banneri

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Teetä ja maailmantuskaa

Olin aloittanut teestä kirjoittamaan jo pari kuukautta sitten. Luonnoksissa roikkuu useita aihioita postaukseksi. Osan kaivan jossain vaiheessa sopivan kypsyttelyn jälkeen esille ja kirjoitan loppuun. Osa jää tekemättä ja unohtuu. Kipinä tämän loppuun kirjoittamiseen tuli Life tastes good -blogin Nannan teerakkaudesta.

Olen vannoutunut kahvin juoja. Iltaisin tykkäisin juoda lämmintä teetä, sillä kahvi vie unet. Ongelmana on sopivien makujen ja laatujen löytäminen. Tällä hetkellä kaapista löytyy ainoastaan Rooibosta ja Tiikerin päiväunta. Näistä tykkään kovasti, mutta vaihtelua olisi mukava saada. Suurin osa maistamistani teeistä menee kategoriaan "tuoksuu mansikalta, maistuu keitetyltä vedeltä".

Maun lisäksi mielelläni ostaisin eettisesti tuotettua teetä. Kahvin osto niin helppoa. Kävele kauppaan ja osta paketti Reilun kaupan luomua ja mene kotiin kuvitellen itsesi hyväksi ihmiseksi. Toisinaan sattuu hutiostoksia ja kaikki kokeilut ei ole yhtä hyviä kuin joku toinen, mutta käyttökelvotonta ei saa koskaan.

Teen osalta en ole voinut ostaa pelkkää reilun kaupan luomua. Jos tee sattuu olemaan mun makuun, sitä ei saa kuin monikansallisen yrityksen riistolaatuna. Hedonisti minussa syrjäyttää ituhipin välittömästi, kun vaihtoehtoja ei tarjolla. Iltaisin jää sormet sulattamatta lämpimän teekupposen ääressä, jos kovin paljon ehtoja alan asettamaan.

Vinkkejä maistuviin teelaatuihin ottaisin vastaan mielelläni. Ei tarvitse välttämättä olla erityisen eettisesti tuotettua, mutta se on plussaa. Mieluiten kuitenkin irtoteetä.

Kiehu vesi jo!

Teen viljely on siinä mielessä kahvia helpompaa, ettei se ole erityisen altis tuholaisille. Myrkkyruiskutuksia ei siis juuri tarvita. Tee vaatii runsaasti ravintoaineita ja sitä täytyy lannoittaa todella paljon. Viljely on melko puhtaasti käsityötä. Pensaat istutetaan käsin, leikataan käsin ja sato korjataan käsin.

Teetä viljellään pääasiassa valtavilla teeplantaaseilla noin 30 maassa, joista suurin osa on kehitysmaita. Poimijoiden työolosuhteet vaihtelevat jonkin verran maittain, mutta pääasiallisesti olosuhteet ovat surkeat, osin hengenvaaralliset. Työpäivät ovat pitkiä ja palkat olemattomia. Intiassa teetyöläiset ovat lähinnä naisia alimmista kastiluokista. Myös lapsityövoiman käyttö on yleistä. Esimerkiksi Intiassa teetyöläisille maksetaan reilusti alle laissa säädetyn minimipalkan.

Teen ja kahvin juonti aiheuttaa melkoista maailmantuskaa. On luomua, reilua kauppaa ja tavallista. Tavallinen on luonnollisesti työntekijän ja ympäristön kannalta huonoin vaihtoehto, kukkaron kannalta paras.

Paras vaihtoehto olisi Reilun kaupan luomu. En tunne vaatimuksia kovinkaan tarkasti. Reilu kauppa takaa tuottajalle kohtuullisen hinnan tuotteesta. Tuottajahan on raaka-aineen viljelijä ja myyjä. Miten valvotaan, että raaka-aineesta maksettu korkeampi hinta näkyy työntekijöiden olosuhteissa ja palkoissa? Uskoisin valvonnan kuitenkin olevan parempaa kuin monikansallisten yritysten omien eettisten periaatteiden.

Tieto lisää tuskaa ja kaventaa valikoimaa. Tuloillani ei todellakaan osteta kaikkea mahdollista evästä luomuna ja/tai reilun kaupan tuotteina. Pyrin suosimaan lähituotantoa. Mielummin valitsen lähistöllä kasvatetut vihannekset kauempaa tuotujen sijaan. Teetä ja kahvia ei oikein näillä lakeuksilla kasva. Kahvi ja tee on puhtaasti nautintoaineita. En tarvitse kumpaakaan mihinkään, paitsi aamulla sängystä ylös pääsemiseen.

Olen järkeillyt asian päässäni niin, että pakolliset ruoka-aineet on ostettava joka tapauksessa. Mahdollisuuksien mukaan pyrin ostamaan lähiruokaa ja suosimaan kauden tuotteita. Nautintoaineet ei ole välttämättöä ja ne valmistetaan toisella puolella maapalloa. Nautintoaineista voi maksaa hieman enemmän ja käyttää vähemmän. Porkkanan viljelijä tuskin kauhean huonosti tässä maassa voi mahdollisia työntekijöitään kohdella, olipa tila Äänekoskella tai ruuhkasuomessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...