banneri

lauantai 31. elokuuta 2013

Idioottivarma majoneesi

Huomenna aamulla startti kotipihalta klo 5.30 kisailemaan. Eväät pitää siis olla matkaan. Päätin leipaista patonkia ja täyttää ne mukaan. Lisäksi pastasalaattia lasitölkkeihin.

Pastasalaatti vaatii majoneesin. Minä teen aina majoneesin itse, sillä se on todella helppoa, eikä juoksetu. Unohda kaikki tippa kerrallaan öljyn lisäämiset ja muut hankalat tavat. Tällä konstilla ei koskaan enää epäonnistu!

Majoneesi
1 muna
2dl öljyä
1 rkl sitruunamehua
suolaa
dijon-sinappia

Ota lasitölkki, johon menee sauvasekoitin. Pistä tölkin pohjalle muna, kippaa öljyt päälle, perään sitruunat, suolat ja sinapit. Pistä kansi kiinni ja unohda pöydälle pariksi tunniksi lämpiämään. Aineiden pitää olla huoneenlämpöisiä ennen sekoitusta.

Pistä sauvasekoitin tölkin pohjaan, surista täydellä teholla ja samalla nosta sauvasekoitinta ylös. Majoneesin valmistus kestää noin 10 sekuntia. Todella helppoa!

Broilerin koipia, sweet chili -kasvikset ja riisiä

Heti alkuun tunnustus. En ole koskaan aikaisemmin paistanut broilerin koipia uunissa. Minua lievästi inhottaa oranssi marinadilitku. Koivet oli citymarketissa tarjouksessa 1,69/kilo, joten tällä kertaa ostin niitä.

Oranssi pata on pölyttynyt pitkään kaapissa. Viime viikkoina se on ollut oikein ahkerassa käytössä erilaisten laatikkoruokien ja pataleivän teossa. Oranssiin pataan tämänpäiväinenkin ruoka päätyi.

Puolivalmisteista kasattu ruoka on varsin vaivaton valmistaa ja ainekset kypsyy yhdessä astiassa yhtä aikaa itsekseen.

Padan pohjalle 1,5 dl riisiä ja suolaa Riisien päälle pilkotut kasvikset. Minä lohkoin tänään muutaman pienen sipulin, puolet isosta kesäkurpitsasta ja muutaman tomaatin kulhoon, lisäsin pari ruokalusikallista sweet chili -kastiketta ja pyöräytin sekaisin. Kesäkurpitsasta ja tomaatista lähtee nestettä niin paljon, että se riittää riisin kypsennykseen. Jos pelottaa, ettei riitä, voi pataan laittaa hieman nestettä. Paprika passais erinomaisen hyvin myös. Päälimmäiseksi broilerin koivet, kansi päälle ja uuniin tunniksi.

Ennakkoluuloista huolimatta valmismarinadissa lilluvat koivet oli ihan maukkaita. Kovin usein en näitä viitsi kuitenkaan tehdä.

Pata tuli aivan ääriään myöten täyteen ja koiven nahka otti vähän kiinni kannen sisäpuolelle

tiistai 27. elokuuta 2013

Vaivaton ja vaivaamaton pataleipä

Sunnuntai-iltana surffailin etsien jotain uutta leipäideaa. Alunperin haeskelin jotain ajatusta täytettyyn leipään tai uutta makua maustamalla. Perussämpylöitä tulee pyöriteltyä viikoittain. Onhan ne hyviä, mutta vaihtelu virkistää. Jatketaan haeskelua myöhemmin. Juutuin helpoksi ja vaivattomaksi mainostettuun pataleipään, jonka bongasin Herkku ja Koukku -blogista. Sama resepti oli sunnuntaina juolahtanut myös Tupun mieleen.

Vaivaton leivottava leipä todellakin on ja erittäin passeli minun kaltaiselleni, jonka mielestä leipomisen ikävin vaihe on vaivaaminen. Aikaa vaivaamattoman leivän teko ottaa, mutta kyllä se odotuksen palkitsee. Ravintoarvoja vehnäleivässä ei luonnollisestikaan ole, mutta eihän kaiken tarvitse olla aina terveellistä. Vitamiinien puutteen voi korvata vaikka leipomalla omenapiirakan.

Laitoin taikinan illalla tekeytymään ja aamutuimaan uuniin. Aamupalan jälkeen hyppään pyörän selkään ja lähden poimimaan ystäväni puutarhasta omenoita. Onneksi ei tarvitse pyörällä omppupusseja kotiin kuljettaa. Ystäväni lupasi huomenna aamulla tuoda pussit autolla töihin mennessä, jos käyn keräämässä omput valmiiksi.

Rapea päältä, pehmeä sisältä, NAM!


Vaivaamaton pataleipä

7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
3,5 dl vettä

Ohjeesta riippuen, hiivan määrä näyttäisi olevan joko 1/2 tl tai 1/4 tl. Ilmeisesti hiivan määrällä ei ole tässä oleellista merkitystä, sillä määrästä riippumatta leivät ovat onnistuneet.

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää vesi. Sekoita käsin löysäksi taikinaksi. Älä vaivaa! Jätä taikina kulhoon kelmun alle huoneenlämpöön 12-18 tunniksi.

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ja pistä kannellinen pata uuniin lämpiämään. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle ja pyöräytä palloksi vaivaamatta. Anna levätä edelleen kulhossa sen aikaa, että uuni lämpiää. Pistä taikina pataan, sulje kansi ja paista noin 30 minuuttia. Ota kansi pois ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia tai kunnes leipä saa kauniin värin.

maanantai 26. elokuuta 2013

Herne-papu-pallerot intialaisittain

Mietin keittiössä, miten käyttämäni välineet on vuosien varrella muuttuneet. Opiskeluaikoina ensimmäinen käteen otettu tavara oli aina purkinavaaja. En ole ihan varma, onko minulla yhtään ainutta käyttökuntoista ja tallessa olevaa tällä hetkellä. Säilykkeitten käyttökin on vähentynyt, mutta myös pakkaustapa. Tomaattimurska on nykyään pakattu nestekartonkiin ja suurin osa säilykkeistä avautuu renkaasta vetämällä.

Opiskeluaikoina tuskin tiesin, mikä on pursotin pussi. Nykyään ostan niitä säännöllisesti, vaikken juuri leivo. Jos voin välttää käsin koskemisen ja pursottaa, ihan varmasti pursotan.  Keittiöni on myös edelleen keittokomero, mutta 10-15 vuotta sitten sinne ei kuulunut muffinssipelti, irtopohjavuoka, sieniveitsi, säilytysastiat erikseen raa'alle kalalle näin muutaman mainitakseni.

Itse asiaan vihdoin. Mitään intialaista näissä ei taida todellisuudessa olla, mutta emme välitä nyt siitä.



Pallerot

reilu desi herneitä
reilu desi valkoisia papuja.

Liotetaan vähintään yön yli. Tällä kertaa nämä likosi melkein 1,5 vrk, sillä eilisen talkoopäivän jälkeen en jaksanut enää laittaa ruokaa.

Huuhtaise lionneet herneet ja pavut ja keitä kypsiksi runsaassa vedessä.

Valuta ylimääräinen vesi pois ja kippaa kulhoon. Soseuta sauvasekottimella, yleiskoneessa tai vaikka pottunuijalla. Soseen ei tarvitse olla hienoa. Sattumia saa ja pitää jäädä!

Maustetaan:

pienehkö sipuli pilkottuna raakana sekaan
pari valkosipulin kynttä
inkivääriä (minä laitan reilusti)
kurkumaa
korianteria
jeeraa
chiliä
soijakastiketta

Sekoita keskenään. Jos seos tuntuu kuivalta, lisää hieman nestettä. Vegaanisiin palleroihin vettä, kauramaitoa, soijamaitoa yms. Minä lisäsin pari ruokalusikallista maustamatonta tuorejuustoa, kun sitä edelleen jääkaapista löytyy. 

Sidosaineeksi peruna- ja/tai korppujauhoja. Laitoin molempia: 1rkl perunajauhoja ja vajaa puolidesiä korppujauhoja. Pelkällä perunajauholla palleroista saa gluteenittomia.

Pallerot voi muotoilla käsin, jos ihan välttämättä haluaa. Minä en halua, joten lapoin taikinan pursotin pussiin, leikkasin pään pois ja pursottelin suoraan pellille. Mitään tyllaa ei todellakaan tarvita ja taikinan saa katkeamaan saksilla.

Uuniin 225 asteeseen, kunnes pinta on vähän saanut väriä.

Tarjoile esim. falafelien tapaan.

Lapa pussiin ja pursota pellille

lauantai 24. elokuuta 2013

Äänestystä

Elokuun ruokahaasteen äänestys on alkanut Onko nälkä? -blogissa. Linkki vie suoraan sivulle, jossa on listattuna kaikki haasteen osallistujat. Omasta mielestäni omat tuotokseni, minirättänät, ovat tietysti kaikkein maukkaimpia ja luonnollisesti koitan vakuuttaa molemmat lukijat asiasta :D


Äänestys päättyy jo tulevana perjantaina 30.8., joten kipin kapin äänestämään!

Intialainen Dal-kastike - supernopeeta, todella edullista ja taivaallisen hyvää

Tämä mausteinen linssikastike on keittiöni vakiosörsseleitä. Varsinkin syksyn pimeimpään aikaan tämä ruoka valmistuu nopeasti ja samalla lämmittää myös märät varpaat. Jos joku kysyy, mitä linsseistä oikein voisi tehdä, vastaukseni on aina tämä. Taannoin suosittelin kastiketta mm. Maijalle, joka otti vinkistä vaarin ja tuunasi reseptistä omanlaisensa. En uskalla väittää reseptiä täysin autenttiseksi, mutta hyvää tämä on kuitenkin.

En muista lainkaan, mistä alunperin olen ohjeen löytänyt. Vuosia siitä kuitenkin on ja nykyään nakkelen mausteet kattilaan aikalailla summamutikassa. Joskus on tullut liian mausteistakin ja keittiössä pitänyt hetken aikaa pähkäillä, miten ruoka muuttuu syömäkelpoiseksi. Helppoa, halpaa ja hyvin nopeeta.

Aneemisten ruokakuvien äiti. Mutta oli ihan hirveä nälkä.


Perusohje on suunnilleen tällainen:
Sipulia
valkosipulia
kuminaa
chiliä, mielellään tuoreena ja jauheena
kurkumaa
inkivääriä
jeeraa
soijakastiketta
purkki kookosmaitoa, kookoskermaa, tavallista kermaa
pari desiä punaisia linssejä
vettä
öljyä
garam masalaa

Jos käsi osuu maustehyllyssä kaneliin tai kaardemummaan, heitä pannuun vaan!

Kuullosta sipulit ja lisää mausteet garam masalaa lukuuottamatta. Kuullota mausteita heti, lisää linssit ja vesi. Kun linssit on kypsiä, lisää kerma. Tarjoile riisin kera.

Tänään jätin kerman pois ja korvasin sen kahden tuorejuustopurkin jämillä. Toisessa oli valkosipulituorejuustoa 50 g (100g purkista puolet) ja maustamatonta irtosi purkin pohjalta pari lusikallista.

Tämä on superhalpaa! Linssipaketti maksaa noin 2,5e. Siitä tähän kului noin 1/3. Pirkan ruokakerma taitaa olla alle 60 senttiä. Lisäksi sipulia, mausteita ja riisiä. Isommallekin porukalle ruuan hinnaksi tulee korkeintaan pari euroa.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Sienikaalikääryleet eli kouluruuasta syötäväksi

Monesti olen ajatellut, että pitäisi kokeilla, miten nykyään maistuu kouluruokien inhokit ja vähemmän mieluiset ruuat. Kaalikääryleitä olen tehnyt ennenkin, joten niistä on helppo aloittaa.  Nykyään koitan pysyä sillä linjalla, ettei pahaa ruokaa ole olemassakaan. Kaikki pöperöt eivät vain maistu minulle.

Peruskouluaikoina kaalikääryleet oli inhokkilistalla ehdoton voittaja. Kakkosena tulee maksalaatikko, jota en syö edelleenkään ja kolmostilaa pitää kanaviilokki. Sitä voisi joskus kokeilla. Muutamia muitakin ruokia listalla oli, jotka eivät oikein maistuneet, vaikkei suoranaista puistatusta aiheuttanut.

Meillä oli sentään pikkukoulussa oma keittäjä, joten muutamista inhokeista ei voi syyttää laitoskeittiötä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta meillä oli aivan älyttömän hyvät pöperöt ja keittäjä huipputyyppi.  80- ja 90-luvuilla ei myöskään säännöstelty ruuan määrää ja sitä sai hakea lisää niin monta kertaa kuin halusi. Viisi lihapullaa per oppilas oli aivan tuntematon käsite. Ei ruokaa ensimmäisellä kierroksella älyttömiä lauselle mätetty, mutta santsikierroksella sai hakea lisää niin monta kuin halusi. Entinen kouluni on edelleen toiminnassa, mutta ruoka tuodaan nykyään 50 kilsan päästä keskuskeittiöltä ja lämmitetään. Huhukertoo, että nykyiset oppilaat ovat päässeet tutustumaan kinder-perunoihin ja muihin kouluruuan klassikoihin. Minulle ikävät yllärit on onneksi edelleen tuntemattomia.

Kaalikääryleistä tykkäsin heti, kun aloin itse niitä värkkäämään. Liian harvoin tulee tehtyä, kun ei muka ole koskaan aikaa. Valmistus on yksinkertaista, mutta aikaa kuluu ennenkuin ruokapöytään voi istua.

Ei nämä kovin kutsuvilta näytä, mutta onneksi sentään maistui hyvältä. Tarjota voi vaikkapa perunamuussin kanssa. Minä en jaksanut itselleni perunoita keitellä.


Yllätys, yllätys, viime syksyn suppiksia riittää aina vaan ja uusi sato toivottavasti kasvaa metsässä. Jälleen kerran suppilovahveroita yhdessä muodossa.

Näitähän meillä riittää


1,5 kg kaali 

Pistä kaali kattilaan ja keitä. Minulla ei ole tarpeeksi suurta kattilaa, joten joudun kääntämään kaalta välillä. Anna kiehua, ei sillä mikään hätä siellä ole uiskennellessa.

Täyte

Sipuli tai pari pienempää
n. 2 dl kuivattuja sieniä
1/2 pussia keittojuureksia
1 dl ohrasuurimoita
vettä
liemikuutio
öljyä

Laita sienet lämpimään veteen turpoamaan. Pilko sipuli ja kuullota. Puristele sienistä vesi pois, ota nesteestä talteen kaikki, mitä saat! Liotusveteen jää runsaasti sienen makua. Lisää sienet pannuun ja paistele hetki. Lisää keittojuurekset ja sienistä talteen otettu vesi. Anna vihannesten sulaa, lisää vettä, liota liemikuutio ja lisää ohra.

Laita nestettä alkuun vähän varovasti ja lisää myöhemmin tarpeellinen määrä.Tosta määrästä täytettä jäi runsaasti yli käärinnän jälkeen.

Irrota kaalista päälimmäisiä lehtiä sitä mukaan, kun ne ovat kypsiä. Pilko kaalin sisus täytteen joukkoon.

Jäähdytä lehtiä sen verran, ettei sormet pala kääriessä. Pistä 2-3 rkl täytettä, pyöräytä lehden laita täytteen päälle, käännä sivut ja rullaa kiinni. Aseta vuokaan sauma alaspäin.

Liemi

n. 50g voita
1,5 dl vettä
1-2 rkl siirappia

Pistä kaikki aineet mikroon ja lämmitä kuumaksi, jotta voi ja siirappi sulaa. Valele kääryleitä liemellä, säästä 1/3 myöhempään valeluun.

 Matkalla uuniin

Paista 225 asteessa 20 minuuttia, laske lämpö 175 asteeseen ja paista vielä noin tunti. Valele kääryleet lopulla liemellä jossain vaiheessa, ettei pääse kuivahtamaan.

Kuvista voisi päätellä, etten koskaan syö mitään tuoretta vihreää. Se ei oikeasti pidä paikkaansa. Minulla on aina kulhossa salaattia jääkaapissa. Syön sitä ensimmäiseen nälkään ruokaa laittaessa, joten se ei koskaan päädy lautaselle varsinaisen sapuskan kylkeen.

Minirättänät

Rättänä eli mustikkakukko on Savosta lähtöisin oleva perinnepiiras. Savossa sitä syödään kermavaahdon tai jäätelön kera. Rättänän voi tehdä myös isompaan vuokaan. Ohjeita on varmasti yhtä monta kuin tekijääkin. Tämä ohje on opiskeluaikojeni kämppiksen mummilta.

Ohjeesta tulee 6 vähän isompaa tai 8 pienempää piirasta.



Taikina

125g voita
1/2 dl sokeria
2dl ruisjauhoja
3/4 dl ohrajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta

Sekoita voi ja sokeri sekä jauhot ja leivinjauhe. Lisää jauhot taikinaan. Pistä taikina kylmään ainakin tunniksi.

Täyte

1/2 litraa mustikoita (tässä pakastimesta)
1/2 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja (vähempikin varmaan riittää tuoreille mustikoille)

Sekoita täytteet aineet keskenään.

Kauli taikina levyksi ja ota siitä hieman vuokaa isompia ympyröitä sopivan kokoisella purkilla tai kulholla. Taikina hajoaa helposti, joten ihan millin ohueksi ei kannata kaulita.

Aseta taikina vuokaan tai muffinssivuokaan siten, että taikinaa jää reunojen yli. Täytä taikinakupit mustikkatäytteellä. Kauli jäljelle jääneestä taikinasta kannet ja yritä sulkea tiiviisti kääntämällä taikinan reunat kansien päälle.

Paista 200 asteessa 10-20 minuuttia vuokien koosta riippuen. 

 Varoituksen sana: älä edes yritä muffinssivuokiin ilman muffinssipeltiä!

Elokuun ruokahaasteen aihe on piirakka. Näillä tuotoksilla ajattelin osallistua ihkaensimmäistä kertaa. Ruokahaaste löytyy edellisen voittajan Onko Nälkä? -blogista.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Sienimureke

Eilispäivä meni reissatessa, eväitä syödessä ja paluumatkalla hesburgerin kautta kotiin. Olimme hampparimme ansainneet! Tämäkin päivä meni koirakokeen kannustusjoukoissa, mutta onneksi naapurikunnassa.

Viime kesänä kuivattuja suppilovahveroita riittää edelleen, vaikka uudetkin toivottavasti kasvavat metsässä kohisten. Taas sieniruokaa siis.

Päältä rapea, sisältä pehmeä


Sienimureke

1 iso tai 2 pientä sipulia
0,5 l kuivattuja suppilovahveroita
2 dl kermaa
25g voita
2 munaa
1 dl korppujauhoja
suolaa
valkopippuria
oliiviöljyä

Turvota sienet lämpimässä vedessä. Pilko sipulit ja kuullota öljyssä, lisää sienet ja paista heti kypsäksi. Siirrä sieni-sipuliseos kulhoon ja lisää voi sulamaan.  Silppua tehosekoittimella, yleiskoneessa tms. reippaan kokoiseksi silpuksi. Tarkoitus ei ole tehdä sosetta.

Lisää seokseen  kerma, mausteet ja korppujauho. Tarkkaile korppujauhon määrää ja älä lisää kaikkea kerralla. Korppujauhon määrä riippuu sienten kosteudesta. Lisää munat jäähtyneeseen seokseen ja kaada taikina vuokaa.

Paista 175 asteessa 20-30 minuuttia. Paistoaika riippuu vuokan muodosta.


Itse söin murekkeen riisinjämistä tehdyn kasvis-curry-riisin kera.


perjantai 16. elokuuta 2013

Suppilovahvero-sipulipiirakka

Huomenna on taas kisat. Tällä kertaa olen vain apuohjaajana, mutta eväät on tehtävä siitä huolimatta. Lähtö aamulla ennen kuutta, koko päivä jossain jumalan selän takana pöpelikössä ja kotiin joskus illasta. Kaikesta jännityksestä huolimatta nälkä tulee jo ennen puoltapäivää. Agilitykisoja lukuunottamatta koirakekkereissa on aina niin vähän osallistujia, ettei paikalla ole 10 osallistujalle minkäänlaista buffettia.

Huomiselle matkaan leipasin suppilovahveroista ja sipulista piirakan. Raaka-aineista voi taas päätellä, etten ole ihan viime päivinä vaivautunut käymään kaupassa. Sieniä ja sipulia minulta löytyy aina. Tänään ei ollut edes vehnäjauhoja, joten sovellettiin.

Yleisurheilun MM-kisoja katsoessa unohdin piirakan uuniin. Ei se ihan pilalle palanut ja oli edelleen syötävää, mutta palanut mikä palanut. Tyhmä minä.

Taas strömssäsin...


Pohja

n. 50g voita
n. 1dl kaurahiutaleita
n. 0,5 dl sämpyläjauhoja
n. 1 tl leivinjauhetta
n. 1,5 rkl maustamatonta tuorejuustoa (marcarpone)

Nypi voi, kaurahiutaleet, jauhot ja leivinjauhe muruiksi ja lisää tuorejuusto.

Täyte

1 suuri sipuli tai muutama pieni
n. 2dl kuivattuja suppilovahveroita (tuoreita melkein litra?)
n. 1/2 purkkia mascarponea
1 muna
suolaa
pippuria
(juustoraastetta)

Turvota kuivatut sienet lämpimässä vedessä ja puristele vedet pois. Tuoreet sienet kuivalle pannulle ja paistetaan nesteet pois. Kuullota sipulit ja lisää sienet. Paistele hetken aikaa. Anna jäähtyä sen verran, ettei kananmuna ala kypsymään seokseen päätyessään.

Lisää tuorejuusto ja kananmuna. Päälle juustoraastetta, jos haluaa. Pakollista se ei ole.

Levitä pohja piirakkavuokaan ja kippaa täyte päälle. Paista 200 asteessa noin puolituntia. Pohjaa voi halutessaan esipaistaa 225 asteessa noin 10 minuuttia. Minä en ole esipaistoa koskaan kokenut tarpeelliseksi.

Tämäkään eväs ei kalliiksi tullut. Mascarpone oli muutama päivä sitten citymarketissa tarjouksessa 1e/250g purkki. Piirakkaan upposi puolipurkkia mascarponea, ilmaiseksi kerätyt sienet, sipuli on hyvin edullista vuodenajasta riippumatta. Olematon määrä voita, kaurahiutaleita ja jauhoja ei varmasti yhteensä 50 senttiä yhteensä maksa. Piirakan hinnaksi arvioisin noin euron.

torstai 15. elokuuta 2013

Kinkkukiusaus

Laiska ei jaksa laittaa ruokaa, mutta pakastepitsakaan ei kiinnosta. Joten kinkkukiusaus uuniin. Helppoa semikokkausta. Koska ruoka menee uuniin ja on siellä pitkään, olen ollut varsinainen Tuhkimo ja raatanut ruuan pöytään.

Pussi euroshopper peruna-sipulisekoitusta 1,30e
Pussi kinkkusuikaleita 1,30e
2 purkkia kermaa 0,60e kpl = 1,20e

Vuokallinen siis yhteensä 3,80e Tohon hintaan ei sais edes kinkun palaa, jos tahtois hifistellä ja kaiken itse pilkkoa.

Selvästi euroshopper ja pirkka pakkaa puolivalmisteensa sopivan kokoisiin paketteihin, kun satsi oli juuri täydellinen pinkkiin vuokaani.

Koska kaikki tietävät, miltä näyttää kinkkukiusaus, laitan kuvan tyypistä, joka  oli koko kisan tottelevaisin ja voitti pinkin vuoan. Kerrankin koirakisoissa oli kunnolliset palkinnot!


tiistai 13. elokuuta 2013

Täytetyt kesäkurpitsat -sesongin hävikistä herkuksi

Eilen oli kiire päivä, joten jälleen kerran tein pastaa ja sienikastiketta. Ylijääneen sienikastikkeen käytin tänään kesäkurpitsojen täyttämiseen.



Sienikastike
8 mustatorvisientä
suppilovahveroita
sipulia
suolaa
2 purkkia kermaa
öljyä

Mustatorvisienten määrä on kriittinen. 8 on se määrä, mitä olen eläissäni mustatorvisieniä löytänyt. Käytin kuivattuja viime syksyn satoa. Suunnilleen pari kourallista kuumaan veteen turpoamaan ja valutuksen jälkeen hakkelukseksi.

Kuullota sipuli, nakkaa sienet pannuun ja paista hetki. Lisää kerma ja suola ja anna porista hetken aikaa kasaan.

Puolet söin siis eilen ja loput pistin tänään kesäkurpitsan täytteeksi. Puolikas kastikkeesta oli täydellinen määrä kohtuullisen kokoiselle kesäkurpitsalle.

Kesäkurpitsan täyttäminen

Koverra lusikalla siemeniä pois ja tee kesäkurpitsaan kunnon oja. Lusikoi täyte päälle ja halutessasi kuorruta juustolla. Voi kuorruttaa myös korppujauholla.



Kypsennä uunissa 175 asteessa 20-30 minuuttia. Paistoaika riippuu kesäkurpitsan paksuudesta.

Itselleni keitin riisin lisäkkeeksi, mutta sopii pelkästään raikkaan salaatin kaveriksi.

Kalliiksi ei nämäkään pöperöt tulleet. Kerma maksaa alle euron purkki, sienet ovat ilmaisia ja kesäkurpitsa euron kilo. Useamman päivän ruoille hintaa tuli pari euroa.

perjantai 9. elokuuta 2013

Strömssin makaronilaatikko

Tänään ei onnistunut mikään. Minä en pidä tavallisesta makaronilaatikosta. Se maistuu kaikesta maustamisesta huolimatta makaronilta ja munamaidolta. Makaronilaatikosta saa ihan hyvää, kun vuolee väliin kerroksittain paketin mustaa koskenlaskijaa. Makaronilaatikko on myös näppärä lämmittään mikrossa ja vuoka kestää yhdellä syöjällä erinomaisen pitkään tilanteessa, jossa mennään tukka putkella ja kokkailuun ei ole aikaa.

Se koskenlaskija jäi kauppaan.

Unohdin sipulin pannulta ja jauheliha pääsi vähän kuivamaan, kun heitin sipulit perään.

Keitin makaronia liian vähän.

Lopputuloksena minulla ei ole kulhollista koskenlaskija-makaronilaatikkoa.

Strömssi on siis henkilö, joka joutuu toteamaan "Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä."

Nälkä. Uunissa oleva ruoka on pahaa. Toivottavasti täällä on edes ketsuppia.


lauantai 3. elokuuta 2013

Sitruunariisi

Sitruunariisi on ilmeisesti perinteinen eteläintialainen ruoka. Tällä sörsselillä ei ole mitään tekemistä intialaisen ruuan kanssa. Tämä menee suoraan hävikistä herkuksi -osastoon tai maailman laiskin ja nälkäisin kokki -osastoon. Autenttisen intialaisen sitruunariisin ohje löytyy esim. Tamarind Heavenilta.

Sitruunariisi

eilistä riisiä
sipuli
valkosipulia
pakastevihanneksi
jeeraa
chiliä
kurkumaa
sitruunamehua
öljyä

Lämmitä öljy, kuullota sipuli mausteet ja heitä pakastevihanneksi sulamaan pannuun. Kun vihannekset on kypsiä, heitä riisit perään. Syö.

Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessa ihan törkeän hyvää.

Epäilemättä jollekulle saattaa epäselvää, miltä näyttää pakastevihannekset ja keltainen riisi

Vadelmasemifreddo

Semifreddon ohjeen löysin kotivinkistä 13/2013. Lehden mukaan kyseessä on italialaisvaikutteinen jäädykkeen ja jäätelön risteytys. Valmistus oli todella helppoa ja pakastimeen laitto nopeata. Ainut hankaluus oli mahtua minikokoiseen keittiööni kolmen kulhon kanssa ja pestä vatkaiset välissä yhtään kulhoa kaatamatta.

Lehden ohje on noin 1,5 litran astiaan. Tein itse vain puolikkaan annoksen ja korvasin vaniljatangon teelusikallisella vaniljasokeria.

Melkein söin koko kupillisen ennenkuin muistin, että tästäkin piti ottaa kuva.


Vadelmasemifreddo

4 kananmunaa
1 vaniljatanko
2 dl tomusokeria
5 dl kuohukermaa

omaan puolikkaaseeni lisäsin 3 desiä kokonaisia aamulla poimittuja vadelmia.

Pane jäädytysastia pakastimeen kylmenemään

Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin.

Halkaise vanilja tanko ja kaavi siemenet keltuaisten joukkoon. Mittaa keltuaisten joukkoon myös tomusokeri ja vatkaa kuohkeaksi.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi omassa kulhossaan ja kerma vaahdoksi kolmannessa kulhossa.

Yhdistä kermavaahto ja keltuaiset ja sekoita lopuksi valkuaisvaahto. Kääntele varovasti sekaisin, mutta vältä turhaa vatkaamista. Lisää lopuksi vadelmat.

Kumoa seos pakastekylmään astiaan ja peitä kelmulla tai pakasta suoraan annosvuokiin. Pakasta vähintään muutama tunti tai yön yli.

Tää oli ihan älyttömän hyvää!  Seuraavalla kerralla taidan kokeilla jäädyttää vain muutaman tunnin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...