banneri

torstai 17. lokakuuta 2013

Einestä, puolivalmistetta, pakastetta, säilykettä

Minä pidän hyvästä ruuasta ja teen sitä mielelläni itselleni. Terveellisenä en ruokavaliotani kuitenkaan pidä, vaikka einesten, puolivalmisteiden ja säilykkeiden osuus on pieni. Syön paljon kasviksia, käytän palkokasveja, mutta lotraan surutta rasvan, kerman ja turhien hiilareiden kanssa. Tiedän mitä syön ja mitä minun pitäisi syödä. Terveellinenkin ruoka voi olla hyvää, mutta hyvä ruoka ei voi aina olla terveellistä. Syöminen on tietysti energiavarastojen täyttöä, mutta ehdottomasti myös yksi elämän pienistä nautinnoista.

Einesten ja puolivalmisteiden välttämiseen minulla ei ole mitään ideologista syytä. En kuvittele omatekemääni ravintoarvoiltaan yhtään paremmaksi. Lisäaineetonta kotiruoka tietysti on. Osa syömisen iloa on itse tekeminen. Iloa ei pakastepitsan uuniin laittaminen korvaa. Itse kokkaamalla voin valita, minkä firman tuotteita ostan, mistä ostan ja mihin rahani kannan. Valmisruuan raaka-aineet tuskin ihan tuoreimmasta ja parhaimmasta päästä on. 

Viime aikoina olen seurannut yhtä jos toista ruokaan liittyvää kriisiä. Tunnetuin näistä on ehdottomasti näyttävästi ja sensaatiohakuisesti uutisoitu kohu kananugettien sisällöstä.

Seurasin myös hetki sitten eräällä keskustelupalstalla keskustelua kalapuikkojen ravintoarvoista. Keskustelu lähti liikkeelle jonkun televisio-ohjelman pohjalta. Keskustelun aloittaja kauhisteli katsomaansa ohjelmaa, jossa aivoverenvuodosta toipunut äiti tarjosi lapsilleen ruuaksi kalapuikkoja ja perunamuussia. 

Muutahan ei sitten tarvittukaan, kun vauhkoontuneet akat huutaa yhdessä kuorossa kalapuikkojen vaarallisuudesta ja aivoverenvuotopotilaan vastuuttomuudesta. Hysteerisyys peitti alleen järjen ja blokkasi täydellisesti kyvyn ymmärtää faktoja. Muutama rehellinen kertoi syöttävänsä toisinaan lapsilleen kalapuikkoja niiden helppouden takia.

Ilmeisesti ihmisillä ei ole aavistustakaan, mitä suuhunsa tai lastensa suihin mättävät. Kalapuikko valmisruokana on paha epäterveellinen lihottava lisäainepommi. Samat ihmiset pumppaavat lapsiinsa makaroonilaatikkoa tavallisena tervellisenä arkiruokana ymmärtämättä, että ovat lapioineet lautaselleen kasan vehnäjauhoja ja vettä.

Mitä nämä pahat kamalat kalapuikot sitten sisältävät? Verrattuna ruispeipään, jota pidetään suunnilleen suomalaisen kansanterveyden kivijalkana. Ravintoarvot katsoin Googlen hakutuloksiin ensimmäiseksi sattuneista Rainbown kalapuikoista. Ruisleiväksi valikoitu Vaasan ruispalat samalla periaatteella.

Kalapuikko                                   Vaasan ruispalat   
Ravintosisältö/100 g:                  Ravintosisältö (100 g):    
Energiaa    780 kJ/186 kcal        Energiaa    1100 kJ / 260 kcal
Proteiinia    12 g                            Proteiinia    9,3 g
Hiilihydraattia    16 g                  Hiilihydraattia    46 g
josta sokereita    0,2 g                 josta sokereita     1,0 g
josta laktoosia    0 g                    josta laktoosia     0,0 g
Rasvaa    8,0 g                                Rasvaa    1,6 g
Ravintokuitua    1,1 g                Ravintokuitua    10 g
Natriumia    0,4 g                        Natriumia    0,4 g


Ei kalapuikot mitenkään erityisen epätervellisiltä ja lihottavilta näytä. Energiaa niissä on vähemmän kuin ruisleivässä, joten ei kalapuikoilla pelkästään itseään lihotettua saa. Rasvan määrä on tietysti varsin korkea, mutta ei noissa minun silmääni muuta epäilyttävää ole. Rasvanmäärän saa ruisleivässäkin samalle tasolla margariinilla ja juustosiivulla.

Itsetehdyt kalapullat omalla ohjeellani varmasti menisi sisällöltään aika lähelle kalapuikkoja, koska mä käytän korppujajauhoja taikinaan. Tietysti paremmalta kuulostaa tarjota haukiquenellejä ja perunapyrettä kuin kalapuikkoja ja pottumuussia. Haukiquenelleillä pääsee heti kotiäitien silmässä arvoasteikolle Martta, joka on jokaisen kotiäidin esiäiti ja väsymätön kodinhengetär. Kalapuikoilla joudut heti alemmalle arvoasteikolle ja päällesi saa sylkeä.

Kalapuikot on yksi niistä valmisruuista, mitä syön ihan mielelläni. Ostan niitä omaankin pakastimeen, kun ne valmistuu kiireessä niin nopeesti ja ne voi syödä ilman mitään lisukkeita takki päällä keittiön ovella. 

Muutaman kerran vuodessa kattilassa porisee Jalostajan hernekeitto. Todella nopeeta ja mun mielestä parempaa kuin itsetekemäni. Keittelen toisinaan hernaria itsekin, mutta en ole vielä jalostajan tasolle päässyt. Miksi liottaa herneitä koko yö ja keittää soppaa päivä, kun Jalostaja tekee sen paremmin. Purkkihernaria täytyy vähän tuunata lisäämällä kinkkua, mutta muuten todella hyvää.

Maksalaatikkoa meillä ei syö kuin koira, mutta ymmärrän maksalaatikon suosion erinomaisen hyvin. Todella edullista, ihmisten mielestä maistuu hyvältä ja kotona todella työlästä valmistaa.

Syödäänkö teillä eineksiä tai puolivalmisteita? Syötkö maksalaatikkosi rusinoilla vai ilman?









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...