jaettiin ja syötiin itsemme ähkyyn. Päivällä käytiin vanhainkodilla viemässä lahjat ja paluumatkalla hautausmaalla. 



Possun paisto onnistui loppujen lopuksi varsin hyvin. Lopputulos oli kuulemma todella mehukas ja kypsyys juuri sopiva. Ohjeita selatessa tuli kyllä selväksi, että jokaisella on oma tapansa kinkun paistoon. Eiköhän kaikki ohjeet johda onnistuneeseen lopputulokseen. Minä laitoin kinkun paistopussiin ja tökkäsin mittarin paksuimpaan kohtaan. Kinkku kypsyi 125 asteessa, kunnes lämpömittari näytti 77 astetta. Meillä ei ole koskaan ollut tapana kuorruttaa kinkkua. Paistoaika oli melko tarkalleen 1 tunti/kilo.

Kinkunpaiston ohessa leivoin kahvikakun eli toiseen uuniin meni Pappilan piparkakku. Alkuperäinen ohje on kuulemma vuodelta -85 Kodin herkkuleivonnaiset kirjasta, mutta minä otin ohjeen Mustikkasuun blogista. 

Mä en oikeastaan syö kahvi- tai kuivakakkuja ollenkaan. Leivon niitä vielä vähemmän. Tämä oli oikeasti hyvää! Ei ollenkaan kuivaa kitalakeen tarttuvaa vaan todella herkullista ja pehmeää.

Ohje itsessään on varsin simppeli. Tekovaiheessa meinasi olla hieman teknisiä vaikeuksia. Ensin rikoin äitin ikivanhan sähkövatkaajan. Se vaan hajosi. Ukilta löytyi vielä vanhempi muinaismuisto, mutta onneksi uskollinen vatkain teki muna-sokerivaahdon ihan kiukuttelematta.

Seuraavaksi oli hukassa kakkuvuokat. Olin ihan varma, että vuokia on yhdessä kaapissa useampia ja en tarkastanut. Taikina odotti kulhossa, että koluan kahden asunnon kaikki kaapit läpi. Löysin jonkinlaisen vuokan melkoisen pitkän etsimisen jälkeen ja kakku meni onnellisesti toiseen uuniin. 

Kakku olis tykännyt tomusokerihunnusta, mutta en löytänyt tomusokeria. Kauppaan en viitsinyt lähteä.



Pappilan piparkakku

100g voita
2 munaa
2 1/4 dl sokeria
1 ½ dl kermaviiliä
1 ½ tl inkivääriä
1 ½ tl neilikkaa
2 tl kanelia  
2 3/4 dl jauhoja
1 tl soodaa tai 2 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi. Sekoita muut aineet vaahtoon. Voitele ja jauhota vuoka. Paista 175 esteessa noin 45 min.  Äiskän ikivanhassa uunissa meni tunti.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Juustopinaattipasta

Huomisesta on tulossa semihoppu päivä. Joudun paistamaan kinkun ihan itse ensimmäistä kertaa eläissäni. Itsehän en edes kinkkua syö, joten siihen hommaan en ole aikaisemmin ryhtynyt. Ei kai mittarin vahtimisessa suurta kiirettä ja hoppua ole, mutta kotona on oltava. 

Huomenna pitäisi myös ehtiä tekemään kahvikakku. Niistäkään en erityisemmin perusta, mutta äiti sellaista pyysi. Päädyin jo googletellessa Pappilan piparkakkuun. Vaikutti helpolta ohjeelta ja ei vaadi mitään ihmeellisiä raaka-aineita. Makeesta leipomisesta en ole koskaan innostunut. Jotain voi tehdä täsmätarpeeseen, mutta huvikseni en viitsi mitään tehdä. Siivotakin pitäis.

Tänään kiehautin pastat ja tein pikaisesti kastikkeen juuston kannikoista ja pinaatista. Olisin kaivannut enemmän mausteita, mutta äiti ei pidä kovin mausteisesta ruuasta. Tässä ei loppujen lopuksi ollut kuin suolaa ja vähän pippuria. 

Juustopinaattipasta

parit juuston jämät, toinen oli oltermannia ja toinen ehkä jotain arkijuustoa
sipuli
voita
jauhoja
pinaattia
fetaa
pastaa
maitoa

Kuullota pilkottu sipuli voissa. Lisää jauhot ja kypsennä hetki. Elä anna ruskistua. Lisää maito. Lisää juuston jämät raasteena tai pieninä paloina kiehuvaan kastikkeeseen. Juuston sulamisen jälkeen pinaattiperään. Feta viimeisenä hetki ennen tarjoilua.


Superhelppo tunnissa valmistuva tuubihuivi



Vielä ehtii oikein hyvin neuloa tuubihuivin pukinkonttiin! Muhkean huivin väitetään valmistuvan puolessa tunnissa. Oikeasti aikaa meni melkein tunti. Mulla meni tähän 4 kerää Novitan Jokea. Jokea siksi, että se oli Siwassa tarjouksessa 3 kerää vitosella. Lanka tuntui passaavan tähän oikein hyvin. Joki huopuu pesukoneessa, joten tätä huivia ei kannata pitää grilliruokaa syödessä. Huopumisen takia huivia ei voi laittaa pyykkikoneeseen. Löysät silmukat ei kestäis konepesua muutenkaan. Lopputuloksena olis luultavasti pelkkä lankamytty.

Oli hiukan haastavaa saada otettua kuvaa. Joululahjahuivia en viitsinyt koiran kaulaan kietoa ja muitakaan malleja täällä ei ole. 50-luvulla rakennetussa alkuperäisessä retrokuosissa olevassa vessassakaan ei peiliposeeraukset onnistuneet. Valo ei vaan riittänyt.

Videolta selviää tekotapa minuutissa.
 

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Lukantsia tai jotain sinnepäin

Näyttäisi vahvasti, että kaikki joululahjat valmistuu ihan ajallaan ja edellisenä yönä ei tarvitse kiireellä neuloa viimeistä sukkaa. Hyvä minä! Vähissä on tämän joulun lahjat. Muutama tiskirätti ja muutamat sukat. Viimeinen sukka on kantapäätä ja terää vaille valmis eli valmistuu huomenna, jos viitsin sen tehdä. Jos en viitsi, kiirettä ei tule kuitenkaan.

Jouluruokien lisäksi en ole juuri syötävää viitsinyt laitella. Olen viikon elänyt käytännössä vaalealla leivällä ja raejuustomössöllä. Kuulemma tätä sanotaan lukantsiaksi. Ei mitään tietoa, miten se oikeasti kirjoitetaan. Yritin googlettaa kaikilla keksimilläni kirjoitusasuilla, mutta tuloksetta. Suvussa on perhesuhteita Bosniaan ja ilmeisesti ruoka on sieltä suunnalta lähtöisin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan lautasella on raaka sipuli pienenpieneksi pilkottuna, purkki smetanaa, purkki raejuustoa ja pikkusen suolaa. Lusikalla sekaisin, hetkeksi jääkaappiin maustumaan ja sit syödään. Näppärimmät dippaa vaaleaa leipää astiassa. Minä sottapyttynä olen lusikoinut suoraan leivän päälle ja säästynyt ruokalistan esittelyltä puseron rinnuksilla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan maistuu ainakin minulle erinomaisen hyvin.

Varmasti toimisi myös kylmänä kastikkeena pelkän leivän dippailun lisäksi. Raaka sipuli on varsin voimakas maku, joten mitään kovin hentoa makua ei kannata kaveriksi kokeilla. Luultavasti kokeilen lähipäivinä uuniperunoiden kanssa, jos viitsin uuniperunat kypsentää.

Kuva on epäonnistunut kännykkäräpsy. Valkoinen mössö valkoisella lautasella hämärässä keittiössä ei kyllä näytä miltään, vaikka kuva olisi tarkkakin.




lauantai 20. joulukuuta 2014

Laatikoit

Joululaatikot on valmiina. En tehnyt kuin porkkanalaatikon, lanttulaatikon ja punajuurilaatikon. Imellettyä perunalaatikkoa en syö. Joka sitä haluaa, tehköön itse tai hakemoot kaupasta. Laiskasti laatikko per päivä kolmena päivänä. En tiedä, mitä ajattelin lanttulaatikoita tehdessä, kun niistä ei näköjään tullut otettua yhtään ainutta kuvaa. Ajattelin paikata kuvan puutteen kaivamalla viime vuotisen, mutta viime vuotisestakin puuttuu kuva. Kukaan ei kyllä olisi huomannut, vaikka olisin kuvan edelliseltä joululta kierrättänyt.

Sain äitin vanhan läppärin. Uuden käyttiksen jyräämisen jälkeen tällä on ollut hauska leikkiä. Viimeksi leikin gimpin fonteilla, kun sellaisiin satuin törmäämään. Fonttien viehätyksen saattaa havaita kuvista.

Alunperin olin suunnitellut tekeväni Mysi Lahtisen lanttulaatikon. Ohje löytyy mm. sauvajyväsen blogista. Viitseliäisyyteni ei riittänyt lanttujen keittoon ja pilkkomiseen tai miettimään ainesosien määriä kiloon valmista lanttusosetta. Päädyin Valion sivuilta löytämääni ohjeeseen, jolla muistaakseni tein viime tai toissa vuonnakin. Massa vaikutti niin löysältä, kun käytin kuohukermaa ohjeessa olleen ruokakerman sijaan ja lisäsin yhden ylimääräisen munan.

Porkkanalaatikko on myös Valion reseptejä. Tällä kertaa luistelin riisipuuron keitosta ja pistin iskän hämmentämään kattilaa. Olen saanut monta kertaa neuvon, miten riisipuuron saa keitettyä pohjaan polttamatta ja koko ajan hämmentämättä, mutten koskaan muista. Delegointikin on hyvä keino. Puuron keiton jälkeen ollaan jo voiton puolella. Kaikki ainekset korppujauhoja lukuunottamatta sekaisin ja vuokaan. Korppujauhot päälle ja voita lastuina.



Punajuurilaatikkoa syön muulloinkin kuin jouluna. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni kaikkein työläin laatikko. Punajuurien keitto vie aikansa. Sen jälkeen pitää jäähdyttää, ettei pala sormet ja inhoan kaikkien asioiden raastamista. Raastaessa myös sotken ihan hirveästi ja punajuuriraasteen jälkeen joudun pesemään koko keittiön. En siis raastanut. Puukolla pieniksi siivuiksi. Aurajuusto väliin ja kermaa loraus purkista perään. 175 asteessa taisivat köllötellä tunnin. Vähän unohtui.

Joululimppu on vielä leipomatta. Epäilen, että leipomatta jääkin.

torstai 11. joulukuuta 2014

Klubin sinappi


Tunnettehan sen ihmistyypin, joka on pirun hyvä suunnittelemaan? Sen ihmistyypin, jonka ideat ja tavoitteet ovat korkealentoisempia kuin Boeing 747:n lentorata? Mitään ei luonnollisestikaan tapahdu ennen kuin alkaa olla kiire ja alkuperäiset suunnitelmat on järkeistettävä toteuttamiskelpoisiksi ajatuksiksi.

Minä olen juuri sellainen. En varsinaisesti kuulu taivaanrannan maalareiden alajaostoon, ideani ovat kyllä aina korkealentoisinakin toteuttamiskelpoisia. Ongelmaksi vaan yleensä muodostuu ideoiden liiallinen määrä, liian vähän aikaa ja yksinkertaisesti puutteet toteuttamistekniikoissa. Erityisesti Pinterest on vaarallinen paikka ihmiselle, joka ihastuu kaikkeen hienoon itse tehtyyn ja vanhasta tuunattuun muistamatta, ettei käsityöt, tekstiilitaide, askartelu ja visuaalisuus ole niitä ihan vahvimpia ominaisuuksiani.

Sunnuntaina lähdetään reissuun.  Siihen mennessä tämä kämppä on puunattava. Lahjat on kasattava mukaan otettaviksi. Tavarat on pakattava ja niitä on älyttömästi. Reseptit on päätettävä lauantaihin mennessä, koska sunnuntaina pitää olla klo 12 Prismassa kilometrin mittaisen ostoslistan kanssa.

Miellyttävämpi tapa urakan aloittamiseen olisi  ollut sotkea viimeisetkin neliöt askarteluilla ja räjäyttää keittiö sinapin keitolla. Ihan vain siksi, että kumpikaan ei ole pakollista ja siivota pitäisi. Aloitin kuitenkin siivouksella ja pyykkikoneen pyörittämisellä. Pyykinpesuaine tietysti loppui kesken, kun olin survomassa koirien peittoja koneeseen imuroinnin tieltä. Näyttihän noi tolullakin puhdistuvan! Olen siis luova ongelmanratkaisija!

Joululahjat on tiedossa. Kahdet sukat ja yksi tiskirätti on vielä puikoilla. Aikaahan tässä on vielä melkein kaksi viikkoa. 

Joulusiivous on tehty, kaapit odottakoon ens vuotta. Ensimmäinen etappi on saavutettu. Imuroinnin ja luutuamisen ohessa väänsin puolihuolimattoman bolognese-kastikkeen ja vääräuskoisena vedin sen nuudelssonien kanssa. Kaikki italialaiset mammat itkisivät itsensä uneen, jos olisivat nähneet bologneseksi kutsumani evään.

Nämä mun jutut vaikuttaa omaankin silmään hieman maanis-depressiivisiltä. Todellisuudessa olen vain pirun laiska ja hyvä valittamaan. Tämän aamun yhtäkkinen tarmon puuska tuli kyllä yllättäen ja näköjään yksi puhelu piristää koko paskan syksyn hyvin tehokkaasti. Ihan hirveästi en tähänkään potentiaaliseen mahdollisuuteen usko. Kai toivoa on taas siihen asti, että ilmoitetaan jälleen kerran kiitos, mutta ei kiitos.


Illalla keittelin vielä sinapinkin koko keittiötä sotkematta. Tällä kertaa jätin konjakin pois, sillä sitä ei ollut. Kai alkosta olis jonkun 4cl pikkupullon voinut ostaa, mutta en viitsinyt lähteä ostamaan.

Klubin sinappi

2 dl sinappijauhetta
2 dl sokeria
2dl kermaa
2 munaa
2 rkl balsamicoa
suolaa

Sekoita kaikki muut aineet paitsi balsamico. Keitä viitisen minuuttia miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Massasta näkee, kun se paksuuntunut. Lisää balsamico ja ripaus suolaa.

Valmis sinappi säilyy parisen kuukautta puhtaissa lasitölkeissä.




sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Se kokkaa koirallekin!

Jos tekee mieli järkyttää kaavoihinsa kangistuneita kanssaihmisiä, joiden mielestä naisen tarkoitus on vaan pukata lapsia, hoitaa kotia ja lämmittää mikrossa pinaattilettuja, kannattaa kertoa hyvin vuolaasti kaikesta koiraharrastukseen menevästä ajasta ja rahasta. Suut saa suppuun viimeistään siinä vaiheessa, kun mainitsee kalapuikkoja lämmittäville supermammoille laittavansa koirankin ruuan itse.

Toinen koirista todellakin syö itsevalmistamaani kotiruokaa. Koiran tapauksessa kotiruoka ei tarkoita sitä, että kuppiin heitetään, mitä sattuu löytymään. Annan ruuantähteitäkin, mutta pääasiallisesti koira syö jokainen päivä tasan samaa ruokaa. Toinen on iso urheilukoira ja joutuu syömään lihan lisäksi nappulaa. Ei mulla sille sentään ole aikaa puuroa keitellä.

Aikaisemmin jouduin kokkaamaan allergiselle, syksyllä edesmenneelle, koiralle ruuat. Samalla vaihdoin toisen pikkukoiran kotiruualle. Jäljelle jäänyt ei ole allerginen, mutta on pennusta asti kärsinyt erittäin huonosta hammasluusta. Useiden hammasremonttien jälkeen suussa ei ole enää oikein mitään, millä nappuloita voisi pureskella.

Allergisen koiran kanssa kotiruualla oli helppo säännöstellä koiranruuan sisältämiä raaka-aineita. Mä tiesin ja tiedän edelleen, mitä koira syö. Kotiruoka ei sisällä lisäaineita tai täysin turhia väriaineita. Suomessa ei ilmeisesti saa myydä geenimuunneltua rehua tai ruokaa. Lähes kaikki koirien ruuat valmistetaan ulkomailla ja luoja yksin tietää, mitä kaikkea nappulat todellisuudessa sisältää. 

Kotiruuan pääraaka-aine on raaka liha. Lihaa haen noin kuukauden satsin kerralla, jos pakastimeen sopii. Eläinrehuksi tarkoitettua lihaa saa eläinkauppojen pakastealtaista ja nykyään melkein jokaisesta vähänkään kioskia suuremmasta ruokakaupasta. Pyrin hakemaan lihat lähimmästä Mustista ja Mirristä monipuolisemman valikoiman takia. Lihojen monipuolisuutta en sen enempää mieti kuin ostan pakastimesta vähän mitä sattuu. Possua, nautaa, siipikarjaa, poroa, lohta ja lihoja luumixeinä. Sulatan, mitä milloinkin käteen sattuu. Pitemmällä ajanjaksolla tasoittuu kyllä.

Samasta pakastimesta löytyy kasvissosetta valmiina. Kasvissoseen voisi täräyttää sauvasekoittimelle itsekin, mutta mitään järkeä siinä ei ole. Valmis sose tule niin paljon halvemmaksi kuin ostaa tuoreita kasviksia kaupasta. Kasvissosetta menee ruokalusikallinen päivittäin. Rehuissa on vitamiineja. 

Pelkällä lihalla, lihaisilla luilla (jotka voi korvata liha-luumixillä, johon luut on jauhettu sekaan) ja kasviksilla koira pärjää ja voi erinomaisen hyvin. Puuroa ei välttämättä tarvita lainkaan. Minä syötän sitä lihan ohella ihan vatsan täytteeksi. Tämän koiran suolisto vaatii kuituja toimiakseen normaalisti ja voin antaa ruokaa hiukan enemmän.

Puurona syötän Yrjölän puurosta mukailemaani uunipuuroa. Alempana on alkuperäisen Yrjölän puuron ohje. Teen puuroa noin kerran viikossa. Puuro säilyy noin viikon jääkaapissa. Itse en viikon vanhaa puuroa söis, mutta toi on koiranruokaa... Uunivuokan koko on valittu niin, että puuro riittää viikoksi.

Mun mukaelma Yrjölän puurosta

vettä tai vaikka kinkunpaistolientä laimennettuna
liemikuutio
puuroriisiä
ohrasuurimoita
pikakauraryynejä, jos tarvitsee

Kaikki kipataan uunivuokaan ja pistetään noin 200 asteeseen. Jossain vaiheessa käydään sekoittelemassa sulanut liemikuutio sekaisin ja lisäämässä vettä, jos on tarve. Lopputulos summamutikassa tehden on aina arvoitus. Toisinaan vettä hulahtaa liikaa ja puuro meinaa jäädä löysäksi. Liialliseen vetisyyteen auttaa pikakaurahiutaleet. Ne turpoaa nopeesti ja imee ylimääräiset nesteet.

Tämähän on nyt sitten ihan älyttömän kallista ja vie älyttömästi aikaa. Aikaa ei mene sen enempää kuin kerran viikkoon pukkaa uunivuokan uuniin. Ei sitä tarvii vahtia tai erikseen laittaa. Samaan aikaan voi pestä pyykkiä, imuroida tai vaikka vaan maata perse homeessa lukemassa ruokablogeja.

Viiskiloinen pikkukoira syö 1/3 - 1/4 osan 500g lihapötköstä. Pötkö maksaa keskimäärin 2e. Lihaan menee reilu 10e kuussa. Kasvissosepötkö kestää kuukausia ja puuroaineita ei tarvii koiraa varten ostaa joka kuukausikaan. Ei toi kotiruualla ja raa'alla lihalla saa mua vararikkoon syötyä.

Yritin ottaa evästäjästä kuvan, mutta musta koira hämärässä huoneessa oli sen verran psykedeellinen otos, että jätän sen julkaisematta.







Don't Miss a Bite!


Vera Jordanova on Suomessa syntynyt bulgarialaisvanhempien tytär, joka on tullut tunnetuksi mallina. Veran ponnahdus julkisuuteen ajoittuu minun teini-ikääni ja olen aikoinaan seurannut hänen uraansa mm. Suosikista. Vera on mallivuosinaan asunut ympäri maailman muotimetropoleissa ja asettunut valokuvaajana toimivan miehensä kanssa New Yorkiin.

Don't Missa a bite! Makuja ja muistoja maailmalta,  on keittokirja, mutta myös nuoren naisen matka bulgariasta Suomeen ja suomalaisesta lukiosta maailmalle. Kirjaa voi lukea keittokirjana ja reseptikokoelmana. Kirja on myös reseptein etenevä henkilökohtainen elämänkerrallinen teos ulkomailla vietetyistä vuosista. Mukaan mahtuu myös Veran omien sukujuurien reseptejä lapsuudesta asti. Reseptien mukana tai reseptejä eteenpäin kuljettava tarina on mielenkiintoisia sattumuksia täynnä ja tekee kirjasta pelkkää reseptikokoelmaa mielenkiintoisemman teoksen.

Reseptit ovat elämänmakuisia, tuhteja ja kaukana pelkkää salaattia puputtavista nälkää näkevistä (huippupalkkioita nauttivista) langanlaihoista vaateripustimista! Reseptiikka on simppeliä ja suurinta osaa voi vaivatta tehdä kokeilla kotonakin, varsinkin soveltaen. Reseptit on pääosin toteutettavissa ihan tavallisin ja edullisin raaka-ainein, mutta vaatii soveltamista. Jos orjallisesti haluaisi kaikkia reseptejä noudattaa ja kokeilla, ongelmaksi osin muodostuu raaka-aineiden saatavuus. Mikä ihme on valkoinen paprika? Mistä taion luumuviiniä? Kai sen voi korvata tilkalla valkoviinietikkaa ja torttutäytettä? Joo, kyllä voi!

Kirja on mielenkiintoinen ja Veran puolison ottamat kuvat herkullisia. Suurin ongelma on soveltamisen tarve. Kokematon reseptejä noudattava kokkaaja joutuu raaka-aineongelmien eteen. Varmasti jostain Stockan herkusta saa kaikkea, mutta keski-suomesta ei saa. Itselleni ei ole ongelma korvata aineita jollain toisella aineella, sitähän mä teen aina. Vähemmän ruuanlaittoa harrastanut ei ehkä uskalla lähteä pakonkaan edessä sooloilemaan.

Kirjassa on reilu 250 sivua ja noin 100 reseptiä. Sisällysluettelo on yksi keittokirjojen parhaita! Ohjeita voi etsiä suoraan raaka-aineella ja heti sisällysluettelosta näkee, onko resepti esim. gluteiiniton! CDON.comissa hintaa kirjalle 25,95e. Suomalaisen kirjakaupan sivuilla hinnaksi on kerrottu 37,95e. Omista rahoitani pulittaisin 25 euroa ehdottomasti, mutta en lähemmäs neljääkymppiä!

Heti tuoreeltaan, aikoja sitten, kokeilin sivulta 79 Äidin linssikeittoa. Teen paljon linssiruokia, joten se iski heti silmään. Lopputulos oli fantastinen! Valitettavasti omasta sopastani kuvaa ei ole laittaa, kun tarkastamatta tyhjensin kameran muistikortin hautajaisiin.
Äidin linssikeitto sivulta 79.



kirjan tarjosi WSOY

lauantai 6. joulukuuta 2014

Omalla rahalla, itsenäisesti raaka-aineet kustantaen

Lisäsin pienen kuvan oikeaan laitaan jo kuukausia sitten. Postaus jäi roikkumaan luonnoksiin ajanpuutteen ja puhtaan laiskuuden vuoksi. Kaippa tämä aihe sopii itsenäisyyspäivään...

Kuva on lainattu Puutarhan ja Hellan välissä -blogista. Kiitos Ullalle, kun kuvan teit muidenkin käytettäväksi ja sponsoroiduista postauksista keskustelua virittelit. Myös Sauvajyvänen kirjoitti samasta asiasta ja voin allekirjoittaa molempien leidien ajatukset täysin.

Minäkin kuulun siihen lukijajoukkoon, joka on kyllästynyt kaiken maailman kisoihin ja tuote-esittelyihin. Olen lopettanut monien blogien seuraamisen kokonaan, kun sisältö tuntui koostuvan pelkästään eri firmojen ruokakisoihin osallistumisista ja einesten esittelyistä.

Sponsoroidut kutsukisat keskittyy tietyn tuotteen ympärille, eikä ne oikeasti ole edes mitään kisoja. Tarjolla on äänestys ja voittajalle joku palkinto. Todellisuudessa voittaja on aineksen lähettänyt firma, joka on saanut mainoksensa kisaan kutsumiinsa blogeihin ja äänestyksen voittajalla ei ole mitään väliä.


Hetken aikaa oli hauska seurata blogeissa pyöriviä kampanjoita ja katsoa, miten erilaisiin resepteihin osallistujat päätyivät. Se hetki ei ollut kovin pitkä ja meni jo hyvän aikaa sitten. Eikä ne reseptitkään kovin omaperäisiä aina ole. Valitettavan usein saman reseptin löytää isommista englannin kielisiltä reseptisivustoilta muutamat mausteet ja yksi raaka-aine vaihdettuna.

Tuoreimpia blogikirjoituksia tykkään seurata top100ruokablogit-sivustolta, mutta usein se aiheuttaa lähinnä masennusta. Yhdellä vilkaisulla voi todeta, että tällä viikolla Valio on suunnannut markkinointibudjetistaan siivun sitruunan makuiseen voihin. Eikö löydy mitään muuta lukemista?

Ymmärrän kyllä oikein hyvin, että kirjoittajat itse varmasti kokevat erilaiset kisat ja yhteistyöt hyvinkin inspiroivina ja reseptien suunnitteluun, valmistukseen ja valokuviin käytetään valtavasti aikaa. Jatkuvat mainospostaukset on varmasti suoraa seurausta yritysten tämän hetkisestä innosta tehdä blogimainontaa. Harva varmaan osallistuu yhteistyöhön, jota ei tunne omakseen.

Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset saa harrastuksestaan vähän rahaa. Päin vastoin olen ylpeä niiden puolesta, jotka ovat voineet harrastuksestaan luoda elinkeinon ja ruvenneet päätoimisiksi yrittäjiksi! Nykyisessä taloustilanteessa ja YT -uutisten keskellä on mahtavaa, että jotkut pystyvät tekemään uusia aluevaltauksia ja luomaan uusia tapoja työllistää itsensä ja mahdollisesti muitakin mm. kirjapaino, www-sivujen suunnittelu... Useimpien päätoimisten yrittäjien työ on läpinäkyvää. Mainokset on sivustolla näkyvästi esillä ja yhteistyö kulloistenkin firmojen kanssa on selvää. Kaupallisia portaaleja en kuitenkaan seuraa ollenkaan.

Mainostus Yhteistyö blogien kanssa on nyt yritysten mielestä kannattavaa ja moni firma haluaa näkyvyydestä osansa. Valitettavasti mä en halua lukea sitä sisältöä. Mä pidän elämänmakuisista blogeista, joissa on muutakin turinaa kuin sponsoroidun raaka-aineen ympärille tehty resepti. Satunnaiset yhteistyöpostaukset ei minua häiritse, mutta valitettavan moni entisistä suosikeistani on lähtenyt mediatalojen, puolivalmisteiden ja/tai muiden kotiin toimitettujen raaka-aineiden lähettiläiksi.

Itse teen yhteistyötä yhden yrityksen kanssa, koska olen kokenut sen mielekkääksi. Oma yhteistyöni rajoittuu lähinnä (keitto)kirjoihin ja itselleni koituva hyöty on parinkympin kirja. Jokainen tässä blogissa käytetty ruoka-aine on omalla rahalla tarjousten perässä juosten ostettu. Minä en voi hyvällä omatunnolla postata raaka-aineesta, jota en kaupassa omaan kärryyni laittaisi kuitenkaan. Tottakai uutuustuotteita olisi kiva kokeilla, mutta ilmaisia lounaita ei ole.

Keittokirjoista on helppo kirjoittaa ilman ns. ideologista ongelmaa. Joko kirja on mielenkiintoinen tai ei ole. Joko se sisältää kotikeittiössä kohtuullisilla kustannuksilla valmistettavia ruokia tai reseptiikka sisältää aineita, joihin minulla ei ole varaa. Joko kuvitus herättää ruokahalun, pistää vatsan kurnimaan ja herättää mielihaluja kokeilla useampaa reseptiä tai sitten ei.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Jotta vesittäisin tämän postauksen tehokkaasti, huomenissa luultavasti tuuttaan interwebbiin sponssatun postauksen!


tiistai 2. joulukuuta 2014

Still alive

Syksy on ollut hirvein ikinä. Koko syksyn on ollut kaikenlaista ja huonoja uutisia on pukannut toisensa perään. Kaiken paskan kruunasi kohtuullisen vakava liikennevahinko, jossa olis voinut mennä henki. Ennakko-oletuksesta poiketen tällä kertaa onni oli myötä ja selvisin yhdellä mustelmalla ja auton romuttamisella.

Olen elänyt lähinnä voileivillä ja valmispitsalla. En ole jaksanut laittaa ruokaa. Enkä tehdä mitään muutakaan. Koska kaikki ovat erityisen kiinnostuneita vatsani toiminnasta, en voi syödä mitään vatsan kipeytymättä. En tiedä, enkö kestä viljaa vai maitoa vai ärsyttääkö mikropitsa herkkiä sisuskaluja. Vielä vähemmän intoa laittaa mitään, kun hetken päästä on taas todella kipeä.

Jouluun on aikaa kolme viikkoa. Pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa miettimään, mitä pöytään päätyy. Meillä ei ole mitään perinnereseptejä  laatikoihin vaan teen, millä reseptillä milloinkin. Laatikot olen yleensä paistanut jo kotona pakastimeen ja ottanut mukaan, mutta nyt sinne ei mahdu mitään. Täytyy hakea kaupasta aineet ja paistaa ne vasta perillä. Joululeivälle valitsin jo reseptin. Sen suurempia perinteitäkään ei joulupöydässämme ole. Laatikot tietysti pitää olla ja kinkku. Muuten pöydässä on sitä, mitä olen laittanut. Yleensä teen joka vuosi jotain, mitä ei ole aikaisempina vuosina ollut. Menuu vaihtelee.

Enää ei voi huvikseen tehdä muutamaa sorttia kaikkea mielenkiintoista ja kokeilun arvoista. Jouluseurueemme on kutistunut 3 ihmiseen. Avattuja, sulatettuja ja aloitettuja ruokia on äkkiä jääkaappi täynnä ja käytännössä joudumme äitin kanssa urakoimaan ne kahdestaan. Muutamassa päivässä pilaantuvan ruuan määrä nousee äkkiä älyttömäksi, vaikka lisäisi vain pari ruokalajia.

Jos jaksan ja viitsin, voisin tietysti laittaa vaihtoehtoisempaa sapuskaa uuden vuoden kunniaksi. Sillä oletuksella, että äiti on kotona. Itselleni en viitsi. Voisihan juhlistaa nuorten keski-ikäisten joukkoon siirtymistä.


torstai 30. lokakuuta 2014

Feta-pinaatti-pasta

Edellisestä päivityksestä on taas venähtänyt melkein pari viikkoa. Ei ole juuri ollut päivitettävää. Olen lähinnä nukkunut. 12 tuntia yöunia ja parin tunnin päikkärit päälle. Väliajan keskittynyt pysymään hereillä. Lokakuut on joka vuosi vaikeita ja vuosivuodelta vaikeampia. Väsyttää vain tautisesti ja voisin nukkua ympäri vuorokauden.

Tänään yllätin itseni ja söin muutakin kuin leipää ja puuroa. Kävin ihan kaupassakin asioikseni. Lopputuloksena oli mielettömän hyvää pastaa. Todella simppeli resepti, johon vähän pilkotaan ja sekoitetaan. Ei tarvitse edes mausteita, vaikka mä lisään aina kaikkeen vähän suolaa ja pippuria.

Näillä määrillä neljälle normaalinälkäiselle tai 3 aivan supernälkäiselle.

Feta-pinaatti-pasta

½ps gnohhi-pastaa eli noin 250g
1 ps pakastepinaattia
reilu 100g fetaa
kermapurkki
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä

Pilko ja kuullota sipulit. Lisää jäinen pinaatti ja anna sulaa ja lisää kerma. Pilko feta ja sekoita kastikkeen joukkoon hetki ennen tarjoilua. Sekoita kastike keitetyn ja valutetun pastan joukkoon. Halutessasi voit maustaa maltillisesti suolalla ja pippurilla.

Iso kattilallinen ei tullut kovinkaan kalliiksi. Puolipussia pastaa noin 50 snt, pakastepinaatti 50 snt. Salaattijuustoa oli eilen CM:ssä 3*200g eurolla eli juuston osuus oli muutama kymmenen senttiä. Kermapurkki 60 snt, sipulit muutama kymmenen senttiä. Kattilallinen sapuskaa maksoi reilu parieuroa ja aikaa meni alle 10 minuuttia.


lauantai 18. lokakuuta 2014

Mitäpä ei pekoni pelastais

Viimeiseen 1,5 viikkoon on mahtunut kaikenlaista. On meillä syöty ja leivottukin, mutta kameran muistikortti hajosi ja samalla kaikki kuvat katosi. Tuntui vähän hölmöltä päivittää mitään ilman ainuttakaan kuvaa. Leipomaan jouduin tällä kertaa ihan oikeasti, sillä rakasparas nakutti taas sellaisia tuloksia, että treenikavereita joutuu lahjomaan.

Makaroonilaatikossa on monia hyviä puolia, harmi vaan, ettei se ole perusversiona erityisen hyvää. Se on helppoa ja aika halpaa. Olemattomista aineista syntyy sapuska isommallekin porukalle. Kaikki aineet on uuniin mennessä jo syötäviä, joten nälkäisenä voi vetää välistä, jos ei jaksa odottaa.

Tällä kertaa sain varsin version aikaiseksi, vaikkei kaapeissa ollut oikein mitään. Mitä ei pekoni pelasta, sitä ei luultavasti pelasta mikään muukaan. Keittiössä oli jo valmiiksi järkyttävä tiski, joten säästin tiskissäkin.

Pekonimakaroonilaatikko

1 ps makarooneja
1 ptk jauhelihaa
1 ptk pekonia
2 munaa
3 desiä maitoa
2 sipulia
suolaa
valkosipulijauhetta
paprikajauhetta
pippuria
chilijauhetta

Keitä makaroonit. Pilko sipulit ja heitä pannuun. Pilko pekoni parin sentin siivuiksi ja revi siivut sipulien sekaan. Kypsennä molemmat miedohkolla lämmöllä. Lisää jauheliha sekaan ja paista kypsäksi. Mausta reilulla kädellä.

Riko munat ja kaada maito suoraan uunivuokaan. Riko munien rakenne ja lisää jauheliha-pekoniseos. Sekoita. Lisää makaroonit ja sekoita. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

torstai 9. lokakuuta 2014

Onnellista ja tuoretta

Muutamia pieniä suppilovahveroita on jo noussut. Just nyt rutikuivat metsät kaipailisivat parin päivän kunnon sateet. Paljon on ihan pikkiriikkisiä suppiksen alkuja nousemassa, mutta ilman vettä ne näyttäisivät kuivavan sammaleiden väliin. En ole suppissadosta erityisen huolissani. Yhtään täysin sateetonta syksyä tässä maassa tuskin on koskaan nähty. Todennäköisempää on mun makuun liiallinen veden paisumus ja sadekamppeet päällä metässä rymyäminen. Kahden päivän sade riittäisi tälle syksylle. Sen jälkeen on minun, kavereiden ja sukulaisten suppistarpeet täytetty. Viime vuotisiakin on vielä kuivattuna, jos kuitenkin historian kuivin syksy sattuu osumaan tälle vuodelle.

Metsäreissun jälkeen käväisin katsomassa kaverin "uutta" taloa. Lainausmerkeissä siksi, ettei se ole vastavalmistunut, eikä enää perheellekään uusi. En vain ole aikaisemmin saanut aikaiseksi kurvailla noin 15 kilometrin päähän... Vähän hävettää, mutta tiedostan yleisesti sijoittuvani Hyvä Ystävä -rankingissa aika huonosti.

Kaverillani on kanala. Olen maalta, mutta en koskaan ennen ole nähnyt elävää kanaa tai kuullut kukon kiekuvan! Kanat oli aika hauskoja eläimiä. Aitauksesta löytyy kukon lisäksi jotain ihan tavallisia tehomunijoita ja joitain toisia maatiaiskanoja. Seurailtiin kanojen touhuja puolisen tuntia ja niissä oli ihan selviä luonne-eroja. Maatiaiskanat olivat vähän seurallisia, tulivat katsomaan tulijaa ja touhuilivat omassa porukassaan. Tehomunijat munalasta tsekkasivat, onko ruokaa. Sen jälkeen ne keskittyivät tyhjä ilme naamallaan etsimään ruokaa. Kysyin asiasta ja ne ovat aina tuollaisia. Tehomunijan päässä on vain ajatus ruuasta, ei mitään muuta aivotoimintaa.

Sain munia. Kerättiin ne suoraan pesistä silmien alla viipottavista kanoista (ja osa jääkaapista).  Kerrankin on ihan varmasti onnellisten kanojen munia jääkapissa. Munakohtaisesti en voi sanoa, kuka on minkäkin muninut. Tiedän munineiden kanojen nimet. En usko, että yksikään kananmunilla elantoaan (edes sen pientä osaa) tienaavista pystyy pitämään samanlaisia olosuhteita. On vaan hyväksyttävä, että kasvissyönnistä luopumisen jälkeen joutuu sulkemaan silmänsä joiltain asioilta.

Ensimmäiset munat jo keitin pasteijoiden täytteiksi. Olin kuullut oikeasti tuoreiden munien kuorimisen vaikeudesta ja kuoria oli vähän vaikeampi irrottaa. Pasteijoista en viitsinyt kuvaa ottaa. Jokainen tietää, miltä näyttää valmistaikinasta leivotut kolmion muotoiset munariisitorvisieni-pasteijat. Kullanmuru taas takoi viikonloppuna sellaisia tuloksia, että treenikavereiden kestitseminen oli välttämätöntä. En osaa ja en erityisesti viitsi leipoa, joten turvauduin taas tarjoustaikinaan.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Ens kuun jälkeen on jo joulukuu

En ole jouluihminen siinä mielessä, että hamstraisin koristeita, polttaisin jouluvaloja juhannuksesta juhannukseen ja joululaulut raikaa pääsiäisestä lähtien. Todellisuudessa inhoan joululauluja ja ulkovaloja. Tykkään jouluruuista, niiden laittamisesta ja lahjoista.

Ensimmäiset joulutortut paistoin jo muutama päivä sitten iltapalaksi teekupposen seuraksi. Tortuilla murustellessa mietin alustavasti joululahjottavia ja mahdollisia lahjoja. Hyvissä ajoin miettimällä muistaa kerätä riittävästi purkkeja ja tölkkejä ruokalahjusten pakkaamiseen ja ehtii hyvin neuloa useamman parin sukkia.

Meillä ei vuosiin ole ostettu lahjoja. Aikuisten ihmisten on turha ostella toisilleen mitään, kun itsekukin voi mennä kauppaan ja ostaa tarvitsemansa. Olen jo vuosia tehnyt vähäiset joululahjat itse. Vain sellaista joka kuluu käytössä ja on käyttökelpoista. Käyttökelpoiset lahjukset ei edes tule kovin kalliiksi. Sukkalankaa löytyy kaapeista useammankin joulun tarpeiksi. Ostan sitä pitkin vuotta tarjouksesta. Marjat, omenat ja sienet ovat ilmaisia ja säilöntään tarvittavia purkkeja saa tuttavilta, kun hamstraa niitä pitkin vuotta ja ottaa kaikki aina vastaan. Lasipurkit kansineen voi säilyttää vaikka parvekkeen pöydän alla, jos ei varastoa ole tai se on kattoa myöten täynnä kaikkea tarpeellista. 

Tänä vuonna paketteihin sujahtanee perinteisiä juttuja. Villasukkia, kuivattuja sieniä, hilloja, tiskirättejä. Ehkä jotain muutakin, jos on ylimääräistä inspiraatiota ja aikaa näpertelyyn. Itse säilötyt hillot ja kuivatut sienet ovat ainakin minun lähipiirissäni olleet mieluisia lahjoja. Suurin osa lahjottavistani alkaa olla siinä kunnossa, ettei jalka enää nouse sieni- tai marjametsässä tai meillä niin yleisiä torvisieniä ja suppilovahveroita ei edes esiinny paikkakunnalla. Perinteisten juttujen lisäksi ajattelin tehdä likööriä, kunhan saan aikaiseksi käydä viinakaupassa. Vinkkejä liköörin valmistukseen löytyy esim. Kääpiölinnan köökistä.

Bambuisista tiskiräteistä on myös puolisukua innostunut ensikokeilulla. Bambu imee käsittämättömiä määriä nestettä, helppo huudella hajuttomaksi ja pestä pyykkikoneessa. Onhan käsin neulottu nätti luutu huomattavasti nätimpi kuin kaupasta ostettu harmahtavaksi värjääntynyt rätti tai vanhan t-paidan helma.

Rätit, purkit, purnukat ja sukat on näppärä pakata matonkuteista virkattuun koriin. Korille löytyy lukuisia ohjeita ihan googlettamalla. En osaa itse tulkita virkkuuohjeita alkuunkaan, mutta kokeilemalla onnistuu ihan yhtä hyvin. Kohtuullisen suuren korin virkkaa juonesta kiinni saatuaan tunnissa.

Ei todellakaan tarvitse olla mikään käsityöihme tai marttojen kruunaamaton kuningatar tehdäkseen nättejä ja käyttökelpoisia lahjoja itse pilkkahinnalla. Ruokalahjat yleensä kulutetaan pois, eikä ne jää nurkkiin pyörimään ja kaappeja täyttämään turhakkeina.

Teekannun ostin edelliseltä tyngäksi jääneeltä kirppiskierrokselta



Laaduntarkkailija kerkesi mytätä korin kameraa hakiessa ja päätti ottaa korin tarkempaan testiin ja koenukkumiseen. Pitääköön korinssa.


torstai 2. lokakuuta 2014

Joitain asioita kokeilee vain kerran

Lähtökohtaisesti olen sillä kannalla, että mikään ruoka tai ruoka-aine ei ole pahaa, jos sitä ei ole poltettu, jätetty liian raa'aksi, pilaantunut tai ylimaustettu polttavaksi tai tönkkösuolaiseksi.  On aineita, jotka eivät maistu minun suussani erityisen hyviltä, mutta voin niitä syödä. Sitten se kategoria, joita ei vaan voi syödä, vaikka yrittäisi.

Ostin perjantaina citymarketista eurolla Arlan garlic and parsley fetaa välimerellisiä juustokuutioita. En ole tiennyt, että fetasta tai sen tapaisesta saa suorastaan pahaa millään konstilla. 3% juusto on poikkeuksetta kumista tai kuivaa ja mausteet teki näistä suorastaan pahan makuisia, tunkkaisia ja kitkeriä. Meinasi tulla ongelma, mitä juustolle teen. Roskiin en viitsi heittää vain siksi, etten pidä mausta ja salaatin seassa en kykene niitä syömään. Koiralle ei voi noin suolaista antaa. En käsitä, miten valkosipulista, fetasta ja persiljasta saa yhdistämällä jotain noin ikävän makuista.

Seisoin 4 tuntia kylmässä hallissa valmentamassa muutama ilta takaperin. Kotiutuessa olin todella nälkäinen ja hieman kylmissäni. Kylmä tulee aina kotimatkalla. Treenien aikaan juoksentelen ja hillun ja hihkun kentällä sen verran, että pysyn lämpimänä. Teki mieli iltapalaksi teetä ja jotain piirakkaa mahdollisimman vähällä vaivalla.

Ajattelin kadottaa juustot piirakkaan. Toivoin turkkilaisen jugurtin, tomaatin, reilun sipulin ja kevyen uudelleen maustamisen hälventävän erikoista makua. Piirakka oli ihan OK. Tarkoittaen, että vatsa tuli täyteen ja mitenkään vasten tahtoisesti nälissään ei tarvinnut haarukoida. Yleensä piirakat on minun suussani maukkaimmillaan kylmänä. Tätä ei kyllä kylmänä voinut syödä alkuunkaan! Mikrossa tulikuumaksi lämmittäminen korjasi taas tilanteen syömäkelpoiseksi.

En ottanut kuvaa piirakasta. Jääköön mielikuvituksen varaan, miltä näyttää fetapiirakka sipulilla ja tomaatilla, kun päälle on kipattu muna-jugurtti-maidolla jatkettu -seos. Se on sellainen vaalean keltainen ja kelmeä.

Melkein tunnen huonoa omatuntoa välimerellisen juuston haukkumisesta, mutta en kuitenkaan.


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Blinejä aamiaiseksi

Viimeksi olen syönyt blinejä joskus vuosia vuosia sitten. Mielikuvissa olen pitänyt niitä jotenkin vaikeina tehdä, enkä ole viitsinyt itse ruveta tuusaamaan. Todellisuudessahan blinit paistaa siinä missä ihan tavalliset letutkin. Ainut vaikeus tällaiselle sählärille on laittaa taikina illalla valmistumaan. Tai aamulla, jos illalla aikoo herkutella. Mitään muuta ihmeellistähän taikinassa ei ole. Sekoittelee ainekset kahdessa erässä ja paistaa.

Illalla ennen treenejä keksin, että blinejä on pakko saada. Menomatkalla kurvasin kaupan kautta hakemassa tattarijauhoja, joita en varmaankaan ole koskaan aikaisemmin ostanut. Meinasin lentää hyllyjen välissä persiilleen! Pieni säälittävä jauhopussi maksoi melkein 4,5 euroa! Taikinaan ei uponnut paljoakaan, mutta onhan tuo melkoinen hinta jauhoille, jos tattaria paljon käyttää. Tattaripussin kyljessä on ohje, jota seurasin soveltaen. Jauhopussin ohje löytyy myös Myllyn Paras -sivustolta. Mulla oli vain 4 desiä turkkilaista jugurttia, joista toiselle oli muutakin käyttöä. Lähdin liikkeelle siitä, että uhraan vain toisen.

Kuohkeat blinit on todella täyttäviä. En laskenut, montako taikinasta tulee. Jaksoin syödä 3. Taikina riittää neljälle, jos eivät aivan nälkää ole näkemässä pöytään istuessa.

Blinit

2dl turkkilaista jugurttia
½ pala tuorehiivaa
2½ dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1½ dl maitoa + 1½dl maitoa
1 tl suolaa
1 rkl sulatettua voita
1 muna eroteltuna
voita paistamiseen

Sekoita jugurtti, hiiva, puolet maidosta, jauhot ja sokeri. Nosta jääkaappiin ja unohda sinne puoleksi päivää.

Ennen paistamista lisää taikinaan sulatettu voi ja maito, suolaa, keltuainen ja viimeisenä vaahdotettu valkuainen.

Paista voissa.

Mulla ei ole blinipannua tai pienten lettujen pannua. Onnistuu erinomaisen hyvin pienessä todella halvassa ikean teflonpannussakin.

Tarjoile mieluisten täytteiden kera. Minä söin aamulla blinini savulohitäytteellä (lohta, turkkilaistajugurttia, pieneksi hakattua sipulia) kahvin kera. Tomaatit ja avokadot on vain salaattina tai lisäkkeenä.



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu

Hyllyt on edelleen lattialla ja seinissä ei ole ainuttakaan reikää. Homma ei oo taas edennyt ihan Strömsön tapaan. Ensin ei ollut ruuveja. Seuraavassa vaiheessa oli liian lyhyitä ja liian pitkiä ruuveja. Olemme edenneet vaiheeseen, jossa seinään porattavat ruuvit on sopivankokoisia ja puolet levyjen kiinnitykseen käytettävistä on liian pitkiä. Joudun käymään Biltemassa vielä kerran.

Suurin este tällä hetkellä on vatupassin ja lyijykynän puute. Mielelläni poraisin levyt kerralla suoraan. Ei oo ihan helppo homma yksinään kahdella kädellä ilman vatupassia akkuporakone hampaiden välissä. Kai pari levyä saa suoraan mittanauhallakin.

Mulla on taas uusi addiktio. Pitkään pysyin pois Pinterestistä, enkä tajunnut ollenkaan sen hienoutta. Nyt olen tajunnut ja viettänyt tästäkin viikosta tuntikausia Pinterestin selaamiseen. Tämä addiktio sai alkunsa ystäväni luona. Hän erehtyi esittelemään mielenkiintoisia askartelujuttuja. Tulin kotiin ja naputin hakuun "DIY sisustus". Seuraavista tunneista ei olekaan kuin hataria muistikuvia.

Pinterest on ihan mieletön ideoiden lähde ja ajatusten aarreaitta. Huikea määrä kuvia ja inspiraatioita ihan mistä tahansa aihepiiristä! Aika kuluu selatessa pelottavankin nopeasti.

Tiedättehän sen tunteen, kun muutaman päivän selaamisen jälkeen pää räjähtää kaikista "toi on ihan pakko saada" -ideoista? Olo on tällä hetkellä juuri sellainen. Järkevä realistini koittaa muistuttaa, etten oikeastaan ole käsistäni kovinkaan kätevä. En myöskään omista edes sahaa ja olen liian laiska aloittamaan mitään ihmeempiä projekteja. Todellisuudessa tuskin tulen toteuttamaan kovinkaan montaa tuunausprojektia tai askartele itse yhtikäs mitään. Mutta ainahan saa haaveilla, mitä tekisi, jos ylipäänsä tekisi mitään.

Kauniita kuvia on aina kiva katsella ja haaveilla. Halvempaakin tämä mun virtuaalisisustaminen on kuin kaupoissa kiertely. Tee se itse -projektien ihailu ja selailu on myös hyvin turvallista. Niitä ei ole amazonissa tilaa-nappulan vieressä.

Ruokabloggarin ei kannata mennä pinterestiin ja kirjoittaa hakusanaksi food art. 

perjantai 26. syyskuuta 2014

Suosikkisafkan uudet vaatteet

Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle. Rättikasojen tonkiminen ja pöytien kiertely ei loppujen lopuksi huvittanutkaan ja päädyttiin HopLoppiin. Siellä on ihan OK kahvi ja kahvio on ihan ison kirppiksen vieressä. Alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi ja aikuisetkin lapsen seurassa. Parin viime vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa HopLopissa kahvilla useammin kuin missään muualla. Leikittiinkin pari tuntia. (Huom! Meillä oli lapsi mukana rekvisiittana. Ei me muuten ois kehdattu mennä laskemaan mäkeä)

Tyngäksi jääneeltä reissulta matkaan lähti vain teekannu, joka oli pakko saada. Kannu odottaa pesua ja hintalapun hinkkausta. HopLopista porhallettiin Plantageniin. Kotiin tuomisina oli kaksi uutta perheenjäsentä. Kukkaa lähdin ostamaan, mutta kahteen viherkasviin päädyin. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti tapan alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen rehun nimeä en tiedä. Se on joku ihan tavallinen.

Mikä toi oikeanpuoleinen on?
Syön usein linssikastiketta, myös eilen. Se on yksi suosikkiruuistani kotikeittiössä. Jelppoa, halpaa, nopeeta ja hyvää arkiruokien aatelia. Linssisoossia voi syödä sellaisenaan leivän päällä. Yhtä hyvältä se maistuu niin riisin, pastan, nuudeleitten kuin perunan kyljessä. Lopputulos on joka kerta erilainen yllätys. Maustepurkkeihin tarttuessa ei kannata purkin kylkiä lukea. Tähteeksi eilisestä satsista jäi sen verran, ettei siitä vatsa täyty, mutta ei kaikkea jaksanut syödä poiskaan.

Pienet tähteet voi työntää paprikan tai tomaatin sisään ja pistää uuniin. Kasvis sapuskan ympärillä tuo ruokaisuutta ja annoksen koko kasvaa vastaamaan vatsan tilavuutta. Täytin suippopaprikat riisillä ja kastikkeen jämillä. Päälle heitin fetajuuston jämät. Tavallinen juusto toimii myös. Lämmitin uunissa 225 asteessa liian pitkään. Vähän taas unohtui ja kärähti...

Huomenna otan poran käteen ja vihdoin pistän hyllyt seinään. Tulossa on siis muka-sisustushuttua tai katastrofin raporttia.

Ruma on, mutta maistu hyvältä.

Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf
Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf
Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf
Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf
Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf

Suosikkisafkan uudet vaatteet

Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.

Mikä toi oikealla oleva on?
Syön usein linssikastiketta ja se on yksi suosikkiruuistani kotikeittiössä.  Linssikastike on hyvää, halpaa, helppo ja nopea tehdä. Linssikastiketta voi syödä vaikka sellaisenaan leivän päällä, maistuu niin pastan, riisin, perunoiden kuin nuudeleidenkin kanssa. Soossi on joka kerta erilaista, kun en juurikaan maustepurkkien kylkiä lue maustaessa. Linssisoossia söin eilenkin. Tähteeksi jäi sen verran, etten jaksanut syödä kaikkea, mutta ei jämästä oikein vatsa täyty.

Pienet tähteet voi työntää paprikan tai tomaattien sisään. Kasvis ympärillä tuo ruokaisuutta ja annoksen koko kasvaa vastaamaan vatsan tilavuutta. Täytin alkuviikosta ostamani suippopaprikat riisillä ja linssikastikkeella. Päälle heitin fetajuuston jämät ja pukkasin uuniin 225 asteeseen. En muista paistoaikaa, mutta suosittelen muita ottamaan pois hieman aikaisemmin. Vähän taas unohtui ja kärähti...

Huomenna ajattelin ottaa poran käteen ja vihdoin laittaa hyllyt seinään. Huomenna saattaa olla tarjolla jokunen muka-sistustuskuva tai raporrti täydellisestä katastrofista. 
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf

Suosikkisafkan uudet vaatteet

Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.

Mikä toi oikealla oleva on?
Syön usein linssikastiketta ja se on yksi suosikkiruuistani kotikeittiössä.  Linssikastike on hyvää, halpaa, helppo ja nopea tehdä. Linssikastiketta voi syödä vaikka sellaisenaan leivän päällä, maistuu niin pastan, riisin, perunoiden kuin nuudeleidenkin kanssa. Soossi on joka kerta erilaista, kun en juurikaan maustepurkkien kylkiä lue maustaessa. Linssisoossia söin eilenkin. Tähteeksi jäi sen verran, etten jaksanut syödä kaikkea, mutta ei jämästä oikein vatsa täyty.

Pienet tähteet voi työntää paprikan tai tomaattien sisään. Kasvis ympärillä tuo ruokaisuutta ja annoksen koko kasvaa vastaamaan vatsan tilavuutta. Täytin alkuviikosta ostamani suippopaprikat riisillä ja linssikastikkeella. Päälle heitin fetajuuston jämät ja pukkasin uuniin 225 asteeseen. En muista paistoaikaa, mutta suosittelen muita ottamaan pois hieman aikaisemmin. Vähän taas unohtui ja kärähti...

Huomenna ajattelin ottaa poran käteen ja vihdoin laittaa hyllyt seinään. Huomenna saattaa olla tarjolla jokunen muka-sistustuskuva tai raporrti täydellisestä katastrofista. 
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf

Suosikkisafkan uudet vaatteet

Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.

Mikä toi oikealla oleva on?
Syön usein linssikastiketta ja se on yksi suosikkiruuistani kotikeittiössä.  Linssikastike on hyvää, halpaa, helppo ja nopea tehdä. Linssikastiketta voi syödä vaikka sellaisenaan leivän päällä, maistuu niin pastan, riisin, perunoiden kuin nuudeleidenkin kanssa. Soossi on joka kerta erilaista, kun en juurikaan maustepurkkien kylkiä lue maustaessa. Linssisoossia söin eilenkin. Tähteeksi jäi sen verran, etten jaksanut syödä kaikkea, mutta ei jämästä oikein vatsa täyty.

Pienet tähteet voi työntää paprikan tai tomaattien sisään. Kasvis ympärillä tuo ruokaisuutta ja annoksen koko kasvaa vastaamaan vatsan tilavuutta. Täytin alkuviikosta ostamani suippopaprikat riisillä ja linssikastikkeella. Päälle heitin fetajuuston jämät ja pukkasin uuniin 225 asteeseen. En muista paistoaikaa, mutta suosittelen muita ottamaan pois hieman aikaisemmin. Vähän taas unohtui ja kärähti...

Huomenna ajattelin ottaa poran käteen ja vihdoin laittaa hyllyt seinään. Huomenna saattaa olla tarjolla jokunen muka-sistustuskuva tai raporrti täydellisestä katastrofista. 
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf

Suosikkisafkan uudet vaatteet

Tänään lähdettiin ystävän kanssa kirpparikierrokselle, mutta päädyttiin HopLoppiin. Ei jaksanut tonkia rättikasoja ja kierrellä pöytien välissä. Hoplopissa on ihan OK kahvi ja alle 1 vuotiaat pääsee ilmaiseksi. Se on vielä sopivasti kirppiksen vieressä, joten suuntasimme sinne, vaikka kestän riehuvia ja huutavia muksuja varsin huonosti.  Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt ystävieni kanssa kahvilla Hoplopissa useammin kuin missään muualla. Pari tuntia varmaan leikittiinkin.

Tyngäksi jääneeltä kierrokselta löysin teekannun, joka oli pakko saada. Rätkin siitä kuvia myöhemmin, kunhan pesen sen ensin. Hoplopin jälkeen kurvattiin Plantageniin hankkimaan pari uutta perheenjäsentä. Kukkaa ei löytynyt, mutta pari viherkasvia lähti matkaan. Toinen on hauska tuntokasvi, jonka luultavasti saan hengiltä alle viikossa. Rehu pistää lehtensä suppuun, kun sitä hiplaa. Toisen nimestä ei ole hajuakaan. Joku tavallinen rehu varmaankin, kun oli niin halpa.

Mikä toi oikealla oleva on?
Syön usein linssikastiketta ja se on yksi suosikkiruuistani kotikeittiössä.  Linssikastike on hyvää, halpaa, helppo ja nopea tehdä. Linssikastiketta voi syödä vaikka sellaisenaan leivän päällä, maistuu niin pastan, riisin, perunoiden kuin nuudeleidenkin kanssa. Soossi on joka kerta erilaista, kun en juurikaan maustepurkkien kylkiä lue maustaessa. Linssisoossia söin eilenkin. Tähteeksi jäi sen verran, etten jaksanut syödä kaikkea, mutta ei jämästä oikein vatsa täyty.

Pienet tähteet voi työntää paprikan tai tomaattien sisään. Kasvis ympärillä tuo ruokaisuutta ja annoksen koko kasvaa vastaamaan vatsan tilavuutta. Täytin alkuviikosta ostamani suippopaprikat riisillä ja linssikastikkeella. Päälle heitin fetajuuston jämät ja pukkasin uuniin 225 asteeseen. En muista paistoaikaa, mutta suosittelen muita ottamaan pois hieman aikaisemmin. Vähän taas unohtui ja kärähti...

Huomenna ajattelin ottaa poran käteen ja vihdoin laittaa hyllyt seinään. Huomenna saattaa olla tarjolla jokunen muka-sistustuskuva tai raporrti täydellisestä katastrofista. 
- See more at: http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/#sthash.8pkd0dnJ.dpuf

tiistai 23. syyskuuta 2014

Kyläkaupan idylliä

Kyläkauppaan liittyy mielikuvissa tiettyä maalaisromantiikkaa ja idyllisyyttä. Mielikuvissa pienessä kyläkaupassa asiakkaita palvelee rempseä kaikki kyläläiset ja mökkiläiset tunteva kauppias tai hänen vaimonsa. Valikoima koostuu lähitilojen tuotteista ja ilmassa leijuu tuoreen leivän ja vastajauhetun kahvin tuoksu.

Muutamia vuosia sitten mökkikylän lähellä oli vielä aito kyläkauppa. Mökkikylän kauppias ei koskaan tarjonnut ei oota, jos kysyi jotain laillista tavaraa. Mitä ei hyllystä löytynyt, sitä toimitettiin seuraavana päivänä. Isommat toimitukset vaikka kotipihaan asti. Jos halusi ostaa television, kauppias haki sen lähimmästä kodinkoneliikkeestä ja kantoi olohuoneeseen asti.

Pikkuliikkeessä oli aina kesäisin ruuhkaa ja asiakkaita. Kauppias tunsi kaikki asiakkaansa vuosien ja vuosikymmenten takaa. Siinä kaupassa ei tarvinnut jonottaa jäätelö käteen sulaen. Sen sai kaikessa rauhassa mennä syömään ulos ja vanhemmat maksoi muiden ostosten yhteydessä. Pelkän jäätelön halutessaan voi ohittaa koko jonon ja pudottaa kolikot kassalla olevaan kuppiin.

Kauppiaan eläköityessä paikalliset järjestivät juhlat ja kemut oli paikallislehden pääuutinen kokonaisella aukeamalla. Muuta en jutusta muista kuin, että kauppiaalla ei ollut varastelusta johtuvaa hävikkiä. Kauppiaan mielestä häneltä ei tavaraa varastettu, koska hän luotti asiakkaisiinsa ja asiakkaat käyttäytyivät luottamuksen mukaisesti. Bensatakit ei koskaan olleet yöllä lukossa 90-luvulla. Yön aikana saattoi kadota muutamia kymmeniä litroja bensaa, mutta aina seuraavana päivänä joku tuli yöllä ottamansa bensan maksamaan.

90-luvun laman aikaan koko kunnan työttömyys oli tapissa ja ihmiset odottivat päivärahojaan kuukausia. Jokunen kävi ruokaa kysymässä velaksi ja sitä sai, vaikkei kaupassa tilejä varsinaisesti ollutkaan. Ensimmäisestä päivärahasta kyselemättä jokainen tilille ostanut maksoi velkansa.

Nuorisosta kauppiaalla ei ollut mitään pahaa sanottavaa. Ei pikkulapsesta asti tunnetut teinit varasta, eikä riehu. Nuorison kanssa pikkukylällä pärjää ihan kuten aikuistenkin. Kohtelee heitä täyspäisinä maksavina asiakkaina. Kuitenkin sillä varauksella, että mopopoikia voi aina pyytää nostamaan tai kantamaan raskaita tavaroita, joihin omat voimat ei enää yksin riittänyt.

Lapsuuden kotikylälläni oli aikoinaan 3 kauppaa. Oli lihatiskit, kalatiskit ja tuoretta vastaleivottua leipää. Tänä päivänä kylällä on yksi Siwa. Kyläkaupan valikoima koostuu pääasiassa halvasta lagerista. Kaljan lisäksi sieltä saa muutamia valmisaterioita, makkaraa, maitoa, vessapaperia ja vaippoja. Elintarvikevalikoima on suorastaan surullinen.

Kävin viikonloppuna kotikyläläni kaupassa ajatuksella, että laitetaan sitä, mihin löytyy aineet kohtuulliseen hintaan. Pienessä kyläkaupassa maustehyllyä etsiessä mietin, että miten autottomat ihmiset pärjää kylällä nykyään. Naapurikylässä on iso S-marketti ja kaupungissa on tietysti marketteja useampiakin. Ikääntyneempi väki joutuu tyytymään siihen, mitä hyllystä saa. Muuttotappiokylältä nuorempi väki on joutunut lähtemään töiden perässä ja monellakaan ei ole lähisukua käymään tai käyttämään isommassa kaupassa.

Tämä tuli mieleeni, kun kotikylän Siwassa kuulin mökkikylän kauppiaan menehtyneen :(

Onko perinteisiä ketjuun kuulumattomia pikkukauppoja enää missään? Ketjuun kuulumaton voi ottaa valikoimaan, mitä haluaa ja myydä mitä haluaa. kotikylämme Siwassa mikään ei kuulu valikoimaan, eikä sitä saa tilaamalla. Kaikki on ylhäältä ohjattua ja määrättyä.

Olisin lisännyt tähän kuvan mökkikylän kaupasta, mutta en ole koskaan sellaista ottanut :( 

tiistai 16. syyskuuta 2014

Arvonta suoritettu

Arvonta suoritettiin sunnuntai-iltana ihan perinteisellä paperilaput myssyyn -menetelmällä. Onnekas voittaja on tavoitettu ja sukat lähti aamulla postin kyydessä Oulun suuntaan.

Minä kyyditsen seuraavaksi itseni sekä omat ja lainatut nelijalkaiset mökin suuntaan.

Kauniita syksyisiä päiviä itsekullekin ja olkoot sieni- ja marjasaaliit muhkeita tulevinakin päivinä!


torstai 11. syyskuuta 2014

Nyhtöpossu-hodarihko hävikkiviikon hengessä























Tyttöjen kanssa pidettiin nyyttärit ja harrastusporukan kokous. Sapuskan määrä meni taas vähän överiksi. Kolmasosa yleensä jää syömättä. Niin tälläkin kertaa.

Esittäköön tämä lounas siis hävikin vähentämistä. Aamulla uunista otettu ja reilusti maustettu liha säilyy monta päivää, mutta ahne vetää kaksin käsin heti seuraavasta aamusta alkaen. Helpolla syntyi tämän päivän sapuska. Majoneesin surautin sauvasekoittimella ja paiskasin valkosipulijauhetta reilusti sekaan. Liha ja sämpylät jäi edelliseltä illalta. Ei tullut tiskiä, kun söi sormin.

Possun vedin uuniin suoraan paketista. Ei marinadia, ei huoneenlämpöä, ei mitään etukäteisvalmisteluja. Paperit sentään poistin ennen vuokaan heittämistä. Pelkkää vettä kaveriksi ja 100 asteeseen uuniin illalla klo 23 maissa. Kävin sammuttamassa uunin joskus aamulla klo 8 tienoilla. Koostumus oli erinomaisen nyhdettävä ja mausteet summamutikassa perään. Oli namia, mutta kaiken muun herkun ohessa vajaa 1,5 kiloa possua oli vähän liikaa varsin hyvällä ruokahalulla varustetulle akkaporukalle.


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Paleleeko varpaita? -ARVONTA

Eilen aamulla oli niin lämmin, että kävin juoksemassa lyllertämässä t-paita päällä. Luonnollinen jatkumo t-paidassa viilettämiseen on tietysti villasukkien neulominen. Paksuimmasta kaapista löytyvästä langasta tietysti!

Mulla on villasukkia omiksi tarpeiksi kaapeissa vaikka kuinka paljon. Pistetään nämä siis arpoen!

Arvotaan kuvassa näkyvät 7 veljestä langasta neulotut piirakkavillasukat. Koko on noin 39.

Arvonta suoritetaan kaikkien kommentoineiden, lukijaksi heittäytyneiden ja facebook-sivusta tykänneiden kesken. Periaatteessa mukana voi siis olla kolmella arvalla. Arpa on jo valmiiksi täytettynä kaikilla nykyisillä lukijoilla ja tykkääjillä. Kommentoijat jättäkööt sähköpostiosoitteen tms., jota teidät tavoittaa.

Osallistumisaikaa on sunnuntai-iltaan 14.9 klo 18 asti. 


maanantai 8. syyskuuta 2014

Hävikkiviikko alkaa tänään 8.9

Tänään alkaa hävikkiviikko. Tunnen itseni suorastaan jeesukseksi, sillä jääkaapissani ei ole mitään kohta puoliin pilaantuvaa tai muutakaan, mikä pitäisi syödä nopeasti pois tai jalostaa. Vähänlaisesti on tuoreitakaan asioita... Mulla ei juurikaan mene ruokaa roskiin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei mulla ole siihen varaa. Koirankuppiin voi heittää kaiken sellaisen, mitä ei halua itse syödä.

Yksi krooninen ongelma mulla on. Se on porkkanat. Ne nahistuu aina. Enkä edes ymmärrä syytä. Porkkanan voi heittää ihan minä tahansa ruuan joukkoon ja sen voi syödä raakana. Porkkana sopii suunnilleen kaikkeen ruokaan ja maistuu hyvältä. Mun jääkaappiin ne vaan jotenkin kätkeytyy ja havaitsen ne siinä vaiheessa, kun meinaa jo lähteä omin voimin liikkeelle. Porkkanoiden suhteen mun on parannettava tapani!


lauantai 6. syyskuuta 2014

Sienisoossi

Tämän helpommalla ja halvemmalla ei ruokaa enää saa pöytään, jos ei kasvata riisiä ja kermaakin itse. En kuitenkaan ota omaa lehmää, vaikka eläinrakas olenkin. Aloitetaan silti syksyn pimeydestä.

Eilen näytti pahasti siltä, että joudun viettämään koko talven pimeydessä. Kattolamppuun piti vaihtaa hehku. Edellinen paloi huhtikuussa, enkä ole muistanut ostaa uutta. Tai kävellä Prisman lamppuosastolle, jos rehelliseksi heittäydytään. Koin lamppuosastolla melkoisen hyperventilaation. 10 euroa yhdestä helkkarin polttimosta! Jotain vitosen lamppujakin oli ollut, mutta hyllyt oli tyhjiä. Hinnat lähti kympistä. Paljon kalliimpiakin olisi ollut. En ostanut! Päätin istua pimeässä, jos ei halvempia saa mistään. Periaatekysymys, minä en lampusta kymppiä maksa! Citymarketista onneksi tänään löytyi 2,5 euron halogeenilamppu. Ei tarvinnut jäädä odottelemaan kevättä ja piteneviä päiviä.

Sorruin ostamaan ruokakermaa aidon ja oikean kuohukerman sijaan. Se oli halpaa ja mulla ei ollut rahapussia mukana. Parkkikolikoita löytyi nelisen euroa ja lampun jälkeen ei ollut varaa aitoon tavaraan. En tiedä, mitä olin kuvitellut ruokakerman olevan. Jääkaappiin laittaessa huomasin, että ruokakermassa on kermaa, vettä ja maissi- ja tapiokatärkkelystä. Opin siis tänäänkin jotain uutta.

Päivä meni agilitykisojen talkoissa. Siellä söin jo mahan täyteen makkaraa ja pullaa. Mitään kovin raskasta ja täyttävää ei tarvinnut kotona enää laittaa. Sienisoossi on varmaan helpoin ruoka, mitä purkkihernarin jälkeen löytyy. Kylkeen riisiä ja salaattia.

Sienisoossiin kelpaa muutkin sienet kuin torvisienet. Ihan yhtä hyvää tulee kantarelleista, tateista, orakkaasta, suppiksista jne. Mitä nyt sattuu olemaan ja omista metsistä löytymään. Sienisoossi ei kaipaa sen ihmeellisempiä mausteita kuin suolaa ja pikkusen pippuria. Pääraaka-aineen makua ei kannata piilottaa voimakkaiden mausteiden alle.

Sienisoossi

Sieniä, tuoreita litran verran, kuivattuja pari kourallista
sipuli tai kaksi
voita
suolaa
pippuria
kermapurkki

Turvota kuivatut sienet lämpimässä vedessä tai heitä tuoreet pannuun. Paista ylimääräiset nesteet pois. Lisää voita ja pilkotut sipulit. Kuullosta. Mausta suolalla ja pippurilla, kippaa kerma. Keittele kermaa kasaan sen aikaa, että koostumus on mieleinen. 

Isommalle sakille tehdessä voi suurustaa jauhoilla. Isomman kermamäärän kasaan keittely kestää kohtuullisen kauan.

Järkkäri jäi autoon, joten kännykän kameraan oli turvauduttava. Kuvasta huolimatta oli älyttömän hyvää.

torstai 4. syyskuuta 2014

Blogikoti reality


Lautasen kuvaaminen on aika armollista. Kuvankäsittelyssä voi vielä rajata taustalle jääneitä asioita, joita ei halua paljastaa. Blogin perusteella varmasti jokaisesta kirjoittajasta saa aika kaunistellun kuvan. Kukapa tiskikasoja, pölypalloja ja Aku Ankkoja vessassa viitsisi esitellä tai edes jatkuvasti sotkuisia kuvia katsella. Minä ainakin haluan katsoa kivoja selkeitä kuvia kiinnittämättä huomiota sotkuun taustalla ja lukea pääosin onnistuneista tekeleistä.

Nappasin idean Liemessä-blogista. Lähtekääs nyt muutkin mukaan ja paljastakaa sotkunne ja huonot tapanne!

En ole juurikaan kotiani esitellyt. Enkä tee sitä nytkään kuin muutaman inhorealistisen yksityiskohdan osalta. Minulla on lemmikkejä ja niiden olemassaolon havaitsee, vaikkei ne olisi edes kotona. En kuitenkaan asu kennelissä, vaikka karvaa, kuraa ja nenän jälkiä kaikkialta löytyy ja lemmikit saavat nukkua sängyssä.

Minulla on kissa. Hän on ekohenkinen vanhapoika, joka arvostaa kierrätystä ja pitää pahvilaatikoista. Hänen erikoisalaansa on ystävieni vanhojen nojatuolien kierrätys. Ostetut raapimispuut tai tolpat eivät ole koskaan tätä poikaa kiinnostaneet. Nojatuolin repimisestäkin olen kieltänyt ja suihkepullolla uhkaillut tuloksetta. Vuodessa tuoli kuin tuoli on tämän näköinen. Herralla on realistisesti elinaikaa maksimissaan 10 vuotta. Siinä ajassa ehtii tuhoamaan vielä ainakin 5 tuolia.

Tuoli, jossa en ole koskaan istunut. Toimii erinomaisena romunkerääjänä ja puoliksi pidettyjen vaatteiden säilytyspaikkana.

Kullanmuruni myös mielellään katselevat ulos ikkunasta. Ei nolota yhtään tunnustaa, etten ole pessyt keväällä ikkunoita, siksi ne on noin harmaat. Takaa näkyy parvekelasien kaihtimet. Nenällä ikkunan tökkiminen on myös mukava harrastus.

Elä hinkkaa ruutua. Paska on kuvassa.

Söisin mielelläni papuja enemmän kuin niitä vatsaan päätyy. Liottamisineen ja keittämisineen pavut ovat aika aikaa vieviä ja pyrin keittämään ne etukäteen esim. telkkaria katellessa. En edes kehtaa kertoa, montako Ikean kattilaa papuja keitellessä on mennyt pilalle. Vähän taas unohdin... Olen oppinut käyttämään munakelloa ja sitä nykyään päivällä käytänkin. Illalla myöhään ei voi. Jostain syystä koira saa raivarin munakellon äänestä ja haukkuu aivan kurkkusuorana ennenkuin sen saa hiljaiseksi. Näitä paahtaessa en laittanut kelloa päälle ja kaikenlisäksi vielä nukahdin.

Paahdettuja papuja anybody?

Yhdessä asiassa äiti on epäonnistunut kasvattajana surkeasti! Yrityksen puutteesta tämä ei ole jäänyt kiinni. Jokaisessa meissä on huonot puolellemme.

What would Macgyver do?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...