banneri

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Mökkeilyä

Mökkeiltiin parisen viikkoa. Kuola valuen odotin tuoretta kalaa suoraan järvestä ja oman kasvimaan antimia. Ruokapuolen osalta reissu jäi valitettavan laihaksi, mutta oikeastaan asialla ei ole merkitystä. Kalastaja sai toisena aamuna sairaskohtauksen ja on edelleen teho-osastolla. Tämä myös tarkoittaa sitä, että jouduin keräämään kaikki henkilökohtaiset tavarani tällä reissulla. Seuraavaa luultavasti ei enää koskaan tule. Tulevana kesänä rannalta kalastaa joku muu.

Ruokapolitiikka oli sähköttömässä mökissä varsin mielenkiintoinen haaste. Käytettävissä on pari kaasulevyä, puu-uuni (jossa ei ole minun tietääkseni koskaan edes yritetty mitään paistaa) ja grilli, josta oli kaasu loppu. Autoa minulla ei ole ja lähin kauppa noin 15 kilometrin päässä. Ilmeisesti jotenkin uskoo edelleen elämän ikuisuuteen. Mennessä ei käynyt mielessäkään, että olisin käynyt kaupassa, siis ostamassa ruokaa. Kaikki aikaisemmatkin kesät on eletty kalalla kaikissa mahdollisissa muodoissa, kasvimaalta on nostettu perunoita varsi kerrallaan, penkistä löytyy sipulia, salaattia, yrttejä ja maito mystisesti ilmestyy jääkaappiin.

Tuttu paikka lapsuudesta asti, mutta keittiössä tunsin oloni täysin avuttomaksi. En minä ole koskaan siinä kyökissä ruokaa laittanut. Kalastajan keittiöön ei ollut asiaa ruoka-aikaan. Ensimmäinen haaste oli koluta kaikki kaapit läpi ja katsoa, mitä välineitä sieltä ylipäänsä löytyy. Erilaisia kattiloita, pannuja, kuorimaveitsi ja pari puukkoa.

Kalaa ei tullut onkimalla. Kalavale tuokin, niin pieniä ahvenia ja särkiä, etten viitsinyt niitä siivota. Kypsennyksen ja ruotimisen jälkeen niistä ei olisi mitään jäänyt syötäväksi. Syötin kalat iltaisin siilille. Niinä päivinä kun olisin saanut verkonlaskijan paikalle, oli niin kova tuuli ettei järvelle voinut lähteä. Tässä vaiheessa hyvä tajuta, etten koskaan opetellut verkkoja laskemaan. Soutaa osaan kyllä ja ottaa aurinkoa.

Perunat onneksi oli itäneet ja niitä oli penkissä vähintäänkin riittävästi. Herneitä ei ollut ollenkaan, sipuli ei oikein ollut vielä syöntikoossa, mutta varsineen meni vallanmainiosti. Hengissä selvisin, vaikka alkuun tuntui, etten keksi mitään syötävää käytettävissä olevista raaka-aineista. Lähikaupasta sain ruokatoimituksen muutaman päivän välein, mutta ihmeitä ei kannattanut pyytää tuomaan. Voileivät kurkulla ja juustolla tuli kyllä tutuiksi, samoin puolivalmisteet ja jugurttikastikkeet.

Näin sitä joutui taas huomaamaan, miten on jämähtänyt tiettyihin raaka-aineisiin. Päivittäin edullisista perusjutuista kokkaavalla menee sormi suuhun, kun yhtäkkiä suunnitelmat menee uusiksi ja ei olekaan käsillä tuttuja ja turvallisia raaka-aineita.

Kantarelleja oli aikaisempiin vuosiin nähden aivan olematon määrä. Yhden kastikkeen sienet sain poimittua, kun aikaisempina yhtä lämpinä kesinä olen mökkipihasta kuivannut parikin kymmentä litraa helposti. Mustikkaa onneksi oli runsaasti ja sitä on pakkasessa talven varalle. Vattua kasvaa joka nurkalla ja sen hävittäminen on joka kesäinen riesa ja leviää aivan hallitsemattomasti. Valitettavasti vattu ei tuolla oikein kypsy ja raakileitakaan ei ollut.

Muutama kesäinen kuva, kun ruokablogin aihepiiriin sopivia ei nyt ole tarjolla.

Atsalea?

Päivänkakkara 

Kukkii perunakin

Ennuste kalastajan osalta on toistaiseksi täysin mysteeri. Voi toipua sellaiseen kuntoon, että pärjää kotona, voi olla ettei toivu. Varmaa on, että kalareissut on tehty ja ajokortti lähtee. Tässä tilanteessa riittäis sekin, että järki palautuu päähän ja pääsis kotiin.

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. No, johan nyt, tuli tässä taas mieleen tämä ihmisen pieneys.Moni asia liittyy toisiinsa.
    Vointeja kalastajalle ja samoin sinullekin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...