banneri

maanantai 23. syyskuuta 2013

Miss Piggy ja sen kinttu

Jälleen uunissa hauduteltua possua, tällä kertaa potkaa Prisman lihatiskistä reilu 4e/kilo. Olen viime aikoina asioinut lihatiskillä varsin usein havaittuani, että siellä myydään asioita, joihin minullakin on varaa.

Nakkasin possun uuniin melkein samoin ohjein kuin nyhtöpssun. Pyyhkäisin pintaan vajaan ruokalisukallisen suolaa ja sokeria ja öljyä/kilo. 150 asteeseen muhimaan reiluksi kolmeksi tunniksi. Possun kanssa söin yksikertaisesti perunoita ja kastikkeeksi valutin paistolientä.

Se, mitä huomiselle jäi


Päivällä täydensin taas teevarastot. Rooibosta ja tiikerin päiväunta. Keisarin morsiantakin olisin ottanut, jos irtona olis ollut hyllyssä. Juon teetä vain syksyllä ja talvella iltaisin. Keväällä tapa aina unohtuu. Lämmin ihana tee sulattaa niin nopeasti paleltuneen treenaajan.

Melkein pari viikkoa on netti toiminut todella epäluotettavasti. Välillä toimii hyvin, välillä pätkii jatkuvasti. Toisinaan on aivan mielettömän hidas ja toisinaan päästää vain osalle sivustoista. Pätkivä netti, bloggarin ja fb-addiktin painajainen :D

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kanaviilokki

Osa 2. matkasta kammottavien kouluruokien maailmaan. Kanaviilokki oli yksi ehdottomia inhokkeja. Harmaa liiterinen riisimössö, jotka jotkut löysivät jonkun palan kanaakin. Se oli niin vastenmielistä! En keksi, miten se kammottava riisiliisteri on valmistettu, mutta ei se ehkä ollut oikeaa kanaviilokkia nähnytkään. Vielä aamulla kuvittelin, että kyseessä on jonkinlainen risottotyyppinen ruoka, joka valmistetaan yhdessä astiassa. Nyt tiedän, että kyseessä on kastike :D

Eilen söin broilerin koiven ja kaksi kaveria oli jääkaapissa kypsänä. Kierrätin koivet kanaviilokiksi, kun vieläkään koipi ei mulle oikein maistu sellaisenaan. Tällä kertaa söin viilokkini risottoriisin kera syystä, että riisi paketti olikin tyhjä.

Kastike onnistuu myös keitetystä kanasta. Itse asiassa paistetun lihan käyttö oli ensimmäinen kardinaalimunaus tässä ruuassa, mutta en välitä siitä. Viilokki ilmeisesti tarkoittaa mitä tahansa keitetystä suikaloidusta vaaleasta linnun lihasta tehtyä vaaleaa kastiketta.

Kanaviilokki, noin kahdelle hyvin syövälle

1-3 kanankoipea. Minulla oli 2 lihaa oli runsaasti. Yksikin hädässä riittäisi, mutta paketissa on aina 3.
n. 0,5 litraa kanalientä
pari rlk voita
pari rlk jauhoja
suolaa
pippuria
sitruunamehua
kananmunan keltuainen
0,5 dl kermaa

Pistä kattilaan voi ja jauhot. Elä ruskista! Kippaa perään kanaliemi ja vispaa tasaiseksi. Anna kiehua muutama minuutti ja revi sillä aikaa lihat irti koivista.

Vispaa haarukalla keltuainen ja kerma astiassa sekaisin ja lisää kastikkeeseen. Sekoita lakkaamatta kunnes kastike on saostunut. Lisää suolaa, pippuria, sitruunamehua ja lihat.


rasva vähän erottui, mutta ei se makuun vaikuta

Todella helppo kastike ja lopputulos oli todella maukas! Eihän tämä mikään näyttävä ruoka ole. vaaleeta kastiketta vaalean riisin päällä. Erinomaisen helppoa ja edullista arkiruokaa edellisen päivän tähteistä.

Taas tehdessä tuli esille minun perusongelmani. Mikään ei ole samaan aikaan valmista kuin joku toinen ruoka-aine. Kastike oli hellalla todella pitkään, että sain riisit lautaselle.



perjantai 13. syyskuuta 2013

Pulled Pork Patonki

Näitä syötiin jo viikonloppuna, kun ystäväni huristeli tästä ohi pohjoista kohden. Olin ajatellut tarjota nyhtöpossua hampparin välissä. Suunnitelmat muuttui, kun ystäväni ilmoitti tuovansa töistä patonkia. Patonki tai sämpylä, ei kai sillä niin väliä.

Iltapalaa ja maitoa


Lihana haudutettiin possun etuselkää ylikypsäksi, haarukalla hajoavaksi. Prisman lihatiskistä alle 3e/kilo! Tämän kertainen pala oli vajaa 900g ja se riitti kahdelle syöjälle ihan hyvin. Kolmas olisi jäänyt nälkäiseksi. Ohjeita löytyy googlella lukuisia ihan vaan suolalla maustamisesta monivivahteisiin maustesekoituksiin ja marinadeihin. Minä päädyin hyvin simppeliin ohjeeseen:

Nyhtöpossu

1rkl suolaa/kilo
1rkl sokeria/kilo
öljyä

Sekoita suola, sokeri ja öljy. Hiero seos lihan pintaan, jätä maustumaan yön yli. Ota lämpiämään noi 1-2 tuntia ennen paistoa. Uuniin 150 asteeseen. Vajaan kilon pala köllötteli uunissa viitisen tuntia kannellisessa padassa. Viiden tunnin jälkeen otin uunin pois päältä ja jätin vielä uuniin ja lähdin koiran kanssa lenkille.

Minun makuun liha oli liian suolaista. Ystäväiseni mielestä taas ei ollut. Minä en seuraavalla kerralla laita suolaa ihan noin runsaasti. Ehdottomasti liha oli suolasta huolimatta erinomaisen hyvää, ehkä minä olen vain tottunut vähän maltillisempaan suolaamiseen.

Patongin väliin sipaistiin vähän margariiniä, juustosiivu, tomaattia ja paljon lihaa. Täytteitä kostutettiin pataan jääneellä paistoliemellä. Hyvä, etten kieltäni niellyt mukana. Niin hyvää!

Tällä kertaa patonki oli kaupasta. Normaalisti teen itse suunnilleen tällä Hellapoliisin ohjeella taikinan.

Nyhtöpossupurilaista kaipaavat löytävät burgereille ohjeen esim. Suolaa ja Hunajaa -blogista.

Mitä tänään syötäisiin?

Tätä kysyi Maija Köökistä kajahtaa -blogissa todeten, että vastausta usein ohjailee vastaus kysymykseen "Mitä minun tekisi mieli syödä?"

Minä en laita ruokaa juurikaan roskiin, edes biojätteeseen. Minun biojätteessa on vain suodatinpusseja ja hedelmänkuoria, jos ole joskus hedelmiä ostanut. Kaiken, minkä voi vielä syödä, syön itse. Perunan ja porkkanen kuoret menee suoraan koirankuppiin, samoin sinne päätyy muutaman lusikallisen jämät lisäkeriisiä, -pastaa tai -perunaa. Olemattomia määriä en minäkään ala jalostamaan, vaikka säästäväinen olenkin.

Suurempi ongelma yksinsyövälle on kattilan ja astioiden koko. En minä viitsi viikkoa syödä samaa makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta, eikä se oikein viikkoa säilykään. Mutta vaikea sitä on vuokaa pienempää määrää tehdä, kun jauheliha on 400g paketissa ja vuoka on sen kokoinen kuin se on. Valmista ruokaa en halua pakastaa. Mielummin säilön pakastimeen marjoja, kalaa, lihaa, pelkkiä raaka-aineita. Tällä hetkellä pakastin on ääriään myöten täynnä ja ei sinne mahdu ruokaa, jota en juuri nyt halua syödä.

Ratkaisin tämän liian isojen astioiden ongelman sillä, että laatikkopäivinä kutsun jonkun ruuanlaittorajoitteisen ystävän syömään. Ihmiset on varsin iloisia, kun antaa lautasen käteen, kauhan toiseen ja liinan alla höyryää vastapaistettu itseleivottu leipä. Yhdessä syöden ruoka maistuu aina paremmalta ja minun ei tarvitse syödä samaa ruokaa koko viikkoa. Ruuanlaitosta tykkään ja vielä enemmän tykkään, kun ruualla on useampi syöjä.

Kyllä minullekin toisinaan tulee mielitekoja, joita seuraan, vaikka jääkaapissa olisi eilisen ruuan tähteet odottamassa. Pystyn vastustamaan houkutusta, jos ruoka on pakko syödä pois tänään. Jos ei ole, saatan lähteä kauppaan ostamaan jotain mieleistä. Lähtökohtaisesti minulla ei ole varaa laittaa ruokaa roskiin.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kukkakaaligratiini

Tähän aikaan vuodesta on ilo käydä kaupassa. HeVi-osasto notkuu edullisia kotimaisia kasviksia. Samalla kotiin tulee kannettua vähän sitä sun tätä ja kaikkea ei meinaa ehtiä yksin syömään. Viime viikolla Prismassa oli kauniita, suorastaan täydellisiä pieniä kukkakaaleja (miten tää taipuu?). Puhtaan valkoisia, pienet hennon vihreät lehdet ja hintaa 1,29e/kg. Ostin kukkakaaleja 4. Hupsista.

Kukkakaaligratiini on yksi suosikkiruuistani. Se on myös ensimmäisiä ruokia, joita opiskeluaikoina opettelin tekemään.

ei kuvan otto taas oikein onnistunut...


Kukkakaaligratiini

Kaunis valkoinen kukkakaali tai kaksi. Syöjien mukaan.

Keitä pilkottu kukkakaali semikypsäksi. Kypsyy vielä uunissa, joten ei kannata keittää aivan kypsäksi. Muuten uunista tulee kukkakaalimössöä kastikkeessa.

Kastike
reilu ruokalusikallinen voita
vehnäjauhoja
maitoa tai kermaa
juustoa
suolaa
valkopippuria

Sulata voi pannulla ja lisää jauhot. Älä ruskista! Lisää maito tai kerma ja anna jauhojen kypsiä kymmenkunta minuuttia. Lisää sen jälkeen maitoa tai kerman sekaan voi laittaa myös vettä sen verran, että kastikkeen paksuus on mielelinen. Lisää juusto. Sulaa oikein hyvin, vaikka vetää höylällä suoraan arkijuustosta.

Laita keitetyt kukkakaalit vuokaan, valele kastikkeella ja kuorruta juustoraasteella. Tässäkin tahkosta höylätyt siivut toimii oikein hyvin.

Uuniin 225 asteeseen kunnes pinnassa on kaunis ruskea väri.

Minä syön gratiinini useimmiten keitettyjen perunoiden kanssa.

Sain kirpparilta ostamani lampun kattoon. Pienet sähkötyöt silloin tällöin pitää mielen virkeänä. Töpselin asennus oli helppo homma. Kattoon saaminen ei niin helppo homma. 160 cm vertikaalista korkeutta ei oikein riitä, porrasjakkaraa ei ole, joten seisoin nojatuolin käsinojilla ja varvastin. Ei katkenneita ruumiinosia.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Pimeydestä kirpparikierrokselle

Iltaisin meinaa olla pimeä. Suorastaan liian pimeä, jos katosta puuttuu lamppu. Tätä ongelmaa lähdin päivällä ratkaisemaan ja kiertämään lähistön kirpparit. Jonkunlaisen valaisimen löysin ja huomenna sen ehkä kattoonkin saan laitettua, jos löydän ruuvimeisselin pistokkeen asentamiseen ja yllän lampun kattoon nostamaan.

Joka kerta kirppareita kierrellessä ihmettelen, mistä toisesta ulottuvuudesta kaikki muut löytönsä oikein kaivavat. Pyöräilymatkan päässä on SPR:n kirppis ja kaksi pöytävuokrauksella toimivaa.

Tavara kirpputoreilla on pääosin aivan kamalan hirvittävää. On pöytiä, joiden tavaroihin en haluaisi edes paljain käsin koskea. Muu tavara on muuten vaan nuhjuista, vaatteet 80-90 lukujen taitteesta ja tusina-astioista pyydetään älyttömiä summia. Valitettavasti häveliäisyys esti ottamasta kuvia ehdottomista helmistä. Tämän kertaisin kirppishelmipalkinnon ehdottomasti olisi ansainnut tupperwaren säilitysastia. Se oli tummunut lähinnä ruskeaksi ja kannessa oli koiran hampaiden jäljiltä näyttäviä koloja. Hintaa tällä huippulöydöllä oli 12 euroa. Uuden vastaavan taitaa saada kympillä.

Kaikkien linttaan poljettujen kenkien, 20 vuotta vanhojen virttyneiden lumppujen ja ylihinnoiteltujen venäläisten lasiastioiden seasta löysin hyvässä kunnossa olevan piirakkavuokan ja lasilautasen, molemmat eurolla. Lamppu maksoi 4 euroa, joka alkoi jo olla kipurajalla. Joku valaisin oli kiireesti saatava ja uuteen nyt ei vaan ole rahaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...