banneri

tiistai 2. elokuuta 2016

Pasta bolognese melkein ja muita kuulumisia

Pari viikkoa on taas menty tukat putkella. Kesä on aktiivisin treenikausi ja koiralla on harrastuksia ja kisoja. On menty lähialueita ja muitakin läänejä ristiin rastiin. Kesä on ollut onnistunut myös tuloksellisesti. Lähes jokaisesta kisasta on saatu, mitä on menty hakemaan. Kirsikkana kakun päällä agilityn junnujen SMien 5 sija. 

Kisatunnelmia 
Päivitystahti on ollut todella onneton. Mulla ei ole ollut taas kunnolla toimivaa konetta. Muistikortin tyhjentämiseen joutuu avaamaan koneen. Tabletilla voi kirjoittaa tekstin valmiiksi, mutta ilman konetta ei kuvia saa kyytiin. Onhan mulla läppäreitä vaikka kuinka monta. Valitettavasti ne on kaikki todella vanhoja, enemmän tai vähemmän rikki ja käynnistyy jos käynnistyy. 

Eilen paloi käpy ja marssin giganttiin ostamaan uuden koneen. Mihinkään ei olisi ollut varaa, mutta ilmankaan ei pärjää. Tabletilla ei voi kirjoittaa mitään asiallista, esim. työhakemuksia. Ostin tarjouksesta parin sadan acerin. Ihan jees tämä on ja tekee sen, mitä pyytää. Windowsin kanssa en ole ollut tekemisissä noin 15 vuoteen, mutta ehkä tähän tottuu. 

Purin muistikortin ja rupesin kattomaan, mitä siellä on. Ihan kaikista kuvista ei muista enää, mitä on pataan päätynyt. Monesta kuvasta onneksi muistan. Hassua, miten maku palautuu heti. Monesta kuvasta myös muita kyseiseen päivään liittyviä tapahtumia. 

Tein jokunen päivä sitten ihan vaan pasta bolognesen. Minun versioni nähdessään italialaiset mammat varmasti kääntyisivät haudoissaan. Voin vakuuttaa mammoille, että oli hyvää, vaikka vähän sinnepäin tehty. Bolognese-kastike on helppo ja sen voi valmistaa nopeastikin. Ei voi epäonnistua ja kastike on hyvää nopeasti kiehautettuna, mutta paranee vaan haudutellessa. Jos on aikaa, kannattaa haudutella vähintään tunti miedolla lämmöllä. Mielellään pitempäänkin.

Itse liitän bolognesen pimeneviin sataisiin syysiltoinin. Lämpimään villahuopaan ja viinilasiin. En muista, olenko todellisuudessa koskaan tehnyt tätä syksyllä tai edes juonut viiniä aterialla. Maito ja Pepsi max toimii erinomaisesti myös!

Pasta bolognese

1 sipuli
muutama valkosipulin kynsi
400g jauhelihaa
1 tölkki tomaattimurskaa (kunnollista, esim. mutti)
tinjami, rosmariini, oragano, basilika
suola, pippuri
reilu tl sokeria
loraus punkkua, jos sattuu olemaan avattu pullo

Kuullota sipuli, paista jauheliha, kippaa tomaattimurska ja mausteet sekaan. Pitkään haudutellessa kannattaa lisätä vähän vettä tai lihalientä sekaan. Itselläni meni vähän turhan kuivaksi. Mukavampi syödä, kun on vähän enemmän nestettä mukana.



torstai 14. heinäkuuta 2016

konikebabia

Tänään on ollut historiallinen päivä! Ensimmäisen kerran elämässäni jouduin ostamaan viherkasville eli tuttujen kesken rehulle isomman ruukun ja antamaan sille multaa lisää. Suhteemme traakkipuun kanssa on jatkunut jo noin 4 kuukautta, mikä on pitkä aika tässä huushollissa. Useimmat yksilöt ovat kuolleet huomattavasti nopeammin. Pyrin olemaan kiduttamatta kasveja, mutta ei ne vaan täällä menesty. Yksi santpaulia kuoli 4 päivässä. Uskon sen tehneen itsemurhan.

Olis ihana, kun olis paljon rehottavia kasveja. Ne ei vaan menesty mun kanssa. Ongelmana on myös valon määrä. Pienessä asunnossa on pakko pitää kaihtimet kiinni, kun aurinko paistaa. Me muuten tukehdutaan tänne. Ei kai mikään kasvi valotta elä...

Otan mielellään uusia vihjeitä rehuista, joiden pitäisi elää missä vaan ja millä tahansa hoidolla! Monen monta olen kokeillut ja biojätteeseen kantanut... Aina kannattaa yrittää. Tällä hetkellä rehevä ja hyvin voiva pöytäpuutarhani koostuu kahdesta traakkipuusta, aamulla ostetusta kahvipensaasta ja perhosorkideasta.

Toinen historiallinen hetki ajoittuu helmikuun puoleen väliin. Maistoin ja laitoin elämäni ensimmäisen kerran heppaa. Jauhelihaa saa lähes aina Seppälän CM:sta, palalihaakin melko usein. Ostin jauhelihaa ihan vartavasten kebabbia varten. Olen tehnyt itse moneen kertaan ennenkin ja mielestäni parasta tulee vähärasvaisemmasta lihasta. Koniversio oli kyllä parasta, mitä olen tähän mennessä tehnyt tai maistanut mukaan lukien paikallisten syöttölöiden kebabit. 2/3 heppaa ja 1/3 nautaa oli oikein passeli yhdistelmä.

Kebabin valmistuksessa ei voi epäonnistua. Paisto vie aikaa, jäädyttäminen vielä lisää ja taikinan vaivaaminen ottaa ranteen päälle. Lopputulos on kaiken vaivan arvoinen. Tätä voi syödä uunista oton jälkeen, kun on jäähtynyt leikattavaksi. Minun mielestä lopputulos on parempi, kun saa olla yön yli jääkaapissa kelmun sisässä. Minä tykkään syödä kylmänä, muut lämmittää.

Taikinan vaivaaminen sähkövatkaimellakin ottaa aikaa melkein vartin verran ja tuntuu ranteessa. Loppuun täytyy vaivata ihan käsin. Ideana on rikkoa jauhelihan rakenne kokonaan. Huomaa ihan silmällä, kun taikina on tasaista ja valmista.

Minun mielestä helpoin tapa siivuttamiseen on terävällä veitsellä vuolla ohuita lastuja. Joidenkin olen kuullut käyttävän juustohöylää tai kuorimaveistä. Ite en saanut kummallakaan mitään kimpaleesta irti. Peukalon siivutus oli aika lähellä.

Konikebab

800g hevosen jauhelihaa
400g naudan jauhelihaa
Vajaa 2 rkl suolaa
1 tl pippuria
2 tl valkosipulijauhetta
2 tl sipulijauhetta
2 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl cayennepippuria
0,5 tl jeeraa
0,5 tl chiliä

Vaivaa tasaiseksi taikinaksi, purista tasaiseksi tiukaksi pötköksi, kääri folioon ja paista 100 asteessa noin 4,5 tuntia.

Pötkylästä tippuu vähän rasvaa, joten uunin pohja kannattaa suojata siivouksen välttämiseksi.

Minä useimmiten syön kebabbini ihan vaan turkkilaisen jugurtin ja salaatin kera. Varmasti sopisi joku tulisempikin kastike. Tämä ei varsinaisesti edes ole mitenkään epäterveellistä. Käytännössä vähärasvaista 100% lihaa. Ei edes hirmuisen kallista. Hevosen jauhelihan kilohinta näytti olevan noin 6e/kilo.







tiistai 12. heinäkuuta 2016

Jauhelihasoossia ja perunaa meksikolaisella vivahteella

Kevään ja kesän aikana on ollut hirveästi kaikkea tekemistä, kiirettä ja ihan puhdasta laiskuutta. Edellisestä postauksesta on jo hirveästi aikaa. Jotenkin kynnys kirjoittaa mitään nousee muka kauhean korkealle ja siirrän sen huomiseen. Haluaisin, mutta en yhtäkkiä osaakaan. Oikeastihan meille ei kuulu mitään. Kukaan ei ole kuollut, elukkamäärä ei ole lisinyt ja elämä on aika tasaista taaperrusta.

Kesä on aika kiireistä aikaa. Monet mun harrastuksista on pääosin vain kesälajeja. Erityisesti vesipelastusta voi treenata vain sulassa ja sen verran lämpimässä vedessä, että järveen pystyy puku päälläkään menemään.

Alunperin aamulla etsin ihan toistanreseptiä, Foodgawkerista tietysti. Kuten aina ennenkin, en tietystikään löytänyt etsimääni, mutta löysin kaikkea muuta kivaa. En ilmeisesti koskaan opi laittamaan ohjeita kirjanmerkkeihin, sillä tätä tapahtuu jatkuvasti. Törmäsin etsiessä meksikolaistyyppisen riisipadan ohjeeseen. Mulla on henkilökohtainen ongelma riisipohjaisten laatikoiden kanssa, mutta kastikkeesta tuli idea tähän jauhelihakastikkeeseen.

Mun mielestä lidlissä on joskus ollut hyvä valikoima säilykkeitä. Saattoi olla vain erheellinen mielikuva, kun en ole siellä viime vuosina hirveästi käynyt. Nyt sinne oli muutakin asiaa. En löytänyt kuin punaisia kidneypapuja, joten otin niitä. Ne sopi kyllä papusoossiin oikein hyvin.

En tiedä, syövätkö meksikaanot jauhelihakastiketta, mutta peruna on kotoisin etelä-amerikasta. Tämä seikka tekee sapuskasta autenttista. Sitä paitsi, kaikki mihin heittää papuja ja maissia, on automaattisesti meksikolaista.

Ruuan määrä pääsi vähän yllättämään. En tajunnut, miten hervoton määrä sapuskaa näistä aineista tulee. Pavut ja maissi on todella näppärä tapa vähentää lihan syöntiä ja ruuan lihapitoisuutta tai yksinkertaisesti saada ruoka riittämään isommalle porukalle. Normaalisti 400g lootasta tehty soossi riittää pariksi päiväksi. Tätä syön viikon, jos en pakasta.

Pistelin soossin perunoiden kanssa, koska tykkään niistä enemmän kuin riisistä tai pastasta. Minusta perunan koostumus ja maku sopi tähän oikein hyvin.

Jauheliha-papusoossi

1 sipuli
Muutama valkosipulin kynsi
400g jauhelihaa
Tölkki tai purkki papuja
Puolikas purkki maissia
Iso tetra paseerattua tomaattia
Suolaa
Pippuria
Savupaprikajauhetta
Paprikajauhetta
Kurkumaa

Pilko sipulit kuullottumaan ja kippaa perään jauheliha paistumaan. Mausta paistettu jauheliha todella runsaalla kädellä: suolaa, pippuria, savupaprikajauhetta, kurkumaa, paprikajauhetta. Lisää huuhdotut pavut, maissit ja paseerattu tomaatti. Olisin lisännyt vielä hieman lihalientä kastikkeen notkistamiseksi, mutta kasarista tuli laidat vastaan.



lauantai 9. huhtikuuta 2016

Jauhelihaperunasoselaatikkoa

Torstaina heitin uuniin jauhelihaperunasoselaatikon ja sitä riittää vielä tällekin päivälle. Se on lapsuuden suosikkeja ja jonkunlaista lohturuokaakin. Sitä syötiin aina, kun oli flunssa ja kurkkukipeä. Helppoahan sen nieleminen on. Tästä voimain ponnistuksesta ei ole kuvaa. Yhden otin ja se oli tärähtänyt ja kauhea. Tein sen jopa mummon muussista, kun sellainen mulle annettiin.

Maailman yksinkertaisinta arkiruokaa, erityisesti jos oikaisee vielä pottumuussien teossa ja käyttää mummon muussia. En tykkää jauhemuussin mausta, mutta tähän lootaan sopii kuin nenä päähän. Paketin ohjetta ei kannata noudattaa, jos muussi tulee laatikkoon. Mä laitoin melkein litran maitoa kahta jauhepussia kohden. Muussi saa olla melko löysää. Uunissa haihtuu nestettä kuitenkin.

Jauhelihaperunasoselaatikko

Paista jauheliha ja mausta runsaalla kädellä. Tee muussi joko perunoista tai jauheesta. Sekoita aineet keskenään vuokaan ja paista 175 asteessa, kunnes pinnalla on kaunis väri tai meinaat kuolla uunin viereen nälkään.

Ruuan ja päiväunien jälkeen kirmasin taas hallille ja heti koiran lähdettämisen jälkeen törmäsin maailman söpöimpään Armakseen. Nyt väitän, että roikale tunnisti oikeasti, kun lähti varsin pontevasti tulemaan ja ehti olemaan eka koira, joka törkkää tassun jäljet uuteen takkiin! Samalle illalle sattui muitakin tassuja, mutta jonkun pitää olla eka!

Kevät on edennyt mukavaa vauhtia. Pururata oli pitkältä matkalta jo täysin sula. Varjoisissa paikoissa oli todella liukasta ja useamman sentin jää vielä. Lumien sulaessa metsistä löytyy taas uutta roskaa ja ryönää. En ymmärrä, miksei jätteitä voi viedä kaatopaikalle vaan ne dumbataan luontoon. Huomattavasti mielummin maksan pari kymppiä, että voin hommautua tavaroistani eroon päiväsaikaan, eikä tarvii yön pimeydessä ettiä paikkaa, johon heittäis.

Tänään löytyi tällainen lenkin ekalta suoralta

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Elossa ollaan

En ole ehtinyt ja jaksanut päivittää. Opiskelen ja teen iltaisin itsenäisesti tehtäviä, jotta saan muun porukan kiinni. En osaa mallintaa mitään, joten sen on joutunut nyt kiireesti opetelemaan omalla ajalla. Melko hidasta on oppiminen pelkkien tehtävien ja muutaman esimerkkivideon perusteella ollut. Youtubesta löytyy kyllä videoita, kun osaisi etsiä ja ehtisi ja jaksaisi katsoa.
 
Varsinaisen opiskelun suhteen en onneksi ole tyhmimmästä päästä. Ohjelmointikokemuksesta on ollut paljon hyötyä ja olen kurssin aiheeseen liittyvissä tehtävissä reilusti edellä muita. Toistaiseksi olen ainakin oivaltanut erilaisiin vempaimiin liittyvät jutut helposti ja saanut nopeasti valmista aikaiseksi. Erinäisiltä kirosanoilta, kolareilta ja hajonneilta osilta ei ole muutkaan välttyneet. Porukka on mukavaa ja huumorintajuista.
 
Mitään ruokaan liittyvää ei ole tullut viime aikoina mietittyä. Samoja sapuskoita, jotka on helppo ottaa evääksi minkään asian vuotamatta laukkuun. Eläintarha tietysti vie oman aikansa.
 
Olen kyllä tykännyt opiskelusta. Pitäisi olla tulevaisuuden ala. Minä vuonna, aika näyttää... Jotain tekemistä päivisin, ihan mielekästä ja lähes päivittäin joutuu ajattelemaankin. Casion laskintakin joutuu naputtamaan harvase päivä. Olen ollut huomattavasti pirteämpi, kun herään ennen seitsemää ja menen nukkumaan ihmisten aikoihin. Iltahommat vie hirveästi aikaa ja energiaa. Onneksi opiskelupaikka tarjosi käyttöön tietokoneen ja ohjelmat lisensseineen. Ei noi mun ikivanhat reppanat ikimaailmassa jaksais näitä ohjelmia pyörittää ja kuukauden kokeilulisenssin uusiminen jatkuvasti olis aika rasittavaa.

Harrastuksissa on mennyt ne illat, jolloin en ole tuijottanut konetta. Eilen kävin katsomassa Armasta treeneissä ja pienestä pallerosta oli kasvanut koipeliini iso ja taitava poika. Selitän itselleni, että tottakai hurmuripoika muistaa minut. Todellisuudessa uteliaat ja avoimet pienet pojat taitaa suudella kaikkia naisia, jotka tunkevat lähelle.

 
 

torstai 28. tammikuuta 2016

Vegaanihaasteen mietteitä ja virkkausta

Plussakeli ja eilinen vesisade ei harmita minua lainkaan. Helpottaa vain elämääni, mitä vaikeampaa ladun teko läheiselle pururadalle on. Ei mulla hiihtäjiä vastaan mitään ole. Päinvastoin, olen hyvinkin innokas seuraamaan maailmancupia, suomicupia, sm-hiihtoja ja seuraan edelleen yhden entisen valmennettavan kehitystä. Latujen ajon jälkeen kengät jalassa ei ole enää mitään asiaa pururadalle, joten olen ihan tyytyväinen tilanteeseen.

Vegaanihaasteen viimeiset päivät menossa. Teknisesti tämä on ollut hyvin helppoa. Jättää lihat, maidot ja munat pois tai korvaa ne jollain askaan kehitetyllä kasvisvalmisteella. Ihan tavallisen ruuan voi aika helposti tehdä vegaanisena samalla vaivalla, jos ei paistia tai pihviä suunnittele.

Henkisesti huomattavasti vaikeampaa. Yllättävänkin vaikeaa. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni täysin ongelmitta ja sen jälkeen on ollut aivan järjettömiä mielitekoja. Ihan kuin olis jossain vierotuksessa! En normaalisti juo juurikaan maitoa. Mielihalut alkoi ihan älyttömällö himolla kylmään kevytmaitoon. Haaveilin juovani kylmää maitoa suoraan purkista. Juusto pyörii mielessä jatkuvasti ja mäkkärin tuplajuustohamppari tuntuu varsinaiselta gourmeelta.  En ole syönyt huonosti, liian vähän ja kevyesti tai ravintoköyhää ruokaa. Mieli ja ehkä kehokin vaan huutaa normaalia ruokaa.

Viimeisen viikon olen nukkunut todella huonosti. Ehkä sattumaa, ehkä ei. Sunnuntaina ei uni tullut ollenkaan. Torkuin pari tuntia maanantaina aamu-tv:tä kuunnellen. Tiistaina uni tuli muutamaksi tunniksi ja heräsin aamuyöllä viiden jälkeen. Eilis ja tänä aamuna nukuin muutaman tunnin. Uni ei tule ja loppuu kesken. En ole erityisen väsynyt kuitenkaan, vaikka normaalisti pari huonosti nukuttua yötä väsyttää ja särkee päätä. Viitseliäisyyteen nukkumattomuus on vaikuttanut. Mitään ei saa aikaiseksi, vaikka pitäis.

Yöllä harjoittelin virkkaamista ja tein taas yhden tiskirätin bambulangasta. Jos joku haluaa testata, voin laittaa postissa tulemaan.

torstai 21. tammikuuta 2016

Maidoton ja munaton pannukakku

Illalla oli ihan järjetön himo jotain sokerista herkkua ja maistui myös aamupalaksi. Karkkia, leivoksia, ihan mitä tahansa. Kauppaan ei viitsi pakkaseen lähteä ja kaapit on täysin tyhjät. Yleensä tässä tilanteessa teen pannaria. Mitenkäs se vegaanisena onnistuu? Googlella Chocochilin ohjeeseen ja yllätyksekseni kaikki aineet sattui löytymään. Soijamaito oli raakana ihan niin oudon makuista kuin muistinkin ja soijajugurtti sellaisenaan aivan kamalaa. Onneksi niistä saa muiden aineiden kanssa ihan ok pannaria.

Alkeperäiseen ohjeeseen verrattuna tästä puuttuu leivinjauhe. Sitä ei sattunut olemaan, ja ihan hyvää tuli ilmankin. Uunista oton jälkeen pitää malttaa mielensä ja antaa jäähtyä rauhassa. Rakenne tiivistyy jäähtyessä vähän ja ei repeä.

Tavallinen versio maistuu minun suussa paremmalle, mutta kyllä tätä vegaanille tai maito- ja muna-allergikolle kehtaa tarjota. Mä en pidä soijamaidon ja -jugurtin tuoksusta ja se tuntuu. Se ei kylläkään maistu tässä.

Terveellinen aamupala vattuhillolla

Vegaaninen pannari

1 litra soijamaitoa
1 dl maustamatonta soijajugurttia
5,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
Suolaa
Sinistä keijua

Sekoita aineet paitsi keiju. Kippaa taikina leivinpaperin päälle pellille ja ripottele keiju nokareita taikinan joukkoon.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Mikä on, kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu

Kerrankin tuhlasin muutaman kympin itseeni ja omaan hyvinvointiini. Hierojalle marssimista olen suunnitellut jo kymmenkunta muutamia vuosia. En ole saanut aikaiseksi ja suorastaan pelännyt kipua. Riittävästi kun pitkittää, kynnys mennä vaan nousee ja nousee. Nolottaakin, kun on niin jumissa.

Kokemus oli oikein miellyttävä ja pää tuntuu höyhenen kevyeltä. Eihän se mitään yksisarvisterapiaa ole ja kyllähän se vähän sattuukin. Ei todellakaan niin tuskallista kuin pelkäsin ja olo on mitä mahtavin! Oli puhetta kivusta ja sen oletuksesta. Hieronta ei sais aiheuttaa älytöntä kipua ja kipeä murjominen ei yhtään paranna tehoa. Mielikuva hirveän kivun kuulumisesta asiaan johtuu ihan vaan tekniikliden, otteiden ja erityisesti koulutuksen kehittymisestä. Tässä asiassa tieto on vähentänyt tuskaa.

Hieronut fyssari oli tuttu muualta ja uskaltauduin, kun lupasi jättää henkiin. Menetetyt asiakkaat on huonoa bisnestä, mun kuollut ei tule uudelleen. Erityisesti tykkäsin tavasta kertoa periaatteita samalla, kun levittää öljyä ja on vasta aloittamassa. Olin niin tyytyväinen, että menen parin viikon päästä uudelleen. Vähän pakkokin mennä. Toinen puoli on niin jumissa, ettei sitä tunnissa auki saanut. Jossain tuolla lavan alla ei oo viime vuosina juuri veri kierroksella käynyt.

Taas vaihteeksi kävin näyttämässä naamani mahdolliselle työnantajalle. Ilmeisesti helpoimmin pääsee edes haastatteluun, kun ei lähetä cv:tä ja kirjoittelee hakemukseen, mitä sattuu mieleen juolahtamaan. Jälleen kerran oikein mukava ja mielenkiintoinen tilaisuus, mutta tiesin jo aamulla keskustaa kohti suunnatessa, ettei mua palkata. Homma on sellanen, ettei ulkoinen habitukseni sovi yrityksen imagoon ja konseptiin. Eikä sitä sopivaksi rättikaupassa käymällä muuteta. Tulipahan käytyä. Hylkäyksen kuulen perjantaina, joten siihen asti voi toivoa parasta.

Hauska tilaisuus, kun epämääräisistä pätkistä, aukoista työhistoriassa jne. ei tarvinnut keskustella lainkaan, koska haastattelija ei niitä tiennyt. Cv:stä ne olisi nähnyt, mutta en sitä koskaan toimittanut, eikä todistuksiakaan kysytty.

Onhan tää vähän masentavaa. Työkokemus on aina vääränlaista, väärältä alalta, ylikoulutettu, liian vanha... Kaiken maailman kursseista ja teemapäivistä ei ole ollut mitään hyötyä. Kyllä mä osaan tehdä hakemusasiakirjat kaikkien oppikirjojen mukaan. Valitettavasti oppikirjahakemuksilla ei saa töitä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Vegis

Olen tämän vegaanihaasteen ajan seurannut paria asiaan liittyvää facebook-ryhmää satunnaisesti. Nyt on muotia vihikset. Eli eineslihapiirakan kasvisversio. Siinä missä perinteisiä lihiksiä saa eurolla koko paketin eli 4, vihikset myydään yksittäispakattuina. Tätä uppopaistettua ylihinnoiteltua taikinamönttiä ei saa arvostella ja siihen suhtaudutaan kuin uskonnollisen joukkohurmoksen vallassa. Ostin yhden ja ihmettelen todella einekseen liittyvää massailmiötä.

Ajatuksena kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Eihän mikään uppopaistettu voi olla edes pahaa? Peltilihapiirakka suoraan 80-luvulta oli syksyllä muotia, joten mennään sen hengessä. Ajatuksessa oli pari ongelmaa. Pelkään kuumaa rasvaa ja en ole koskaan edes paistanut munkkeja. Olen vain katsonut vieressä. Mitä käytetylle öljylle sitten tehdään? Viemäriin ei saa kaataa ja ei mulla ole roskikseen menevää purkkia. Ei kai uppopaisto voi niin vaikeaa olla?

Sain tähän upotettua kauramaidon loput, vähän lisäsin vettä. Ohjeessa oletetaan, että maitoa on riittävästi.


Huomattavasti paremmat soijarouhepiirakat eli vegikset

Taikina
3 dl kasvismaitoa
Suolaa
Sokeria
Vähän kuivahiivaa
Vehnäjauhoja

Täyte
1 dl soijarouhetta
2 dl vettä
Sipuli
Pari valkosipulin kynttä
Soijakastiketta
Paprikajauhett
Savupaprikajauhetta
Pippuria
Chiliä

Reilusti öljyä paistamiseen

Tee taikina kohoamaan. Ainekset sekaisin ja koneella vaivaus. Käytännössä munaton suolainen munkkitaikina. Jauhoja sen verran, että irtoaa käsistä.

Turvota soijarouhe vedessä ja lisää kiehuvaan veteen reilusti mausteita ja soijakastiketta. Kuullota sipulit ja lisää soijarouhe. Anna ylimääräisen veden kiehua pois ja mausta kunnolla.

Jaa taikina 8 osaan ja taputtele ohueksi. Lapa täytettä taikinalle, taita ja puristele huolellisesti kiinni. Paista kuumassa öljyssä.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Herkuin siemennäkkäri



Laiska sunnuntai kului Tour de Skin päätösetappia katsellessa. On ne norjalaiset vaan kovia ja ylivoimaisia. Suomalaisnaiset selvisivät urakastaan kunnialla.

Tämän päivän suurin saavutus oli ehdottomasti liesituulettimen lampun vaihto. Olen lykännyt asiaa jo viikkoja. Suoja on yhdellä ruuvilla kiinni. Tehtävä ei ole vaikea, mutta sitäkin hankalampi. Uuteen halogeeniin ei saa koskea paljain käsin ja hanskat kädessä sormet ei meinaa mahtua pyörittämään lamppua paikalleen. Nyt se on tehty ja keittiössä näkee taas jotain.

Syksyllä söin kaverin illanistujaisissa tajuttoman hyvää siemennäkkäriä. Moneen kertaa pitönyt selvittää, kuka sen toi ja miten teki. Se oli niin hyvää, ettei tarvitse päälleen mitään. Kuppi teetä ja kupillinen kuivaa näkkäriä. 

Sain ohjeen ja kokeilemaan. Alkuperäinen on jostain. Saamani ohje löytyy täältä. En tiedä, onko maissijauhojen kyvyssä imea nestettä aivan valtavia eroja. Minun taikinani ei linkin ohjeella muistuttanut tippaakaan taikinaa vaan puuroa. Maissijauhopussin kyljessä oli ohje toiseen näkkäriin ja siinäkin ohjeessa maissijauhon ja nesteen suhde oli sama. Lisäsin kuiva-aineiden määrän 1,5 kertaiseksi ja sain paksumman taikinan aikaiseksi. Ei ole tietoa, millainen alkuperäinen taikina on ollut koostumukseltaan. Noilla muutoksin näkkärit onnistui erinomaisen hyvin. 

Tuskallisia hetkiä odottaa, että jäähtyy.

Siemennäkkäri

3 dl maissijauhoja
2 dl auringonkukan siemeniä
1 dl seesamin siemeniä
1 dl pellavan siemeniä
1 dl kurpitsan siemeniä
2,5 dl vettä
0,5 dl öljyä
suolaa

Sekoita kuivat aineet keskekään ja lisää kiehuva vesi ja öljy. Levitä pellille. Helpoin levittää kippaamalla leivinpaperille, toinen paperi päälle ja painelee papereiden välissä ohueksi.

Paista 150 asteessa 45-60 minuuttia. Ei saa päästää ruskistumaan kovin.
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...