banneri

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Sienikaalikääryleet eli kouluruuasta syötäväksi

Monesti olen ajatellut, että pitäisi kokeilla, miten nykyään maistuu kouluruokien inhokit ja vähemmän mieluiset ruuat. Kaalikääryleitä olen tehnyt ennenkin, joten niistä on helppo aloittaa.  Nykyään koitan pysyä sillä linjalla, ettei pahaa ruokaa ole olemassakaan. Kaikki pöperöt eivät vain maistu minulle.

Peruskouluaikoina kaalikääryleet oli inhokkilistalla ehdoton voittaja. Kakkosena tulee maksalaatikko, jota en syö edelleenkään ja kolmostilaa pitää kanaviilokki. Sitä voisi joskus kokeilla. Muutamia muitakin ruokia listalla oli, jotka eivät oikein maistuneet, vaikkei suoranaista puistatusta aiheuttanut.

Meillä oli sentään pikkukoulussa oma keittäjä, joten muutamista inhokeista ei voi syyttää laitoskeittiötä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta meillä oli aivan älyttömän hyvät pöperöt ja keittäjä huipputyyppi.  80- ja 90-luvuilla ei myöskään säännöstelty ruuan määrää ja sitä sai hakea lisää niin monta kertaa kuin halusi. Viisi lihapullaa per oppilas oli aivan tuntematon käsite. Ei ruokaa ensimmäisellä kierroksella älyttömiä lauselle mätetty, mutta santsikierroksella sai hakea lisää niin monta kuin halusi. Entinen kouluni on edelleen toiminnassa, mutta ruoka tuodaan nykyään 50 kilsan päästä keskuskeittiöltä ja lämmitetään. Huhukertoo, että nykyiset oppilaat ovat päässeet tutustumaan kinder-perunoihin ja muihin kouluruuan klassikoihin. Minulle ikävät yllärit on onneksi edelleen tuntemattomia.

Kaalikääryleistä tykkäsin heti, kun aloin itse niitä värkkäämään. Liian harvoin tulee tehtyä, kun ei muka ole koskaan aikaa. Valmistus on yksinkertaista, mutta aikaa kuluu ennenkuin ruokapöytään voi istua.

Ei nämä kovin kutsuvilta näytä, mutta onneksi sentään maistui hyvältä. Tarjota voi vaikkapa perunamuussin kanssa. Minä en jaksanut itselleni perunoita keitellä.


Yllätys, yllätys, viime syksyn suppiksia riittää aina vaan ja uusi sato toivottavasti kasvaa metsässä. Jälleen kerran suppilovahveroita yhdessä muodossa.

Näitähän meillä riittää


1,5 kg kaali 

Pistä kaali kattilaan ja keitä. Minulla ei ole tarpeeksi suurta kattilaa, joten joudun kääntämään kaalta välillä. Anna kiehua, ei sillä mikään hätä siellä ole uiskennellessa.

Täyte

Sipuli tai pari pienempää
n. 2 dl kuivattuja sieniä
1/2 pussia keittojuureksia
1 dl ohrasuurimoita
vettä
liemikuutio
öljyä

Laita sienet lämpimään veteen turpoamaan. Pilko sipuli ja kuullota. Puristele sienistä vesi pois, ota nesteestä talteen kaikki, mitä saat! Liotusveteen jää runsaasti sienen makua. Lisää sienet pannuun ja paistele hetki. Lisää keittojuurekset ja sienistä talteen otettu vesi. Anna vihannesten sulaa, lisää vettä, liota liemikuutio ja lisää ohra.

Laita nestettä alkuun vähän varovasti ja lisää myöhemmin tarpeellinen määrä.Tosta määrästä täytettä jäi runsaasti yli käärinnän jälkeen.

Irrota kaalista päälimmäisiä lehtiä sitä mukaan, kun ne ovat kypsiä. Pilko kaalin sisus täytteen joukkoon.

Jäähdytä lehtiä sen verran, ettei sormet pala kääriessä. Pistä 2-3 rkl täytettä, pyöräytä lehden laita täytteen päälle, käännä sivut ja rullaa kiinni. Aseta vuokaan sauma alaspäin.

Liemi

n. 50g voita
1,5 dl vettä
1-2 rkl siirappia

Pistä kaikki aineet mikroon ja lämmitä kuumaksi, jotta voi ja siirappi sulaa. Valele kääryleitä liemellä, säästä 1/3 myöhempään valeluun.

 Matkalla uuniin

Paista 225 asteessa 20 minuuttia, laske lämpö 175 asteeseen ja paista vielä noin tunti. Valele kääryleet lopulla liemellä jossain vaiheessa, ettei pääse kuivahtamaan.

Kuvista voisi päätellä, etten koskaan syö mitään tuoretta vihreää. Se ei oikeasti pidä paikkaansa. Minulla on aina kulhossa salaattia jääkaapissa. Syön sitä ensimmäiseen nälkään ruokaa laittaessa, joten se ei koskaan päädy lautaselle varsinaisen sapuskan kylkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...