banneri

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Kalalaatikkoa

Joulupöydän kaloja piti ruveta tapaninpäivänä jatkojalostamaan. Aattona pöydässä oli savustettua lohta, graavilohta ja uunisiikaa. Pikkukylän kaupasta ei ihmeitä saa. Perunasipulisekoitusta ja kermaa sentään. Kalasta, potusta ja kermastahan saa kalalaatikon ennenkuin kalat pilaatuu syömäkelvottomiksi.

Kalalaatikkoon voi pistä melkein mitä tahansa kalaa. Kypsää tai raakaa. Silliä en ole kokeillut, mutta kai sekin kelpais.



Kalalaatikko

Mitä kalaa sattuu olemaan
Perunasipulisekoitusta
Kermaa
Suolaa tai sitten ei.

Sipellä kala uunivuokaan. Mitä enemmän, sen parempi. Täytä loppuvuoka perunasipulisekoituksella, sekoita aineksia keskenään ja kippaa kermat perään. Lisää suolaa, jos tarpeen. Varsinkin graavikala on niin suolaista, ettei lisäsuolaa tarvita.

Haukipulleroita

Ennen aattoa sattui niin onnellisesti, että Kalastaja sai ystävältään 3 isohkoa haukea. Minä en näitä valioyksilöitä nähnyt, eikä minun tarvinnut siivoamiseen osallistua. Minunkin makuun tuoretta kalaa suoraan verkosta ovelle toimitettuna. Rouva Kalastaja oli kalat perkannut ja fileiksi pistänyt. Arvioi pienempien olleen pikkusen alle parikiloisia ja isoimman reilu parikiloinen.

Tuumailtiin hetken aikaa, mitä kaloille tehdään. Kalastaja ei kesäisen sairaskohtauksen jäljiltä näe kunnolla ja sormien pihtiotteessakin on ongelmaa. Hauki hieman ruotoisena kalana on haasteellinen syötävä huonokuntoiselle ihmiselle. Päätimme jauhaa fileet ja tehdä kalapullia. Lopputulos olis kutakuinkin täydellinen, vaikka monitoimikoneen äärellä resepti improvisoitiin ja ainekset mitattiin hiha-vakiolla.

Kalaa perkkuun ja isompien ruotojen poistamisen jälkeen oli 2 0,75dl pakasterasiaa täyteen survottuna. Siitäpä saa jokainen arvailla, paljonko pyöreetä kalaa tarvitaan ja soveltaa ohjeen näppituntumalla.

Kalat jauhettiin ruotoineen monitoimikoneessa pariin kertaan. Astiassa ei meinannut riittää tila, mutta urheasti kone homman hoiti vain kerran hiukan savuttaen. Sipulit lyötiin kalamassan sekaan koneeseen jauhautumaan

Haulipullat

Haukea, paljon
4 pientä sipulia
2dl kermaa
1 muna
50g voita
3tl suolaa

Jauha kala ja sipulit, lisää muut aineet. Massa on aika tahmeaa ja pullien pyörittely vaatii enemmän halua kuin varsinaista kykyä.

Me emme viitsineet pyöritellä pulliksi vaan töräytettiin pursottimella kököiksi. Ulkonäkö ei tietysti ole mikään kummoinen, mutta eipä näitä jäänyt presidentille tarjottavaksikaan.

Paistettiin 200 asteessa. Kelloa ei tullut katsottua, mutta kala kypsyy nopeasti.

Kuvia en ottanut, kun toisen kotona touhusin. Eiköhän jokainen tiedä, miltä näyttää vaaleasta kalasta tehty kalapulla.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!

Olemme siirtyneet toiselle puolen Suomea joulun viettoon. Jännityksellä odotan, tuleeko tästä elämäni ensimmäinen melkein musta joulu. Yli 80 vuotias isoisäni ei muista näiltä seuduin ainuttakaan lumetonta joulua ainakaan viimeisen 40 vuoden ajalta. Sääennusteen mukaan tällä kertaa saatetaan rikkoa perinteitä lumen osalta.

Vettä on satanut pari viime päivää ja lämpötila sahaa -2 ja +5 välillä. Eli märkää ja todella liukasta. Toivottavasti lumisade ja pikkupakkaset löytäisi tännekin pikimmiten.

Tämä blogi hiljenee pyhiksi, joten toivotan kaikille Hyvää Joulua!

Kuva: Tom Berton, www.gettyimages.fi

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Porkkanalaatikko

Päivällä käytiin tyttöporukalla elokuvissa. Edellisestä leffareissusta on aikaa kymmenisen vuotta. Tämä reissu ei tullut kalliiksi. Tiistaisin kotimaisia elokuvia pääsee katsomaan 2 yhden hinnalla Veikkauskortilla ja kolmannesta lipusta sai vielä S-kortilla 15% alennusta, koska elokuva sattui olemaan joku kuukauden elokuva. 3 lippua 12 eurolla. Ei todellakaan paha hinta. 



Tästä ruokalajista voin rehellisesti sanoa, etten pidä sen valmistamisesta. Eihän tämä vaikea, mutta riisipuuron keitto tökkii. Perinteisesti unhodan sekottaa ja poltan ensimmäisen puuron pohjaan. Tällä kertaa onnistuin ensimmäisellä yrittämällä.

Tein porkkanalaatikonkin Valion ohjeella. Porkkanalaatikko ei ole jouluruuista ykkössuosikkejani, mutta ainakin viime vuonna tykkäsin tällä ohjeesta tehdystä poikkeuksellisen paljon. Äsken uunista otettuja en ole maistanut.

En noudattanut ohjetta puuron keiton osalta. Pistin 2dl riisiä 2 dl vettä kiehumaan ja heitin perään vajaa 50g voita. Veden imeytymisen jälkeen lisäsin litran maitoa, pistin levylle 5 sentin kolikoita nostamaan kattilan irti levystä ja säädin levyn niin pienelle, että maito hädin tuskin alkoi kiehumaan.

Riisipuuro

2dl vettä
2dl riisiä
30g voita
1l kulutusmaitoa

Porkkanalaatikko
3/4 keitetystä riisipuurosta
1 kg porkkanasosetta
½ dl siirappia
1 muna
1 tl suolaa
1/4 tl muskottipähkinää
1/4 tl valkopippuria

Päälle korppujauhoja

Sekoita aineet keskenään ja annostele vuokiin. Pikkuvuokia paistoin 200 asteessa 55 minuuttia..

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joululahjavinkki heille, joilla on jo kaikkea!

Jokainen tuntee jonkun, jolle pitäisi keksiä joululahja, mutta lahjan saajalla on kaikkea. Ja mitä ei ole, voi marssia kauppaan ja ostaa tarvitsemansa. Keksippä tällaiselle henkilökohtainen joululahja...

Jokaisessa kodissa sotketaan keittiössä. Toisissa enemmän, toisissa vähemmän, mutta joka kodissa sotketaan, laitettiimpa keittiössä säännöllisesti ruokaa tai ei.

Neulo tiskirätti! Tiskirätti-muoti meni jo, mutta ajatus on edelleen joulun alla erittäin käyttökelpoinen. Bambulangasta neulottu tiskirätti on ekologinen vaihtoehto lähes kertakäyttöisille ostoluutuille. Bambusta thety rätti imee nestettä erinomaisen hyvin, eikä huuhdeltuna haise. Rätti kestää konepesun!

Tiskirätin neuloo hetkessä jokainen, joka suunnilleen osaa neuloa oikeeta ja nurjaa.

Minä en ole neulonut sitten opiskeluaikojen. Ensimmäinen rätti syntyi parissa tunnissa, vaikken ole erityisen nopea neuloja ja jouduin jatkuvasti irrottamaan Virallista Valvojaa lankakerästä, puikoista ja neulomuksesta. Ihan varmasti syntyy jokaiselta, jolla puikot pysyy jotenkin kädessä. Kannattaa heti unhohtaa kaikki käsityötuntien traumat villasukkaa tai lapasta muistuttamattomien tekeleiden parissa. Tästä ei käsityö helpommaksi muutu.

Pakettiin kannattaa sujauttaa useampi rätti, esim. 4 kpl. Vaikka rätit eivät helposti ala haisemaan, näitä täytyy kuitenkin säännöllisesti pestä. Useammalla rätillä likaisen voi jättää hetkeksi odottamaan ja vaihtaa uuteen, vaikka pesukoneeseen ei mitään tiskirätin kavereita olisikaan menossa.

Googlella löytyy lukuisia ohjeita, joissa useimmissa on käytetty Novitan Bambua. Anttilan avulias myyjä kertoi, että Bambu oli kevään/kesän lankavalikoimassa ja sitä ei tällä hetkellä marketeista saa. Lankakaupoista saa muiden merkkien bambulankaa ja ainakin tänään lankakaupasta ostamani toisen merkkiset olivat ihan samoissa hinnoissa kuin Bambu keväällä oli.

50g kerä maksoi 4,50e. Siitä tulee reilut 2 rättiä. Ei nämä hinnalla ole pilattuja. Itse käsintehty käyttölahja on aina saajalle arvokkaampi kuin perinteinen suklaarasia.

Käsityö saa näyttää käsityöltä! Ei tarvitse olla koneella neulotun näköinen :)
 Kuvan rätti on neulottu seuraavasti (kuten ohjeesta huomaa, en osaa lukea tai kirjoittaa neuleohjeita):

Luo 44 silmukkaa puikoille (3-3½), minä neulon löysän käsialan takia nro 3 puikoilla.

6 riviä aina oikein

Jatkossa 6 oikein, 4o, 4n.... 6 oikein. Aina 4 riviä siten, että syntyy ruutuja.

Ruutuja 14 riviä ja loppuun 6 riviä aina oikein.




Voitto kotiin!

Ensimmäisen kerran eläissäni voitin blogin arvonnasta :) Sokerivaltakunnasta lennähti postin mukana synkkään keski(maahan)-suomeen paketti, joka avattiin virallisen valvojan kanssa. Kiitos, Kiitos :)

Hupsista, lautasliinat sattui kuvaan väärinpäin. Virallinen valvoja on välittömästi paikalla.
Aamupäivällä käväisin kaupungilla etsimässä tiettyä lankaa. Ei löytynyt, mutta onneksi asiantunteva myyjä Pikkulinnassa etsi korvaavan langan. Viime tipan joululahja valmistuu sittenkin. Joululahjasta illemmalla.

Seuraavaksi täytyy ryhtyä joulun iljettävimpää puuhaan eli keittämään riisipuuroa. Minähän en riisipuuroa syö, vaan se menee porkkanalaatikkoon. Mun hermot ei oikein meinaa kestää puurokattilan vieressä seisomista ja hämmentämistä. Useamman kerran on kärähtänyt pohjaan...

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kirppislöytäjä

Perjantain "nopealla" kirpparikierroksella käytiin vain kolmessa paikassa. Kierros aloitettiin Seppälästä. En tietenkään muista kirppiksen nimeä, eikä sitä löytynyt Kirpputorihaku.comistakaan. Tämä nimetön kirppis avattiin muistaakseni viime keväänä. Tyhjää oli. Osassa pöytiä oli kirppistavaraa. Osa pöydistä oli täytetty pesuaineilla tms. ilmeisesti talon puolesta. Tavara oli aika kamalaa. Ei ostettu mitään.

Seuraavaksi suunnattiin kulman taakse SPR:n kirppikselle. Näistä mä tykkään. Liikkeet on aina siistejä ja tavarat paikoillaan. Naisten vaatteet löytyy omalta paikaltaan, astiat yhdestä paikasta, tavarat on lajiteltuna ja hinnat kohtuulliset.

Matkaan lähti pari lautasta ja suomustin.

Näiden jälkeen hurautettiin Kirpparille.fiin. Oikeastaan käytiin seinän takana Poopolassa ensin ja HopLopissa kahvilla. Poopola on vauvanvaatekirppis.

Mun makuun Kirpparille.fi on kaupungin paras pöytävuokrakirppis. Tavara on pääosin puhdasta, ehjää ja hyväkuntoista. Ensisijaisesti etsittiin ystävälleni itsetehtyjä joulukoristeita. Jotain löydettiinkin. Viimeiseltä kirppikseltä löysin 3 eurolla jouluaiheisen essun.

Muutaman tavaran kuvaaminen osoittautui tässä huushollissa aivan mahdottomaksi. Essun päällä piti olla heti makaamassa. Kun kain kissan pysymään pois pöydältä, koiran nenä oli tyhjillä lautasilla.

Kaksi päivää ehdin essua karvoilta suojella

Toisessa söpöläisessä on Caponen pastan ja toisessa pasta carponaran resepti.

Uusi suomustin ahventen rapsutteluun

lauantai 14. joulukuuta 2013

Punajuurilaatikko

Seuraava laatikko uunista ulos!

Meillä ei rosollia joulupöydässä ole ollut enää pariin vuoteen. Muistaakseni 3 vuotta sitten oli viimeksi ja sitä väkisin syötiin joulu jälkeen monta päivää. Rosolli ei jostain syystä ole erityisen maistuvaa kenenkään mielestä, joten hylkäsin sen. Tänä vuonna ajattelin pienen tauon jälkeen palauttaa punajuuren joulupöytään. Tällä kertaa laatikon muodossa.

Olen tehnyt tätä itselleni pelkäksi pääruuaksi muutamia kertoja, mutta passaa mielestäni oikein hyvin joulupöytäänkin. Selvästikään en ole mielipiteeni kanssa yksin, sillä moni muukin bloggaaja on punajuurilaatikosta kirjoittanut viime aikoina. 

Punajuurilaatikko on aivan superhelppo ja mielettömän hyvää. Tässä ei voi epäonnistua. Jos et pidä Aura-juustosta, sen voi korvata esim. vuohenjuustolla tai fetalla. Tai iske laatikkoon toinen purkki ranskankermaa ja mausta suolalla.

Ainut haittapuoli tässä on, ettei tämä meinaa säilyä joulupöytään. Mystinen katoaminen vaan tapahtuu. Toinen ongelma sotkuisella kokilla on punajuurella sotkeminen. Keittiön saa aivan hirveään siivoon, jos ei tsemppaa erikseen.

Punajuurilaatikko

reilu kilo punajuuria
purkki ranskankermaa
pala Aura-juustoa

Pinnalle korppujauhoja

Keitä punajuuret kuorineen ja jäähdytä kylmässä vedessä. Kuori ja raasta. Kippaa perään ranskankerma ja silputtu Aura-juusto. Sekoita, lapa vuokiin ja paista 175 asteessa noin 30 minuuttia.

Kuvaahan tästä ei meinannut tarjolla olevan valaistuksen puitteissa saada millään...



perjantai 13. joulukuuta 2013

Täällä tuoksuu lanttulaatikko

Jestas, että mulla on jalat tohjona! Kierreltiin ystäväiseni kanssa viitisen tuntia kirppiksillä ja käytiin ruokakaupassa. Minä olen aivan kuollut ja pohkeet kramppaa, vaikka ystäväni on aivan viimeisillään tiineenä. Shoppailumaratonin tavoitteena oli käynnistää synnytys. Rahaa paloi, mutta lasta ei näy, eikä kuulu. Jotain pientä hyödyllistä löysin minäkin.

Onneksi sain autokyydin ruokakauppaan. Umpijäisillä kaduilla ei olisi ollut kovinkaan mukavaa tasapainoilla kahden täyden ruokakassin kanssa. Tällä kertaa tein jopa ostoslistan. Kermat jäi kuitenkin ostamatta, kun ne ei jostain syystä olleet listassa.

Viikonlopun missio on valmistaa joululaatikot. Tänään aloitin lantusta, myöhemmin illalla tai huomenna punajuuriloota ja viimeisenä porkkana. Järjestys tulee siitä, että lanttulattikko on helpoin ja porkkana työläin. Porkkanalaatikkoon puuron keittäminen on suurin ponnistus, En jaksais kytätä riisipuuroa ollenkaan ja hämmentää jatkuvasti.

Urakka alkoi kuitenkin ensimmäisenä uunin pesulla. Viime viikolla tein valkosipulipatonkia, josta sain jollain opilla voit pitkin uunin pohjaa. En tajua itekään, mutta sinne ne meni ja paloi. Tuli mieleen, josko pesis uunin, kun savuaromi ei oikein perintiin laatikoihin kuulu. Onneksi Mr. Musckle on niin ahkera siivooja.

Lanttulaatikko on jouluruuista suosikkini. Joudun hakemaan toisen soseen, kun syön noi kuitenkin ennen reissua ja noi tein muutenkin kulutusmaitoon. Kerma kun on edelleen kaupassa. Mielelläni syön lanttulaatikkoa kesäkuussakin.

Muutamaa ohjetta olen vuosien varrella kokeillut ja parina viime vuonna olen käyttänyt tätä Valion ohjetta:

Lanttulaatikko

1 kg lanttusosetta
2 munaa
4 dl kermaa
1 dl siirappia
1 tl suolaa
½ tl inkivääriä
1/4 tl valkopippuria
1 mm* muskottipähkinää
½ mm neilikkaa

mm=maustemitta, noin 1ml

Pinnalle kuorrutteeksi korppujauhoja ja voita.

Sekoita aineet keskenään ja laita vuokaan/vuokiin. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja voinokareita.

paista 175 asteessa reilu tunti. Paistoaika riippuu vuokan koosta. Reilu tunti on ihan riittävä pienille foliovuoille.

Kamerasta loppui akku välittömästi yhden kuvan oton jälkeen. Lisään kuvan huomenna, kunhan akku on latautunut.

torstai 12. joulukuuta 2013

Myllyn Parhaan supernopea asiakaspalvelu

Itsenäisyyspäivänä leivoin lohipasteijoita valmiista torttutaikinasta. Levyt oli rikki. Laitoin netin kautta asiakaspalautetta. En olettanut kovinkaan nopeaa vastausta. Tähän aikaan vuodesta varmasti palautetta tulee ovista ja ikkunoista. Kuvittelin, että joskus juhannuksen tienoilla joku lähettää sähköpostina pahoittelut ja viestin, että palaute on tullut perille.

Tänään yllätyksenä postista tipahti kirje ja 10 euron lahjakortti, jolla voin käydä ostamassa kolme pakettia uusia taikinoita. Asiakaspalautteen käsittely on ollut supernopeaa ottaen huomioon, että maanantai on ensimmäinen arkipäivä palautteen jättämisen jälkeen.

Harvoin valitan mistään, mutta itsenäisyyspäivänä sattui olemaan ylimääräistä aikaa. Lähtökohtaisesti olen aina kuvitellut, että enemmän tai vähemmän turhia valituksia tulee niin paljon, ettei niihin kukaan ehdi reagoimaan. Selvästi ainakin tässä tapauksessa palautteesta oltiin kiinnostuneita ja viallinen tuote hyvitettiin moninkertaisesti.

Alkuperäisessä palautteessa kerroin, että tuotteen maussa ei ollut valittamista. Kerroin myös käyttäneeni tuotteen kaulitsemisen jälkeen ihan onnistuneesti. Tästäkin huolimatta taikinat vajaan 3e taikinat hyvitettiin monin kertaisesti.


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Mustikkakissat

Seuran hallituksen vuoden viimeinen kokous on illalla. Meillä on kiertävä "pullavuoro". Vuoro osuu jokaiselle kerran vuodessa. Ei ollenkaan paha rasti. Tällainen käytäntö ihan siksi, että kokoustamme vuorotellen hallituksen jäsenten luona. Koiraihmiset ei halua päästää töiden jälkeen luonnontilassa (eli tänään tai eilen ei ole imuroitu) olevaan huusholliin ketään. Vähemmän stressiä emännälle, kun vähän heiluttaa imuria ja joku toinen tuo syötävät. Leivo itse tai hae kaupasta.

Vuoroni osui vuoden viimeiseen kokoukseen. Taiteilin mustikkakissoja. Ideaan oli kaksi syytä. Kissan muotoinen piparimuotti oli valmiiksi pöydällä ja muottia varten ei tarvinnut ahtaassa keittiössä purkaa kaikkia laatikoita ja komeroita.

Kissat kulkee myös porukan parissa lentävänä lauseena. Toissa keväänä oltiin porukalla katsastamassa jäljestyskokeeseen maastoja. Ilma oli keväisen kolea, vähän vihmoi vettä. Todella edustava sakkimme oli pukeutunut sään mukaan lämpimiin ja parhaat päivänsä nähneisiin rymyvaatteisiin ja pitkä vartisiin kumppareihin. Keskellä ei mitään merkattiin alueita nenä't vuotaen. Jostain ilmestyi humalainen mies pyörällä ja huusi kohdalla "Ompa täällä melkoisia kissoja!"
 


Mustikkakissat

Aloita täytteestä, jotta se kerkiää tönköttyä jääkaapissa.

Voitaikina
150g voita tai margariinia
3dl vehnäjauhoja
0,5 dl kylmää vettä

Sotke jauhot ja rasva keskenään. Parhaiten onnistuu ihan käsin. Lisää murumaiseen voijauho-sotkuun kylmä vesi ja jatka sotkemista. Lopputuloksena pitäisi olla kiinteä käsiin tarttumaton taikina. Jos tuntuu liian löysältä, lisää hiukan vehnäjauhoja.

Pistä jääkaappiin joksikin aikaa.

Kauli levyksi ja nostele palat pellille. Lopputaikina jääkaappiin ensimmäisen satsin paistamisen ajaksi. Lämpiävä taikina on tahmeeta ja raivostuttavaa kaulittavaa. Kauli, jääkaapita ja paista niin monta kierrosta, että taikina on loppu.

Ensimmäisen pellillisen voi paistaa ihan normaalisti ja antaa kohota. Jos mahdollista jollain konstilla, jälkimmäisen satsin päälle kannattaa yrittää laittaa joku levy estämään kohoamista. Tai vaihtoehtoisesti voi paistaa toiset kappaleet nenä toiseen suuntaan.

200 astetta viitisen minuuttia.





Täyte
2dl mustikoita
noin 1dl hillosokeria
vajaa 1 dlkermaa
liivatetta tarpeen mukaan

Kerma on täytteessä pehmentämässä makua. Minun suussa pelkkä mustikka ja sokeri on liian äkkimakeeta. Lopputuloksen pitäisi muistuttaa hieman löysää mustikkamarmelaadia, jossa on kermaa.

Tähän aikaan vuodesta mustikat on ihan varmasti jäässä. Pistä jäiset mustikat kattilaan miedolle lämmölle. Voi myös sulattaa mikrossa, jos haluaa pestä mikron. Sulatuksen aikana etsi luutu ja seinien pesuun sopivaa puhdistusainetta.

Lisää kerma seokseen, ajattele, ettei tää varmaan roisku ja soseuta sauvasekottimella. Sattumat ovat suotavia ja tässä vaiheessa ei ole enää aikaa tehdä sileää seosta. Ota kiireesti luutu ja siivoa roiskeet pinnoilta ennenkuin mustikka ehtii tarttumaan ikuisiksi ajoiksi. Kiroile alimpaan hiivattiin se, joka on viisaudessaan maalannut neliön kokoisen keittiön vesioheteisella maalilla.

Vaihtoehtoisesti lisää kerma seokseen, kaada seos kulhoon ja sujauta kulho muovipussiin. Soseuta pussin sisällä ja heitä roiskeinen pussi roskikseen.

Lisää hillosokeri, siirrä seos takaisin liedelle ja keittele hetken aikaa miedolla lämmöllä.

Hillosokereissa on ihan hillonteon kokemuksella suuria eroja. Lisää liivatelehti kerrallaan kylmässä vedessä liotuksen jälkeen. Arvaa sopiva koostumus ja pistä jääkaappiin odottamaan aikaa parempaa.

Anna taikinakappaleiden jäähtyä ihan kaikessa rauhassa ja täytteen tönköttyä jääkaapissa.

Valitse pohjiksi ne, jotka ovat nousseet eniten. Riko kohoumat täyttäessä ja täyte asettuu erityisen mukavasti koloihin. Painon alla olleet päälykappaleeksi. Tai jos kannet on paistettu nenä toiseen suuntaan, riko niistä kin kohoumat ja käännä kanneksi.

Silpaise täytettä pohjan päälle ja liimaa toinen kappale päälle. Täytä tänään tai huomenna.



Eihän noi kauniita ole, mutta hyviä :)

Siihen loppuikin sitten tämän päivän hyvät uutiset. Kalastaja on taas viety ambulanssilla sairaalaan aivoverenvuodon takia ja tunnin päästä soitettiin uudestaan, että kummitätini on kuollut. Tässähän on vielä päivää monta tuntia jäljellä...

tiistai 10. joulukuuta 2013

Kasvissosekeitto

Kasvissosekeitto ei ole tyypillistä ruokaa minun keittiössäni pakkaspäivänä. Pakastinta täytyy vielä tyhjentää, että saan laatikot sopimaan. Illalla on vielä kokous, johon täytyy jotain kyhätä. Minun "pullavuoroni" on tänään.


Maailman yksinkertaisin kasviskeitto syntyy pakastejuureksista ja kermasta. Ei voi epäonnistua. Jos jääkaapissa olisi, mieluusti olisin maustanut koskenlaskijalla tai jollain muulla voimakkaan makuisella sulate- tai tuorejuustolla. Eihän tämä erityisen täyttävää ole. Leipää kaveriksi ja illalla mahan täydeltä jotain paakkelsia.

Päivän pääraaka-aine

Sosekeitto

2 ps pakastejuureksia
suolaa
kermaa
mausteita oman maun mukaan. Minä heitin sekaan currya, chiliä, inkivääriä, kurkumaa ja paprikajauhetta.

Pistä vettä kattilaan ja pakasteet lillumaan. Keitä pussin takana olevan ohjeen mukaan. Kaada ylimääräinen vesi pois, lisää kerma, kiehauta, mausta ja täräytä sauvasekoittimella soseeksi. Syö!

Säädä keiton koostumus mieleiseksesi nesteen määrällä. Keitinvettä ei kannata kokonaan kaataa pois vaan lisätä keittoon sopivan paksuuden säätämiseen. Itse tykkään syödä pääruokana sosekeittoni oikein paksuna, vauvan ruokaa muistuttavana mössönä. Useimmat muut tykkää ohuemmasta sopasta.

Eihän tästä mitään tajunnan räjäyttävää makuelämystä saa, mutta ihan maukasta vatsan täytettä todella nopeasti ja edullisesti.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Teetä ja maailmantuskaa

Olin aloittanut teestä kirjoittamaan jo pari kuukautta sitten. Luonnoksissa roikkuu useita aihioita postaukseksi. Osan kaivan jossain vaiheessa sopivan kypsyttelyn jälkeen esille ja kirjoitan loppuun. Osa jää tekemättä ja unohtuu. Kipinä tämän loppuun kirjoittamiseen tuli Life tastes good -blogin Nannan teerakkaudesta.

Olen vannoutunut kahvin juoja. Iltaisin tykkäisin juoda lämmintä teetä, sillä kahvi vie unet. Ongelmana on sopivien makujen ja laatujen löytäminen. Tällä hetkellä kaapista löytyy ainoastaan Rooibosta ja Tiikerin päiväunta. Näistä tykkään kovasti, mutta vaihtelua olisi mukava saada. Suurin osa maistamistani teeistä menee kategoriaan "tuoksuu mansikalta, maistuu keitetyltä vedeltä".

Maun lisäksi mielelläni ostaisin eettisesti tuotettua teetä. Kahvin osto niin helppoa. Kävele kauppaan ja osta paketti Reilun kaupan luomua ja mene kotiin kuvitellen itsesi hyväksi ihmiseksi. Toisinaan sattuu hutiostoksia ja kaikki kokeilut ei ole yhtä hyviä kuin joku toinen, mutta käyttökelvotonta ei saa koskaan.

Teen osalta en ole voinut ostaa pelkkää reilun kaupan luomua. Jos tee sattuu olemaan mun makuun, sitä ei saa kuin monikansallisen yrityksen riistolaatuna. Hedonisti minussa syrjäyttää ituhipin välittömästi, kun vaihtoehtoja ei tarjolla. Iltaisin jää sormet sulattamatta lämpimän teekupposen ääressä, jos kovin paljon ehtoja alan asettamaan.

Vinkkejä maistuviin teelaatuihin ottaisin vastaan mielelläni. Ei tarvitse välttämättä olla erityisen eettisesti tuotettua, mutta se on plussaa. Mieluiten kuitenkin irtoteetä.

Kiehu vesi jo!

Teen viljely on siinä mielessä kahvia helpompaa, ettei se ole erityisen altis tuholaisille. Myrkkyruiskutuksia ei siis juuri tarvita. Tee vaatii runsaasti ravintoaineita ja sitä täytyy lannoittaa todella paljon. Viljely on melko puhtaasti käsityötä. Pensaat istutetaan käsin, leikataan käsin ja sato korjataan käsin.

Teetä viljellään pääasiassa valtavilla teeplantaaseilla noin 30 maassa, joista suurin osa on kehitysmaita. Poimijoiden työolosuhteet vaihtelevat jonkin verran maittain, mutta pääasiallisesti olosuhteet ovat surkeat, osin hengenvaaralliset. Työpäivät ovat pitkiä ja palkat olemattomia. Intiassa teetyöläiset ovat lähinnä naisia alimmista kastiluokista. Myös lapsityövoiman käyttö on yleistä. Esimerkiksi Intiassa teetyöläisille maksetaan reilusti alle laissa säädetyn minimipalkan.

Teen ja kahvin juonti aiheuttaa melkoista maailmantuskaa. On luomua, reilua kauppaa ja tavallista. Tavallinen on luonnollisesti työntekijän ja ympäristön kannalta huonoin vaihtoehto, kukkaron kannalta paras.

Paras vaihtoehto olisi Reilun kaupan luomu. En tunne vaatimuksia kovinkaan tarkasti. Reilu kauppa takaa tuottajalle kohtuullisen hinnan tuotteesta. Tuottajahan on raaka-aineen viljelijä ja myyjä. Miten valvotaan, että raaka-aineesta maksettu korkeampi hinta näkyy työntekijöiden olosuhteissa ja palkoissa? Uskoisin valvonnan kuitenkin olevan parempaa kuin monikansallisten yritysten omien eettisten periaatteiden.

Tieto lisää tuskaa ja kaventaa valikoimaa. Tuloillani ei todellakaan osteta kaikkea mahdollista evästä luomuna ja/tai reilun kaupan tuotteina. Pyrin suosimaan lähituotantoa. Mielummin valitsen lähistöllä kasvatetut vihannekset kauempaa tuotujen sijaan. Teetä ja kahvia ei oikein näillä lakeuksilla kasva. Kahvi ja tee on puhtaasti nautintoaineita. En tarvitse kumpaakaan mihinkään, paitsi aamulla sängystä ylös pääsemiseen.

Olen järkeillyt asian päässäni niin, että pakolliset ruoka-aineet on ostettava joka tapauksessa. Mahdollisuuksien mukaan pyrin ostamaan lähiruokaa ja suosimaan kauden tuotteita. Nautintoaineet ei ole välttämättöä ja ne valmistetaan toisella puolella maapalloa. Nautintoaineista voi maksaa hieman enemmän ja käyttää vähemmän. Porkkanan viljelijä tuskin kauhean huonosti tässä maassa voi mahdollisia työntekijöitään kohdella, olipa tila Äänekoskella tai ruuhkasuomessa.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Jouluinen bostonkakku

Minähän en leivo, enkä osaa leipoa. Lähipäivinä on uunista tullut ulos kuitenkin kahta sorttia joululimppua, pipareita ja nyt bostonkakkua. Joulun jälkeen vietetään muitakin juhlia, joten kahvipöytään täytyy jotain laittaa valmiiksi, kun on aikaa.

Tein näitä kerralla kaksi. Toinen odottaa pakastimessa, toisen vein ystävälle tuliaisena ja joululahjaksi. Tuliaiskakkua syötiin jo. Oli muuten namia!

Suosittelen vähän suuremmalle väkijoukolle

Selvästi pomeranssin kuori on tämän hetken suuri rakkauteni. Sitä on mennyt kaikkeen mahdolliseen niin myös tähän jouluiseen bostonkakkuun, joka olisi tehnyt mieli syödä jo taikinana. Kyseessä on ihan tavallinen veteen tehty munaton pullataikina maustettuna. Taikina on todella löysää, mutta ei jää käsiin kiinni.

Valitettavasti en tiedä irtopohjavuokani kokoa. Arvelisin sen olevan 24 cm halkaisijaltaan. Tämä taikina sopi siihen passelisti. Puolenlitran taikinasta varmasti olisi saanut isoon vuokaan kaksikin kakkua, jos olisi leikannut puolet matalampia paloja. Varmasti puolet matalammassakin on syömistä, vaikka minä tällä kertaa kaksi jättipullaa teinkin.

Jouluinen bostonkakku (1kpl)

5dl vettä
1 pala hiivaa
2 dl sokeria
1,5 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
2 tl pomeranssinkuorta
13 dl vehnäjauhoja
150g voita tai margariinia.

täyte
125 gvoita
2 tl vanijasokeria
2 tl kanelia

Voiteluun 1 muna tai vesi-siirappiseosta.

Lisää hiiva veteen, mausteet, sokeri ja puolet jauhoista perään. Pistä vatkain tai yleiskone käyntiin ja anna suristaa. Lisää loput jauhot vähitellen ja anna koneen hoitaa vaivaus. Lopuksi rasva taikinaan ja kohoamaan.

Taikinan kaulinta on helpompaa, kun jakaa taikinan kahtia. Kaulitse taikinan puolikkaat vuorotellen levyksi ja levitä voi-mauste-täyte. Rullaa taikina pötkyläksi ja leikkaa 9 palaan. Toista toiselle puolikkaalle. Lado taikinarullat voideltuun irtopohjavuokaan, pohjalle voi laittaa leivinpaperin.

Uuniin menossa


Voitele uuniin laittaessa munalla tai vesi-siirappiseoksella.

Paistetaan 175 asteessa 30-40 minuuttia.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Ihan meni pipariksi!

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Minulla ei ole ihmeellisempiä perinteitä itsenäisyyspäivän viettoon. Yleensä olen makoillut kotona sohvalla ja katsellut Linnan juhlia itsekseni. Poikkeuksellisesti olen tänään menossa kaveriporukan kanssa viettämään iltaa ja katselemaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa.

Tiedän taas hyvin konkreettisesti, mitä tarkoittaa, kun joku asia menee pipariksi!

En tiedä, mitä taas päässä liikkui, kun päätin tehdä piparitaikinan itse. En oppinut edellisestä vuodesta yhtään mitään. Ilmeisesti säännöllisesti haluan tehdä elämästäni hankalaa tai suorastaan mahdotonta. Ensi vuonna ja kaikkina seuraavina ostan piparitaikinani pakastealtaasta.

Näistä keksis jotain positiivista sanottavaa, jos olisin 4 vuotias.

Maku oli kohdillaan, mutta melkoinen määrä painokelvottomia sanoja tuli päästeltyä ennenkuin piparit oli pellillä ja menossa uuniin. En käsitä, mikä mun piparitaikinoissa menee aina vikaan. Taikina ei meinaa pysyä kasassa, kun siirrän niitä pellille. Tulossa olevan katastrofin tuntee sormissaan jo kaulitessa.

Taistelin piparit pellille voiveitsen ja juustohöylän avulla, mutta hermot oli aika riekaleina. En sentään polttanut viimeistä peltiä, mikä on ollut melko monena vuonna traditio.

Viime vuoden taikinaa en muista. Tunaroin taikinan jääkaappiin jo eilisiltana. Tänä vuonna käytin Kinuskikissan ohjetta. Jopa noudatin ohjetta tunnollisesti. Vika tuskin on ohjeessa.

Katastrofin maksimoimiseksi ajattelin "koristella" piparit vielä pikeerillä. Pikeerinkin kanssa hoitui kaksi kokeilua yhdellä kertaa, ensimmäinen ja viimeinen. Käsittely osoittautui ihan mahdottomaksi. Ns. kirjoitustylla oli aivan liian suuri ja sotki aivan hirveästi. Päädyin imaisemaan mössön lääkeruiskuun. Sillä onnistui vähän paremmin, mutta silti todella huonosti.

Lopputuloksena syntyi maailman rumimmat piparit ja hirveä siivo keittiöön. Vien nuo äitille lahjaksi, koska äitin tehtävä on kehua lapsensa räpöstyksiä ainakin hyvästä yrityksestä.

Paremmin pipareiden kanssa onnistuneille vinkkinä Dr. Oetkerin Pipari Battle 2013! Sarjoja on neljä: 1) Kotileipureiden 2D eli yksitasoiset piparkakut, 2) Kotileipureiden 3D eli kolmiulotteiset rakennelmat, 3) Yritin parhaani... piparkakut, joiden kauneus löytyy katsojan silmästä ja 4) Pro: eli kondiittorit, leivontablogin pitäjät ja muut ammattilaiseksi itsensä tunteva.

Voittajat palkitaan Kitchen Aid -yleiskoneella.

torstai 5. joulukuuta 2013

Joululimppu 2.0

Tänään pidin taas kaappien siivouspäivää. Minimaalisessa keittiössäni on olemattomasti tilaa kuiva-aineille tai millekään. Tämän päivän tavoite oli käydä läpi kaikki hyllyt, kaivaa rivien taakse hautautuneet pussit ja laatikot ja miettiä, miten ne muutetaan syömäkelpoiseen muotoon.


Tämän joululeivän alkuperäinen ohje on Kodin Kuvalehdestä. En tietenkään reseptiä noudattanut. Aprikoosit jätin kokonaan pois. Muuten mentiin taas  sillä, mitä sattuu olemaan. Jääkapissa oli puolikas piimä edellisten joululimppujen jäljiltä ja siitä oli aika päästä eroon. Sämpyläjauhopussi on ollut auki kuukausia, joten päätin käyttää sen loppuun, tulipa taikinasta, mitä tahansa.

Olutta on jääkapissa aina tölkki tai kaksi. Tämä resepti aiheutti pienimuotoisen alkoholiongelman. Ennen puolta päivää ei olutta juoda. Ei edes vajaata tölkkiä, kun sen jälkeen ei voi enää mennä mihinkään, kun haisee kalja. Poiskaan en avattua tölkkiä viitsisi kaataa ja jääkaappiin on turha jättää väljähtymään. Jääkaapissa kuitenkin odottaa aikaa parempaa.

Alkuperäisen ohjeen hiivan määrästä laitoin vähän reilut puolet. Nousi todella hyvin vähemmälläkin hiivalla. Levisi uunissa todella paljon ja lopputulos oli superkuohkea.

Tästä lähdetään
 
Tähän päädytään
Joululeipä (2 kpl)

0,5 l piimää
1 dl olutta
3/4 dl siirappia
25g hiivaa
1 tl anista
1 tl fenkolia
1 tl pomeranssin kuorta
10 dl sämpyläjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
100g leivontamargariinia

Piimä, olut, hiiva, siirappi ja mausteet sekaisin ja lisäämään jauhoja. Lisää jauhoja vähän kerrallaan ja anna koneen käydä. Voi toki vaivata käsinkin. Jauhpjen lisäämisen jälkeen anna koneen käydä edelleen ja lisää sulatettu margariini tai voi.

Kohota. Minä kohotan taikinat aina tulikuumassa vesihauteessa tiskialtaassa. Hiiva kylmään nesteeseen ja leivotaan kun ehditään. Tämä oli kohoamassa 7 tuntia.

Muotoile taikinasta 2 leipää ja voitele vedellä. Tämän taikinan koostumus oli käsissä jännä. En oikein osaa sitä kuvailla. Pehmeä, nahkea vähän sienimäinen. Ei kuitenkaan tarttuva tai tahmea.

Paista ensin 15 minuuttia alatasolla 175 asteessa. Sen jälkeen siirrä keskitasolle ja jatka paistamista noin 20 minuuttia.

Lohipasteijoita

Yllätys, yllätys, lohta riittää edelleen! Huomisille itsenäisyyspäivän kemuille sain ohjeeksi tuoda jotain suolaista sormin syötävää. Pakastimessa oli paketti torttutaikinaa, joten pasteijat pyöräytti nopeasti. Tai olisi pyöräytänyt, jos ei olisi tarvinnut kaulita valmiiksi kaulittua taikinaa.

Lohipasteijat
torttutaikinaa
lohta
riisiä
tilliä
suolaa

Tässä käytin valmiiksi kypsää lohta. Kiehautin riisit, sekoitin täytteen ja paistoin.

Levyjen kanssa oli hankaluuksia. Jostain syystä ne oli osittain melkein poikki. Palautteen lähettäminen Myllyn Parhaalle ei ollut yhtään helpompaa. Pitkällisen yrittämisen ja virheilmoituksen jälkeen äsken sain viestin lähtemään. Aika näyttää ragoidaanko siihen mitenkään.
outoja viiltoja
Jouduin kaulitsemishommiin, vaikka juuri tätä välttääkseni ostin valmiin taikinan. Virhe ei onneksi makuun vaikuttanut.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kalapihvit

Moi, olen Ansku ja olen tuote-esittelijän uhri.

Prisman konsulentti onnistui myymään mulle Valion Ritari-juustoa. Ei vaatinut kuin pikkupalan maistiaista ja Ritaria oli saatava. Tää on vaan mielettömän hyvää! Enkä kehu siksi, että olisin saanut kehumisesta rahaa tai juustoa. Omista rahoistani 4.95e maksoin.

Simppelisti, parasta tällä hetkellä!
Mielettömän hyvää leivän päällä, mielettömän hyvää ruuassa, varmasti aivan taivaallista juustotarjottimella (jos raskisin juustoa sellaisenaan syödä). Harmi vaan, että kaikki herkullinen on kallista. Ainakin tarjous-Edamiin verrattuna.

Kalapihvit voi tehdä mistä tahansa kalasta. Yleensä olen käyttänyt haukea tai pieniä ahvenia ihan siksi, ettei tarvitse ruotia. Minä syön kyllä mielelläni haukea paistettuna ja savustettuna, mutta monet kokevat haen ruotimisen työlääksi ja vaikeaksi.

Raaka kala lihamyllyyn ja muutaman kerran läpi. Mahdollisimman pieneksi muhjuksi. Pikkuahvenia ei tarvitse kuin perkata ja suomustaa, nahkoineen kaikkineen lihamyllyyn. Hauki ja muut isommat kalat nahattomaksi fileeksi ja suurimmat ruodot pois. Onnistunee myös jollain monitoimikoneella tms. En ole kokeillut.

Kypsästä kalasta onnistuu yhtä lailla. Kypsästä kalasta tehdessä ruotisin ihan normaalisti ja käyttäisin muussaukseen haarukkaa lihamyllyn sijaan.

Lohta meillä riittää. Muuta täällä ei sitten oikein olekaan, joten tehdään lohipihvejä. Ritarin jämät uhrasin myös kalapihvitaikinaan.

Lohi on niin helppo ruotia ja olen vähän laiska pesemään lihamyllyä. Heitin puolikkaan lohifileen uuniin kypsymään. Kypsästä kalasta on niin nätti nykäistä nahka ja ruodot. Pihveiksi voi tietysti vetää minkä tahansa ylijääneen kalankin tai jopa ottaa tonnikalan suoraan purkista.

Tällä kertaa en laittanut muita mausteita kuin suolaa ja Ritarin jämät. Mausteilla en halunnut peittää juuston makua. Eilen vedin kaiken wasabilohen, joten malttoi maustaa kevyemmin.


Kalapihvit

Kalaa
suolaa
mausteita oman maun mukaan (esim. tilli, ruohosipuli)
sipuli
korppujauhoja
maitoa tai kermaa
1 muna

Tarkkoja määriä on mahdoton antaa, sillä ainesten määrä riippuu kalan määrästä.

Jauha kala. Turvota korppujauhot maidossa tai kermassa. Tähän taikinaan laitoin reilun ½ desiä korppujauhoja ja noin 1,5 dl kermaa. Pilko sipuli. Sekoita kala, korppujauhot sipuli ja muna keskenään. Mausta. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää hiukan maitoa tai kermaa. Päinvastaisessa tapauksessa lisää korppujauhoja varovasti.

Pihvit on niin helppotekoiset, että aineiden oikean määrän pystyy päättelemään tehdessä :)

Paista miedolla lämmöllä pannulla tai uunissa. Minä paistan aina kalapihvit uunissa.

Tarjoa hampurilaisten välissä, pottumuussin tai salaatin kera.

Juustoa ei voi olla liikaa, vaikka vähän pellille pihveistä tuliskin!

Dove Intensive Repair

Olen mukana Buzzadorin kampanjassa, jossa päähuomio on Doven Intensive repair -hoitoaineessa. Sain kampanjaan osallistuessa hoitoaineen ja saman sarjan shampoon testattaviksi.

Olen pessyt tukkaani Doven shampoolla ja hoitoaineella noin kolmisen viikkoa ja testannut, miten tuotteet toimivat yhdessä. Oma hiuslaatuni on normaali. Ei erityisen kuiva, ei myöskään rasvoittuva. Pitkä tukkani on vähän huonokuntoinen ja edellisestä latvojen pätkäisystä on reilu vuosi aikaa. Silloinkin leikkasin itse. Vaikka tukkani on huonokuntoinen ja en sitä koskaan harjaa, mun tukkani ei mene takkuun. En siis voi ottaa kantaa, miten hoitoaine auttaa hiusten selvittelyssä.

Hoitoaine yhdistää hiusnaamion tehon lyhyeen vaikutusaikaan. Tuote lupaa korjata hiusten olemassa olevia vaurioita, suojata uusilta, vähentää kaksihaaraisten muodostumista ja hiusten katkeilua. Hoitoaine sopii lähes kaikille hiustyypeille ja sitä saa ruokakaupasta.

Koostumukseltaan shampoo ja hoitoaine ovat miellyttäviä. Ne pysyvät kämmenellä valumatta heti sormien välistä. Levittäminen on helppoa ja tuoksu miellyttävän neutraali.

Tärkein asia ammeellisessa asunnossa elävälle on, miten liukkaaksi hoitoaine ammeen pohjan jättää. Intensive Repair -hoitoaine selvisi tästä tulikokeesta puhtain paperein. Pohja ei jäänyt liukkaaksi ja peseytyminen ei muuttunut hengenvaaralliseksi.


Kolmen viikon jälkeen hiukset tuntuu sileämmiltä, parempi kuntoisilta ja kiiltävämmiltä. Tältä osin hoitoaine täyttää kyllä lupauksensa Toinen tärkeä asia hoitoaineen valinnassa minulle on sähköisyyden poisto. Sähköisyys korostuu varsinkin näin talvella keinokuituisten toppavaatteiden, pipojen ja kaulaliinojen kanssa.

Valitettavasti Dove Intensive Repais ei pysty pitämään tukkaani kurissa ja sähköiskuista vapaana. Ehdottomasti hommaan uuden putelin kesäksi suojaamaan auringolta, mutta talveksi on pakko vaihtaa toiseen aineeseen. Varmasti käytän talvellakin välillä siloittamaan tukkaa, mutta pelkästään tällä tuotteella en pärjää. Ehdottomasti hoitoaine on kuivaa ja parhaat päivänsä nähnyttä latvustoani elvyttänyt.

Kampanjoiden raportointi on muuttunut edellisestä kerrastani. Tällä kertaa näytteiden mukana tuli pienet kortit, joissa oli numerosarja. Näytteen saajan tuli syöttää numerosarja kortissa olleessa nettiosoitteessa ja vastata kyselyyn.

Tässä kampanjassa näytteeni meni naapuruston ikääntyneille rouville. Raportointi osoittautui suurimmalle osalle täysin mahdottomaksi. Tietokonetta huonosti käyttävät kielitaidottomat yli 60 vuotiaat mummot eivät selviydy tuon tyyppisestä raportoinnista. Kysely oli vielä ruotsiksi, eikä yhtä lukuunottamatta osanneet ruotsia. Täytyy jatkossa miettiä, osallistunko enää Buzzadorin kampanjoihin.  Ainakin näiden rouvien keskuudessa näytteen saaminen aiheutti huonoa omaatuntoa, koska eivät pystyneet raportointia hoitamaan.

Yhteistyössä Buzzador & Dove

tiistai 3. joulukuuta 2013

Joululimppu

Joulun valmistelu on virallisesti avattu ja ensimmäiset joululimput paistettu. Miten mä en ole muistanut, miten ihanalta pomeranssin kuori ja anis tuoksuu! Jos maustepusseihin jää jotain kokkailujen jälkeen, pöläytän loput pölypussiin joulusiivoukseen.



En muista yhtään, mistä ohjeen olen löytänyt. Ihan muutamien päivien sisään jostain nappasin ja kynällä paperille kirjoitin. Ihme, että sain ohjeesta mitään selvää...
Juuri voideltuna uunista ulkona










































Joululimppu (2 kpl)

½ l piimää
25 g hiivaa
1 dl siirappia
½ rkl suolaa
1/4 rkl pomeranssin kuorta
1/4 rkl anista
1/4 rkl fenkolia
1/4 rkl kuminaa
6 dl vehnäjauhoja
5 dl ruisjauhoja

voiteluun
½ dl siirappia
½ dl vettä

Sekoita vesi ja siirappi.

Liota hiiva piimään, lisää siirappi ja mausteet. Lisää jauhot vähitellen. Minä en koskenut koko taikinaan, vaan vedin taikinakoukuilla alusta loppuun. Ainakin tällä kertaa kaappiin sattuneille jauhoille jauhojen määrä tuntui passelilta.

Paperilappusen mukainen kohotusaika 60 minsaa. Minä nukuin 2 tunnin päikkärit ja katsoin salatut elämät. Lähemmäs kolmea tuntia kohotin.

Voitele leivät vesi-siirappi-seoksella ennen uuniin laittamista sekä muutaman kerran paiston välillä ja vielä kerran jäähtyneenä. Paistetaan noin 200 asteessa, ehkäpä puolituntia? Kävin välissä kaupassa ja kotiin tullessa oli jo pikkusen liian tummaa.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Vapise HabaneroKitchen -wasabilohta!

Idea wasabiloheen on puhtaasti Habanerokitchenistä. Eilen ajattelin reseptiä lukiessa, että ehdottomasti jossain välissä kokeilen ohjetta. Vaikken vakuumikalasta tykkää, vakuumilohta saa toisinaan niin naurettavan halvalla, että pakkohan sitä on köyhän syödä. Se toisinaan tuli yllättäen tänään.

Alunperin menin kauppaan ostamaan joululimppuun piimää ja mausteet. Satuin kaupasta löytämään ruodotonta lohifileetä 4e/kilo. Seuraavaksi marssin maustehyllylle etsimään wasabia. Muita aineita en sitten muistanutkaan. Hämärä mielikuva oli, että wasabi sekoitetaan johonkin toiseen asiaan ja soijakastike kuului ohjeeseen. Mielikuva oli, ettei ohjeessa ollut wasabin lisäksi mitään tavallisesta keittiöstä löytymätöntä. Paitsi Santa Marian mausteseos ja hunaja. Hunajaa en ole ostanut ikinä. Sävelsin mausteet kotona niistä aineista, joita oli ja joiden ajattelin sopivan ruokaan. Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Kuva ei todellakaan tee oikeutta ruualle. Kuvassa näyttää aivan kammottavalta mössöltä :(
Mä en ole koskaan syönyt sushia tai koko wasabia. Ei siis ole mitään ennakkoluuloja tai -oletuksia, miltä tämän olisi kuulunut maistua. Ihan mielettömän hyvää! Tuoksu oli niin ihana, että se pitäisi saada pulloon!

Wasabilohi

lohta, mulla oli puolikas filettä
merisuolaa
1 rlk soijakastiketta
reilu tl currytahnaa
1/2 rkl wasabitahnaa
chilijauhetta
hiukan sokeria
kermaa loraus

Siivoa lohi fileeksi uunivuokaan tai osta valmis file. Suolaa file molemmin puolin ja nosta uunivuokassa jääkaappiin tekeytymään hetkeksi.

Sekoita mausteet keskenään ja lorauta kermaa jatkeeksi.

Valuta mausteseos kalan päälle ja pukkaa 175 asteeseen. Jos jaksat käy, valelemassa kalaa valuneella maustesoksella muutaman kerran kypsennyksen aikana. Paistoajasta ei ole mitään käryä, mutta veikkaisin neljännes lohelle noin 20 minuuttia.Touhusin muuta ennenkuin aloitin perunoiden kuorimisen, joten unohdin katsoa kelloa. Aika ei ole oleellinen, kyllä jokainen tietää, millon lohi on kypsää.

Tarjoa vaikka hyrskypottujen kanssa.

Harvoin jaksan itselleni tehdä varsinaista pottumuussia. Yleensä syön pottumuussini hyrskypottuina. Perunat keitetään aivan ylikypsiksi ja kaadetaan  vesi pois. Maito ja voi pottujen sekaan, kansi päälle ja hyrskytetään voimakkaasti eli ravistetaan pottuja tohjoksi. Lisää suolaa ja syö.

Wasabin ostamisesta tunnen edelleen vähän huonoa omaatuntoa. Yli 3 euroa pienestä tuubista maustatahnaa tuntuu aika suolaiselta. Maku oli niin kohdillaan, että ehkä se oli hintansa arvoinen.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukalentereiden ensimmäiset luukut auki

Joulukalenteria tästä blogista ei löydy, sillä ainakin Herkku ja Koukku sekä Vatsasekaisin Kilinkolin hoitavat homman tyylillä. Suosittelen! Molemmat julkaisevat uuden luukun päivittäin.

Kuva: http://www.freedigitalphotos.net/

Tykkään kynttilöistä ja mielelläni niitä polttaisin. Tänään päätin sytyttää adventtikynttilän, koska vihdoin voin niin tehdä. Sisällä en kynttilöitä uskalla polttaa minkäänlaisissa tuikuissa tai astioissa. Nämä karvaiset toverini ovat sen verran epäluotettavia asuinkumppaneita, että vahingossa saavat hetkessä pudoteltua tavaroita, joita ei ole pultattu mihinkään kiinni. Luultavasti huoleni on ihan turha, mutta en ota riskiä hetkessä roihahtavasta tulipalosta.

Lasitettu parvekkeeni on ehdottomasti tämän asunnon helmi! Viime kesäksi en kerinnyt sinne pientä puutarhaa istuttaa myöhäisen muuton vuoksi. Lyhtyjä vihdoin voin laittaa oskarin oksaan ja pöydälle :)

Tällä kertaa päädyin kuvapankista otettuun kuvaan. Ihanalla parvekkeellani on pyykit kuivamassa. Juu, kuivatan ulkona pyykkiä talvellakin. Pakkasta ei nyt ole, mutta pakkanenkin haihduttaa vettä ja jäätyneetkin pyykit kuivavat kyllä ulkona. Aikaa se vie ja rutikuivaksi niitä ei ulkona saa, mutta enimmät haihtukoot ulos.  Varsinkin lakanapyykin pakastan oikein mielelläni ennenkuin siirrän sisälle viime kuivahdukseen.

Joulukuun ensimmäinen päivä, joulukalenterin ensimmäiset päivät ja ensimmäinen adventti. Vuosi pistettiin Murusen kanssa eilen pakettiin. Seuraavalle vuodelle punotaan uusia juonia pari kuukautta. Tavoitteet jäi suurilta osin saavuttamatta, mutta se ei ole missään määrin Murusen vika. Me ei koirakkona onnistuttu oikeissa paikoissa, kisattiinkin todella vähän ja ohjaaja tyri liian monta kertaa. Murusessa ei ole mitään vikaa. Se osaa asiat ja minä olen sille osannut ne opettaa. Valitettavasti en pystynyt antamaan sille mahdollisuutta näyttää todellista osaamistaan. Onneksi KultaRakas ei ymmärrä tuloksista mitään :)

Ainut saavutettu tavoite oli SM-kisaan osallistuminen. Osallistumiseen oikeuttava tulos saatiin ensimmäisestä kisasta. Ihmettelen itsekin, miten tulos tuli niin helposti ja rennolla fiiliksellä. Kisaan mennessä tiesin, että tämä on meidän ainut mahdollisuus tehdä tarvittava tulos. Autottomana emme voi viikonloppu toisensa perään metsästää tarvittavaa tulosta, vaikka aikaa tuloksen tekemiseen olikin reilusti vielä ensimmäisen kisan jälkeen. KultaRakas täräytti sellaiset pisteet tauluun, että veti murskavoiton kotiin. Palkinnotkin oli poikkeuksellisen hyvät :D

Sen jälkeen sitten alkoikin alamäki. Tyrittiin SM-kisoissa vuorotellen ja suoritus oli huonoin ikinä. Tavoitteena ei ollut sen enempää kuin ehjä kokonaisuus, pisteistä viis. Kisat päättyi keskeytykseen. Ei ollut mitään järkeä jatkaa. Stadionilla ilma oli helteinen ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Säälin Murusta sen verran, että keskeytin puolessa välissä. Ehjään kokonaisuuteen ei enää ollut mahdollisuutta, joten miksi kiusata koiraa hirveässä helteessä, kun sen voi viedän varjoonkin ja kastella. Murunen rakastaa tekemistä, mutta toisinaan täytyy päättää sen puolesta.

Loppuvuosi ei mennyt yhtään paremmin... Ens vuonna sitten uuteen nousuun. Rakas on paras, vaikka yhdessä ja vuorotellen on vähän mokailtukin.

torstai 28. marraskuuta 2013

Köyhät ritarit goes bacon, cheese and guacamole

Köyhät ritarit on yleensä makea jälkiruoka, joka valmistetaan kuivahtaneesta ranskanleivästä tai pullasta. Suolaisena en ole ennen kokeillut, mutta toimii! Joku muu yhdistelmä varmasti vielä paremmin.

Tyttöjen illan jäljiltä jäi guacamolea, valmiiksi paistettua pekonia ja ranskanleipää. Ulkona on järkyttävän liukasta ja kotiutuessa ei todellakaan tee mieli ruveta miettimään mitään kovin monimutkaista tai pitkään hauduteltavaa ruokaa. Kuivat kengät jalkaan ja peiton alle jonkun herkkuannoksen kanssa ja elokuva pyörimään. Jämät täytyy jokatapauksessa syödä joskus pois, joten aloitetaan tänään.

Köyhiä ritareita varten siivuta leipä lautaselle ja kaada lautaselle maitoa. Viipaleet voi liottaa myös maito-muna-seoksessa, jollon ne pysyvät paremmin kasassa paistettaessa.

Guacamole syntyy avokaadoista, valkosipulista, ripauksesta suolaa ja sitruunamehusta. Sauvasekoittimella tohjoksi ja se oli siinä.

Hattua vaille
Paistoin leipäpalat päältä rapeiksi molemmin puolin sekä pohjat että kannet. Pohjat jätetään pannuun, päälle lisätään juustosiivu, paistettua pekonia ja guacamolea ja laitetaan hattu päälle. Paistetaan hetki ja käännetään.

Kummallisesta yhdistelmästä huolimatta pekoni ja avokado toimii yhdessä.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki...

Mä en ole laittanut aamupalaa kummempaa ruokaa kahteen viikkoon. Marraskuu on tyypillisesti sellainen kuukausi, ettei juuri tarvitse kaupassa käydä tai keittiössä pyöriä. Marraskuu on pikkujoulujen ja yhdistysten vuosikokousten aikaa.

Pariin viikkoon on mahtunut kolmet pikkujoulut ja neljä kokousta. Ryyppääminen ja rymyäminen on jo vuosia sitten vaihtunut harrastusporukoiden riemukkaisiin illanviettoihin ruokaravintoloissa. Kokouksista luonnollisesti olen kantanut ylijäämätarjoilut kotiini ja elänyt niillä :D Ne on maksettu ja kun kerran muille ei kelpaa, minä syön kyllä hyvällä ruokahalulla. Ei leipiä, piirakoita jne. jätetä yöksi kokoustilaan pilaantumaan.

Aamulla Prismasta eurolla
 Muutaman päivän kuluttua saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Lähipäivinä pitäis myös pistää joulun menu pakettiin. Ruokailijoiden lukumäärä sentään on tarkentunut 4+1. Tuollainen lukumäärä siitä syystä, että samalla vaivalla teen ruuat isällekin. Hän ei aattona tule äitini luokse syömään, vaan vien valmiit ruuat joululahjaksi.

Viime vuonna laatikot onnistui erinomaisesti. Omaan makuuni porkkanalaatikossa olisi saanut olla hieman reilummin suolaa, mutta kukaan muu ei asiaa huomannut. Lanttulaatikko oli parasta, mitä olen koskaan aikaisemmin tehnyt. Luonnollisestikaan en enää muista, mitä ohjetta jätin noudattamatta ja miltä osin... Imellettyä perunalaatikkoa en ole tehnyt enää vuosiin.

Sienisalaatin teon olen ulkoistanut. Sienet kävin syksyllä poimimassa ja äiti toimitti ne perille. Jouluvieraan sienisalaattia olen syönyt niin monet kerrat ennenkin, että turha on itse tehdä. Parempaa saa tuliaisena. Perunasalaatin taidan tehdä tänäkin vuonna itse, mutta italiansalaatin tarjoan Herra Snellmanin valmistamana.

Lohesta pitäisi päättää, mitä sille tekee. Äiti graavaa lohensa. Minä en graavia kalaa suuhuni pistä. Helpointa olisi varmaan pistää file uuniin tai käydä mökillä savustamassa. Mikäli lunta ihan mahdottomasti tulee ja mökille ei pääse, savunmaun saa pintaan pullostakin. Hyllyssä on iskemätön pullo liquid smokea.

Lohen kanssa on pienoinen kriisi. Vakuumikalaa en todellakaan osta. En voi olla varma, saako Kajaanista aatonaattona tuoretta lohta. Toisaalta tekis mieli kokeilla jotain ihan uutta. Jotain sellasta, johon voin hakee kalan tuoreena prismasta ja pakastaa lopputuloksen aattoa odottamaan.

Eniten mietityttää joululimppu. Kaikkein perinteisimmästä joulumpusta en oikeastaan pidä yhtään. Viime jouluna leivoin kahdet limput. Ensimmäinen satsi oli liian perinteinen ja tein niistä kavereille joululahjat. Eli omasta mielestä epäonnistuneet leivonnaiset paistopussiin ja joulunarulla kiinni :D Jälkimmäinen pöytään päätynyt oli parempaa, mutta todella kaukana täydellisestä. Jos tätä joku lukee, vinkkejä joululimppuun otetaan vastaan!

Rosollista luovuttiin jo pari vuotta sitten. Ei se ollut oikein kenenkään suosikkia ja tyyppillisesti jäi pyörimään jääkaappiin. Kinkun äiti paistaa tai ostaa palan valmiiksi paistettua.

Joku kakku pitäis leipasta myös. Ikääntyneempi väestö ei välitä juustokakusta. Minä en tykkää kahvikakuista, eikä mulla kyllä ole sellasta vuokaakaan. Joulun jälkeen on kahdet synttärit, joten voisi olla vähän juhlavampi kuin pelkkä kahvikakku. Kokonaista täytekakkua en kyllä ala vääntämään. Siitä jää kuitenkin puolet syömättä.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Elintarvikehygieniaa

Päivä vierähti hygieniapassi-kurssilla. Kurssi oli ihan mielenkiintoinen ja varsinkin opettaja aivan huippu! Joku värittömämpi tylsällä jaarittelulla olisi varmasti voinut asiasta tehdä kuivan ja päivästä pitkän. Päivän päätteeksi olleesta testistä uskoisin saaneeni kaikki oikein.

Päivän mittaan tuli varsin selväksi, että elossa olemiseni on suoranainen ihme! Kaiken järjen mukaan mun pitäisi kärsiä kroonisesta ruokamyrkytyksestä ja kuolla salmonellaan, yerseniapöpöön ja pöydällä seisseeseen ruokaa. Onneksi tilanne ei ihan näin kamala ole. Hyvä hygienia ja tuoreet raaka-aineet on tietysti kotikeittiönkin kulmakivi. Minä en saa hellalle unohtuneella keitolla hengiltä ainuttakaan vanhusta, vaikka raaka-aineiden käsittely kotona onkin vähän huolimatonta.

Hyödyllisintä antia kotikeittiöön oli ehkä tajuta, miten pilaantuneet elintarvikkeet pilaa nopeasti kaiken muunkin. Ällöttävyys-aspektin lisäksi ei kannata päästää ruokaa homeeseen tai muuten pilalle. Home homehduttaa herkästi tuoreetkin tuotteet ja muu pilaantuminen saastuttaa muitakin ruokia. Pilalle mennyt ruoka on silkkaa hukkaa.

Minusta tuntuu, että viikonlopun ohjelmassa on suursiivous jääkaapin pesua myöten. Kaikki kuiva-aineet hyllyistä ulos, tuotteiden tarkistus ja epäilyttävät biojätteeseen.

Minikeittiössä on vähän mahdotonta pitää työvälineitä erikseen jokaiseen asiaan. Kalan käsittelyyn ja säilytykseen minulla on aina ollut leikkuulauta ja säilytysastiat erikseen. Ei niinkään hygienian takia vaan hajujen. Kaikkeen muoviin tarttuu kalan haju heti ja en halua siirtää kalanhajua muihin elintarvikkeisiin. Ei kalanhaju tiskaamalla lähde, ainakaan käsitiskissä.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pizza Bianco eli pizza ilman tomaattikastiketta


Tänään on isänpäivä ja hävikkiviikon viimeinen päivä. Isäni asuu niin kaukana, ettei isänpäivän lounas tai päivällinen tullut kysymykseenkään.

Kohta palaa suu

Pizza bianco on pizza ilman tomaattikastiketta. Pizzahan on vähän niinkuin pyttipannu. Siihen voi heitellä melkein kaiken mahdollisen, mitä kaapeista löytyy. Pizza sopii oikein hyvin hävikkiviikon päätökseksi.

Pizzan tekoa ajattelin jo eilen. Tarvitsen maanantaiksi helposti syötävät ja kassissa säilyvät eväät. Pizzapala on siihen aivan omiaan. Siihen löytyy lähes poikkeuksetta aineetkin. Kaupassa käynti ei eilen houkuttanut yhtään hirveässä pyhäpäivää edeltävässä tungoksessa. Kerrottakoon rehellisesti, että kuvittelin keittiöstä löytäväni paseerattua tomaattia. Ei löytynyt, joten ei laiteta.

Täytteeksi tällä kertaa tonnikalaa, salaattijuustokuutioita eli tuttavallisesti fetaa, kirsikkatomaatteja ja oliiveja. Päälle juustoa.
Juustoa vaille

 Nopea pitsa, mutkat suoraksi ja pellille, mitä sattuu löytymään

Pohja
2,5 dl vettä
n. 1/2 ps kuivahiivaa
suolaa
jauhoja
öljyä

Valitettavasti en ole koskaan jauhoja mitannut. Kippaa kulhoon lämmintä vettä, hiiva ja suola. Ota ruokalusikka ja kippaa jauhoja pussista. Sekoita lusikalla. Lisää jauhoja niin pitkään, että taikina alkaa irrota lusikasta. Ei sentään niin paljon, että lusikka vääntyy sekoittaessa. Kippaa loraus öljyä sekaan jossain vaiheessa.

Oikeasti pitsataikinan teko on todella helppoa ja ei siinä voi mennä vikaan. Pistä kohoamaan tiskialtaaseen, jossa on tulikuumaa vettä. Kohotetaan sen aikaa, että muut asiat on pilkottu tai käyty tupakalla.

Kippaa taikina pellille leivinpaperin päälle, ripottele jauhoja päälle ja painele taikina mahdollisimman ohueksi käsin.

Levittele täytteet pohjan päälle ja juusto päälimmäiseksi. Juustoa ei tarvitse raastaa. Sen voi vetää suoraan tahkosta juustohöylällä. Paista 225 asteessa noin vartti.

Juustohöylällä vaan, ei kannata koko päiovää tuusata



perjantai 8. marraskuuta 2013

Nenäpäivän hernesoppaa, kaupunkikierrosta ja hoitoainetta

Olin unohtanut koko Nenäpäivän. Päivä muistui kyllä mieleen heti, kun pääsin keskustaan. Kävelykadulle oli pystytetty pari kojua. Ammattiliitto Pron kojusta sai parilla eurolla hernekeittoa.  Tarkoituskin oli syödä jotain pientä keskustassa, mutta soppatykkiä en ollut ennakolta ajatellut. Se oli niin hyvää! Hernekeitto sulatti jäätävässä tihkussa jäätyneen naaman ja sormet. Ei mitään tietoa, keitä Pro edustaa, mutta sopan osaavat ainakin keittää.

Kaupunkivisiitillä oli kaksikin tavoitetta. Buzzador-paketti oli eksynyt kilometrien päähän keskustan Ärrälle. Lisäksi piti käydä kangaskaupassa hakemassa kankaat pariin koiran takkiin.

Olen siis mukana Buzzadorin Dove Intensive Repair -kampanjassa. Tässä kampanjassa pääosassa on Intensive Repair - tuoteperheen hoitoaine. Testaan tuotteita itse ja jaan tuotenäytteitä tuttavilleni. En ole vielä ehtinyt tutustua tuotteisiin, mutta kirjoitan niistä myöhemmin. Olen saanut testattavat tuotteet ja tuotenäytteet Buzzadorin kautta.



Ärrä-paketista ei jäänyt mitään positiivista kerrottavaa. Paketti olisi pitänyt toimittaa lähimmälle Ärrälle, jossa on noutopiste. Minun tapauksessani noin 50 metrin päähän asunnostani. Paketti oli toimitettu noin 4 kilometrin päähän ydinkeskustaan. Matka ei ole mahdottoman pitkä polkea vaihteettomalla mummopyörällä. Kyse on nyt enemmänkin periaatteesta ja asiakaspalvelusta.

Buzzadorin asiakaspalvelu vastasi äärimmäisen nopeasti ja yritti saada pakettifirmaa korjaamaan virheensä. Olin myös itse yhteydessä Ärrän asiakaspalveluun ja pakettitoimittajaan. Pahoittella tietysti voi, mutta palveluntarjoalla ei ollut pienintäkään aikomusta korjata virhettään ja seuraavalla jakokierroksella siirtää pakettia oikeaan paikkaan. Käsittääkseni lähettäjä oli kuitenkin maksanut paketin siirtämisestä lähimpään kioskiin eikä satunnaisesti arvottuun...

Yhteistyössä Buzzador ja Dove Intensive Repair

tiistai 5. marraskuuta 2013

Porkkanat peltileiväksi

Hedelmät ja vihannekset ovat yksi eniten roskiin päätyvistä tuoteryhmistä. Ihan ymmärrettävää, jos niitä säilyttää jääkaapin vihanneslokerossa piilossa. Nyt kipin kapin katsomaan, mikä jääkaapissasi seuraavaksi alkaa elää omaa elämäänsä. Hedelmien ja vihannesten säilyvyyttä voi parantaa tietysti ostamalla vain tuoreita ja lisäksi poistamalle kolhuiset ja vanhaksi menevät. Pilaantumaan alkavat pilaannuttaa hetkessä tuoreetkin kasvikset.

Uunituore leipä ei kaipaa kuin voita ja kylmää maitoa


Miten näistä kiireesti syötävistä kasviksista pääsee eroon?

Kaikki hedelmät voi heittää tehosekottimeen ja surauttaa smootieksi. Maistuva raikas ihana aamu- tai välipala. Valmistuu supernopeasti vähän veistä heiluttamalla ja hedelmiä pilkkomalla.

Juurekset uppoaa keittoon. Kasvissosekeitto, jauhelihakeitto, kaalikeitto, nakkikeitto. Keitto kuin keitto, kattilaan vaan kaikki käyttöä odottavat nauriit, porkkanat, lantut ja perunat.

Juureksista syntyy myös erittäin maukkaita pihvejä. Juurekset raastetaan, sekaan kermaviiliä/maitoa/maustamatonta jugurttia, korppujauhoja, kananmuna ja mausteet. Jos kaapissa lojuu juuston jämiä, fetaa jne. samaan taikinaan vaan. Pihvit voi paistaa miedolla lämmöllä pannulla, mutta minä paistan aina uunissa. Juurespihvien teko ei todellakaan ole vaikeaa.

Aina voi leipoa leipää. Taikinaan kelpaa edelleen kaikki maitotuotteet ja suurin osa kasviksista raasteena. Leipä on loppu, joten töpinäksi. Keittiössäni tänään jalostettiin nahistuvat porkkanat peltileiväksi. Alkuperäinen ohje on omenaminttu-blogista.

Peltileipä

2 porkkanaa raasteena
5 dl vettä
3 dl kaurahiutaleita
1ps kuivahiivaa
suolaa
sokeria
1 dl vehnäjauhoja
5-6 dl sämpyläjauhoja
loraus öljyä

Sekoita aineet keskenään. Onnistuu myös sähkövatkaimella ja taikinakoukuilla. Levitä pellille ja jätä kohoamaan noin 45 minuutiksi. Leikkaa taikina ruuduiksi taikinapyörällä. Ripottele päälle mahdolliset siemet.

Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Hävikkiviikko. NYT! Eli paista lettuja!

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan syömäkelpoisesta ruuasta heitetään pois 10-15%. Ihan järkyttävä määrä! Sapuska on kasvatettu, prosessoitu, pakattu, varastoitu, kuljetettu kauppaan, kaupasta kotiin, säilötty kylmässä, huolehdittu katkeamattomasta kylmäketjusta ja sen jälkeen siitä heitetään 15% biojätteeseen. Ruuan lisäksi aivan järkyttävää energian tuhlausta!

Paistan lettuni vasta illalla. Ensimmäisen kerran blogin historiassa kuvapankista otettu kuva. http://www.freedigitalphotos.net/


Yksinkertainen ja maukas tapa päästä eroon melkein mistä tahansa on paistaa lettuja! Taikinaan voi tunkea kaikki pottumuussin jämät, vanhenevat maitotuotteet jne. Kaikki, mikä katoaa taikinaan, kelpaa lettutaikinaan! Pinaattia sekaan ja tulee pinaattilettuja. Nesteeksi riittää vesi, ei tarvitse olla maitoa tai kermaa.

Ruuan tähteet pistetään lettujen sisään. Parin kastikelusikallisen takia ei kannata alkaa lettuja paistamaan, mutta voi jos tekee mieli. Reilummat kastike- tai riisijämät maustetaan uudelleen ja reilummin, heitetään sekaan vaikka pakastevihanneksia. Pyöritellään lettujen kanssa rullalle ja uuniin lämpiämään. Mausteissa ei kannata säästellä! Kuivuvat juuston jämät raastimeen ja letturullien päälle uuniin.

Illalla hillon kanssa, seuraavana päivänä lämpimäksi ruuaksi. Yleensä maistuu myös nirsoimmallekin muksulle.

Lettutaikina

1 muna/0,5l nestettä
hävitettäviä asioita
vehnäjauhoja

Täyte

Hilloa tai ruokaa

perjantai 25. lokakuuta 2013

Focacciaa

Leipä on loppu, jääkaapissa ei ole oikein muuta kuin pari nahistuvaa kirsikkatomaattia, oliivipurkin jämät ja vähän nyhtöpossua. No niistähän tulee focaccia, tuo iki-ihana italian lahja vehnäleivän puputtajalle! Focaccian salaisuus on runsas oliiviöljy ja merisuola. Litteä muoto saadaan rikkomalla taikinan pinta, jolloin hiivan muodostama hiilidioksiidi pääsee taikinasta ulos ja ei pullista taikinaa limpuksi.

Osa ohjeista kehoittaa tekemään taikinan jo edellisenä iltana ja kohottamaan yön yli jääkaapissa. Minä tein taikinan, kohotin, paistoin ja söin. Ehkä joskus kokeilen toistakin ohjetta. Tämä on useampaan kertaan onnistuneeksi todettu.


Minun. IHANA. Kaunis.


Focaccia

4dl vettä
1ps kuivahiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
7 dl jauhoja
0,5 dl oliiviöljyä

Lisää veteen suola, sokeri, puolet jauhoista ja hiiva. Sekoita ja ala vaivata. Lisää loput jauhot vähitellen ja jatka vaivaamista. Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin vaivata 15 minuuttia. Minä en vaivaa kuin viitisen minuuttia ja lisään puolet öljystä. Ihan riittävän sitkon olen saanut vähemmälläkin vaivaamisella.

Taikina jätetään löysäksi ja se saa edelleen tarttua käsiin. Minä en tiedä tämän taikinan tahmeudesta, kun en ole koskaan käsiäni siihen upottanut. Teen taikinan vatkaimella ja levittelen nuolijalla tai lusikalla. Jätä liinan alle noin puoleksi tunniksi.

Levitä uunipellille leivinpaperi ja öljyä se oliiviöljyllä. Levitä taikina pellille, pistele reikiä taikinaan ja lisää yrtit ja mahdolliset päällysteet. Voitele oliiviöljyllä ja ripottele päälle merisuolaa. Minä unohdin yrtit.

Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia.

Tässä ei voi epäonnistua, jos ei lisää ihan liikaa jauhoja tai polta uuniin. Todella helppo ja valmistuu tunnissa vaikka vieraille kahvipöytään. Mitään terveysruokaahan tämä ei ole, mutta syntisen hyvää.

Oli nannaa lämpinä paljaaltaan, vielä parempaa muutaman suolakurkkusiivun, nyhtöpossukan ja majoneesin ympärille.


Melkein pellillinen.


Kommentti jättää jälkensä

Kommentti jättää jälkensä - kampanja sai alkunsa, kun muutama bloggaaja sai tarpeekseen ikävistä kommenteista, ainaisesta pahasta mielestä, jota ihmiset internetkäyttäytymisellään aiheuttivat.
Kampanjan ideana on saada meidät kaikki ymmärtämään, miten vakava rikos kiusaaminen - internetissä, koulussa, työpaikalla, missä tahansa - on.
Eikä edes siksi, että kiusaaminen on lainvastaista - vaan siksi, että kiusaaminen on rikos ihmisyyttä vastaan.
Koskaan et voi tietää milloin sanomasi satuttaa.




Itselläni ei ole kokemusta ikävistä kommenteista. Blogini on niin nuori ja tätä ei kukaan lue sen vertaa, että vaivautuisi kommentoimaan. Ystäväni kanssa keskusteltiin samasta asiasta ihan muutamia päiviä sitten. Hänen mammablogiinsa alkoi ilmestyä niumettömiä törkykommentteja siinä vaiheessa, kun blogista tuli suosittu ja sillä oli kuukaudessa tuhansia lukijoita.
Sosiaalinen media on helpottanut koulukiusaajien hommaa entisestään. Minun kouluaikoina internetistä ei oltu kuultukaan. Lukiossani ei ollut ainuttakaan tietokonetta, eikä viereisessä peruskoulussa internet-yhteyttä. Tämä siis 90-luvun puolivälissä. En minä sentään muumio ole. Nykyään halventavien kuvien ja juttujen lähettely ja levittäminen onnistuu älypuhelimella vaikka kesken matematiikan tunnin. 
Vuosikausia olin sitä mieltä, että pienessä koulussamme ei ollut koulukiusaamista. Ehkä mielikuva on siinä määrin oikea, ettei meillä ollut todella härskiä yksittäisten oppilaiden päivästä toiseen jatkuvaa suoranaista rääkkäämistä. 20 vuotta peruskoulun päättymisen jälkeen olen tajunnut, että jonkunlaista kiusaamista on ihan varmasti ollut. Minä en vain ole tajunnut sitä tai nähnyt sitä. 

Kommentti jättää jälkensä, ethän kiusaa. Edes netissä.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Laiskurin linssilasagne

Mä niin inhoon loskaa, kuraa ja märkiä kenkiä. Aamulenkillä koirain kanssa tarpoessa mietin, miten on mahdotonta valmistaa Suomen syystalveen sopivia kenkiä kohtuulliseen hintaan. Lenkkareilla kuljen yleensä koko talven villasukkien kanssa. Hyvä kävellä, liikkuessa riittävän lämpimät ja tarpeeksi pitoa. Aamulla goretex-lenkkarini olivat läpimärät ennenkuin taloyhtiön roskakatokselle asti pääsin. Mikään ei pilaa päivää niin tehokkaasti kuin märät kylmät varpaat ennenkuin on varsinaisesti edes herännyt.

Kumpparitkin talosta löytyy, mutta ei niillä voi lenkkeillä. Sukat on makkaralla ja jalkapohjia särkee viimeistään parin kilsan kohdalla. Vaelluskengätkin on mun jalkaan liian kovat. Tänään masentaa kaikki ja en todellakaan viitsinyt lähteä tarpomaan sohjossa kauppaan märkine kenkineni. Onneksi ruoka aina lohduttaa, joten toiminnaksi.

Laiskurin lasagne on yksi opiskeluaikojeni vakio ruuista. Siihen löytyi lähes poikkeuksetta aineet ja sen voi tehdä melkein mistä vaan. Sekaan voi heittää melkein mitä jääkaapista sattuu löytymään. Aikaisemmin olen tehnyt samanlaista uuniruokaa porkkanasta, heittänyt sekaan uunilohen jämät, pinaattia, juuston kannan ja kaikkea mahdollista. Laiskurin lasagne on myös yksinkertainen tapa hävittää jääkaapista tähteitä.

Kaapeistani lähes poikkeuksetta löytyy aina punaisia linssejä, tomaattimurskaa ja kermapurkki. Näistä on vuosien saatossa muodostunut vakiopohja tälle ruualle. Nimesin laatikon aikoinaan Laiskurin linssilasagneksi. Lasagnea tämä ei varsinaisesti muistuta muuten kuin tomaatin, kerman ja lasagnelevyjen osalta. Juustoa tämä ei mielestäni kaipaa. Vaihtamalla kerman soija- tai kaurakermaan ja voin margariiniin, ohjeesta saa vegaanisen. Yllättäen taas linssiruuassa vakiomausteeni ja katsellaan lämpimään Intiaan.




Laiskurin linssilasagne

2dl punaisia linssejä
3dl vettä
sipuli
2 valkosipulinkynttä
tölkki  tomaattimurskaa
soijakastiketta
inkivääriä
kurkumaa
korianteria
jeeraa
chiliä
1 purkki kermaa
kourallinen oliiveja
korppujauhoja
voita

Keitä linssit vedessä. Vesi imeytyy linsseihin. Lisää tomaattimurska, pilkotut sipulit mausteet, oliivit ja kerma. Anna porista hetken aikaa, että maut tasaantuu.

Lado uunivuokaan. Kastiketta, levyjä, kastiketta... Päälimmäiseksi kastiketta. Ripottele päälle korppujauhoja ja voi nokareita. Korppujauhoista ja voista muodostuu mukava rapsakka pinta.

Uuniin 175 astetta noin 40 minuuttia.

Onneksi kultapienet ymmärtää, ettei märissä kengissä voi lenkkeillä. Yhden päivän nekin haluavat köllötellä peiton alla vierihoitamassa. Toivottavasti huomenna on loskat kolattu pyöräteiltä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...