banneri

perjantai 25. lokakuuta 2013

Focacciaa

Leipä on loppu, jääkaapissa ei ole oikein muuta kuin pari nahistuvaa kirsikkatomaattia, oliivipurkin jämät ja vähän nyhtöpossua. No niistähän tulee focaccia, tuo iki-ihana italian lahja vehnäleivän puputtajalle! Focaccian salaisuus on runsas oliiviöljy ja merisuola. Litteä muoto saadaan rikkomalla taikinan pinta, jolloin hiivan muodostama hiilidioksiidi pääsee taikinasta ulos ja ei pullista taikinaa limpuksi.

Osa ohjeista kehoittaa tekemään taikinan jo edellisenä iltana ja kohottamaan yön yli jääkaapissa. Minä tein taikinan, kohotin, paistoin ja söin. Ehkä joskus kokeilen toistakin ohjetta. Tämä on useampaan kertaan onnistuneeksi todettu.


Minun. IHANA. Kaunis.


Focaccia

4dl vettä
1ps kuivahiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
7 dl jauhoja
0,5 dl oliiviöljyä

Lisää veteen suola, sokeri, puolet jauhoista ja hiiva. Sekoita ja ala vaivata. Lisää loput jauhot vähitellen ja jatka vaivaamista. Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin vaivata 15 minuuttia. Minä en vaivaa kuin viitisen minuuttia ja lisään puolet öljystä. Ihan riittävän sitkon olen saanut vähemmälläkin vaivaamisella.

Taikina jätetään löysäksi ja se saa edelleen tarttua käsiin. Minä en tiedä tämän taikinan tahmeudesta, kun en ole koskaan käsiäni siihen upottanut. Teen taikinan vatkaimella ja levittelen nuolijalla tai lusikalla. Jätä liinan alle noin puoleksi tunniksi.

Levitä uunipellille leivinpaperi ja öljyä se oliiviöljyllä. Levitä taikina pellille, pistele reikiä taikinaan ja lisää yrtit ja mahdolliset päällysteet. Voitele oliiviöljyllä ja ripottele päälle merisuolaa. Minä unohdin yrtit.

Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia.

Tässä ei voi epäonnistua, jos ei lisää ihan liikaa jauhoja tai polta uuniin. Todella helppo ja valmistuu tunnissa vaikka vieraille kahvipöytään. Mitään terveysruokaahan tämä ei ole, mutta syntisen hyvää.

Oli nannaa lämpinä paljaaltaan, vielä parempaa muutaman suolakurkkusiivun, nyhtöpossukan ja majoneesin ympärille.


Melkein pellillinen.


Kommentti jättää jälkensä

Kommentti jättää jälkensä - kampanja sai alkunsa, kun muutama bloggaaja sai tarpeekseen ikävistä kommenteista, ainaisesta pahasta mielestä, jota ihmiset internetkäyttäytymisellään aiheuttivat.
Kampanjan ideana on saada meidät kaikki ymmärtämään, miten vakava rikos kiusaaminen - internetissä, koulussa, työpaikalla, missä tahansa - on.
Eikä edes siksi, että kiusaaminen on lainvastaista - vaan siksi, että kiusaaminen on rikos ihmisyyttä vastaan.
Koskaan et voi tietää milloin sanomasi satuttaa.




Itselläni ei ole kokemusta ikävistä kommenteista. Blogini on niin nuori ja tätä ei kukaan lue sen vertaa, että vaivautuisi kommentoimaan. Ystäväni kanssa keskusteltiin samasta asiasta ihan muutamia päiviä sitten. Hänen mammablogiinsa alkoi ilmestyä niumettömiä törkykommentteja siinä vaiheessa, kun blogista tuli suosittu ja sillä oli kuukaudessa tuhansia lukijoita.
Sosiaalinen media on helpottanut koulukiusaajien hommaa entisestään. Minun kouluaikoina internetistä ei oltu kuultukaan. Lukiossani ei ollut ainuttakaan tietokonetta, eikä viereisessä peruskoulussa internet-yhteyttä. Tämä siis 90-luvun puolivälissä. En minä sentään muumio ole. Nykyään halventavien kuvien ja juttujen lähettely ja levittäminen onnistuu älypuhelimella vaikka kesken matematiikan tunnin. 
Vuosikausia olin sitä mieltä, että pienessä koulussamme ei ollut koulukiusaamista. Ehkä mielikuva on siinä määrin oikea, ettei meillä ollut todella härskiä yksittäisten oppilaiden päivästä toiseen jatkuvaa suoranaista rääkkäämistä. 20 vuotta peruskoulun päättymisen jälkeen olen tajunnut, että jonkunlaista kiusaamista on ihan varmasti ollut. Minä en vain ole tajunnut sitä tai nähnyt sitä. 

Kommentti jättää jälkensä, ethän kiusaa. Edes netissä.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Laiskurin linssilasagne

Mä niin inhoon loskaa, kuraa ja märkiä kenkiä. Aamulenkillä koirain kanssa tarpoessa mietin, miten on mahdotonta valmistaa Suomen syystalveen sopivia kenkiä kohtuulliseen hintaan. Lenkkareilla kuljen yleensä koko talven villasukkien kanssa. Hyvä kävellä, liikkuessa riittävän lämpimät ja tarpeeksi pitoa. Aamulla goretex-lenkkarini olivat läpimärät ennenkuin taloyhtiön roskakatokselle asti pääsin. Mikään ei pilaa päivää niin tehokkaasti kuin märät kylmät varpaat ennenkuin on varsinaisesti edes herännyt.

Kumpparitkin talosta löytyy, mutta ei niillä voi lenkkeillä. Sukat on makkaralla ja jalkapohjia särkee viimeistään parin kilsan kohdalla. Vaelluskengätkin on mun jalkaan liian kovat. Tänään masentaa kaikki ja en todellakaan viitsinyt lähteä tarpomaan sohjossa kauppaan märkine kenkineni. Onneksi ruoka aina lohduttaa, joten toiminnaksi.

Laiskurin lasagne on yksi opiskeluaikojeni vakio ruuista. Siihen löytyi lähes poikkeuksetta aineet ja sen voi tehdä melkein mistä vaan. Sekaan voi heittää melkein mitä jääkaapista sattuu löytymään. Aikaisemmin olen tehnyt samanlaista uuniruokaa porkkanasta, heittänyt sekaan uunilohen jämät, pinaattia, juuston kannan ja kaikkea mahdollista. Laiskurin lasagne on myös yksinkertainen tapa hävittää jääkaapista tähteitä.

Kaapeistani lähes poikkeuksetta löytyy aina punaisia linssejä, tomaattimurskaa ja kermapurkki. Näistä on vuosien saatossa muodostunut vakiopohja tälle ruualle. Nimesin laatikon aikoinaan Laiskurin linssilasagneksi. Lasagnea tämä ei varsinaisesti muistuta muuten kuin tomaatin, kerman ja lasagnelevyjen osalta. Juustoa tämä ei mielestäni kaipaa. Vaihtamalla kerman soija- tai kaurakermaan ja voin margariiniin, ohjeesta saa vegaanisen. Yllättäen taas linssiruuassa vakiomausteeni ja katsellaan lämpimään Intiaan.




Laiskurin linssilasagne

2dl punaisia linssejä
3dl vettä
sipuli
2 valkosipulinkynttä
tölkki  tomaattimurskaa
soijakastiketta
inkivääriä
kurkumaa
korianteria
jeeraa
chiliä
1 purkki kermaa
kourallinen oliiveja
korppujauhoja
voita

Keitä linssit vedessä. Vesi imeytyy linsseihin. Lisää tomaattimurska, pilkotut sipulit mausteet, oliivit ja kerma. Anna porista hetken aikaa, että maut tasaantuu.

Lado uunivuokaan. Kastiketta, levyjä, kastiketta... Päälimmäiseksi kastiketta. Ripottele päälle korppujauhoja ja voi nokareita. Korppujauhoista ja voista muodostuu mukava rapsakka pinta.

Uuniin 175 astetta noin 40 minuuttia.

Onneksi kultapienet ymmärtää, ettei märissä kengissä voi lenkkeillä. Yhden päivän nekin haluavat köllötellä peiton alla vierihoitamassa. Toivottavasti huomenna on loskat kolattu pyöräteiltä.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Mafioson mureke

Lihamureke on todella simppeliä arkiruokaa. Varsin vaivaton ja helppo valmistaa, valmistuu nopeasti kylmän talvipäivän lämmikkeeksi. Mureke kypsyy uunissa omia aikojaan ja vähäinenkin näpertelyn määrä on onnistuneesti minimissä.

Mausteinen mureke sopii oikein hyvin keitettyjen perunoiden ja höyrytettyjen kasvisten kaveriksi. Perinteisen lihamurekkeen sijasta koitin viedä ruokaa vähän Italian suuntaan täyttämällä sen mozzarellalla ja oliiveilla.

Parempaa, miltä näyttää


Mafioson mureke

400g nauta-sika jauhelihaa
2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1,5 dl maitoa
1-1,5 dl korppujauhoja
1 muna
suolaa
pippuria
savupaprikajauhetta
chiliä
1/2 mozzarellapallosta
kourallinen oliiveja
2-3 tomaattia

Turvota korppujauhot maidossa. Pilko sipulit ja tomaatit pieniksi kuutioiksi. Sipulit voi halutessaan kuullottaa, minä laitan aina raakana. Lisää jauheliha, sipulit, tomaatit (poista kannat), muna ja mausteet taikinaan ja sekoita kunnolla. Pilko mozzarella ja oliivit. Jos tomaatit on oikein mehukkaita ja taikina jaa liian löysäksi, lisää korppujauhoja.

Paista pikkupala pannulla ja tarkasta maku.

Laita puolet mureketaikinasta vuokaan ja tee keskelle "ura" mozzarellalle ja oliiveille. Täytä ura mozzarella-oliivi silpulla. Peitä lopulla mureketaikinalla.

Paista 175-200 asteessa 20-30 minuuttia. Paistoaika riippuu vuokan mallista ja murekkeen paksuudesta.

Hävikkiviikko 4.-10.11

Kuluttajaliiton järjestämä Älä heitä ruokaa roskiin -hanke haastaa kaikki mukaan viestimään ruokahävikistä Hävikkiviikolla 4.-10.11. Maa- ja metsätalousministeriön Laatuketjun rahoittaman hankkeen pääasiallisena kohderyhmänä ovat hankkeen yhteristyökumppanit, vaikka hankkeella tavoitellaan myös tavallisten kuluttajien tietoisuutta. Mukaan etsitään tahoja, joilla on suora kontakti kuluttajiin. Hävikkiviikolla viestintä tapahtuu omissa viestintäkanavissa itselleen sopivalla tavalla. Hankkeeseen on lupautunut joukko isompia ja pienempiä toimijoita.

Lisätietoja Maa- ja Metsätalousministeriön Laatusesta.



Haastan ruokabloggarit osallistumaan Hävikkiviikkoon!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Kirpparikierroksella


Kissa punki itsensä keittiöön ja räjäytti lihamyllyni lattialle. Muovikuori halkesi ja en saanut sitä enää äkkipiti-liimallakaan kasaan ja toimintakuntoon. Pidin hautajaiset taloyhtiön roskakatoksella. Minikokoinen keittokomeroni on kokoonsa nähden aivan liian täynnä tavaraa, mutta eihän ole syy olla hankkimatta uutta lihamyllyä. Tuliterään sähkökäyttöiseen minulla ei ole rahaa ja toivoin löytäväni kirppikseltä uuden.
 
Minähän en löydä kirppikseltä koskaan mitään. Kirppikset on täynnä ikivanhoja lumppuja ja muuta rikkinäistä roinaa. Eilisen kierrokselta löysin sen mitä salaa toivoin löytäväni! Toimintakuntoinen käsinveivattava lihamylly löytyi SPR:n kipparilta parilla eurolla.

Samalta kirpparilta matkaan lähti pari haalistunatta, mutta oikein hyväkuntoista emalimukia eurolla kipale. Mukit olivat Muurlaa ja nimeltään mustikka. Olen varma, että aamukahvi ja iltapäivä ja iltatee maistuu uusista mukeista entistä paremmalta.

Vähän epäilyttää, miten lihamylly mahtaa tarrata pöytään ja miten sen käyttö onnistuu. Edellisessä versiossa oli puristin, jolla vekotin ruuvattiin pöydän laitaan. Tässä nykyisessä on ilmeisesti jonkunlainen imukuppi-systeemi, joka kiinnitetään vivusta ja vapautetaan pöydästä irroittaessa.

Heti rupesi tekemään mieli kalapullia. Valitettavasti tällä hetkellä ei ole kalaa, jonka viitsisi jauhaa. Onneksi kalastaja on mennyt koillismaalle laskemaan verkkoja. Suokoon Ahti antejaan, mieluusti minunkin pakastimeen.

Muurlan mustikka


Talvi on tullut. Sen huomaa minun kodissani jatkuvasti porisevasta vesikattilasta ja reilusti kohonneesta teen kulutuksesta. Päivällä kokeilen mielelläni uusia laatuja, iltaisin litkin maustamatonta rooibosia. Rooibos ei ole ehdoton suosikkini maun puolesta, mutta se ei piristä ja voi litkiä iltaisin yöunia menettämättä. Mielelläni otan vinkkejä vastaan muista laaduista, joita voi huoletta iltaisin juoda. Vihreän teen mausta en pidä.

Tänään hytistiin ystävän kanssa koirakokeessa tuntikaupalla. Saatiin mitä lähdettiin hakemaan. Kaupanpäälle runsaasti raitista ilmaa, kohmeiset varpaat ja vuotava nenä. Ei niin isoa ongelmaa, mitä ei aikaisella iltapalalla ja lämpimällä teellä parantaisi. Ei mitään ihmeellistä. Kasasalaatti ja pari voileipää ja tietysti höyryävän kuumaa teetä uudesta mukista.

torstai 17. lokakuuta 2013

Einestä, puolivalmistetta, pakastetta, säilykettä

Minä pidän hyvästä ruuasta ja teen sitä mielelläni itselleni. Terveellisenä en ruokavaliotani kuitenkaan pidä, vaikka einesten, puolivalmisteiden ja säilykkeiden osuus on pieni. Syön paljon kasviksia, käytän palkokasveja, mutta lotraan surutta rasvan, kerman ja turhien hiilareiden kanssa. Tiedän mitä syön ja mitä minun pitäisi syödä. Terveellinenkin ruoka voi olla hyvää, mutta hyvä ruoka ei voi aina olla terveellistä. Syöminen on tietysti energiavarastojen täyttöä, mutta ehdottomasti myös yksi elämän pienistä nautinnoista.

Einesten ja puolivalmisteiden välttämiseen minulla ei ole mitään ideologista syytä. En kuvittele omatekemääni ravintoarvoiltaan yhtään paremmaksi. Lisäaineetonta kotiruoka tietysti on. Osa syömisen iloa on itse tekeminen. Iloa ei pakastepitsan uuniin laittaminen korvaa. Itse kokkaamalla voin valita, minkä firman tuotteita ostan, mistä ostan ja mihin rahani kannan. Valmisruuan raaka-aineet tuskin ihan tuoreimmasta ja parhaimmasta päästä on. 

Viime aikoina olen seurannut yhtä jos toista ruokaan liittyvää kriisiä. Tunnetuin näistä on ehdottomasti näyttävästi ja sensaatiohakuisesti uutisoitu kohu kananugettien sisällöstä.

Seurasin myös hetki sitten eräällä keskustelupalstalla keskustelua kalapuikkojen ravintoarvoista. Keskustelu lähti liikkeelle jonkun televisio-ohjelman pohjalta. Keskustelun aloittaja kauhisteli katsomaansa ohjelmaa, jossa aivoverenvuodosta toipunut äiti tarjosi lapsilleen ruuaksi kalapuikkoja ja perunamuussia. 

Muutahan ei sitten tarvittukaan, kun vauhkoontuneet akat huutaa yhdessä kuorossa kalapuikkojen vaarallisuudesta ja aivoverenvuotopotilaan vastuuttomuudesta. Hysteerisyys peitti alleen järjen ja blokkasi täydellisesti kyvyn ymmärtää faktoja. Muutama rehellinen kertoi syöttävänsä toisinaan lapsilleen kalapuikkoja niiden helppouden takia.

Ilmeisesti ihmisillä ei ole aavistustakaan, mitä suuhunsa tai lastensa suihin mättävät. Kalapuikko valmisruokana on paha epäterveellinen lihottava lisäainepommi. Samat ihmiset pumppaavat lapsiinsa makaroonilaatikkoa tavallisena tervellisenä arkiruokana ymmärtämättä, että ovat lapioineet lautaselleen kasan vehnäjauhoja ja vettä.

Mitä nämä pahat kamalat kalapuikot sitten sisältävät? Verrattuna ruispeipään, jota pidetään suunnilleen suomalaisen kansanterveyden kivijalkana. Ravintoarvot katsoin Googlen hakutuloksiin ensimmäiseksi sattuneista Rainbown kalapuikoista. Ruisleiväksi valikoitu Vaasan ruispalat samalla periaatteella.

Kalapuikko                                   Vaasan ruispalat   
Ravintosisältö/100 g:                  Ravintosisältö (100 g):    
Energiaa    780 kJ/186 kcal        Energiaa    1100 kJ / 260 kcal
Proteiinia    12 g                            Proteiinia    9,3 g
Hiilihydraattia    16 g                  Hiilihydraattia    46 g
josta sokereita    0,2 g                 josta sokereita     1,0 g
josta laktoosia    0 g                    josta laktoosia     0,0 g
Rasvaa    8,0 g                                Rasvaa    1,6 g
Ravintokuitua    1,1 g                Ravintokuitua    10 g
Natriumia    0,4 g                        Natriumia    0,4 g


Ei kalapuikot mitenkään erityisen epätervellisiltä ja lihottavilta näytä. Energiaa niissä on vähemmän kuin ruisleivässä, joten ei kalapuikoilla pelkästään itseään lihotettua saa. Rasvan määrä on tietysti varsin korkea, mutta ei noissa minun silmääni muuta epäilyttävää ole. Rasvanmäärän saa ruisleivässäkin samalle tasolla margariinilla ja juustosiivulla.

Itsetehdyt kalapullat omalla ohjeellani varmasti menisi sisällöltään aika lähelle kalapuikkoja, koska mä käytän korppujajauhoja taikinaan. Tietysti paremmalta kuulostaa tarjota haukiquenellejä ja perunapyrettä kuin kalapuikkoja ja pottumuussia. Haukiquenelleillä pääsee heti kotiäitien silmässä arvoasteikolle Martta, joka on jokaisen kotiäidin esiäiti ja väsymätön kodinhengetär. Kalapuikoilla joudut heti alemmalle arvoasteikolle ja päällesi saa sylkeä.

Kalapuikot on yksi niistä valmisruuista, mitä syön ihan mielelläni. Ostan niitä omaankin pakastimeen, kun ne valmistuu kiireessä niin nopeesti ja ne voi syödä ilman mitään lisukkeita takki päällä keittiön ovella. 

Muutaman kerran vuodessa kattilassa porisee Jalostajan hernekeitto. Todella nopeeta ja mun mielestä parempaa kuin itsetekemäni. Keittelen toisinaan hernaria itsekin, mutta en ole vielä jalostajan tasolle päässyt. Miksi liottaa herneitä koko yö ja keittää soppaa päivä, kun Jalostaja tekee sen paremmin. Purkkihernaria täytyy vähän tuunata lisäämällä kinkkua, mutta muuten todella hyvää.

Maksalaatikkoa meillä ei syö kuin koira, mutta ymmärrän maksalaatikon suosion erinomaisen hyvin. Todella edullista, ihmisten mielestä maistuu hyvältä ja kotona todella työlästä valmistaa.

Syödäänkö teillä eineksiä tai puolivalmisteita? Syötkö maksalaatikkosi rusinoilla vai ilman?









tiistai 15. lokakuuta 2013

Mac and cheese -lohturuokaa Atlantin takaa

Useamman kerran olen ajatellut tutustua tähän kaikkien jenkkileffojen ja -sarjojen kliseeseen. Tähän asti se on jäänyt aina unohduksiin.

Uusimmassa Maku-lehdessä oli reseptejä lahden takaa ja myös mac and cheesen ohje. Lehteä selaillessa jo päätin, että tänään on tämän lohturuuan vuoro. Jokatapauksessa jouduin keksimään jotain ruokaa ystäväni todella huonosti syövälle lapselle. Kokeillaan tätä nyt tällä kertaa.

Odotukset ei ollut kovinkaan korkealla. En itse tykkää makaroonilaatikosta tai erityisesti pastaruuista yleisestikään. Nirsolle muksulle ei kuitenkaan maistu mun mausteiset pöperöt. Ei lapsukainen ole mitään muutakaan mun laittamaa koskaan riemusta kiljuen syönyt, mutta ei se ole henkilökohtaista. Ei se syö kotonakaan.



Mac and cheese oli varsin positiivinen yllätys. Odotin, että lopputulos maistuu yhdenlaiselta makaroonilaatikolta. Tavallaan maistuikin, mutta epäilemättä venyvä juustokastike tekee kaiken maukkaaksi. Lapsikin söi suuremmitta nyrpistelyitä.

Macaroni and cheese

Pussi makaroonia
sipuli
(pussi kinkkusuikaleita)
50g voita
pari ruokalusikallista vehnäjauhoja
5 dl maitoa
150g cheddaria raastettuna
suolaa
pippuria

Päälle cheddaria raasteena

Keitä makaroonit. Pilko sipuli ja kuullota voissa. Lisää jauhot ja anna vähän aikaa porista, mutta elä ruskita. Lisää maito ja keitä sekoitellen pari minuuttia. Lisää juustoraaste ja anna juuston sulaa. Sekoita edelleen koko ajan. Lopuksi lisää kinkkusuikaleet ja mausta.

Sekoita kastike ja makaroonit vuokaan. Ripottele cheddaria päälle. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Kaikessa epäterveellisyydessään ja ravintoaineettomuudessaan varsin maukasta ja helppoa höttöä. Toisella silmällä seuraan kun Tomi Björck kokkaa Jimillä. Vähän meillä on vielä Tompan kanssa toisenlaiset eväät hellalla.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Perunacurry

Hyrr! Aamulla koiria kusetellessa paleli todella. Tämän syksyn ensimmäinen aamu, jolloin lämpötila on laskenut pakkasen puolelle. Sormet jäässä aivan liian vähissä vaatteissa metsänlaidassa seistessä päätin, että tänään syödään jotain mausteista ja lämmittävää. Kuitenkin sen verran kevyttä. että iltapäivällä koiran kanssa pystyy juoksemaan etsintäharjoituksissa.

Alkuperäinen resepti on uusimmasta Maku-lehdestä. Koska valmiit reseptit on keittiössä vain suuntaa antavia ja epämääräinen muistijälki korvienvälissä, enhän mä ohjetta noudattanut kuin summittaisesti. Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut juuri muuta kuin perunaa, joten kikherneillä sain ruuasta ruokaisamman ja pitää paremmin nälkää.

Kurkunjämät esittää salaattia


Perunacurry (noin 2 annosta)

4-5 perunaa
2 dl liotettuja kikherneitä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
chili
öljyä
1 rkl currytahnaa
ripaus sokeria
pari desiä kasvislientä
1dl kermaa
sitruunamehua
suolaa, pippuria, jeeraa, korianteria

Liota kikherneet yön yli ja keitä tai ota purkista*.

Kuori perunat ja pilko ne pieniksi kuutioiksi. Silppua sipulit ja chili. Kuullosta sipulit ja chili, lisää kiknerneet ja perunat. Sekoittele pannussa pari minuuttia. Lisää currytahna ja sokeri

Lisää kasvisliemi ja anna kiehua hiljalleen, kunnes perunat on kypsiä vesi haihtunut. Tarkkaile nesteen määrää ja lisää, jos meinaa loppua ennenkuin perunat on kypsiä. Lisää kerma ja vähän sitruunamehua. Anna kiehua hiljalleen, kunnes liemi sakenee. Lisää suola, pippuri, jeera ja korianteri.

Lopputulos oli todella hyvää! Ohje on simppeli ja nopeakin, jos kikherneet on valmiina. Eikä tälle tainnut euroa tulla hinnaksi.

*Minä en koskaan osta papuja säilykkeenä. Ne on kuivattuhin verrattuna hinnaltaan todella kalliita. Yleensä liotan ja keitän kerralla parin ruuan pavut ja pistän puolet pakastimeen. Yritän pyrkiä siihen, että pakastimessa olisi mikroa vaille valmiita papuja aina tarjolla. Vähentää radikaalisti tarvetta käydä kaupassa ja sitä myöten heräteostoksia.  Valmiiksi keitetyistä pavuista saa todella nopeasti ruuan lautaselle, vaikka olisi kiire tai aivan hirveä nälkä.
 

torstai 10. lokakuuta 2013

Paistettuja muikkuja

Minun täydellinen illalliseni ei vaadi erikoisia raaka-aineita tai mausteita, joiden nimeä en osaa edes lausua. Tuoretta kalaa, voita ja suolaa. Siinäpä tämän illan resepti yksinkertaisuudessaan. Paistetut muikut on lapsuudesta asti ollut yksi ehdottomista suosikkiruuistani.



Sain isältä muikkuja noin kuukausi takaperin. Taatusti tuoreita, valmiiksi perkattuja ja tiedän muutamien kymmien metrien tarkkuudella, mistä ne on peräisin. Näitä fisuja ei ole seisotettu päivätolkulla jäissä ja myyty vielä reilun viikon päästäkin tuoreena. Nämä on olleet parissa tunnissa verkon nostosta pakastimessa, vaikka Koilismaalta Keski-suomeen ovatkin matkanneet.

Minä en yleensä osta kalaa. Käsitykseni tuoreesta kalasta eroaa aika radikaalisti Prisman kalatiskin käsityksestä. Minulle tuore kala tarkoittaa sitä, että se on parissa tunnissa jo lautasellakin ja tiedän tasan, minä päivänä se on pyydetty. Reilun viikko sitten jossain ulkomailla pyydetty ei ole tuoretta, vaikka sitä ilman sairastumisriskiä voikin myydä vielä useamman päivän.

Paistetut muikut

Muikkuja
ruisjauhoja
voita
muutama tippa öljyä
suolaa

Perkkaa muikut, sekoita suola jauhoihin, paista reilussa voissa ja pienessä määrässä öljyä.

Rapeiden muikkujen salaisuus on reipas paistolämpötila. Liian alhaisella lämmöllä kaloista tulee lötköjä. Hyviä nekin on, mutta rapeat tietysti aina parempia. Kelloa en paistaessa katsele. Paistetaan sen aikaa, että kalat on molemmin puolin rapeita.

Tämä illallinen ei kustantanut mitään. Kalat oli ilmaisia ja muutamalle potulle ei juuri hintaa tule. Pottumuussin tein kuohukermaan, kun maitoa ei ollut.

Viimeiset pannussa

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Kotitekoinen helppo chorizo ilman suolta

Lihaa, savupaprikaa, valkosipulia ja chiliä. Näistä on kunnon makkara tehty!

Joka keitetyn paistaa, se taivaan maistaa. Kevyttä iltapalaa pannulla.


Chorizot on ollut suunnitelmissa jo pitkään. Ongelmana on ollut savupaprikan saatavuus. Vihdoin ja viimein savupaprikaa löytyi Punnitse ja Säästä -kaupasta. Samasta kaupasta löytyi myös nestemäistä savua.

Raakamakkaran teko kotona ei ole ollenkaan vaikeaa. Eikä siihen tarvitse edes suolta! Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että yritin hankkia suolta, mutta en sitä muutamien päivien varoitusajalla saanut mistään. Lihakauppaa täällä ei ole ja marketin lihatiski olisi pystynyt toimittamaan suolen noin ensi viikolle. Suunnitelma chorizon valmistuksesta oli tehty ja lihat jääkaapissa, kurssia ei enää muuteta, sitä vain vähän korjataan.

Viisaammat ovat kertoneet, että makkaran maun määrää siihen käytetty liha ja sen rasvaisuus. Perinteisesti makkaraksi on laitettu halvemmat ruhon osat, joissa on paljon rasvaa ja myös makua. Paistista varmasti tulisi aika kuiva ja mauton makkara. Sopiva rasvan määrä on noin 1/3 taikinasta.

Lihan voi jauhaa itse tai pyytää lihakauppiasta jauhamaan. Onnistuu myös valmiista jauhelihasta, kuten minä tein. Halvin sika-nauta citymarketin tarjouksesta passaa myös vallanmainiosti. Kaupan valmiin jauhelihan rasvapitoisuus kannattaa tarkastaa ja lisätä joko jauhettua silavaa tai muuta rasvaa taikinaan, jos lihassa on rasvaa niukasti.

Chorizon ainoat raaka-aineet ovat liha ja mausteet. Siihen ei tarvitse lisätä kananmunaa, jauhoja tai mitään muutakaan pitämään kasassa. Kotitekoinen chorizo siis on automaattisesti gluteeniton, maidoton ja munaton. Lihan pois jättämällä suorastaan vegaaninen.

Mausteet tietysti tekijän mukaan. Annoin taikinan maustua jääkaapissa reilun tunnin ennen kypsennystä. Massan maku kannattaa tarkastaa paistamalla pieni nokare taikinaa pannussa. Kun maku on kohdillaan, lapioi taikina pursotinpussiin ja pursota kelmun päälle. Muotoile makkaraksi ja kääri tiukasti ja vesitiiviisti kelmuun.

Kypsennetään 175 asteessa vesihauteessa noin 45 minuuttia. Nostele jäähtymään ja poista kelmut jäähtyneistä makkaroista. Paista pannulla ja tarjoile.  Pieni varoituksen sana kelmujen poistamisesta. Se on todella sottaista hommaa! Minä en ainakaan ole koskaan onnistunut kelmuttamaan aivan vesitiiviisti ja purkaessa vesi ja rasva valuu pitkin sormia oranssina liemenä, joka sotkee aivan kaiken.

Kelmuissa jäähtymässä
Helpot chorizot (n. 15 kpl)


800g sikanautaa
2 valkosipulin kynttä
1tl suolaa, voi laittaa enemmänkin jos arvostaa runsasta suolaa
1tl chiliä
2-3 tl savupaprikajauhetta
pippuria
öljyä, lisäsin öljyä vajaan puolidesiä

Edelliseen satsiin keväällä lisäsin myös sipulia, tinjamia ja korianteria. Hyvää oli sekin.

Ei näille liiemmälti hintaa tullut. Citymarketin tarjouksesta 2*400g jauhelihaa 4 eurolla. Savupaprika maksoi vajaa parieuroa ja pussista kului ehkä 1/10.  Ei taida Lidlistäkään saada ihan samalla hinnalla valmiina.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...